N
Nainen73
Vieras
Minä olen mokannut elämässä aika paljon ja siksi aikoinaan jäi koulut kesken. Sain sitten kumminkin jotain duunia yo-pohjalta. Sitten tuli tehtyä lapset ja oltua suhteellisen tyytyväinen vaikka kesken jääneet koulut harmittivatkin. No 7 vuotta sitten meni hyvä duuni alta ja päätin sitten lähteä opiskelemaan. Enää en jaksanut mennä yliopistoon, koska halusin tutkinnon nopeasti. Opiskelin tradenomiksi iltalinjalla (koska tein kuitenkin keikkaduuneja koko ajan) 5 vuodessa. Opiskelu venyi, koska meille tuli vielä yksi lapsi (3 yhteensä) ja lopputyön kanssa oli hankaluuksia.
Nyt olen kumminkin töissä varastohommissa (keräilijänä) ja sielläkin vuokrafirman kautta. Jatkoa kyllä olisi tulossa, mutta ei sekään ikuista ole. Haen toki kaikenlaisia tradenomin hommia (ja muitakin töitä), mutta ei mua kutsuta edes haastatteluun.
Musta on alkanut tuntua, että ihmiset heitetään työmarkkinoita ajatellen tiettyihin kategorioihin ja vaikee niiistä on mihinkään nousta: ensin on tää "alaluokka", jossa mäkin olen. Eli suorittajat. Niissä voi osa olla koulutettujakin ja osalla voi olla ihan hyvä palkkakin, mutta kokonaistilanne on se, että ei oo mitään mahiksia edetä oikeen mihinkään ja on aika täysin työllisyystilanteen armoilla.
Sitten on se ns. keskiluokka. Semmosia ihmisiä, joilla työssä on vähän enemmänkin sisältöä ja kenties mahdollisuuksia edetä. Palkka voi olla joskus huonompikin kuin "alaluokalla" mutta asetelma silti parempi.
Yläluokassa on sitten pääosin akateemiset hyviin asemiin viimeistään 30-35v päässeet. Nämä sitten kehittyvät duunissaan entistä paremmiksi ja pyörittävät näitä hyväpalkkaisia ja sisältörikkaita töitä. Mun mies kuuluu tähän luokkaan. Palkkaa tulee yli 6k kuussa ja hän rakastaa työtään. Olen todella iloinen hänen puolestaan, rakkaus työhän säteilee myös kotiin kun mies on tasapainossa.
Tunnetteko ihmisiä, jotka ovat onnistuneet tässä?
Nyt olen kumminkin töissä varastohommissa (keräilijänä) ja sielläkin vuokrafirman kautta. Jatkoa kyllä olisi tulossa, mutta ei sekään ikuista ole. Haen toki kaikenlaisia tradenomin hommia (ja muitakin töitä), mutta ei mua kutsuta edes haastatteluun.
Musta on alkanut tuntua, että ihmiset heitetään työmarkkinoita ajatellen tiettyihin kategorioihin ja vaikee niiistä on mihinkään nousta: ensin on tää "alaluokka", jossa mäkin olen. Eli suorittajat. Niissä voi osa olla koulutettujakin ja osalla voi olla ihan hyvä palkkakin, mutta kokonaistilanne on se, että ei oo mitään mahiksia edetä oikeen mihinkään ja on aika täysin työllisyystilanteen armoilla.
Sitten on se ns. keskiluokka. Semmosia ihmisiä, joilla työssä on vähän enemmänkin sisältöä ja kenties mahdollisuuksia edetä. Palkka voi olla joskus huonompikin kuin "alaluokalla" mutta asetelma silti parempi.
Yläluokassa on sitten pääosin akateemiset hyviin asemiin viimeistään 30-35v päässeet. Nämä sitten kehittyvät duunissaan entistä paremmiksi ja pyörittävät näitä hyväpalkkaisia ja sisältörikkaita töitä. Mun mies kuuluu tähän luokkaan. Palkkaa tulee yli 6k kuussa ja hän rakastaa työtään. Olen todella iloinen hänen puolestaan, rakkaus työhän säteilee myös kotiin kun mies on tasapainossa.
Tunnetteko ihmisiä, jotka ovat onnistuneet tässä?
