V
"vieras"
Vieras
Olen hautonut eroa jo useita vuosia,joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen seurannut vuosien varrella mieheni lisääntyvää juomista ja urakeskeisyyttä. Nykyään tilanne on se,että kaikki vapaa-aika menee hällä rentoutuen kaljan parissa,muu aika töissä. Minulle ja lapsille( 0-5 vuotiaita) jää hyvin vähän aikaa.
Moni ei edes tiedä miten paljon mieheni juo,koska on töissäkäyvä, menestynyt alallaan.Kaikki vaikuttaisi muutenkin olevan ulkoisinpuolin kunnossa. Kaikki omaisuus on vuosien varrella mennyt miehen nimiin( oma moka,ei olla naimisissa) .Minulla ei ole mitään. Osittain olen valmis lähtemään,osittain olen voimaton sen suhteen,pelottaa pärjäänkö. Mies ainakin on tehnyt minulle selväksi etten voi pärjätä ilman mitään.Minulla on lapset ja omat tavarat,ei muuta.
Historiamme on pitkä ja vivahteikas,joskus tuntuu että kyllä se tästä ja useasti olen onnellinen( lähinnä,johtuu lapsista ja omasta arjesta, minkä olen saanut kasattua,miestä ei juuri näy koska on alkoholismin ohella työholisti) olen vaatunut lopettamaan,olen vaatinut antamaan meille aikaansa yms... ei tehoa. Jos haluaa olla meidän kanssa tekee sen vain kun itselleen sopii.
Työpäivän päätteeksi menee autotalliin juomaan ja hoitamaan sähköpostillaan työasioita. Sitten syö ja nukkumaan. Joskus kuvittelin että tuo on vain väliaikaista,mutta nyt siitä on tullut näköjään ainaista.
En jaksa enää selitellä itselleni,valehdella,että kyllä se vielä siitä. Lähteminen pelottaa suuresti ja en saa itseäni niskasta kiinni. Eilen päätin tänään rupean etsimään asuntoa,mutta pian tulikin olo,etten ja rupesi helpottamaan....siis helpotuin kun taas siirsin asiaa :/
mitä ihmettä minä teen????
Moni ei edes tiedä miten paljon mieheni juo,koska on töissäkäyvä, menestynyt alallaan.Kaikki vaikuttaisi muutenkin olevan ulkoisinpuolin kunnossa. Kaikki omaisuus on vuosien varrella mennyt miehen nimiin( oma moka,ei olla naimisissa) .Minulla ei ole mitään. Osittain olen valmis lähtemään,osittain olen voimaton sen suhteen,pelottaa pärjäänkö. Mies ainakin on tehnyt minulle selväksi etten voi pärjätä ilman mitään.Minulla on lapset ja omat tavarat,ei muuta.
Historiamme on pitkä ja vivahteikas,joskus tuntuu että kyllä se tästä ja useasti olen onnellinen( lähinnä,johtuu lapsista ja omasta arjesta, minkä olen saanut kasattua,miestä ei juuri näy koska on alkoholismin ohella työholisti) olen vaatunut lopettamaan,olen vaatinut antamaan meille aikaansa yms... ei tehoa. Jos haluaa olla meidän kanssa tekee sen vain kun itselleen sopii.
Työpäivän päätteeksi menee autotalliin juomaan ja hoitamaan sähköpostillaan työasioita. Sitten syö ja nukkumaan. Joskus kuvittelin että tuo on vain väliaikaista,mutta nyt siitä on tullut näköjään ainaista.
En jaksa enää selitellä itselleni,valehdella,että kyllä se vielä siitä. Lähteminen pelottaa suuresti ja en saa itseäni niskasta kiinni. Eilen päätin tänään rupean etsimään asuntoa,mutta pian tulikin olo,etten ja rupesi helpottamaan....siis helpotuin kun taas siirsin asiaa :/
mitä ihmettä minä teen????