Onko kellään muulla erityisen vilkasta/vaativaa taaperoa?

[ap]

Jotenkin olen välillä niin puhki tuon lapsen kanssa, ja tuntuu että ihan kaikkien muiden lapset on rauhallisempia ja helpompia, haluaisin kuulla että muillakin olisi vaativampia tapauksia, se jotenkin helpottaisi kun tietäisi että muitakin on.

Lapsi on 1 v 2 kk. 4 kk huusi koliikkia tuntikaupalla päivässä, sen jälkeen huusi kaikki yöt monta kk ennen kuin suolisto-oireiset allergiat selvisivät. Luonteeltaan on erittäin vilkas, ja juoksi jo täyttä vauhtia 11 kk ikäisenä. On utelias, tiedonhaluinen, vikkelä ja erittäin voimakastahtoinen.

Tuntuu että joka paikassa missä käyn lapsen kanssa, kaikki muut samaa ikäluokkaa olevat lapset ovat rauhallisia ja kilttejä. Minun lapseni ei pysy hetkeäkään paikallaan, ottaa kaiken mitä kiinni saa, jatkuvasti saa olla kieltämässä, ja kun kieltää, saa ihan hirveän itkupotkuraivarin. Jatkuvasti kaatuilee ja kolhii itseään, mitään en pysty kotonakaan oikein tekemään. Lapsi on esikoiseni, mutta sellaiseksi taatusti jääkin, ei minulla ole voimia enää toiseen.

Oltiin ison äitiporukan kanssa yhtenä päivänä piknikillä, ja ihan vikatikki oli lähteä, lapseni oli jatkuvasti kaatamassa muiden laseja, tallomassa ruokia, heittämässä multaa lasten kahluualtaaseen, meinasi mennä koko ajan sorkkimaan grilliä, juoksenteli joka paikassa, ja sai monen monta rhuutoraivaria kun jouduin tietty häntä kieltämään, ja nostamaan pois tms. Muut olivat jotenkin vaivautuneita lapseni takia, ja minä itku silmässä. Muiden lapset istuivat kiltisti paikallaan.

Tottakai rakastan lastani, mutta välillä vaan pelottaa miten osaan kasvattaa hänet oikein, osaanko kasvattaa tuollaisesta villikosta kunnon kansalaista. Haastavaa on.

Onko siis muita vilkkaiden/haastavien lasten väsyneitä äitejä?

 

[nosto]

nosto

 

[vieras]

. Muiden lapset istuivat kiltisti paikallaan.

Tuo ei kuulosta normaalilta reilun vuoden ikäiseltä, JOS lapsi osaa jo kävellä!

 

[Keittiönoita]

Mulla oli. Nyt se on 18 v rauhallinen nuorimies.

 

[täti]

Minusta lapsesi vaikuttaa ihan normaalilta tapaukselta

Jos on 11 kk ikäisenä jo juossut, niin eipä sitä paikallaan saa pysymään enää. Älä stressaa noin paljon. Äläkä ainakaan vertaile!!

 

[ap]

. Muiden lapset istuivat kiltisti paikallaan.

Tuo ei kuulosta normaalilta reilun vuoden ikäiseltä, JOS lapsi osaa jo kävellä!

Joo näin oli. Kun söimme, muut lapset istuivat paikallaan, söivät äitiensä kanssa, ja sitten leikkivät nätisti, eivät säntäilleet ympäriinsä niinkuin minun lapseni. En tuntenut kaikkia, luulen sattumalta vaan muilla oli rauhalliset lapset, siksi minun lapseni vilkkaus erottui niin selkeästi. Kyllä minä olen aina välillä leikkipuistoissa yhtä vilkkaita nähnyt.)

 

[Criminal Mind]

Meillä esikoinen. On nyt "jo" 3, täyttää pian 4 ja hänellä on avustaja pk:ssa kun on nuo siirtymä tilanteet sekä uudet tilanteet aivan mahdottomia.

 

[vieras]

. Muiden lapset istuivat kiltisti paikallaan.

Tuo ei kuulosta normaalilta reilun vuoden ikäiseltä, JOS lapsi osaa jo kävellä!

Joo näin oli. Kun söimme, muut lapset istuivat paikallaan, söivät äitiensä kanssa, ja sitten leikkivät nätisti, eivät säntäilleet ympäriinsä niinkuin minun lapseni. En tuntenut kaikkia, luulen sattumalta vaan muilla oli rauhalliset lapset, siksi minun lapseni vilkkaus erottui niin selkeästi. Kyllä minä olen aina välillä leikkipuistoissa yhtä vilkkaita nähnyt.)

Kuulostaa tutulta. :hug:
Mulla on kolme lasta, kaks on ollut näitä jotka istuu vieressä ja yks on ollut samanlainen menijä kuin sunkin lapsesi. Nyt hän on 4½-vuotias, ja jotain järkeä päähän on jo tullut. Mutta vauhdikas ja vaativa tapaus on edelleen.

 

[Kimalle84]

Jotenkin olen välillä niin puhki tuon lapsen kanssa, ja tuntuu että ihan kaikkien muiden lapset on rauhallisempia ja helpompia, haluaisin kuulla että muillakin olisi vaativampia tapauksia, se jotenkin helpottaisi kun tietäisi että muitakin on.

Lapsi on 1 v 2 kk. 4 kk huusi koliikkia tuntikaupalla päivässä, sen jälkeen huusi kaikki yöt monta kk ennen kuin suolisto-oireiset allergiat selvisivät. Luonteeltaan on erittäin vilkas, ja juoksi jo täyttä vauhtia 11 kk ikäisenä. On utelias, tiedonhaluinen, vikkelä ja erittäin voimakastahtoinen.

Tuntuu että joka paikassa missä käyn lapsen kanssa, kaikki muut samaa ikäluokkaa olevat lapset ovat rauhallisia ja kilttejä. Minun lapseni ei pysy hetkeäkään paikallaan, ottaa kaiken mitä kiinni saa, jatkuvasti saa olla kieltämässä, ja kun kieltää, saa ihan hirveän itkupotkuraivarin. Jatkuvasti kaatuilee ja kolhii itseään, mitään en pysty kotonakaan oikein tekemään. Lapsi on esikoiseni, mutta sellaiseksi taatusti jääkin, ei minulla ole voimia enää toiseen.

Oltiin ison äitiporukan kanssa yhtenä päivänä piknikillä, ja ihan vikatikki oli lähteä, lapseni oli jatkuvasti kaatamassa muiden laseja, tallomassa ruokia, heittämässä multaa lasten kahluualtaaseen, meinasi mennä koko ajan sorkkimaan grilliä, juoksenteli joka paikassa, ja sai monen monta rhuutoraivaria kun jouduin tietty häntä kieltämään, ja nostamaan pois tms. Muut olivat jotenkin vaivautuneita lapseni takia, ja minä itku silmässä. Muiden lapset istuivat kiltisti paikallaan.

Tottakai rakastan lastani, mutta välillä vaan pelottaa miten osaan kasvattaa hänet oikein, osaanko kasvattaa tuollaisesta villikosta kunnon kansalaista. Haastavaa on.

Onko siis muita vilkkaiden/haastavien lasten väsyneitä äitejä?

Teksti on kuin mun elämästä. Olenkin sanonut että onneksi tulin uudestaan raskaaksi jo 3kk esikoisen syntymän jälkeen, koska jos olisin kerinnyt nähdä millainen pojasta tulee, en olisi varmaan "tehnyt" koskaan toista lasta.

Meillä on siis nyt melkein 1v11kk vanha tuo "tornado", "elohopea", "keksiväinen poika", "ideapankki", "luupää", "touho", "pikkuvilli", "terminaattori"....
Ja hänen sisarensa n. 10,5kk joka on rauhallinen, mietteliäs, varovainen, ennakoiva, hellä... Joka loukkaantuu kyllä ja osaa huutaa, mutta ei todellakaan ole mitään isomman rinnalla

 

[kuulostaa]

meidän villikolta. =)
Mutta kyllä hän on huomattavasti rauhoittaunut.
On "jo" 7v ja aloittaa koulun pienoisryhmässä, on keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuus häiriöiden piirteitä, lääkäri ei antanut diagnoosia kun on vain piirteitä.
Mutta kuulostaa samanlaiselta sählälätä teidän pikkunen kuin omani =)
Nyt saan jo olla rauhassa eikä tartte enää "kytätä" perään. Helpotti kun täytti 5v.
Ja nyt elämä on jo normaalin vauhdikasta.
Ulkoilee itsenäisesti yksin ja ystäviensä kanssa jota tehnyt jo 2v, asutaan melko landella ja ei tartte pelätä liikennnettä tai muuta.
Itse olin kans sitä mieltä että jotain on pielessä mutta kylläpä se pahinkin villikko voi rauhoittua =9

 

[leijona76]

Jotenkin olen välillä niin puhki tuon lapsen kanssa, ja tuntuu että ihan kaikkien muiden lapset on rauhallisempia ja helpompia, haluaisin kuulla että muillakin olisi vaativampia tapauksia, se jotenkin helpottaisi kun tietäisi että muitakin on.

Lapsi on 1 v 2 kk. 4 kk huusi koliikkia tuntikaupalla päivässä, sen jälkeen huusi kaikki yöt monta kk ennen kuin suolisto-oireiset allergiat selvisivät. Luonteeltaan on erittäin vilkas, ja juoksi jo täyttä vauhtia 11 kk ikäisenä. On utelias, tiedonhaluinen, vikkelä ja erittäin voimakastahtoinen.

Tuntuu että joka paikassa missä käyn lapsen kanssa, kaikki muut samaa ikäluokkaa olevat lapset ovat rauhallisia ja kilttejä. Minun lapseni ei pysy hetkeäkään paikallaan, ottaa kaiken mitä kiinni saa, jatkuvasti saa olla kieltämässä, ja kun kieltää, saa ihan hirveän itkupotkuraivarin. Jatkuvasti kaatuilee ja kolhii itseään, mitään en pysty kotonakaan oikein tekemään. Lapsi on esikoiseni, mutta sellaiseksi taatusti jääkin, ei minulla ole voimia enää toiseen.

Oltiin ison äitiporukan kanssa yhtenä päivänä piknikillä, ja ihan vikatikki oli lähteä, lapseni oli jatkuvasti kaatamassa muiden laseja, tallomassa ruokia, heittämässä multaa lasten kahluualtaaseen, meinasi mennä koko ajan sorkkimaan grilliä, juoksenteli joka paikassa, ja sai monen monta rhuutoraivaria kun jouduin tietty häntä kieltämään, ja nostamaan pois tms. Muut olivat jotenkin vaivautuneita lapseni takia, ja minä itku silmässä. Muiden lapset istuivat kiltisti paikallaan.

Tottakai rakastan lastani, mutta välillä vaan pelottaa miten osaan kasvattaa hänet oikein, osaanko kasvattaa tuollaisesta villikosta kunnon kansalaista. Haastavaa on.

Onko siis muita vilkkaiden/haastavien lasten väsyneitä äitejä?

on...ikää nyt 2v8kk eikä tahti hidastunu yhtään. Vauvana oli itkunen ja nukkumisen kanssa ongelmia aina ollu.

 

[vvieras]

Taidan arvata kuka ap on. Ihan sillä, että usein olen huomannut hänen kirjoittavan temperamenttisesta lapsestaan. Itsellänikin on sellainen, joten siksi sattunut silmään. Mutta ei meillä kuitenkaan ihan noin vilkas taida olla/tulla. Meillä pikkuisen nuorempi. Tsemppiä!

 

[Cosmopolitan]

Meillä on yksi erittäin aktiivinen ja kaksi 'normaalimpaa' lasta. Aktiivinenkin on rauhoittunut melkoisesti iän karttuessa, mutta tarvitsee edelleen jatkuvasti paljon toimintaa ja harrastaakin kilpaurheilua.

 

[vvieras]

Taidan arvata kuka ap on. Ihan sillä, että usein olen huomannut hänen kirjoittavan temperamenttisesta lapsestaan. Itsellänikin on sellainen, joten siksi sattunut silmään. Mutta ei meillä kuitenkaan ihan noin vilkas taida olla/tulla. Meillä pikkuisen nuorempi. Tsemppiä!

Jatkan kunhan saan lapsen nukkumaan.

 

[ap]

Meillä on yksi erittäin aktiivinen ja kaksi 'normaalimpaa' lasta. Aktiivinenkin on rauhoittunut melkoisesti iän karttuessa, mutta tarvitsee edelleen jatkuvasti paljon toimintaa ja harrastaakin kilpaurheilua.

Joo uskon että meidänkin lapsesta tulee liikunnallinen. Nyt vielä riittää kun vie vaan leikkipuistoon, saa siellä purkaa energiaansa.

 

[ap]

Taidan arvata kuka ap on. Ihan sillä, että usein olen huomannut hänen kirjoittavan temperamenttisesta lapsestaan. Itsellänikin on sellainen, joten siksi sattunut silmään. Mutta ei meillä kuitenkaan ihan noin vilkas taida olla/tulla. Meillä pikkuisen nuorempi. Tsemppiä!

Jatkan kunhan saan lapsen nukkumaan.

Ok.

Täytyy nyt kirjoittaa vähän positiivisiakin juttuja, lapseni on todella reipas ja iloinen, kova hymyilemään ja nauramaan, ja omaa jo hyvän huumorintajun. Huvittelee usein mm. kutittamalla jalkapohjiani ja kikattamalla päälle. <3

Joskus vaan väsyttää, ja huolestuttaa miten pärjään hänen kanssaan kun esim. uhmaikä alkaa ihan toden teolla.

 

[Cosmopolitan]

Taidan arvata kuka ap on. Ihan sillä, että usein olen huomannut hänen kirjoittavan temperamenttisesta lapsestaan. Itsellänikin on sellainen, joten siksi sattunut silmään. Mutta ei meillä kuitenkaan ihan noin vilkas taida olla/tulla. Meillä pikkuisen nuorempi. Tsemppiä!

Jatkan kunhan saan lapsen nukkumaan.

Ok.

Täytyy nyt kirjoittaa vähän positiivisiakin juttuja, lapseni on todella reipas ja iloinen, kova hymyilemään ja nauramaan, ja omaa jo hyvän huumorintajun. Huvittelee usein mm. kutittamalla jalkapohjiani ja kikattamalla päälle. <3

Joskus vaan väsyttää, ja huolestuttaa miten pärjään hänen kanssaan kun esim. uhmaikä alkaa ihan toden teolla.

Ei se uhmaikä välttämättä paha ole. Meidän 'aktiivisella' lapsella se meni ohi melkein huomaamatta, rauhallisempien kanssa oli jopa haasteellisempaa...

 

[ap]

Taidan arvata kuka ap on. Ihan sillä, että usein olen huomannut hänen kirjoittavan temperamenttisesta lapsestaan. Itsellänikin on sellainen, joten siksi sattunut silmään. Mutta ei meillä kuitenkaan ihan noin vilkas taida olla/tulla. Meillä pikkuisen nuorempi. Tsemppiä!

Jatkan kunhan saan lapsen nukkumaan.

Ok.

Täytyy nyt kirjoittaa vähän positiivisiakin juttuja, lapseni on todella reipas ja iloinen, kova hymyilemään ja nauramaan, ja omaa jo hyvän huumorintajun. Huvittelee usein mm. kutittamalla jalkapohjiani ja kikattamalla päälle. <3

Joskus vaan väsyttää, ja huolestuttaa miten pärjään hänen kanssaan kun esim. uhmaikä alkaa ihan toden teolla.

Ei se uhmaikä välttämättä paha ole. Meidän 'aktiivisella' lapsella se meni ohi melkein huomaamatta, rauhallisempien kanssa oli jopa haasteellisempaa...

Tuo on huojentavaa kuulla, täytyy toivoa että meilläkään ei tuosta "normaaliolotilasta" poikkeaisi kovasti.

 

[vieras]

Meilläkään ei vauhtivillin kanssa uhmaikää huomannut. Nyt huomaa että hän on rauhoittunut selvästi. Ikää vajaa 4v.

 

[mäkö se olin]

Kun olin lukenut viestiäsi puoleen väliin, mun piti ihan tarkistaa, etten mä itse ollut sitä kirjoittanut. Kaikki täsmää alkaen koliikista ja allergioista. Ainoastaan itkupotkuraivareita meidän nuorimies ei veedä kovin usein.

Tiedän tunteesi. Ja tiedän myös sen kun rauhallisempien lasten vanhemmat myötätuntoisesti selittävät kuinka heidänkin Eero-Päiviönsä yhtenä päivänä kaatui kaksi viikkoa sitten ja eilen melkein harkitsi heittävänsä lapiolla hiekkaa. Ja sinun tekee tuon noin viisi kertaa minuutissa. Ja lohduttavat, että kyllä se kohta ohi menee, oli heidänkin lapsi tuollainen vielä vähän aikaa sitten. (Ja olet nähnyt saman lapsen joka viikko ja joka viikko se istuu rauhassa paikallaan, mitä nyt joskus vähän kävelee harkitsevasti ympäriinsä.)

Mitähän lohduttavaa tähän sanoisi? Pitäisi varmaan järjestää vertaistapaaminen ylienergisten duracellien vanhemmille. Ei siellä ehtisi mitään vertaistukea kylläkään saamaan, kun kaikki juoksisivat koko ajan, mutta ainakin tuntisi kuuluvansa joukkoon.

 

[ap]

Kun olin lukenut viestiäsi puoleen väliin, mun piti ihan tarkistaa, etten mä itse ollut sitä kirjoittanut. Kaikki täsmää alkaen koliikista ja allergioista. Ainoastaan itkupotkuraivareita meidän nuorimies ei veedä kovin usein.

Tiedän tunteesi. Ja tiedän myös sen kun rauhallisempien lasten vanhemmat myötätuntoisesti selittävät kuinka heidänkin Eero-Päiviönsä yhtenä päivänä kaatui kaksi viikkoa sitten ja eilen melkein harkitsi heittävänsä lapiolla hiekkaa. Ja sinun tekee tuon noin viisi kertaa minuutissa. Ja lohduttavat, että kyllä se kohta ohi menee, oli heidänkin lapsi tuollainen vielä vähän aikaa sitten. (Ja olet nähnyt saman lapsen joka viikko ja joka viikko se istuu rauhassa paikallaan, mitä nyt joskus vähän kävelee harkitsevasti ympäriinsä.)

Mitähän lohduttavaa tähän sanoisi? Pitäisi varmaan järjestää vertaistapaaminen ylienergisten duracellien vanhemmille. Ei siellä ehtisi mitään vertaistukea kylläkään saamaan, kun kaikki juoksisivat koko ajan, mutta ainakin tuntisi kuuluvansa joukkoon.

Hihhihhih joo osaan kuvitella mikä vilinä siellä tapaamisessa kävisi!

Osaan kuvitella millaista se keskustelu olisi: Joo niin meilläkin on usein nukkumaanmeno vaikeaa- Nicopetteri älä syö niitä kiviä, äläkä myöskään heitä niillä muita!!- joo totta kyllä siihen jonkin verran säännölliset rytmit auttavat mutta silti hän usein itkee pitkään ennen nukahtamista vaikka olisin vieressä- Nicopetteri älä mene sinne altaaseen vaatteet päällä- joo paljon kärsivällisyyttä vaaditaan, ja kyllä tämä kasvattaa itseäkin- Nicopetteri älä kiipeä sinne ison kiven päälle-voi hitsi nyt se satutti itsensä, menen lohduttamaan, jatketaan kohta.:-DDD

 

[ap]

Hehheh, näin helteellä asetelma on leikkipuistossa useinmiten tämä: Muut äidit istuvat tunnin samassa kohdassa, ja heidän lapsensa leikkii muutaman metrin säteellä. Kun taas minä juoksen hiki päässä ympyrää lapseni perässä. Pari kertaa viikossa sattuu toinen samanlainen säntäilijä samaan aikaan, silloin tunnen automaattisesti jonkinlaista sukulaisuutta lapsen äidin kanssa, ja luomme toisiamme kohti ymmärtäväisiä hymyjä. :-D

 

[mäkö se olin]

keskustelu kuulostaa tutulta, paitsi että kun vähän vilkkaampien lasten vanhempia tapaa, se menee todellisuudessa näin:
- Joo meilläkin nukkumaanmen... Nicoo *juoksua*

Ja sillä välin, kun on käynyt estämässä heittämästä kiviä, on keskustelukaveri jo karannut pelastamaan omaa lastaan jostakin. Ja kun vihdoin päästään taas kasvokkain jossain vaiheessa ei ole mitään muistikuvaa mistä edellisellä kerralla juteltiin.

 

[vieraana]

Mulla on 2,5-vuotias viirupää. Paikallaan ei oo ollut tähän päivään mennessä hetkeäkään ja perässä saa juosta alvariinsa. Meillä vaan se ero, että on sinällään "kiltti" lapsi, ei kiukuttele eikä saa raivareita, on vaan ylivauhdikas... Meillä auttaa liikunta. Pihalle mennään aamupalan jälkeen, siellä syödään kaikki ruuat, paitsi sitä aamupalaa ja iltapalaa, ja poika juoksee ympäriinsä, hyppii trampoliinilla, polkee pyörällä jne jne jne. Ja meillä ollaan ulkona säästä riippumatta joka päivä monta tuntia. Vähän "paremmilla" ilmoilla käydään kävelyillä ja poika kävelee reippaasti 4 kilsan metsälenkkejä...

Niin ja siis, josko ton kanssa yrittää olla sisällä tai jossain missä ei pääse purkamaan energiaansa niin se energia purkautuu pahanteolla...

 

[mäkö se olin]

En tietty tiedä käykö sun lapsella näin, mutta mulla on 3 kk sinun lastasi vanhempi ja mä viimeisen kuukauden aikana olen huomannut ehtiväni istumaan välillä paikallaankin leikkipuistossa. Lapsi siis pikkaisen paremmin keskittyy, just tuossa iässä juoksin ihan koko ajan perässä. Ei siinä montaa minuuttia vieläkään voi olla paikallaan, mutta se 2-5 minuuttiakin on hurjan pitkä aika verrattuna aiempaan.

Mutta olet oikeassa: Siinä on ihan omaa sympatiaansa, kun kohtaa toisen samanlaisen.