Onko kohtalotovereita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mielipaha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Työkavereilta olen kahvipöydässä kysynyt että onko minussa jotain mistä ette pidä ja voisinko tehdä asialle jotain. Kyllähän työpaikoilla ihmisten pitäisi toimeen tulla. Kenestäkään ei tarvitse välittää mutta että edes huomenta aamulla sanoittaisiin.
 
Sama työ minulla. Harmi että työssäkin sinulla tuollaiset ihmiset. Tule meidän kaupunkiin. Täällä haetaan iloiseen työporukkaan kir.osastolle sair. Hoitajaa. Minusta saat ystävän. Eikä muuttomatkakaan olisi paha. Asunto työnpuolesta. Laita hakemus tulemaan. Yhtään hakemusta ei ole vielä tullut. Virka ollut auki jo kaksi viikkoa. Kaupungin tiedät kun katsot alle sadan kilometrin päässä olevat kaupungit ja avoimet työpaikat. Täältä saat ystäviä.
 
Jos en ole saanut kavereita tähän päivään mennessä niin tuskin niitä saa muuttamalla vieraaseen kaupunkiin. Asun täällä, teen työni ja jos kerta seurani ei kiinnosta, olkoon. Varasin koiran pennun ja siitä saan ystävän.
 
Älähän nyt. Minulle kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Olet sitten puoli suomalainen, tai mikä tahansa. Olet varmasti kaunis ruskeine silminesi. Ja mitä väliä sillä on jos olet osittain espanjalainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mielipaha:
No siksi....mustalaiseksi, joka on värjänny hiukset. Tai joksikin muuksi....






:laugh:

Sori.. se ei ole syy.
Olen tumma ja tulinen, eikä tietääkseni ole romanitaustaa..
Tosin mieheni luuli minua aikoinaan tummaksi..

Et sä voi olettaa että ihmiset kiinnostuvat susta, sun pitää kiinnostua ihmisistä.
Kukaan ei tule sun luo, sun on mentävä ihmisten luo.
Rakenna itsellesi itsetuntemus ja itsetunto.

Kaikki me ollaan kärsitty jostakin elämä aikana, jokainen.
Et sä ole ainut, jolla on ollut vaikeuksia elämässä.
Sä päätät, onko ne sua vastaan, vai sun puolesta.

Ei ole oikotietä onneen. On vain asioiden kohtaamisia ja selvittämisiä.
Ja en haluais sua ystäväkseni, en jaksais tollasta; mikä mussa on..mitä mä teen väärin..

Jos sun asenne olis: Tässä mä tuun, ota tai jätä, sä olisit paljon kiinnostavampi.
 
On haukuttu mustalaiseksi, varkaaksi, ryssäksi. paskasilmäksi, jopa opettajani huusi kerran että et sä ryssä mitään opi. Etkö sä tajua miten tämä tehdään. Oli siinä yhdeksän vuotiaalla itku kurkussa.
 
Olin koulussa kiusattu ja syrjitty. Yläasteella oli muutaman tytön ryhmä, johon olin tervetullut, mutta emme olleet kiinteästi yhdessä vapaa-ajalla alituiseen plus että omat tapani erosivat muista. Muut etsivät poikaystäviä ja alkoholia, minä keskityin kouluun. Lukiossa olin taas omillani, kun lähdin toiseen kaupunkiin kouluun. Suvaitsevaisuus oli suurempaa ja sain olla oma itseni, mutta kohtalaisen yksin.

Aloitin AMK:n ollessani 26-vuotias, eli neljä vuotta sitten. Ensimmäisenä päivänä olin oikeasti todella hämmentynyt erään nuoren naisen tullessa ruokalassa samaan pöytään syömään ja juttelemaan. AMK:ssa muodostuikin muutaman ystävän läheinen piiri. Huomattavaa tässä on, ettei kukaan heistä ollut suomalainen. Tämä piirre onkin yleinen ystävissäni: he ovat enimmäkseen ulkomaalaisia.

http://fi.wikipedia.org/wiki/HFA Lainaus: "Vaikka lapsi viihtyykin lapsena yksin, murrosiässä hän huomaa erilaisuutensa ja tuntee itsensä tällöin yksinäiseksi, kun tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen osoittautuu kovin vaikeaksi. Monet jäävät yksinäisiksi tai huomaavat, että ulkomaalaiseen kumppaniin on helpompi tutustua, sillä vierasmaalainen ei huomaa niin selvästi nuoren sosiaalisia puutteita. Niinpä monet päätyvät avioon vieraille maille."

Valmistuin 1,5 vuotta sitten. Ystäväni ovat lähteneet muille paikkakunnille tai ulkomaille. Olen FB:n varassa. On minulla tietysti joitain suomalaisiakin tuttuja ja kavereita, mutta usein hekin asuvat ulkomailla, ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa tai ovat mokuperheistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
On haukuttu mustalaiseksi, varkaaksi, ryssäksi. paskasilmäksi, jopa opettajani huusi kerran että et sä ryssä mitään opi. Etkö sä tajua miten tämä tehdään. Oli siinä yhdeksän vuotiaalla itku kurkussa.

:hug: Mulle ei ulkonäkö merkkaa ystävyydessä mitään.Itsellänikään ei kauheesti ole ystäviä; johtuen siitä että pinnallisuudesta en niinkään välitä, vaan tosiystävyydestä; mikä kestää kaiken.Muutama tosi hyvä ystävä löytyy ja se riittää.Kyllä mä juttelen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja tulen ns toimeen, mutta se jää siihen =)
 
Ap, minuakin on kauniisti nimitelty: sanottu, että silmät on kuin paskovalla kissalla. Ylemmyydentunto ei yleensä ole hyväksi, mutta nimittelijöille olen sanonut, että "Ainakin minulle on kotona opetettu käytöstavat". Etenkin peräänhuutelevat mummot saa sillä hiljaiseksi. Körmyille en ilkeä sanoa takaisin. Niin ja siis se ylemmyys: voin rehellisesti sanoa tuntevani itseni paremmaksi kuin ne ruman sisimpänsä osoittavat ihmiset.
 
Kun saisin oikeasti kavereita tai ystäviä. Ei tämä kirjoittelu tänne tuo oikeesti juttu kavereita. Tämä on kirjoittelua vain. Mutta jos kuitenkin..... Jostain syystä toivo elää.
 
Ihmettelen kyllä mista joku on saanut päähänsä että olen osittain espanjalainen. En ole hitustakaan sen maan edustaja. Olen syntynyt saksassa, asunut virossa ja nyt olen suomessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Entäs minä?

Mitä tarkoitat kysyä minulta? :) Minusta on todella ikävää, että sinua on työyhteisössä kohdeltu kuvailemallasi tavalla, en ole itse sellaiseen koskaan törmännyt ja on aika omituista, että ihmiset siten käyttäytyvät, nauravat jos toinen kysyy, että onko joku vialla.
 

Similar threads

V
Viestiä
28
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailijavaimo
V
I
Viestiä
6
Luettu
506
Aihe vapaa
"aloittaja"
A

Kuumimmat

Yhteistyössä