Ongelmamme

[annlena]

Meillä on aika oudolta tuntuva ongelma. Tuntuu, että olemme molemmat aika pitkälle sitä mieltä, että olemme toisillemme "ne oikeat". Olemme samantasoisesti koulutettuja, molemmat ovat mukavassa ja vaatiavassa työpaikassa, tykkäämme samoista asioista, ruoasta jne. Tykkäämme olla fyyisesti lähellä toisiamme ja kävelemme käsi kädessä, pussailemme jne. Mutta jotain vain puuttuu. Olen aika väsynyt tähän tilanteeseen, koska en pysty keksimään, mikä se juttu on.

Tämä "sen jonkin" puuttuminen aiheuttaa sen, että vaikka haluamme täysin samoja asioita, esim. perheen, tietynlaisen tavan elää jne., niin emme kauheasti puhu tulevasta. Ehkä kaikki johtuu siiitä, että emme puhu tulevaisuudesta, mutta en tiedä miten siitä pitäisi alkaa puhua. Alkuun puhuimme paljon, mutta olen nyt myöhemmin tajunnut, että puhuimme omista toiveistamme emmekä meidän yhteisestä tulevaisuudesta. On kuin suhteesta puuttuu jokin liekki, molemmat vain elävät päämäärättömästi ja kuitenkin toivoen, että jotain tapahtuisi.

Mitä pitäisi tehdä?

 

[77**]

Aina samantyyppisetkään ihmiset ei ole toisilleen niitä oikeita. Itse olen romantikko joten en voisi olla suhteessa josta puuttuu "se jokin"...

Monesti jopa erilaiset saattavat täydentää toisiaan paremmin. Kuulostaa siltä, että ette löydä toisistanne enempää, tyydy siihen tai etsi uusi

 

[annlena]

Niin, siis olemme olleet kauhean ihastuneita toisiimme, eikä kummastakaan sinänsä ole ihmisenä puuttunut mitään. Molemmat toivomme ihan kauheasti voivamme olla onnellisia, mutta jokin teko, sana tms. puuttuu, jotta voisimme olla onnellisia. Ikäänkuin onni olisi ihan lähellä, mutta emme tavoita sitä koska emme tiedä miten sen teemme.

 

[Ongelmat]

Ehkä teiltä puuttuu ongelmat. Jos kaikki on liian helppoa ja elämä etenee tasan suunnitelman mukaan, joka on itsestään selvä kummallekin, niin johan tuossa tylsistyy.. Hyvistä ajoista ei osaa nauttia, jos mukana ei ole ollut myös niitä alamäkiä.

Tai sitten te vaan ette ole oikeat toisillenne. Tämän kanssa pitää elää, tai lähteä ja etsiä joku toinen.

Oletko miettinyt onko mies peilikuvasi, muuten samanlainen mutta mies? Itse en koskaan voisi seurustella liian samanlaisen ihmisen kanssa. Vastakohdat täydentää toisiaan, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Arki voi olla aika h*lvettiä kahden täysin erilaisen ihmisen kesken..

 

[Sipe vaan]

Kun olen elämässäni kaksi kertaa kohdannut sen tosi rakkauden niin sen kans ei ole ollut omilla kriteereillä ja järjellä mitään tekemistä. Kun se rakkaus on leimahtanut se on täyttänyt niin ettei oo mitään puuttunut. Mulle tulee vaan väkisin ajatus että ootteko sittenkään ne oikeat toisillenne.. mut mitä te haluutte, it is up to yours!

 

[tulenliekkinä saavuit kerran]

Jospa se on se suuri intohimo, joka puuttuu!?

 

[karismaako.]

Jospa se on se suuri intohimo, joka puuttuu!?

just de. Kaverit ei tunne intohimoa, rakastavaisilta se löytyy.

 

[rakkauden mysteeri]

Sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaaseen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee täällä ristiin rastiin rakkauden henki ja sinä et tiedä kusta hän tulee.

Aleksis Kivi

 

[kiveksis ale]

Sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaaseen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee täällä ristiin rastiin rakkauden henki ja sinä et tiedä kusta hän tulee.

Aleksis Kivi

Oiva sitaatti varsinkin ensimmäisessä lausessa!

Mutta... miehen rakastumisesta ei Kivikään mainitse mitään.

 

[erilaisuuden rikkaus]

No minä olen yhdessä ihan ERILAISEN ihmisen kanssa kuin itse olen. Jos olisin ennalta listannut asioita joita toivoisin tulevassa miehessäni olevan, ei niistä varmaan yksikään sopisi mieheeni Onneksi minulla ei ole tuollaista listaa, mutta toki olen itsekseni ajatellut millaisen miehen haluaisin vierelleni löytää. Ihan erilaisen löysin, mutta en silti voisi parempaa löytää.

Eli ei se samanlaisuus takaa hyvää suhdetta, ehkä hyvän kaverisuhteen.

 

[näitä tuumailen]

Kuinka pitkään olette olleet yhdessä? Se kiinnostaisi, koska jos tunteesi on jo alussa niin pettynyt tulee mieleeni ettette ole toisillenne sopivat.Jos taas on jo vuosia takana on kyse aika normaalistakin ilmiöstä, jossa pitäisi jaksaa kehittää uusia ideoita suhteen piristämiseksi.

Onko tunne molemmilla vaiko vain sinulla? Jospa puoliskosi on aivan tyytyväinen ja sinä odotat jotakin, mutta mitä? Yleensä ongelman vastaus on ensimmäiseksi kysyjällä itsellään ja sinun pitäisi rohkeasti osata kysyä itseltäsi mitä haluat, mitä et. Ota aikaa, eristä itsesi, ole oloissasi, kirjoita miltä tuntuu, pyydä hyvää ystävää kuuntelemaan.Pääasia, että pääset lähelle vastausta. Kun tiedät suurinpiirtein mitä haluat voit puhua siitä myös puoliskollesi. Katsoa ja kuunnella mitä hänellä on siihen sanottavaa. Ette te muuten löydä mitä etsitte