onko kellään käyny lapsen kummin kanssa näin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
ei pidä yhteyttä,nähnyt lapsen oikeastaan vain ristiäisissä.
lapsella kyllä kaksi muutakin, hyvää kummia mutta mietin vaan miten ton yhden kanssa jatkossa... kyseleekö lapsi esim. kuvista että kukas toi yks on ja mitä sitte selittää... kun kummia ei vaan sittenkään kiinnostanut.
 
no meidän kuopuksella on 3 kummia joista vain yhden noteeraa kummiksi ja muut on hälle vieraita ihmisiä jotka eivät edes kiinnosta häntä. noista kahdesta toista ei ole nähnyt moneen vuoteen. ei meillä edes koskaan kysele muitten kummiensa perään kuin tuon yhden.
 
Minulla on omat kummit, jotka eivät ole pitäneet minuun yhteyttä. Eikä minulla ole siitä tullut hyljeksitty olo tai mitään muutakaan. Heillä on oma elämä ja minut on saatu aikoinaan kastettua.
 
Meillä yks kummi alkoi seurustelemaan ja vaihtoi kumppanin perässä paikkakuntaa jättäen kaiken entisen taakseen, kahteen vuoteen ei hänestä kuulunut mitään vaikka lähettelin lapsesta valokuvia jne. Kun äskettäin laitoin tekstarilla kutsun synttäreille ajatellen ettei reagoi siihen mitenkään niin yllättäen vastasikin tulevansa ja tulikin! Jospa se kummisuhde tästä elpyisi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja koiramamma:
öö.. saanko kysellä kuinka päädyitte tälläiseen kummiin? ihan hyvällä täällä utelen :whistle:

mies halusi tämän kaverinsa ja ei minulla häntä mitään vastaan ollut. on itsekin isä niin jotenki sitte ajattelin että ymmärtää kummiudenkin päälle, mutta ilmeisesti ei vaan kehdannut kieltäytyä kummiudesta :(
 
On, vaan eipä tuo niin vakavaa ole. Ei meillä ole opetettu lapsia siihen, että pitäs kummeilta mitään edes odottaa. Ne on vaan kummeja, ei lahjantuojia eikä viihdyttäjiä. Joskus voivat muistaa synttäreillä ja jouluna, mut ei meillä maansuru synny, vaikka eivät muistaiskaan.
 
meillä vähän sama juttu ku valitsin kummeja ni ajattelin et pitävät yhteyttä.noh toisin kävi yhden kanssa.kyllä se synttäreillä käy mut siihen se sit melkein jää.ei paljon ole soitellu tai muuten pitäny yhteyttä et mitä tytölle kuuluu.tytön toiselta kummilta sit kyselee et mitä tytölle kuuluu.inhottavaa tollanen vaik välimatkaa onkin n.50km ni vois sitä edes soittaa.Mun veli on yhtenä kummeista ja valitettavan vähän sekin kyselee,näkee todella harvoin kun välimatkaa yli 400km.
 
Mulle on käynyt toisin päin. Kummilapseni perhe ei pidä yhteyttä. Lähetän lahjat lapselle synttärinä ja jouluna ja soitan äidille kerran vuodessa, mutta sieltä ei kukaan koskaan ole yhteydessä minuun päin. Tekstareihin ei vastata jne. Lähetän jouluna kuvia lapsistani ja vähän vinkkaan, että olisi kiva nähdä joku kuva kummilapsestakin, mutta mitään ei koskaan kuulu. Alkaa jo vähitellen kyllästyttää.

Lapsen äiti perusti uuden perheen kummilapseni ollessa 3-vuotias ja homma lässähti tällaiseksi silloin. Ehkä "vanhaan elämään" ja "vanhoihin kavereihin" ei haluta olla yhteydessä. Kuulin, että lapsen äiti oli yhteiselle ystävällemme todennut minusta, että "on se kumma kun se jaksaa vieläkin aina lahjoja lähetellä", eli kaiketi äiti toivoisi minun lopettavan. Mutta lapsi on lapsi ja koska kummiksi lupauduin, olen se rippipäivään saakka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja koiramamma:
öö.. saanko kysellä kuinka päädyitte tälläiseen kummiin? ihan hyvällä täällä utelen :whistle:

mies halusi tämän kaverinsa ja ei minulla häntä mitään vastaan ollut. on itsekin isä niin jotenki sitte ajattelin että ymmärtää kummiudenkin päälle, mutta ilmeisesti ei vaan kehdannut kieltäytyä kummiudesta :(

Aaa... mulle oli itselle hirmuisen tärkeää että kummit on sellaisia että en voisi ees kuvitella että välit katkeaisi. Valittiinkin sitten mun veli ja hänen vaimonsa :heart: Tosi kurjaa lapsen kannalta jos aikuinen mies ei ymmärrä kieltäytyä. Mun mielestä voit jättää sanomattaa että on kummi, ehkä isompana voit selittää miten asian todellinen laita on jos niikseen tulee.
 
meillä taas toisin päin :( vanhemmat ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssa joten kummin osaksi meillä jää vain rahakummina olo ja se ei ole kiva! ei kiitosta ei mitään lahajsta... :( nyt jouluna emme muista ollenkaan. lapsen synttäreille ei kutsuta ja kutsumatta heille ei mennä sen tiedän....
 
Alkuperäinen kirjoittaja koiramamma:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja koiramamma:
öö.. saanko kysellä kuinka päädyitte tälläiseen kummiin? ihan hyvällä täällä utelen :whistle:

mies halusi tämän kaverinsa ja ei minulla häntä mitään vastaan ollut. on itsekin isä niin jotenki sitte ajattelin että ymmärtää kummiudenkin päälle, mutta ilmeisesti ei vaan kehdannut kieltäytyä kummiudesta :(

Aaa... mulle oli itselle hirmuisen tärkeää että kummit on sellaisia että en voisi ees kuvitella että välit katkeaisi. Valittiinkin sitten mun veli ja hänen vaimonsa :heart: Tosi kurjaa lapsen kannalta jos aikuinen mies ei ymmärrä kieltäytyä. Mun mielestä voit jättää sanomattaa että on kummi, ehkä isompana voit selittää miten asian todellinen laita on jos niikseen tulee.

onneks meilläkin on kaks muuta kummia lapsella kenen kanssa yhteydenpito tuskin koskaan katkeaa... :) harmittaa silti tämä yks.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:
On, vaan eipä tuo niin vakavaa ole. Ei meillä ole opetettu lapsia siihen, että pitäs kummeilta mitään edes odottaa. Ne on vaan kummeja, ei lahjantuojia eikä viihdyttäjiä. Joskus voivat muistaa synttäreillä ja jouluna, mut ei meillä maansuru synny, vaikka eivät muistaiskaan.

meillä kans näin! nykyään tuo kummius on menny muutenki ihan yli ja ympäri että en edes arvosta sitä mitenkään. tärkeimpiä ovat mummit ja sedät enot ja tädit.detty.
ja minä en ole rahakummi.oeln suostunut kummiuteen vaik koska on pyydetty ja se on kunnia, mutta maku menee koko hommaan jos aletaan soitella että mitä se minttumaaria nyt tarvitsee..vaikka ei ole edes syntymäpäivät eikä mitkään muttkaa juhlat lähe
 

Yhteistyössä