Onko kukaan lähtenyt ns tyhjän päälle?

["vieras"]

Olen hautonut eroa jo useita vuosia,joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen seurannut vuosien varrella mieheni lisääntyvää juomista ja urakeskeisyyttä. Nykyään tilanne on se,että kaikki vapaa-aika menee hällä rentoutuen kaljan parissa,muu aika töissä. Minulle ja lapsille( 0-5 vuotiaita) jää hyvin vähän aikaa.

Moni ei edes tiedä miten paljon mieheni juo,koska on töissäkäyvä, menestynyt alallaan.Kaikki vaikuttaisi muutenkin olevan ulkoisinpuolin kunnossa. Kaikki omaisuus on vuosien varrella mennyt miehen nimiin( oma moka,ei olla naimisissa) .Minulla ei ole mitään. Osittain olen valmis lähtemään,osittain olen voimaton sen suhteen,pelottaa pärjäänkö. Mies ainakin on tehnyt minulle selväksi etten voi pärjätä ilman mitään.Minulla on lapset ja omat tavarat,ei muuta.

Historiamme on pitkä ja vivahteikas,joskus tuntuu että kyllä se tästä ja useasti olen onnellinen( lähinnä,johtuu lapsista ja omasta arjesta, minkä olen saanut kasattua,miestä ei juuri näy koska on alkoholismin ohella työholisti) olen vaatunut lopettamaan,olen vaatinut antamaan meille aikaansa yms... ei tehoa. Jos haluaa olla meidän kanssa tekee sen vain kun itselleen sopii.
Työpäivän päätteeksi menee autotalliin juomaan ja hoitamaan sähköpostillaan työasioita. Sitten syö ja nukkumaan. Joskus kuvittelin että tuo on vain väliaikaista,mutta nyt siitä on tullut näköjään ainaista.

En jaksa enää selitellä itselleni,valehdella,että kyllä se vielä siitä. Lähteminen pelottaa suuresti ja en saa itseäni niskasta kiinni. Eilen päätin tänään rupean etsimään asuntoa,mutta pian tulikin olo,etten ja rupesi helpottamaan....siis helpotuin kun taas siirsin asiaa :/

mitä ihmettä minä teen????

 

[Eevee]

Ihan kuin mun näppikseltä paitti ettei mies juo, on kyllä läsnä jne. Mutta en vaan rakasta häntä enää. Kai. Mutta en uskalla lähteä.

 

[Minskii]

Mä muutin ulkomailta tänne Suomeen n. 5 vuotta sitten. Asuin siskon luona matkalaukun kanssa.. Olin silloin raskaana eikä tietoa tulevasta. Tässä sitä nyt ollaan omassa kodissa jne

 

[-?-]

Lähdin!
Päivääkään en ole katunut, erosta jo 4 vuotta.
Ainakin omalla kohdalla oli suuri helpotus, kun 4 lapsen sijasta olikin vastattava vain itsestään + 3 alle kouluikäisestä lapsesta. Mies "lapsena" oli suurin energiasyöppö...

 

[Onnellisia tähtiä näkyvissä?]

Mä lähdin tyhjän päälle kahden pienen lapsen kanssa. Muutin vieraalle paikkakunnalle jossa oli vain yksi tuttava perhe. Mulle jäi auton velat, huonekaluja ja säästössä ollut 2000e. Niin vain siitä nousimme lasten kanssa ylöspäin ja meillä on asiat nyt hieonsti, todella hienosti. Seurustelen mutta tiedän, että jos parisuhde loppuisi mä selviäisin lasten kanssa. Ei ole velkoja, on oma auto ja säästöjä. Nyt hyvä työ ja lapsilla turvallinen päiväkoti. Tsemppiä! Elämänlaatu ei oel kiinni parisuhteesta vaan omasta onnellisuudentasosta. Käy miten käy. Kaikella on tarkoituksensa. Mutta jos haluat suhteen toimimaan, niin se vaatii tekoja ja aikaa, molemmilta.

 

["vieras"]

En nyt ihan tyhjän päälle. Vuotta aikaisemmin tein päätöksen et erotaan. Odotin et nuorin oli 2v, lapsi hoitoon, itse töihin ja säästin sen verran rahaa et sain vuokratakuun ja ekan kuun vuokran säästötilille sekä riittävästi rahaa et sain ostettua lapsille uudet sängyt. Heti kun rahat oli kasassa, hain asuntoa ja muutin samantien. Siellä sitten oltiin, lapset sängyissä minä vanhemmilta saadulla kakkossohvalla eikä oikeastaan mitään muuta. Pikkuhiljaa sitten ostelin ja sain muita tavaroita kotiin. En olisi kuitenkaan uskaltanut erota ilman pieniä säästöjä ja työpaikkaa.

 

["vieras"]

Olen ap. Mukava lukea näitä,jotenkin antaa voimaa. Minulla on koko ajan ollut halu saada tämä perhe toimimaan,tämä on minun perheeni.Se josta aina olin haaveillut,ihan hevillä en ole luovuttamassa,mutta mies uskottelee, että sitten kun työt helpottaa,ei juo enää niin paljoa yms...ja tätä on kestänyt jo pitkään,ei voi olla kyse enää väli-aikasesta tilanteesta.Mies ei halua selvittää,sopia pelisääntöjä...ei jaksa töiltään ja mielestään meillä on asiat tosi hyvin?! :/ ei halua erota,mutta ei halua panostaakkaan.

 

[Criminal Mind]

Täällä ollaan, tyhjän päällä. Vuokra-asunto, opiskelija, kaksi lasta joista tapellaan... Mutta vaikka ei ole mammonaa niin tämä rauha, tämä on sitä mitä minä odotinkin. Ja todella lähtemisen arvoista.

 

["vieras"]

Täällä ollaan, tyhjän päällä. Vuokra-asunto, opiskelija, kaksi lasta joista tapellaan... Mutta vaikka ei ole mammonaa niin tämä rauha, tämä on sitä mitä minä odotinkin. Ja todella lähtemisen arvoista.

hienoa että olet saanut rauhan. siitä minäkin haaveilen aika taakkahan tämä tilanne on minulle. En usko että me lapsista tapppelisimme,koska miestä ei kiinnosta lapset ainakaan niin paljoa. Anoppi on toinen juttu,hän on päälle päsmäri ja aina omimassa lapsiamme. En usko että hän "jättää rauhaan". Toki lapset saa olla tekemisissä heidän kanssa,mutta en halua lapsia jättää miehelle,joka juo kaikki vapaa-aikansa :/

 

["akka"]

Lähdin enkä katunut-

 

[Criminal Mind]

[QUOTE="vieras";26203693]hienoa että olet saanut rauhan. siitä minäkin haaveilen aika taakkahan tämä tilanne on minulle. En usko että me lapsista tapppelisimme,koska miestä ei kiinnosta lapset ainakaan niin paljoa. Anoppi on toinen juttu,hän on päälle päsmäri ja aina omimassa lapsiamme. En usko että hän "jättää rauhaan". Toki lapset saa olla tekemisissä heidän kanssa,mutta en halua lapsia jättää miehelle,joka juo kaikki vapaa-aikansa :/[/QUOTE]

Vaikka tämä ei yhtä piknikkiä ole niin ei kaduta. Mieti ja keskustele muehen kanssa. Jos hän vaikka jättäis alkon?

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

No en ole läht6enyt, vaan jäänyt tyhjän päälle. Ensimmäinen ukko jätti minut raskaana ollessa ja sanoi et kaks päivää aikaa häipyä. kaikki oli miehen,mulla ei ollut mitään. Otin vaatteeni ja lähin paikalliseen naisten tukikeskukseen. Asuin siellä kunnes sain asunnon. Kirpalta ostelin pikkuhiljaa tavaraa. Monta vuotta nukuin vaan patjalla kun piti ostaa vaan se minkä vauva tarvi. Ois varmaan joku soska auttanut,mutta en älynnyt mennä pyytämään..

Vauva oli 10kk kun tapasin nykyisen mieheni. Muutettiin vauvan kanssa miehen luo ja olipa luksusta syödä OIKEASSA pöydässä!! 7v myöhemmin meillä on oma koti ja yhteinen lapsi. On auto ja töitä ja lapsilla harrastuksia jne.. Sellaista normaalia jota ei monesti osaa arvostaa ennenku on ollu ilman..

Joskus mennään ojan pohjia pitkin että pääsee eteenpäin elämässä. Köyhyys ei ollut se vaikea asia elämmässäni, sitä ennen eletty tunneköyhä suhde sen sijaan muistuu ikävänä asiana mielessä!

 

[edessä elämä]

Mulla on tuo edessä, päätös on tehty. 2 pientä lasta, talo joka pitäisi saada myytyä, velkaa jää varmasti. Itse työmarkkinatuella koulutuksessa, jota vielä vuosi jäljellä. En tiedä, että miten tästä noustaan .

 

[5lasta2aikuista]

Se neuvo, että koita saada omaa rahaa säästöön, jos vaan jostain on mahdollisata. Vaikka et lähtiskään. On aika karua että elämä jatkuu näin, miehen omaisuus kertyy, sulla ei ole mitään (ja kaikki vielä miehen nimissä). Tästä lähin pidä huolta että omaisuutta menee sunkin nimiin tai ainakin sulla on ikioma tili, minne koitat saada rahaa säästöön.

On sitten edes jotain jos päätät lähteä.