Onko kukaan yhdessä vain lasten vuoksi? Kun liitosta puuttuu läheisyys...

["vvieras"]

Jos tässä nyt lähdetään spekuloimaan nimenomaan mun parisuhdettani ja perhe-elämääni, niin en olisi pystynyt elämään kolmea vuotta liitossa, jossa on päätetty jo tulevan avioeron päivämäärä. Lapset olisivat kärsineet sen viimeisen kolme vuotta ihan tavattomasti, koska en minä olisi pystynyt elämään kämppiksen kanssa avioliitossa ihan normaalisti niin ettei kukaan huomaa. Tää ei siis olisi mun kohdallani vaihtoehto. Ero olisi laitettu vireille heti silloin kun eropäätös on tehty.

Nyt tämän kuuden vuoden aikana me elettiin kuitenkin parisuhteessa ja oltiin ihan oikeasti koko ajan mies ja vaimo, lapsilla ei ollut mitään syytä epäillä että perhe-elämässä olisi jotain pielessä kun meillä kummallakin oli kuitenkin se rakkaus ja tahto elää toisen kanssa olemassa, vaikeuksista huolimatta.

Eikö ne vaikeat vuodet suhteessanne sitten mitenkään vaikuttaneet lapsiin? Ja katosiko se tahto elää toisen kanssa siinä vaiheessa, kun oli sen vakavan keskustelun paikka? Ei se eropäätös kaikille sekunnissa tule. Kyllä monet sitä joutuvat miettimään aika pitkän aikaa.

 

[.,.,.,.,]

Todella typerää tollanen näytelmäkerhon vetäminen omassa kodissa ja omassa elämässä! Ja vielä lapsillekin ollaan epärehellisiä.

Itse en ainakaan pystyis näyttelemään "hyvää ja onnellista perhettä" jos eläisin tunnetyhjiössä! Tuollainen tekee tunnevammaiseksi pidemmän päälle! Ero tuollaisessa tilanteessa on reilupeli kaikille osapuolille ja eron voi tehdä lapsia ajatellen, esim muuttaa lähekkäin jne.

 

[Peyote]

Mitä jos kerrot miehelles, että nyt on näin että sä aiot jättää sen kun lapset on isoja, ellei se ala olla ihan sikana parempi mies? Mä kertoisin sinuna.

 

["vvieras"]

Todella typerää tollanen näytelmäkerhon vetäminen omassa kodissa ja omassa elämässä! Ja vielä lapsillekin ollaan epärehellisiä.

Itse en ainakaan pystyis näyttelemään "hyvää ja onnellista perhettä" jos eläisin tunnetyhjiössä! Tuollainen tekee tunnevammaiseksi pidemmän päälle! Ero tuollaisessa tilanteessa on reilupeli kaikille osapuolille ja eron voi tehdä lapsia ajatellen, esim muuttaa lähekkäin jne.

Mitä se näytteleminen sitten on? Onko se sitä, että eletään perheenä, mutta seksiä ei vanhemmilla enää ole? Onko se sitä, että molemmat menevät omia menojaan, mutta asutaan yhdessä? Onko se sitä, että kuljetaan julkisesti käsi kädessä, mutta kotona murjotetaan? Kuka sen määrittelee, mikä on näyttelemistä ja mikä on vain arjessa tarpomista?

 

[Bitch]

[QUOTE="vvieras";29471276]Eikö ne vaikeat vuodet suhteessanne sitten mitenkään vaikuttaneet lapsiin? Ja katosiko se tahto elää toisen kanssa siinä vaiheessa, kun oli sen vakavan keskustelun paikka? Ei se eropäätös kaikille sekunnissa tule. Kyllä monet sitä joutuvat miettimään aika pitkän aikaa.[/QUOTE]

Ei se tahto mihinkään kadonnut, me ollaan edelleen yhdessä. Vapaaehtoisesti, omasta tahdosta ja lapset nuorinta lukuun ottamatta omilleen muuttaneina.

 

[Peyote]

Mun mielestä lapsille ei saisi antaa parisuhteesta sellaista kuvaa, ettei siihen kuulu läheisyys.

 

["vvieras"]

Mun mielestä lapsille ei saisi antaa parisuhteesta sellaista kuvaa, ettei siihen kuulu läheisyys.

Miksei? Eihän kaikki hyvissäkään parisuhteissa elävistä pidä läheisyydestä. Vai onko jatkuva yhdessä kihnuttaminen sitten hyvän parisuhteen edellytys.

 

[Peyote]

[QUOTE="vvieras";29471333]Miksei? Eihän kaikki hyvissäkään parisuhteissa elävistä pidä läheisyydestä. Vai onko jatkuva yhdessä kihnuttaminen sitten hyvän parisuhteen edellytys.[/QUOTE]

Opitko ton kotoos?

 

["vvieras"]

Ei se tahto mihinkään kadonnut, me ollaan edelleen yhdessä. Vapaaehtoisesti, omasta tahdosta ja lapset nuorinta lukuun ottamatta omilleen muuttaneina.

No miksi sitten piti erikseen keskustella, jatketaanko yhdessä vai eikö jatketa, jos erota ei haluttu?

 

[miaa.]

Mun mielestä lapsille ei saisi antaa parisuhteesta sellaista kuvaa, ettei siihen kuulu läheisyys.

Ero ja uusperhesotku on silti huono vaihtehto. Jos ei itse kykene antamaan mallia voi laittaa lapset katsomaan sopivaa tv-sarjaa onnellisesta perheidyllistä.

 

[.,.,.,.,.,]

[QUOTE="vvieras";29471293]Mitä se näytteleminen sitten on? Onko se sitä, että eletään perheenä, mutta seksiä ei vanhemmilla enää ole? Onko se sitä, että molemmat menevät omia menojaan, mutta asutaan yhdessä? Onko se sitä, että kuljetaan julkisesti käsi kädessä, mutta kotona murjotetaan? Kuka sen määrittelee, mikä on näyttelemistä ja mikä on vain arjessa tarpomista?[/QUOTE]

Se on sitä mikä itsestä tuntuu siltä, silloin kun oikeasti olet rehellinen itselles ja et ajattele mitä muut haluaa.

Kuulostaa että elät "in denial" viimeiseen asti ja eniten haluat itselles selittää että on oikein elää noin, itseäsikin kohtaan.

Ihmisillä on tunteet ja tarve läheisyyteen, jopa eläimillä on. Ihminen joka tämän kadottaa itsessään, niin se on aika surullista sen ihmisen vuoksi. Sen on kadottanut, jos väittää että sitä ei tarvitse.

 

["vvieras"]

Opitko ton kotoos?

Ehkä joo. En ole kyllä koskaan ollut mikään toisten kyljessä kiehnääjä. Ehkä tämä johtuu siis siitä, että vanhempani eivät juuri sellaista harrastaneet. Mutta he kyllä erosivat kun olin lapsi. Mistä ihmeestä minä tämän mallin olen sitten oppinut?

Ja kun alan miettimään tuntemiani pareja, joilla menee hyvin, aika harvoin näen heitäkään kihnuttamassa yhdessä. Kaikki nämä taitavat siis elää kulisseissa, vai?

 

[Bitch]

[QUOTE="vvieras";29471354]No miksi sitten piti erikseen keskustella, jatketaanko yhdessä vai eikö jatketa, jos erota ei haluttu?[/QUOTE]


Joskus vaan parisuhteessa tulee tilanteita joissa täytyy punnita tulevaisuus kokonaan uudelta pohjalta. Kaikki ne keskustelut ei pääty eroon, joissain tapauksissa halutaan lähteä rakentamaan avioliittoa uudestaan. Syitä en lähde tässä erittelemään, niillä ei ole enää mitään merkitystä. Tuo keskustelu käytiin vuosituhannen vaihteessa joten eiköhän asioista ole jo yli päästy.

 

["vvieras"]

Se on sitä mikä itsestä tuntuu siltä, silloin kun oikeasti olet rehellinen itselles ja et ajattele mitä muut haluaa.

Kuulostaa että elät "in denial" viimeiseen asti ja eniten haluat itselles selittää että on oikein elää noin, itseäsikin kohtaan.

Ihmisillä on tunteet ja tarve läheisyyteen, jopa eläimillä on. Ihminen joka tämän kadottaa itsessään, niin se on aika surullista sen ihmisen vuoksi. Sen on kadottanut, jos väittää että sitä ei tarvitse.

Ihanko totta? Mitenkäs sitten sinkut? Onko sinkkuus ihan luonnotonta?

Joo, voi olla että elän "in denial", mutta ennen kaikkea ajattelen lapsia ja miten ero heihin vaikuttaisi. Ja en ole ap, en ole asettanut päivämäärää erolleni. Olen vain miettinyt, että "sitten kun olen tarpeeksi rohkea".

 

["vvieras"]

Joskus vaan parisuhteessa tulee tilanteita joissa täytyy punnita tulevaisuus kokonaan uudelta pohjalta. Kaikki ne keskustelut ei pääty eroon, joissain tapauksissa halutaan lähteä rakentamaan avioliittoa uudestaan. Syitä en lähde tässä erittelemään, niillä ei ole enää mitään merkitystä. Tuo keskustelu käytiin vuosituhannen vaihteessa joten eiköhän asioista ole jo yli päästy.

En tarkoittanutkaan nykyistä suhteenne tilaa, vaan tarkoitin sitä, että eikö ne avioliiton 6 vaikeaa vuotta ole lapsille ihan yhtä raskaita, kuin jos ne vaikeudet lopulta johtaisivat eroon. Yhtä lailla siinä on kaksi elämäänsä tyytymätöntä ihmistä saman katon alla odottamassa jotain parempaa.

 

[Peyote]

[QUOTE="vvieras";29471371]Ehkä joo. En ole kyllä koskaan ollut mikään toisten kyljessä kiehnääjä. Ehkä tämä johtuu siis siitä, että vanhempani eivät juuri sellaista harrastaneet. Mutta he kyllä erosivat kun olin lapsi. Mistä ihmeestä minä tämän mallin olen sitten oppinut?

Ja kun alan miettimään tuntemiani pareja, joilla menee hyvin, aika harvoin näen heitäkään kihnuttamassa yhdessä. Kaikki nämä taitavat siis elää kulisseissa, vai?[/QUOTE]
Mistäs sä tiedät kellä menee hyvin? Meneekö sulla hyvin?

 

[,.,.,.,.,.,]

[QUOTE="vvieras";29471398]Ihanko totta? Mitenkäs sitten sinkut? Onko sinkkuus ihan luonnotonta?

Joo, voi olla että elän "in denial", mutta ennen kaikkea ajattelen lapsia ja miten ero heihin vaikuttaisi. Ja en ole ap, en ole asettanut päivämäärää erolleni. Olen vain miettinyt, että "sitten kun olen tarpeeksi rohkea".[/QUOTE]

Kyllä ihmisellä (sinkkuna) on iso tarve löytää vierelle kumppani ja sitä kautta tietenkin läheisyyttä. Kyllähän nuo lukuisat treffipalstat kertoo ihmisen kaipuusta löytää joku spesiaali.

Se on aina hyvä että edes ajattelee omaa tilannettaan, ja jokainen on toki valmis sitten kun on. Liikaa ei kannata kuitenkaan omankaan elämän kustannuksella viivytellä. Kyllä sä sen rohkeuden jossain vaiheessa saat kerättyä tarpeeksi täyteen voimaan, sitten kun kyllästyt totaalisesti.

 

[Bitch]

[QUOTE="vvieras";29471409]En tarkoittanutkaan nykyistä suhteenne tilaa, vaan tarkoitin sitä, että eikö ne avioliiton 6 vaikeaa vuotta ole lapsille ihan yhtä raskaita, kuin jos ne vaikeudet lopulta johtaisivat eroon. Yhtä lailla siinä on kaksi elämäänsä tyytymätöntä ihmistä saman katon alla odottamassa jotain parempaa.[/QUOTE]

en minäkään nykytilasta puhu.

Jossain tuolla aikaisemmassa viestissä kerroin, että meidän perhe-elämä oli ihan samanlaista kuin ennenkin. Lapset eivät edes huomanneet mitään, koska isänsä oli tuohon aikaan melko paljon poissa kotoa töiden takia ja silloin kun oli kotona, elämä oli varsin tavallista. Mun pointti tässä koko keskustelussa oli se, että minä en pystyisi itse elämään feikkielämää lasten takia, vaan siitä kärsisi kyllä sitten koko perhe.

 

["vvieras"]

Mistäs sä tiedät kellä menee hyvin? Meneekö sulla hyvin?

No nimenomaan, en voi sitä tietääkään. Ilmeisesti kenelläkään ei voi mennä hyvin, kun he eivät julkisesti kihnuta.

Ja minulla ei todellakaan mene hyvin. Viimeksi eilen tutkin vuokra-asuntotarjontaa ja laskin montako lakanaa pitäisi ostaa jos tästä lähtisin.

 

["vvieras"]

en minäkään nykytilasta puhu.

Jossain tuolla aikaisemmassa viestissä kerroin, että meidän perhe-elämä oli ihan samanlaista kuin ennenkin. Lapset eivät edes huomanneet mitään, koska isänsä oli tuohon aikaan melko paljon poissa kotoa töiden takia ja silloin kun oli kotona, elämä oli varsin tavallista. Mun pointti tässä koko keskustelussa oli se, että minä en pystyisi itse elämään feikkielämää lasten takia, vaan siitä kärsisi kyllä sitten koko perhe.

Ja sinä et voi uskoa, että monilla elämä on juuri tuollaista, erosuunnitelmista huolimatta?

 

[Bitch]

[QUOTE="vvieras";29471450]Ja sinä et voi uskoa, että monilla elämä on juuri tuollaista, erosuunnitelmista huolimatta?[/QUOTE]

tottakai voin uskoa. uskon myös, että se ei toimi kaikilla perheillä ja että lapset saattaa hyvinkin ahdistua kun tajuavat että vanhemmat on odottaneet vain sitä hetkeä että he muuttaa pois kotoa. Siksi tuolla jossain kirjoitinkin, että jokainen toimii oman tilanteensa mukaan ja siten kun kokee omalle perheelleen olevan oikea ratkaisu.

Kyselit nimenomaan meidän perheen/parisuhteen tilanteesta ja vastasin oman kokemukseni perusteella mutta en missään tapauksessa väitä että tämä on ainoa oikea ratkaisu.

 

["vvieras"]

tottakai voin uskoa. uskon myös, että se ei toimi kaikilla perheillä ja että lapset saattaa hyvinkin ahdistua kun tajuavat että vanhemmat on odottaneet vain sitä hetkeä että he muuttaa pois kotoa. Siksi tuolla jossain kirjoitinkin, että jokainen toimii oman tilanteensa mukaan ja siten kun kokee omalle perheelleen olevan oikea ratkaisu.

Kyselit nimenomaan meidän perheen/parisuhteen tilanteesta ja vastasin oman kokemukseni perusteella mutta en missään tapauksessa väitä että tämä on ainoa oikea ratkaisu.

No lähinnä ihmettelin sitä, että lapsi joidenkin mielestä kärsii ihan kauhean mahdottomasti, jos eletään ennen eroa vuosikausia huonossa parisuhteessa (kun ei erota ajoissa), mutta jos eroa ei tulekaan, vaan vuosikausien ongelmien jälkeen asiat korjataan, ne menneet ongelmavuodet eivät olekaan olleet lapsille yhtään rankkoja, eikä olekaan eletty missään kulisseissa jne. Toisessa tapauksessa se perhe-elämä on ollut vain kulissia, jossa lapset alitajuisesti kärsivät ja saavat elinikäiset traumat, mutta toisessa tapauksessa se on vain elämää, johon ilman muuta kuuluu myös vastoinkäymiset. Kärjistetysti sanottu tietenkin, mutta tämä on juuri se asia, miksi ihmettelen tuota "pitää olla lapsille esimerkkinä"- hokemaa, kun käytännössä se esimerkki on molemmissa ihan sama, mutta lopputulos sitten vuosien kuluttua sitten erilainen.

 

[Bitch]

[QUOTE="vvieras";29471489]No lähinnä ihmettelin sitä, että lapsi joidenkin mielestä kärsii ihan kauhean mahdottomasti, jos eletään ennen eroa vuosikausia huonossa parisuhteessa (kun ei erota ajoissa), mutta jos eroa ei tulekaan, vaan vuosikausien ongelmien jälkeen asiat korjataan, ne menneet ongelmavuodet eivät olekaan olleet lapsille yhtään rankkoja, eikä olekaan eletty missään kulisseissa jne. Toisessa tapauksessa se perhe-elämä on ollut vain kulissia, jossa lapset alitajuisesti kärsivät ja saavat elinikäiset traumat, mutta toisessa tapauksessa se on vain elämää, johon ilman muuta kuuluu myös vastoinkäymiset. Kärjistetysti sanottu tietenkin, mutta tämä on juuri se asia, miksi ihmettelen tuota "pitää olla lapsille esimerkkinä"- hokemaa, kun käytännössä se esimerkki on molemmissa ihan sama, mutta lopputulos sitten vuosien kuluttua sitten erilainen.[/QUOTE]

Tämä on tietysti taas vain mun omaa mutua ja puhun vain omasta puolestani, mutta jos meillä olisi tehty esim. vuonna 2001 päätös, että kärvistellään tässä lasten takia vuoteen 2014 kun nuorin on täysi-ikäinen ja erotaan sitten, en mä olisi pystynyt elämään niin normaalia elämää kuin siinä tapauksessa että ongelmia on mutta mitään eropäätöstä ei ole tehty. Siinä kun kuitenkin on vielä se halu taistella perheen ja avioliiton puolesta eikä ole annettu periksi ja pyöritä samassa talossa vain odottaakseen että jokin tietty päivämäärä koittaa ja pääsee toisesta eroon. Kyllä se olisi silloin enemmän heijastunut lapsiinkin.

 

[vierassss]

Mitä jos kerrot miehelles, että nyt on näin että sä aiot jättää sen kun lapset on isoja, ellei se ala olla ihan sikana parempi mies? Mä kertoisin sinuna.

Pakko kysyä sinulta Peyote mikä on kantasi avioeroon kun ei mitään raskauttavia syitä kuten alkoholismi, lyöminen, pettäminen yms vaan juuri ei-dramaattinen etääntyminen ja tietynlainen tunneviileys syvällisemmällä tasolla? Ja ei mitään narsistijuttuja sitten kiitos- tämä kommentti ei erityisesti Peyotelle vaan kaikille narsismisyytöksiin hurahtaneille...
Itselläni usko Raamatun ohjeisiin on ollut kaikkein vaikeimpina hetkinä syy siihen etten jättänyt miestäni. Elämä on nyt tasaisempaa mutta parisuhde ei edelleenkään okei ja asiat jotka tulivat väliimme vaikuttavat yhä ja vaikuttavat varmaan hamaan tulevaisuuteen. Luvannut kuitenkin olen tässä olla.

 

[Peyote]

Pakko kysyä sinulta Peyote mikä on kantasi avioeroon kun ei mitään raskauttavia syitä kuten alkoholismi, lyöminen, pettäminen yms vaan juuri ei-dramaattinen etääntyminen ja tietynlainen tunneviileys syvällisemmällä tasolla? Ja ei mitään narsistijuttuja sitten kiitos- tämä kommentti ei erityisesti Peyotelle vaan kaikille narsismisyytöksiin hurahtaneille...
Itselläni usko Raamatun ohjeisiin on ollut kaikkein vaikeimpina hetkinä syy siihen etten jättänyt miestäni. Elämä on nyt tasaisempaa mutta parisuhde ei edelleenkään okei ja asiat jotka tulivat väliimme vaikuttavat yhä ja vaikuttavat varmaan hamaan tulevaisuuteen. Luvannut kuitenkin olen tässä olla.

Se kun luvataan olla yhdessä, tarkottas mun mielestä aika paljon enemmän, kuin vain se, ettei erota. Jos toinen ei välitä parisuhteesta, niin eihän se sillon täytä lupaustaan vaan on hylännyt jo toisen.