V
"Vieras"
Vieras
Mun isä oli kai 41 ku mä synnyin. Nyt olen kolmekymppinen ja voin hyvin viedä isälle lapsia hoitoon. Vaihtaa kakkavaipatkin. Täyttää 70 ja vielä vaan on virkee papparainen?
L
Lunatic
Vieras
Ei ole. Olen yli 40-vuotias ja minulla on alle kouluikäiset lapset. Isällänikin on lapsia ja hän on sentään yli 70 vuotias!
Minä olin kuopuksen syntyessä 42 ja ainakin itse koen että jaksoin yövalvomiset paremmin kuin nuorempana.
Ä
Äidiksi vielä 43v11kk-ikäisenä
Vieras
Mukavuudenhalusta lienee kyse.
Vuorotyöläisinä 4-kymppistenkin on odoteltava eläkettä vielä yli 20 vuotta ja yövalvomisten on vain sujuttava.
?
....
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;25930860:
Itse kyllä myös veikkaisin oman miehen kohdalla näin (sillä erolla että meillä syntyi esikoinen kun mies oli 38v). Mietin taannoin itsekin että noin kymmenen vuotta sitten olin päivisin toooosi väsynyt opiskelija, vaikka nukuin taatusti häiriöttömämmin kuin nykyään kahden lapsen äitinä. Unentarvehan vähenee yleensä kun ikää tulee lisää.
V
"vieras"
Vieras
Ä
Äidiksi vielä 43v11kk-ikäisenä
Vieras
Mukavuudenhalusta lienee kyse.
Vuorotyöläisinä 4-kymppistenkin on odoteltava eläkettä vielä yli 20 vuotta ja yövalvomisten on vain sujuttava.
?
"_"
Vieras
Ei ole nelikymppinen liian vanha sen kummemmin isäksi kuin äidiksikään.
Itse olen 46 ja yhä iltatähdestä haaveilen enkä ole yhtään huolissani jaksamisestani sen asian suhteen.
Itse olen 46 ja yhä iltatähdestä haaveilen enkä ole yhtään huolissani jaksamisestani sen asian suhteen.
V
"vieras"
Vieras
Hassu kysymys. Itse 41v. Pitäisiköhän nuo lapsukaiset antaa pois, jos oon liian vanha äidiksi...?
E
ei ole
Vieras
V
"vieras"
Vieras
no ei oo yhtään liian vanha! tossahan ehtii olemaan nuorekas isoisäkin jos lapsi sitten itse ei odottele yhtä kauan )
)mun ex oli hiukan alle 46 ku juniori syntyi, nyt juniori on 7v ja iskä koht 54.. iskä jaksaa melskata muksujen kanssa
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";25930986]Joku on, joku toinen ei. Jotkut eivät ole koskaan sopivia isäksi.[/QUOTE]
Tämä oli osuvasti sanottu.
Tämä oli osuvasti sanottu.
P
"poikia3"
Vieras
[QUOTE="vieras";25930164]No se on siinä ja siinä! Kun lapsi on murrosiässä on itse jo yli 50, jaksaako sitä sitten?[/QUOTE]
Oletko sinä yli 50 v? Ja osaatko sanoa mitä silloin jaksaa ja mitä ei? Niimpä?
Oma mieheni on yli 50, meillä on 7-, 9- ja 15-vuotiaat lapset ja voin kertoa sinulle, että 50 v jaksaa erinomaisesti.
Ainakin omalle 50 v:lleni maailman tärkein asia on perhe ja perheen hyvinvointi ja hän on valmis tekemään kaikkensa sen eteen. Moni nuorempi mies tekee uraa, ja tekee sitä kun ne lapset ovat teinejä, eikä ole läsnä. Minulla on perhe-elämään ja kotitöihin osallistuvat mies ja olen todella tyytyväinen tilanteeseen.
Oletko sinä yli 50 v? Ja osaatko sanoa mitä silloin jaksaa ja mitä ei? Niimpä?
Oma mieheni on yli 50, meillä on 7-, 9- ja 15-vuotiaat lapset ja voin kertoa sinulle, että 50 v jaksaa erinomaisesti.
Ainakin omalle 50 v:lleni maailman tärkein asia on perhe ja perheen hyvinvointi ja hän on valmis tekemään kaikkensa sen eteen. Moni nuorempi mies tekee uraa, ja tekee sitä kun ne lapset ovat teinejä, eikä ole läsnä. Minulla on perhe-elämään ja kotitöihin osallistuvat mies ja olen todella tyytyväinen tilanteeseen.
P
"poikia3"
Vieras
[QUOTE="vieras";25930164]No se on siinä ja siinä! Kun lapsi on murrosiässä on itse jo yli 50, jaksaako sitä sitten?[/QUOTE]
Oletko sinä yli 50 v? Ja osaatko sanoa mitä silloin jaksaa ja mitä ei? Niimpä?
Oma mieheni on yli 50, meillä on 7-, 9- ja 15-vuotiaat lapset ja voin kertoa sinulle, että 50 v jaksaa erinomaisesti.
Ainakin omalle 50 v:lleni maailman tärkein asia on perhe ja perheen hyvinvointi ja hän on valmis tekemään kaikkensa sen eteen. Moni nuorempi mies tekee uraa, ja tekee sitä kun ne lapset ovat teinejä, eikä ole läsnä. Minulla on perhe-elämään ja kotitöihin osallistuvat mies ja olen todella tyytyväinen tilanteeseen.
Ja mitä tulee isovanhemmuuteen, jos on pitkäikäistä sukua, voi hyvinkin elää hyväkuntoisena jopa yli 90-vuotiaaksi. Toisaalta, joku nuorempi isovanhempi ei halua lapsenlapsiaan luokseen lainkaan, kun on itsellä nuorena jäänyt nuoruus elämättä ja sitten 4-kymppisenä sitä bailataan menemään. Ja kun on työelämässäkin vielä, ei ole aikaa niillle lapsenlapsille vaan työlle ja kaikille harrastuksille.
Oletko sinä yli 50 v? Ja osaatko sanoa mitä silloin jaksaa ja mitä ei? Niimpä?
Oma mieheni on yli 50, meillä on 7-, 9- ja 15-vuotiaat lapset ja voin kertoa sinulle, että 50 v jaksaa erinomaisesti.
Ainakin omalle 50 v:lleni maailman tärkein asia on perhe ja perheen hyvinvointi ja hän on valmis tekemään kaikkensa sen eteen. Moni nuorempi mies tekee uraa, ja tekee sitä kun ne lapset ovat teinejä, eikä ole läsnä. Minulla on perhe-elämään ja kotitöihin osallistuvat mies ja olen todella tyytyväinen tilanteeseen.
Ja mitä tulee isovanhemmuuteen, jos on pitkäikäistä sukua, voi hyvinkin elää hyväkuntoisena jopa yli 90-vuotiaaksi. Toisaalta, joku nuorempi isovanhempi ei halua lapsenlapsiaan luokseen lainkaan, kun on itsellä nuorena jäänyt nuoruus elämättä ja sitten 4-kymppisenä sitä bailataan menemään. Ja kun on työelämässäkin vielä, ei ole aikaa niillle lapsenlapsille vaan työlle ja kaikille harrastuksille.
J
"Jussi"
Vieras
Mielenkiintoisia keskusteluja täällä. Itse olen miettinyt aihetta 20 vuotta. Siitä alkaen kun päätimme vaimoni kanssa hankkia lapsia. Nyt vanhin on 19 ja nuorempi 18 -v.
Mikä on oikea aika hankkia lapsia? Siihen kyllä vaikuttaa niin monet tekijät että listaappa noita, huh. Meidän "etsikko" aikamme oli tuolloin 20 vuotta takaperin, olimme nuoria 21 vuotiaita, emmekä aivottomia, näin jälkikäteen asiaa tarkastellessa voi sanoa.
Muistan lapsia päivähoitoon viedessä, ettei näitä ikätovereitani juuri ollut. Toiset isät olivat + 10 - 25 -vuotta vanhempia. Osa jo toisella kieroksella, ja heidän suhtautumista lapsiin oli opettavaista seurata. Suhde uuteen naiseen ei ollut sielullinen, pikemminkin "minulle paras mahdollinen, nyt" - tyyppinen. Lapsia seurattiin 1/3 -ukkityylillä, ilmeisesti heitä pelotti, että lapsi menee rikki jos se leikkii pakkasessa, juoksentelee vesisateessa, tai ei saa välipalaa 2 tunnin välein. Itselleni lapset olivat osa minua, elimme ja teimme asioita yhdessä. Ajat ovat muuttuneet paljon 15 - 20 vuodessa, todella paljon.
Nyt olen 40-vuotias ja käytännössä kahden, vaimoni kanssa. Lapset asuvat kyllä kotona mutta ovat jo aikuisia iältään. Olenkin miettinyt viimeaikoina , mitä alkaisi isona tekemään? Nuoruus meni töitä tehden illat, viikonloput kaikki aika perheen parissa. Perhe -elämä asetti raamit kaikkeeen tekemiseen. Nyt 20 vuoden jälkeen 40- vuotiaana mietin usein marketeilla lapsiperheitä katsellessa, että juna meni jo. Niin nopeaa se on, tämä elämä. Luulen , että 40 -vuotiaana isäksi tullut tressaa isyyttä enemmän kuin nuorempi gollega. Rahaa on enemmän hauskuuttaa ja ilahduttaa perhettä silloin tällöin. Ennenkaikkea vaimoa. Arki on taloudellisesti turvatumpaa. Sinulle ei yksinkertaisesti tulla vittuilemaan tekemisistä ja ratkaisuista, niin kuin nuoremmalle gollegalle, näin se vaan menee. Luulen myös , että 40-vuotiaana lapsensa saanut pääsee takaisin ns. normaaliin arkeen nopeammin kuin nuorempansa, koska takana on vapaa 20-vuoden oma-aika jakso, jonka nyt voi nostaa naftaliinista. Itse huomaan olevani pienoisessa tyhjiössä. Ei ole muuta kuin perhe minä-aika. On löydettävä uutta tekemistä, toteuttaa niitä haaveita joista silloin joskus haaveksi. Tänä päivänä en haluaisi lähteä toiselle kierokselle, noin kaksi-kolme vuotta sitten asia oli päinvastoin. Nyt haluan opetella itseäni ja sitä kuka minä olen ja ennenkaikkea nautiskella vaimostani, kiireettömästi.
Mikä on oikea aika hankkia lapsia? Siihen kyllä vaikuttaa niin monet tekijät että listaappa noita, huh. Meidän "etsikko" aikamme oli tuolloin 20 vuotta takaperin, olimme nuoria 21 vuotiaita, emmekä aivottomia, näin jälkikäteen asiaa tarkastellessa voi sanoa.
Muistan lapsia päivähoitoon viedessä, ettei näitä ikätovereitani juuri ollut. Toiset isät olivat + 10 - 25 -vuotta vanhempia. Osa jo toisella kieroksella, ja heidän suhtautumista lapsiin oli opettavaista seurata. Suhde uuteen naiseen ei ollut sielullinen, pikemminkin "minulle paras mahdollinen, nyt" - tyyppinen. Lapsia seurattiin 1/3 -ukkityylillä, ilmeisesti heitä pelotti, että lapsi menee rikki jos se leikkii pakkasessa, juoksentelee vesisateessa, tai ei saa välipalaa 2 tunnin välein. Itselleni lapset olivat osa minua, elimme ja teimme asioita yhdessä. Ajat ovat muuttuneet paljon 15 - 20 vuodessa, todella paljon.
Nyt olen 40-vuotias ja käytännössä kahden, vaimoni kanssa. Lapset asuvat kyllä kotona mutta ovat jo aikuisia iältään. Olenkin miettinyt viimeaikoina , mitä alkaisi isona tekemään? Nuoruus meni töitä tehden illat, viikonloput kaikki aika perheen parissa. Perhe -elämä asetti raamit kaikkeeen tekemiseen. Nyt 20 vuoden jälkeen 40- vuotiaana mietin usein marketeilla lapsiperheitä katsellessa, että juna meni jo. Niin nopeaa se on, tämä elämä. Luulen , että 40 -vuotiaana isäksi tullut tressaa isyyttä enemmän kuin nuorempi gollega. Rahaa on enemmän hauskuuttaa ja ilahduttaa perhettä silloin tällöin. Ennenkaikkea vaimoa. Arki on taloudellisesti turvatumpaa. Sinulle ei yksinkertaisesti tulla vittuilemaan tekemisistä ja ratkaisuista, niin kuin nuoremmalle gollegalle, näin se vaan menee. Luulen myös , että 40-vuotiaana lapsensa saanut pääsee takaisin ns. normaaliin arkeen nopeammin kuin nuorempansa, koska takana on vapaa 20-vuoden oma-aika jakso, jonka nyt voi nostaa naftaliinista. Itse huomaan olevani pienoisessa tyhjiössä. Ei ole muuta kuin perhe minä-aika. On löydettävä uutta tekemistä, toteuttaa niitä haaveita joista silloin joskus haaveksi. Tänä päivänä en haluaisi lähteä toiselle kierokselle, noin kaksi-kolme vuotta sitten asia oli päinvastoin. Nyt haluan opetella itseäni ja sitä kuka minä olen ja ennenkaikkea nautiskella vaimostani, kiireettömästi.
J
jussi2
Vieras
Ei jaksa, ja jotenkin huvittaa ja samaan hengen vetoon ottaa kippoon ikäiseni, jotka nyt aloittelevat tätä perhe-elämää. Kovin ovat opettamassa minua alkoholin vaaroista... Sanonkin usein, että nyt on mulla vapaata. Aika aikaansa kutakin. Kaikkea hyvää 40 ja vähän vanhemmillekkin uusille isille ja äiteille.. Muistakaa levätä.
... Sanonkin usein, että nyt on mulla vapaata. Aika aikaansa kutakin. Kaikkea hyvää 40 ja vähän vanhemmillekkin uusille isille ja äiteille.. Muistakaa levätä.