Ä
ärsyyntynyt äiti
Vieras
Hermot menee 4,5-vuotiaaseen vaikka kuinka yrittäisin hillitä itseäni. Onko muilla vastaavaa tilannetta?: Lapsi ei meinaa uskoa mitään, ei ennen kuin hänelle korottaa ääntä tai menee kädestä pitäen ohjaamaan pois tilanteesta. Oikein sellainen "kerta kiellon päälle"-tyyppi, että mikä tahansa kielletään, ihan pakko tehdä sitä uhallakin vielä muutama kerta.
Ei osaa kehittää mitään leikkiä itsekseen, vaan tarvitsee aikuisen mukaan touhuihinsa. Pikkuveljen kanssa leikit menevät koko ajan tappeluksi tai riehumiseksi.
Ei myöskään tykkää että häntä komennetaan, vaan alkaa joka kerta karjumaan takaisin. Silloin kun hänellä on asiaa, kaikkien muiden pitäisi lopettaa keskustelunsa kesken ja kuunnella HÄNTÄ. Ja kun tähän ei suostuta, karjuu, karjuu, karjuu, kunnes tiukkaan sävyyn täytyy käskeä häntä olemaan hiljaa.
Lapsi on kotihoidossa, mutta menee syksyllä päiväkotiin. Ehkä jo kaipaa niin paljon muiden lasten seuraa ja ohjattua toimintaa, että kotihoito ei hänelle enää riitä.
Osaa olla myös tosi ihana, keskustelutaitoinen, avulias, keskittymiskykyinen poika, mutta ikävä kyllä noita "riitatilanteita" alkaa mahtua jo turhan monta yhteen päivään.
Mielestäni meillä toimitaan lasten kanssa ihan johdonmukaisesti, pidetään kuria sopivasti, heidän kanssaan vietetään todella paljon aikaa jne. Miten sen nyt sanoisi...Meidän 2 muuta lasta vievät yhdessäkin vähemmän energiaa meiltä aikuisilta kuin tämä yksi lapsi. Kodin ilmapiiri alkaa jo kärsiä siitä, että yhtä saa olla koko ajan ojentamassa. Positiivista lähestymistä toki aina kokeillaan ensin, mutta kun ei toimi.
Ei osaa kehittää mitään leikkiä itsekseen, vaan tarvitsee aikuisen mukaan touhuihinsa. Pikkuveljen kanssa leikit menevät koko ajan tappeluksi tai riehumiseksi.
Ei myöskään tykkää että häntä komennetaan, vaan alkaa joka kerta karjumaan takaisin. Silloin kun hänellä on asiaa, kaikkien muiden pitäisi lopettaa keskustelunsa kesken ja kuunnella HÄNTÄ. Ja kun tähän ei suostuta, karjuu, karjuu, karjuu, kunnes tiukkaan sävyyn täytyy käskeä häntä olemaan hiljaa.
Lapsi on kotihoidossa, mutta menee syksyllä päiväkotiin. Ehkä jo kaipaa niin paljon muiden lasten seuraa ja ohjattua toimintaa, että kotihoito ei hänelle enää riitä.
Osaa olla myös tosi ihana, keskustelutaitoinen, avulias, keskittymiskykyinen poika, mutta ikävä kyllä noita "riitatilanteita" alkaa mahtua jo turhan monta yhteen päivään.
Mielestäni meillä toimitaan lasten kanssa ihan johdonmukaisesti, pidetään kuria sopivasti, heidän kanssaan vietetään todella paljon aikaa jne. Miten sen nyt sanoisi...Meidän 2 muuta lasta vievät yhdessäkin vähemmän energiaa meiltä aikuisilta kuin tämä yksi lapsi. Kodin ilmapiiri alkaa jo kärsiä siitä, että yhtä saa olla koko ajan ojentamassa. Positiivista lähestymistä toki aina kokeillaan ensin, mutta kun ei toimi.