Onko muilla vaikeaa kotona 6-vuotiaiden kanssa?

["Anni"]

Perheessä muitakin lapsia, mutta tällaista ei muiden kohdalla ole ollut. 6-vuotiaalla päiväkodissa menee hienosti. Mutta kotona. Ollut nelisen kuukautta niin uhmakas, haluaa ärsyttää, ei tottele jne. Joka päivä tällaista ja voimat alkaa olla lopussa. Jos tämä ei menekään ohi. Uhmakkuushäiriökö? Jollain tavalla haasteellinen lapsi on ollut 2-v lähtien.

 

[väsyttää jo]

Kuulostaa NIIN tutulta. 6-vuotiaamme on ollut reilun kahden kuukauden ajan hyvin uhmakas. Lisäksi kiroilee, haastaa riitaa, uhkailee, ei tottele jne. Tuntuu ettei lapseen saa otetta millään. Ja todellakin käyttäytyy näin vaan kotona. Eskarissa on ollut entiseen tapaan kiltti ja kunnollinen.
Välillä tuntuu ettei ton kanssa jaksa, kun on yhtä vääntämistä aamusta iltaan.

 

[kuria]

Tottelemattomuudesta rangaistus, joka oikeasti toteutetaan. Meillä tuollaista edelleen8v. kanssa ja parhaiten tehoaa tietokoneen käyttökielto. Tai känny jäähylle. Ollaan tehty selväksi, että tuollaista temppuilua ja kiukkuilua ei hyväksytä. Rankkaa on välillä. Koulussa hänellä menee todella hyvin. Meilläkin tuo alkoi joskus eskari-iässä ja edelleen jatkuu... mutta lievempänä, kun ei anneta periksi.

 

["aloittaja"]

Kiroilua meillä myöskin. Menee jäähylle aika kiltisti aina. Mutta siltikin päivästä toiseen homma jatkuu

 

[väsyttää jo]

Tottelemattomuudesta rangaistus, joka oikeasti toteutetaan. Meillä tuollaista edelleen8v. kanssa ja parhaiten tehoaa tietokoneen käyttökielto. Tai känny jäähylle. Ollaan tehty selväksi, että tuollaista temppuilua ja kiukkuilua ei hyväksytä. Rankkaa on välillä. Koulussa hänellä menee todella hyvin. Meilläkin tuo alkoi joskus eskari-iässä ja edelleen jatkuu... mutta lievempänä, kun ei anneta periksi.

Ei ollu minkäänlaista vaikutusta käytökseen, vaikka otettiin pelikone pois. Eikä olla annettu takaisin, kun sanottu ettei huonosta käytöksestä palkita.

 

[väsyttää jo]

[QUOTE="aloittaja";27987349]Kiroilua meillä myöskin. Menee jäähylle aika kiltisti aina. Mutta siltikin päivästä toiseen homma jatkuu [/QUOTE]

Sama homma. Puhuttelu eikä komentaminen ole tähän auttanut. Lopettaa oikeasaan vaan jos en ole huomaavinanikaan. Haluaa ärsyttää kiroilemalla.

 

["aloittaja"]

Meillä on saanut pelata kun kotiin on tultu. Voisi varmaankin kokeilla, että saa pelata illalla esim kuudelta, JOS on toiminut ja ollut kiltisti toisia kohtaan. Motivoisko se. Mutta jos on uhmakkuushäiriö, onko ainut apu ammattiapu? Mitkä on kotikonstit?

 

["aloittaja"]

Totaalinen huononkäytöksen huomioitta jättäminen, auttaiskohan se?

 

["FreezeCat"]

Meillä on molemmat pojat aloittaneet tämän "eskarilaisen/koululaisen" rätinät siinä kuuden vuoden hujakoilla, joten tuttua huttua siis . Ja kuuluu kehityksen kuvaankin, joten ihan normaalia touhua. Rajoja ja rakkautta kehiin, läheisyyttä ja kahdenkeskistäkin aikaa ko. lapsen kanssa, niin hyvä tulee - vaikkakin juuri silloin tilanteen ollessa pahimmoillaan sen ylitsepääseminen tuntuukin kaukaiselta asialta.

Mä olen kokenut sen hyvänä, että pojat ovat näyttäneet tunteensa ja temppunsa juurikin kotona - että uskaltavat rehellisesti olla sellaisia kuin ovat ja luottavat siis meihin aikuisiin, vanhempiin, että olemme ja osaamme olla silloin tukena ja turvana, helpottamassa.

Voimia sinulle, ap, sinnikästä yhteistyötä ja rakastamista - varsinkin silloin kun se rakastaminen on sitä vaikeinta :hug: .

 

["aloittaja"]

[QUOTE="FreezeCat";27987367]Meillä on molemmat pojat aloittaneet tämän "eskarilaisen/koululaisen" rätinät siinä kuuden vuoden hujakoilla, joten tuttua huttua siis . Ja kuuluu kehityksen kuvaankin, joten ihan normaalia touhua. Rajoja ja rakkautta kehiin, läheisyyttä ja kahdenkeskistäkin aikaa ko. lapsen kanssa, niin hyvä tulee - vaikkakin juuri silloin tilanteen ollessa pahimmoillaan sen ylitsepääseminen tuntuukin kaukaiselta asialta.

Mä olen kokenut sen hyvänä, että pojat ovat näyttäneet tunteensa ja temppunsa juurikin kotona - että uskaltavat rehellisesti olla sellaisia kuin ovat ja luottavat siis meihin aikuisiin, vanhempiin, että olemme ja osaamme olla silloin tukena ja turvana, helpottamassa.

Voimia sinulle, ap, sinnikästä yhteistyötä ja rakastamista - varsinkin silloin kun se rakastaminen on sitä vaikeinta :hug: .[/QUOTE]

Kiitos sanoistasi. Tuli ihan kyyneleet silmiin lukiessa. Joskus tää äitiys on niin vaikeaa. Tuon olin unohtanut "rakasta minua eniten, kun sitä vähiten antaitsen".Jospa tämä tästä.

 

[Big Bang Theory]

meillä 6v tyttö ja on kyllä uhmakas. Ei kiroile. käyttäytyy nätisti eskarissa, mutta kotona kiukkuaa joka asiasta. Ollut myös haastava 2v lähtien, mutta pari vuotta ollut erittäin rauhallinen ja helppo. Nyt sitten selvää uhmaa meitä vanhempia kohtaa. Raivoaa, kiljuu, huutaa, ei kuuntele ja haahuilee. aamut ja illat aika vaikeita.

 

[väsyttää jo]

Eli "kuuluu" siis ikään...

 

[meilnäin]

Meillä ihan samaa.
Jäähy ei meillä enää toimi näin isolle.
Meillä on aina pahimpina jaksoina käytössä erilaisia käytöstaulukkoja. Siihen saa pisteitä hyvästä ja huonosta. Sen mukaan voi saada jotain erityistä esim. pienen lelun, pidennetyn peliajan tms.
Välillä vain nopea tehokas rangaistus esim. pelipäivä peruuntuu.
Erityisesti kiinnitän huomiota siihen, että muistan kehua hyvästä käytöksestä. Ja antaa rakkautta ja huomiota huononakin päivänä.

 

["vieras"]

Mulla eskari-ikäinen poika; meillä on sanonut vastaan eskarissakin, mutta ei sitten kiukuttele jatkuvalla soitolla kotona. Ootko varma, ettei siellä eskarissa ole sattunut jotakin? Jos koko päivän tsempannut hyvää käytöstä eskarissa, jossakinhan ne mielipahat yms. on purettava ja missäs muualla sitten, kun kotona.

 

[nedra]

Meidän tähän mennessä enkelimäisen kiltti poika on ollut nyt eskarin ajan todella uhmakas,otettiin mm pelipäivänä käyttöön koska olisi joka päivä kotiin tullessaan vaan halunnut pelata,nyt kun sekä on rajoitettu on helpottanut kovasti kun tietää minä päivinä sitä saa tehdä.

On myös erittäin tärkeää että kotiintultuaan pääsee hetkeksi kainaloon ja pääsee kertomaan päivän kuulumiset.

Esikoinen oli ihan mahdoton tuossa iässä,on ollut tasaisen uhmainen aina,mutta sama juttu hänelläkin,eskarissa oli kiltti ja iloinen ja kotona sitten piti purkaa minulle kaikki.

 

["Kukka"]

Meillä on ollut kuukausia raivokas ja huutava, tympääntynyt ja ärtyinen eskarilainen. Oikeastaan jo vuoden on ollut poika melkoisen vaikea temppuilija. Huudot ja ihmekarjahtelut (satoja kertoja päivässä) ovat olleet sietämättömiä. Rankaiseminen ei ole auttanut eikä hyväkään ole tepsinyt, kun lapsi ei ole antanut mahdollisuutta.

Mutta sitten yhtäkkiä poika keksi alkaa leikkiä vauvaa (hänellä on kaksi nuorempaa ja kaksi vanhempaa sisarusta). Hän sanoi "tä-tä" ja tästä otimme onkeemme. Otimme heti syliin ja halailimme tovin "pikkuiista". Tästä on nyt jäänyt päälle ihan uudenlainen tilanne, sillä "tä-tä" toimii houkuttimena raivonhetkillä. Eli kun lapsi alkaa raivota, sanomme, että ei kait kannata raivota, sanotaan mieluummin "tä-tä". Ja sitten poika tekee niin.

Katsotaan kauanko tämä toimii. Nyt on pari viikkoa menny mukavasti. Ja isi ja äiti on kuulemma kivoja jne.

 

[Pikkurouva74]

Meidän esikoisella alkoi uhmakausi kaksivuotiaana ja oli huipussaan kuusivuotiaana eskarilaisena niin, että käytiin jopa perheneuvolan psykologilla. Kun koulu alkoi, loppui uhma kuin seinään ja nyt meillä on maailman herttaisin kymmenenvuotias poika. Tsemppiä! Jaksakaavaan pitää ne rajat, niin kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.

 

[vieeras]

Meilläkin kävi niin, että kun lapsi aloitti eskarin, kiroilu ja uhkailu sekä narraaminen ja naljailu ovat lisääntyneet. Yleensä lapsi uskoo kun sanon asiasta. Jos ei, niin vähäks aikaa omaan huoneeseen ja tietokonepelikielto ja mahdolliset kaverit meiltä kotiin.

Pahin uhma pojalla oli kyllä tuossa 4 vuoden jälkeen. Nyt tehoaa puhuminen jo paremmin.

 

[Pikkurouva74]

Meillä siis oikeastaan ainoa nykyään pojalle käytössä oleva rangaistus on, että annan kassin, johon hän itse kerää kaikki talon peliohjaimet minun vahtiessa vieressä. Sitten kiikutan ne viikoksi työpaikalleni. No tätä ei kyllä ole tarvinnut käyttää pitkään aikaan, uskoo kyllä puhetta.