Ongelmia 4,5-vuotiaan kanssa

[ärsyyntynyt äiti]

Hermot menee 4,5-vuotiaaseen vaikka kuinka yrittäisin hillitä itseäni. Onko muilla vastaavaa tilannetta?: Lapsi ei meinaa uskoa mitään, ei ennen kuin hänelle korottaa ääntä tai menee kädestä pitäen ohjaamaan pois tilanteesta. Oikein sellainen "kerta kiellon päälle"-tyyppi, että mikä tahansa kielletään, ihan pakko tehdä sitä uhallakin vielä muutama kerta.

Ei osaa kehittää mitään leikkiä itsekseen, vaan tarvitsee aikuisen mukaan touhuihinsa. Pikkuveljen kanssa leikit menevät koko ajan tappeluksi tai riehumiseksi.

Ei myöskään tykkää että häntä komennetaan, vaan alkaa joka kerta karjumaan takaisin. Silloin kun hänellä on asiaa, kaikkien muiden pitäisi lopettaa keskustelunsa kesken ja kuunnella HÄNTÄ. Ja kun tähän ei suostuta, karjuu, karjuu, karjuu, kunnes tiukkaan sävyyn täytyy käskeä häntä olemaan hiljaa.

Lapsi on kotihoidossa, mutta menee syksyllä päiväkotiin. Ehkä jo kaipaa niin paljon muiden lasten seuraa ja ohjattua toimintaa, että kotihoito ei hänelle enää riitä.

Osaa olla myös tosi ihana, keskustelutaitoinen, avulias, keskittymiskykyinen poika, mutta ikävä kyllä noita "riitatilanteita" alkaa mahtua jo turhan monta yhteen päivään.

Mielestäni meillä toimitaan lasten kanssa ihan johdonmukaisesti, pidetään kuria sopivasti, heidän kanssaan vietetään todella paljon aikaa jne. Miten sen nyt sanoisi...Meidän 2 muuta lasta vievät yhdessäkin vähemmän energiaa meiltä aikuisilta kuin tämä yksi lapsi. Kodin ilmapiiri alkaa jo kärsiä siitä, että yhtä saa olla koko ajan ojentamassa. Positiivista lähestymistä toki aina kokeillaan ensin, mutta kun ei toimi.

 

["aloittaja"]

Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta? Kuinka toia lapsen kanssa?

 

[Eedla]

Oletko varma ettei lapsella oo vaikeuksia ymmärtää sanallisia ohjeita? Mä ihmettelin miksi meidän esikoinen oli pienempänä niin "kovakorvainen" ja aina piti kädestä pitäen ohjata kun ei sana menny perille. Isompana sitten selvisi että hällä on hahmotusongelmia ja mm sanallisten ohjeiden noudattaminen on vaikeaa. Ei siksi että olis uppiniskainen vaan siksi että se ei pelkkänä suullisena ohjeena vain mene perille. Sitten kun saa ohjeet toisessa muodossa tai suullisen ohjeen vahvistettuna visuaalisella tai muulla ohjeella niin heti toimii kuten pitää.

 

["aloittaja"]

Oletko varma ettei lapsella oo vaikeuksia ymmärtää sanallisia ohjeita? Mä ihmettelin miksi meidän esikoinen oli pienempänä niin "kovakorvainen" ja aina piti kädestä pitäen ohjata kun ei sana menny perille. Isompana sitten selvisi että hällä on hahmotusongelmia ja mm sanallisten ohjeiden noudattaminen on vaikeaa. Ei siksi että olis uppiniskainen vaan siksi että se ei pelkkänä suullisena ohjeena vain mene perille. Sitten kun saa ohjeet toisessa muodossa tai suullisen ohjeen vahvistettuna visuaalisella tai muulla ohjeella niin heti toimii kuten pitää.

En usko, että ymmärtämisessä on mitään vikaa, koska halutessaan kuitenkin ymmärtää ja noudattaa ohejita. On muuten ihan nokkela kaveri. Lukee ja kirjoittaa jo helppoja sanoja, laskeskelee helppoja yhteen- ja vähennyslaskuja, keskittymiskyky riittää esim. 100 palan palapelin tekemiseen ihan kevyesti... Eli uskoisin, että kyse on jonkinlaisesta uhmaamisesta, turhautumisesta kun ei saa 100% huomiota koko ajan, ei oikein osaa itsekseen aloittaa mitään leikkiä. Tarvitsisi varmaan ikäistänsä seuraa, mutta sitä ei oikein naapurustossa ole tarjolla. Toki kerhossa on käynyt ja puistoilemme paljon, mutta ehkä se ei enää riitä.Onneksi saimme hänelle mukavan hoitopaikan syksylle. Sinne pääsee 5h/pv leikkimään ikäistensä kanssa.