Itse en luopuisi miehen vuoksi yhdestäkään ystävästäni, olivat he sitten mies- tai naispuolisia.
Minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa olemme opiskeluaikoina bilettäneet villisti, pelanneet ristinollaa luennoilla, käyneet kahvilla koulun/töiden jälkeen, käyneet lähes päivittäin syömässä koulussa, olemme tanssineet baarissa, puhuneet halki ihmissuhteemme ja tunnustaneet noloja juttuja ja avautuneet hyvinkin henkilökohtaisista asioista, olen ollut luota ystävieni luona ja he minun, olemme saunoneet mökillä kesäisin, ollaan riidelty, katsottu leffoja ja tuettu toisiamme elämän ongelmissa.
Ja osa näistä ystävistä nyt vaan sattuu olemaan miehiä. En käsitä miksi minun pitäisi heittää menemään kymmenen vuotta vanha ystävyys jonkun äijän kitinöiden ja hunon itsetunnon ja omistushalun vuoksi. Uskollisuuden ei mielestäni pitäisi perustua siihen, että pettäminen ei ole mahdollista, koska toinen estää kaikki kontaktit vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaan siihen, että itse oikeasti haluaa olla sen yhden kanssa.
Itsekin olen hyvin liberaali näissä asioissa - ei minua haittaa tippaakaan jos mies käy syömässä/kaljalla/leffassa kaverinsa kanssa, miksi pitäisi? Minuakin on petetty, mutta tuskinpa se olisi estynyt vainoharhaisella kyttäämiselläni. Ja parempi noin, että se, että mies oli enemmän jonkun muun kuin mminun perään, tuli esille ennen kuin ehdittiin naimisiin tms.
Miten niin?
