Onko mieheni mustasukkaisuus "oikeutettua"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pikku nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miksi parisuhteessa olevalla ihmisellä pitäisi olla vastakkaista sukupuolta olevia "ystäviä" joita ei halua esitellä puolisolleen?

"Ystävällä" tarkoitan tässä ihmistä johon pidetään yhteyttä tai tapaillaan.
En tarkoita työkavereita tai tuttuja joita satunnaisesti näkee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies2:
Miksi parisuhteessa olevalla ihmisellä pitäisi olla vastakkaista sukupuolta olevia "ystäviä" joita ei halua esitellä puolisolleen?

"Ystävällä" tarkoitan tässä ihmistä johon pidetään yhteyttä tai tapaillaan.
En tarkoita työkavereita tai tuttuja joita satunnaisesti näkee.

Tottakai voi (ja ehkä pitääkin) esitellä, mutta varmaankin useimmat ihmiset haluavat viettää aikaa ystävänsä kanssa kahdestaankin. Mitä pahaa siinä on, jos nähdään esim. päiväsaikaan julkisella paikalla, käydään syömässä tms? Tällaiseen sopimukseen on varmaan parisuhteessakin helppo päästä. Jos taas ei, niin itse kyllä ihmettelisin kovasti moista kontrollinhalua.
 
Siinä on se paha että selitäppä puolisollesi että haluan viettää aikaa
"ystäväni" kanssa kahdestaan. En halua sinua mukaani.

Tulet näin asian esittäessäsi samalla torjuneesi puolisosi. Ihan ehkä sitä itse huomaamatta.

Toinen asia on että asiolla on taipumus kehittyä. Olen itse joutunut seuraamaan tälläistä liiankin läheltä ja vähän kauempaakin joten esimerkkejä on. Ihmisluonto vain on sellainen.

Itse olin aiemmin aivan samaa mieltä kuin sinäkin, mutta kun jouduin näkemään sen miten nämä kuviot todella kehittyvät niin mieli kyllä muuttui. Juuri noita sanoja joita käytit "mitä pahaa siinä jos ym, ym."
kuulin itse aikoinaan ja menin lankaan. Todellisuus menee siten että tämä "mitä pahaa siinä":n sanoja venyttää rajoja hiljakseen ja alkuperäinen diili on kohta vain varjo. Sen kyllä ymmärrän että tilanteet
vievät mukanaan, mutta kannattaako sellaisiin tilanteisiin mennä jossa vaara on suuri. Kuka sitä heikoille jäillekään lähtee pomppimaan.
Oletan että sinä kuten moni muukin ajattelee "en minä ainakaan sorru,
olen järkevä ihminen". Olen kuullut näinkin sanottavan mutta niin se vain
sortuminen on tapahtunut. Ja jälkeenpäin ihmetellään "miten siinä näin kävi, minähän pidin itseni järki-ihmisenä". Näillä palstoillakin tälläisia kirjoituksia on pilvin pimein. Toivottavasti olet poikkeus.

Itse olen kokemuksistani viisastuneena ja ympäristöä seuranneena sen havainnon tehnyt ettei kannata lähteä heikoille jäille. Jos parisuhteessa olevalla ihmisellä pitää olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä niin ne kannattaa olla sitten yhteisiä puolison kanssa.
 
on ilmeisesti ollut näin, että ystävämies on ollut kummankin kaveri.

Sittemmin on vaan sattunut jotain, mikä on saanut aviomiehen epäilemään ystävän motiiveja ja aikomuksia.
Pikkurouvan on vaikea ymmärtää, miksi miehensä ei enää halua hänen luuhaavan tämän juuri hänen kanssaan ja tekee siitä "oikeutus" kysymyksen, saadakseen tahtonsa läpi.
Itsekästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tässäkin tapauksessa:
on ilmeisesti ollut näin, että ystävämies on ollut kummankin kaveri.

Sittemmin on vaan sattunut jotain, mikä on saanut aviomiehen epäilemään ystävän motiiveja ja aikomuksia.
Pikkurouvan on vaikea ymmärtää, miksi miehensä ei enää halua hänen luuhaavan tämän juuri hänen kanssaan ja tekee siitä "oikeutus" kysymyksen, saadakseen tahtonsa läpi.
Itsekästä.

Ihan uskomatonta! Oikeastiko porukka täällä väittää, että naisen tehtävä on totella miestään kaikissa asioissa ja miehellä on jopa oikeus päättää, keiden kanssa nainen saa olla kaveri ja keiden ei... Huh...

Jos ap:n miehellä olisi epäilyksiä kaverin motiiveista tms niin eikös tämän miekkosen kannattaisi suoraan sanoa että "kerran se-ja-se sanoi sellaista ja siksi olen vähän huolissani asiasta enkä luota tähän kaveriin". Tuollainen mustasukkainen käytös ja vaatiminen ilman perusteita se vasta itsekästä onkin, kun oletetaan että toinen vaan automaattisesti tottelee... Asian voi siis myös kertoa suoraan ja antaa tälle pikkurouvalle mahdollisuuden päättää asiasta ihan itse miehensä kannan ja perustelut kuultuaan.

Ja jos tosiaan ap:n mies on kunnianhimoinen ja suorituskeskeinen niin syynä välirikkoon voi olla ihan hyvin esim se, että mies on kateellinen tämän kaverin jostain ominaisuudesta tai joku muu asia, joka ei välttämättä liity ap:hen millään tavalla, ja koska mies ei enää pidä tästä ihmisestä niin toivoo ettei vaimokaan enää tästä välittäisi. Voihan kyse olla jopa siitä, että mies tahtoo salaa vaimon 'omalle puolelleen' tässä asiassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies2:
Miksi parisuhteessa olevalla ihmisellä pitäisi olla vastakkaista sukupuolta olevia "ystäviä" joita ei halua esitellä puolisolleen?

"Ystävällä" tarkoitan tässä ihmistä johon pidetään yhteyttä tai tapaillaan.
En tarkoita työkavereita tai tuttuja joita satunnaisesti näkee.

Kuka tässä ketjussa on puhunut ystävästä jota ei voi tuoda kotiin näytille?? En ainakaan minä, jos mua tarkoitit tolla kommentilla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikku nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja ttttttttttttt:
Onko miehesi koskaan tavannut tätä kaveria? Mitä jos menisitten jonnekin kolmistaan ja antaisit miesten tutustua? Miehesi voisi huomata, että ei tämä kaveri ole mikään uhka parisuhteelle.


On tavannut ja tunteekin hänet melko hyvin. Olen ollut kaveri sen mieskaverin kanssa jo useita vuosia ja oma miehenikin on ennen ollut hänen kanssaan hyvä kaveri. En oikeastaan tiedä miksi ei enää ole. Kun tämä kaveri käy meillä, niin mieheni on useimmiten myös kotona ja silloin he juttelevat keskenään ihan normaalisti, mutta muuten eivät enää pidä yhteyttä toisiinsa. Mustasukkaisuus on alannut vasta viimeisen 1,5 vuoden aikana, eli sitä ennen ei haitannut vaikka välillä kävinkin tätä mieskaveria tapaamassa.

Mies2, tässä sulle. Lainasin omaa aikaisempaa viestiäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies2:
Siinä on se paha että selitäppä puolisollesi että haluan viettää aikaa
"ystäväni" kanssa kahdestaan. En halua sinua mukaani.

Tulet näin asian esittäessäsi samalla torjuneesi puolisosi.

Miksi pariskuntien pitäisi aina tavata ystäviään yhdessä? Kyllä minä ainakin haluan välillä jutella naisystävieni kanssa ihan naisten kesken. Ja silloin kun vielä olin avoliitossa, en minä aina mennyt mukaan, kun mieheni meni tapaamaan mieskaveriporukkaansa, vaikka olisinkin saanut tulla. Heillä oli kuitenkin sen verran paljon juttua asioista, jotka minua eivät kiinnostaneet, että mukavempi minun oli sillä aikaa tehdä omia juttujani. En muutenkaan kestä parisuhteita, joissa pitäisi olla koko ajan kuin paita ja peppu, tarvitsen myös yksinoloa.

Miehen ja naisen välillä voi olla platonista ystävyyttä. Ok, käyhän siinä joskus niin, että toinen haluaakin jotain muuta, mutta ei pidä yleistää, ettei mikään nainen ja miehen välinen ystävyyssuhde voisi olla platoninen. Kaikki eivät todellakaan halua hypätä sänkyyn jokaisen kanssa.

Kyllä (platonisiin) ystävyyssuhteisiin pitää olla oikeus ystävän sukupuolesta riippumatta. Hyvät ystävät ovat sen verran harvinainen luonnonvara, että olisi julmaa kieltää sellainen vain siksi, että ystävä sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta.

Koeta Pikku nainen vielä jutella kaikessa rauhassa miehesi kanssa, että mikä tässä miesystävässä häntä niin nyppii, ja mikä heidän välinsä on saanut viilenemään. Onko sinulla muuten muita miespuolisia ystäviä, vai onko hän ainoa? Jos sinulla on muitakin mieskavereita, miten miehesi näihin suhtautuu.



 
Alkuperäinen kirjoittaja Onko tämä:
APn miespuolinen ystävä hänen ainoa ystävänsä ?
Epäileekö mies heitäkin ?

Ei ole ainut ystävä, mutta nykyään ainut miespuolinen ystävä johon pidän säännöllisesti yhteyttä. Muita miespuolisia kavereja tapaan vain ihan sattumalta jossain ja useimmiten porukassa. En sanoisi että mieheni on muista mustasukkainen, ei ainakaan samalla tapaa. No joskus ravintolassa kun olemme törmänneet johonkin vanhaan lapsuuden- tai nuoruudenystävääni ja olen jäänyt vaihtelemaan kuulumisia, niin silloin mieheni on pian tullut siihen että "kuka helvetti toi on?" Sellainen tilanne on todella noloa ja tekisi mieli vajota lattian läpi. No nämä tapaukset ovat tosin kännipäissä tapahtuneita.

Vitsi, tämä viesti kuullostaa niin teiniltä ;)
 
sieltä.
Muitakin miespuolsia tuttuja on, mutta niitä ei tarvitse tavata jatkuvasti, niinkuin tätä "ystävää" !!!
Tuo riittääkin jo oikein hyvin. Miehesi ei siis ole mustasukkainen, vaan omanpitävä.
Kokeneempana miehesi ymmärtää, että tämä ystävä on vaaraksi, joten hän toivoo sinun siirtävän hänet samaan kastiin: "tavataan sattumalta" jne.
 
"tai sit.." sanoo:
syynä välirikkoon voi olla ihan hyvin esim se, että mies on kateellinen tämän kaverin jostain ominaisuudesta .

Eli vedetäänkö nyt mukaan isokalu, pikkukalu ?
 
Lainaus
"Ihan uskomatonta! Oikeastiko porukka täällä väittää, että naisen tehtävä on totella miestään kaikissa asioissa ja miehellä on jopa oikeus päättää, keiden kanssa nainen saa olla kaveri ja keiden ei... Huh... "

Tähän pitää kommentoida sen verran etten minä ole ainakaan väittänyt että miehellä sen enempää kuin naisella ole oikeutta valkata toisen kavereita.

Sen sijaan olen yrittänyt tuoda esiin sitä että kannattaako parisuhteessa tehdä asioita jotka vahingoittavat parisuhdetta. Jos (puolison mielestä) liian tiivis kaveeraaminen vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa on ongelma niin silloin se on ongelma. Ei tähän kannata vetää juridiikkaa tai ihmisoikeuksia mukaan. Jos väännetään oikein rautalangasta niin jos pää on kipeä niin se on kipeä. Ei siinä tarvitse kysyä onko oikeutusta siihen että pää on kipeä.

Aina kun aletaan puhua siitä että on oikeus tai ei ole oikeutta tehdä jotain aletaan ihmissuhteisiin soveltaa niihin sopimattomia ehtoja.
Tunteista ja tuloksista pitäisi puhua.

Jos ihmisellä todella on sellaisia tarpeita joiden toteuttaminen aiheuttaa puolisolle ahdistusta ja tuskaa mutta niitä on toteutettava
siitä huolimatta, kannattisi näiden ihmisten hakeutua erilleen. Todeta että yhteistä säveltä ei löydy.

"On mulla tähän oikeus" ihmiset ovat yleensä itsekeskeisiä, empatiakyvyttömiä minä-minä ihmisiä. Oikeutus tuntuu löytyvän loppujen lopuksi vaikka mihin omaan toimintaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies 2:
Lainaus

"On mulla tähän oikeus" ihmiset ovat yleensä itsekeskeisiä, empatiakyvyttömiä minä-minä ihmisiä. Oikeutus tuntuu löytyvän loppujen lopuksi vaikka mihin omaan toimintaan.

No en minäkään tykkää tuosta "mullonoikeus"-sovelluksesta parisuhteessa, kokemusta on itsellänikin. Mutta täytyisi löytää tähänkin asiaan jokin keskitie, ehkä juuri tätä ihmistä ei tarvitsisi nähdä niin usein (ehkä kerran viikossa tms?). Varmaan avoimella keskustelulla saataisiin jo paljon aikaiseksi; avoimuus ja luottamus ovat tärkeitä asioita. Jos taas kumpaakaan ei ole, ja suhde perustuu kontrolliin, tulevaisuuden näkymät ovat aika heikot.
 
Nie w...: Kiitti vastauksestasi, sulla on hyvin samantapaisia ajatuksia kuin minulla. Tuohon haluaisin sanoa että minä tapaan sitä mun kaveria nyt noin kerran viikossa (joskus parikin viikkoa tapaamatta), mutta sekin on ilmeisesti liian usein.. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kuinka usein tapaat:
äitiäsi, isääsi, siaruksiasi, muita ystäviä ? Viikottainko ?

Muita ystäviä (siis niitä muutamaa läheisintä) tapaan viikottain, vanhempiani noin kerran viikossa ja veljeäni riippuen hänen ajastaan. Jopa mummiani tapaan kerran viikossa :) Miten niin?
 
kun ette pysty keskustelemaan miehesi kanssa suoraan ja avoimesti.

Aiheita olisivat:
Miksi hän ei luota ystävääsi (ja entiseen kaveriinsa)?
Mikä olisi hänestä hyväksyttävä tapa pitää yllä ystävyyttä - vai edellyttääkö hän välien poikki panemista?
Onko hän sitä mieltä, että ylipäätään toista sukupuolta olevia ystäviä ei sallita, vaan kieltämässä vain tämän nimenomaisen ystävyyden tämän nimenomaisen henkilön kanssa? Miksi?

Parisuhde on AINA neuvottelukysymys. Mitään ennalta annettuja oikeuksia ja velvollisuuksia ei ole, vaan ne sovitaan joka suhteessa erikseen. Parit päätyvät erilaisiin sopimuksiin, koska heidän tarpeensa ovat erilaisia. Se mikä toimii joillakin, ei toimi toisilla.

Kenenkään muun mielipiteet kuin teidän kahden eivät ole oleellisia tässä tilanteessa - ei sinua mitään auttaisi, vaikka kaikki ellit olisivat sitä mieltä, että miehesi on kohtuuton, jos hän ei sitä omasta mielestään ole. Ja jos SINÄ olet sitä mieltä, että hän on kohtuuton, niin lusikat jakoon vain.

Mutta ota nyt hyvä ihminen ensin selvää, MIKSI hän ei hyväksy juuri tätä (entistä kaveriaan) ystäväksesi.
 
En ole aikoihin seurannut ellien keskusteluja, mutta nyt kun taas palasin ellien sivuille mieleeni tuli tämä itseni aliottama ketju viime kesän alussa. No, niinhän siinä meni että mieheni ja minä erosimme MUISTA syistä (eli miespuolisella kaverillani ei ollut asiaan mitään osuutta). Mitä tekisinkään nyt ilman tätä ystävääni? Olen todella iloinen että minulla on hänen tukensa, eikä hän ole vieläkään yrittänyt iskeä minua vaikka olenkin nyt sinkku. Se siitä :)
 
Mustasukkaisuus on tunne joka vie suunnattomasti energiaa, mutta siitäkin pääsee eroon. Vapautus on kaksinkertaista kun eroaa pettäjästään, samalla pääsee eroon myös mustasukkaisuuden kalvavasta tunteesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikku nainen:
En ole aikoihin seurannut ellien keskusteluja, mutta nyt kun taas palasin ellien sivuille mieleeni tuli tämä itseni aliottama ketju viime kesän alussa. No, niinhän siinä meni että mieheni ja minä erosimme MUISTA syistä (eli miespuolisella kaverillani ei ollut asiaan mitään osuutta). Mitä tekisinkään nyt ilman tätä ystävääni? Olen todella iloinen että minulla on hänen tukensa, eikä hän ole vieläkään yrittänyt iskeä minua vaikka olenkin nyt sinkku. Se siitä :)

Niinpa, elamassa sattuu vastoinkaymisia. Siksi onkin hyva, etta on muutakin turvaverkkoa kuin pelkastaan oma puoliso/poikaystava. Taman jotkut (naiset) helposti unohtavat, kun alkavat seurustella.
 
Itse en luopuisi miehen vuoksi yhdestäkään ystävästäni, olivat he sitten mies- tai naispuolisia.

Minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa olemme opiskeluaikoina bilettäneet villisti, pelanneet ristinollaa luennoilla, käyneet kahvilla koulun/töiden jälkeen, käyneet lähes päivittäin syömässä koulussa, olemme tanssineet baarissa, puhuneet halki ihmissuhteemme ja tunnustaneet noloja juttuja ja avautuneet hyvinkin henkilökohtaisista asioista, olen ollut luota ystävieni luona ja he minun, olemme saunoneet mökillä kesäisin, ollaan riidelty, katsottu leffoja ja tuettu toisiamme elämän ongelmissa.

Ja osa näistä ystävistä nyt vaan sattuu olemaan miehiä. En käsitä miksi minun pitäisi heittää menemään kymmenen vuotta vanha ystävyys jonkun äijän kitinöiden ja hunon itsetunnon ja omistushalun vuoksi. Uskollisuuden ei mielestäni pitäisi perustua siihen, että pettäminen ei ole mahdollista, koska toinen estää kaikki kontaktit vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaan siihen, että itse oikeasti haluaa olla sen yhden kanssa.

Itsekin olen hyvin liberaali näissä asioissa - ei minua haittaa tippaakaan jos mies käy syömässä/kaljalla/leffassa kaverinsa kanssa, miksi pitäisi? Minuakin on petetty, mutta tuskinpa se olisi estynyt vainoharhaisella kyttäämiselläni. Ja parempi noin, että se, että mies oli enemmän jonkun muun kuin mminun perään, tuli esille ennen kuin ehdittiin naimisiin tms.
 
Eikö ne naisten miesystävät ja miesten naisystävät voisi olla parin yhteisiä ystäviä jatkossa? Jos puolisoa ei voi tai halua esitellä vastakkaista sukupuolta olevalle ystävälleen, niin jotain hämärää siinä ystävyydessä sitten on.
 

Yhteistyössä