Monesti tosin ajattelen myös niin että kun olen poikani vienyt hoitoon katson takapenkile että veinhän hänet varmasti ettei unohdu autoon yksin, kävellessä ajattelen että entä jos jalkani lipeää virhe asentoon ja katkeaa keskeltä.. kun lapseni oli pieni pelkäsin jatkuvasti entä jos pinnasänky hajoaa lapsen nukkuessa yms. entä jos kylvettäessäni lastani käteni ovat niin liukkaat että lapsi vajoaa ammeen pohjaan. Syödessä tulee joskus olo entä jos nielaisen ison palan ja se tarttuu kurkkuun, entä jos joskus saan jonkun sairaskohtauksen ja lapseni on yksin kotona monta tuntia miehen ollessa töissä! Nämä ja nuo sinun mainitsemasi jutut ovat niin tuttuja. Kuvittelen tällaista mielessä ja se on niin toden tuntuinen kuvittelu että väkisin vetää ilmeenkin irvistykseksi. En tiedä johtuisiko siitä kun minulla on tuota mielikuvitusta ja jokainen uutinenkin minkä katson iltalehden sivulta missä kerrotaan kun joku kuoli tai joutunut sairaalaan niin jotenkin kuvittelen nekin todella voimakkaasti että sillä hetkellä periaatteessa "näen" sen tilanteen. Lisäksi suurena kauhuleffa fanina olen katsellut varmaan kaikki kauhuleffat, joten saako sekin pakkoajatukset vilkkaammin mieleen... emt.
