Onko meillä vielä toivoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiitos
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiitos

Vieras
Rohkaiskaa mua siihen, että meillä on vielä toivoa saada lapsia. Olemme yrittäneet kahdeksan kierron verran (2kiertoa on venynyt, yritystä siis 9kk), joista ehkä viisi on ollut aktiivista yritystä, eikä mitään tulosta.

OIemme kumpikin nuoria ja terveitä ja elämäntavat kohdallaan.

Onko näillä kierroilla vielä mahdollisuutta saada luomuvauvaa, kun tuntuu että kaikilla tärppää muutamaan ensimmäiseen kiertoon, jos on tärpätäkseen?

 
Niin kauan on toivoa, kun on toivoa.. jos yritys alkaa tuntumaan toivottamalta, suosittelen et otatte muutaman kuukauden rennommin ts. jätätte kaikki laskemiset + tikuttelut sivuun ja annatte mennä omalla painollaan! Niinpä helpommin sanottu kuin tehty! Mut totuus on se, et vain aniharva tulee raskaaksi ensilaukaisusta!
:hug:
 
Toivoa on!

Mä tulin raskaaks 8 vuoden lapsettomuuden jälkeen. Mä olin jo toivoni täysin menettänyt, lääkäritki oli skeptisiä. Mutta sitten saatiin ihana luomuylläri :D
 
Kyllä minä vielä jaksaisinkin odottaa, jos vain tietäisin, että voidaan saada lapsia. Mutta kun on ensimmäinen kyseessä, niin pelottaa, että mitä jos ei lapsia saadakaan.

Ei myös olla (ainakaan omasta mielestä) stressattu asiaa niin kauheasti. Mutta pikkuhiljaa stressi alkaa nostaa päätään, kun yritystä on jatkunut jo kauan, muttei vielä niin kauan, että apua saatais. Eikä sitä tiedä millaista apua esim. tk:sta tällaiseen asiaan saa tässä taloustilanteessa ja sikainfluenssan aikana. Pahoin pelkään, että vain akuutit asiat etenevät.

Lisäksi huolettaa ovulaatio. Kierto on ollut kahta poikkeusta lukuunottamatta säännöllinen ja kahdesti kun olen ovista tikuttanut, on se myös löytynyt. Huolta aiheuttaa kuitenkin se, etten minä huomaa niitä paljon puhuttuja ovislimoja. Voinkohan silti ovuloida?

Mutta lohdullista kuulla, ettei aina ole jossain vikaa, vaikka lapsi ei ehti ensi kierroista tulisikaan.
 
Sen enempää yksyiselle kuin kunnallisellekaan ei pääse lapsettomuus tutkimuksiin ennenkuin on vuosi yrittämistä takana.
Joten siihen asti vaan pitäkää hauskaa (sängyssä) ja nauttikaa toisistanne.

Kuinka ovulaatio hakuista teidän kierrot on ja sen mukaan toimimista kertoo mielestäni aika hyvin stressaattako asian suhteen vai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KiiajaVille:
Sen enempää yksyiselle kuin kunnallisellekaan ei pääse lapsettomuus tutkimuksiin ennenkuin on vuosi yrittämistä takana.
Joten siihen asti vaan pitäkää hauskaa (sängyssä) ja nauttikaa toisistanne.

Kuinka ovulaatio hakuista teidän kierrot on ja sen mukaan toimimista kertoo mielestäni aika hyvin stressaattako asian suhteen vai ei.

Olet oikeassa, kyllä me kuitenkin tällä mittarilla stressataan. Aluksi ei, mutta koko ajan enemmän, kun kierrot vaan lisääntyy eikä tulosta tule. Miten siitä stressaamisesta pääsee eroon?
 
Meillä esikoista tehtiin 1,5 vuotta ja tätä toistakin 8kk vaikkei mitään vikaa olekaan. Vuosikin on ihan normaali aika vielä. Eikä siitä stressaamisesta mitenkään eroon pääse, en minä ainakaan päässyt. Kovasti kun toivoo ja odottaa niin viikkokin on ihan liian pitkä aika.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja KiiajaVille:
Sen enempää yksyiselle kuin kunnallisellekaan ei pääse lapsettomuus tutkimuksiin ennenkuin on vuosi yrittämistä takana.
Joten siihen asti vaan pitäkää hauskaa (sängyssä) ja nauttikaa toisistanne.

Kuinka ovulaatio hakuista teidän kierrot on ja sen mukaan toimimista kertoo mielestäni aika hyvin stressaattako asian suhteen vai ei.

Olet oikeassa, kyllä me kuitenkin tällä mittarilla stressataan. Aluksi ei, mutta koko ajan enemmän, kun kierrot vaan lisääntyy eikä tulosta tule. Miten siitä stressaamisesta pääsee eroon?

Yks keino on jättää tikuttelut tikuttelematta ja petipuuhiaa harrastatte sillon kun tekee mieli!
 
Alkuperäinen kirjoittaja zuku:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja KiiajaVille:
Sen enempää yksyiselle kuin kunnallisellekaan ei pääse lapsettomuus tutkimuksiin ennenkuin on vuosi yrittämistä takana.
Joten siihen asti vaan pitäkää hauskaa (sängyssä) ja nauttikaa toisistanne.

Kuinka ovulaatio hakuista teidän kierrot on ja sen mukaan toimimista kertoo mielestäni aika hyvin stressaattako asian suhteen vai ei.

Olet oikeassa, kyllä me kuitenkin tällä mittarilla stressataan. Aluksi ei, mutta koko ajan enemmän, kun kierrot vaan lisääntyy eikä tulosta tule. Miten siitä stressaamisesta pääsee eroon?

Yks keino on jättää tikuttelut tikuttelematta ja petipuuhiaa harrastatte sillon kun tekee mieli!


Niin tämä tietysti olisi vaihtoehto, mutta nytkin vaikka en tikutellut, niin väkisinkin sitä laskee niitä oikeita päiviä..

Vaikka olinkin varautunut siihen, ettei lapsi ihan nappia painamalla tule, niin kyllä tämä on yllättävän rankkaa ollut meille molemmille. Etenkin pelko siitä, ettei mitään lasta koskaan tule. Että olisi se jo tullut, jos olisi tullakseen, eikä vikoja ole.
 
Esikoista yritettiin noin 2,5 vuotta ennen ku tärppäs, kakkosta noin 10kk ja kolmosta noin 8kk....alle vuos on vielä loppupeleissä lyhyt aika eikä kannata turhaan niitä varmoja päiviä laskea, eihän ovulaatio aina ole tyyliin kierron puolessavälissä ja niin edelleen. Puuhailkaa sillon ku siltä tuntuu ja vähemmän tosissaan, kyl se siitä!
 
minä kävin , mitään syytä ei löytynyt . miestä en pasittanut tutkimuksiin , mitään hoitoja ei ollut
vain liikaa yritystä ? ajatukset pyöri kehää "lapsenteossa"
 
Hei,

Lohdutuksen sana tuosta stressaamisesta. Stressi EI vaikuta hedelmöittymiseen, se uskomus stressaamisen vaikutukista on myytti.

Näin on mulle todenneet kaksi eri lapsettomuushoitoihin erikoistunutta lääkäriä.

Naiset ovat kautta aikojen tulleet raskaaksi mitä kammottavimmissa tilanteissa, mm. sodan keskellä, evakkomatkoilla ja keskitysleireillä.

Eli voit antaa itsellesi anteeksi stressaamisesi. Stressaat tai et, joka tapauksessa todennäköisyys hedelmöittymisen on yhtä suuri.

Kuinka vanhoja olette? Vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa mennä lapsettomuustutkimuksiin. Jos olette yli 35 v, tai jos suvussanne esiintyy lapsettomuutta tai teillä on muita asiaan vaikuttavia sairauksia takana, esim. jokin sukupuolitauti sairastettuna, niin jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksiin. Näin kuului ohjeet klinikaltamme.
 
mie tiiän ton tunteen kun alkaa hiipiä mieleen et tuleekohan lasta ollenkaan..
mie kyl esikoisen sain ihan toisesta yritys kierrosta mutta toista ei sitten ole näkynytkään.. eka on ny 2,5v.. jouduin synnytyksessä kaavintaan ja nyt mie vaan paniikissa ajattelen et josko se kaavinta olis vaikuttanut.. ja vaikka sitä kuinka koittaa jatella että omalla ajallaan se sieltä tulee niin silti joka kk sitä toivo nousee ja sitten sitä pettyy kun ei ole onnistunutkaan
 

Yhteistyössä