Onko mun tehtävä pitää koti siistinä?

[hermot kireellä]

Hoidan hoitovapaalla 1½-vuotiasta, joka on varsin vaativa tällä hetkellä. Kotona roikkuu minun perässä ja kiljuu jos yritän tehdä jotain, ei kelpaa että annan kauhan käteen ja otan viereen laittamaan ruokaa, pitää päästä syliin. Harjoittelee syömistä ja sotkua tulee, pöydän alle tippuu hirveästi ja lapsi levittää ne hetkessä. Lelunsa heittelee pitkin poikin kymmenessä minuutissa.

Näitä sitten siivoilen pitkin päivää, laitan ruokaa ja pesen pyykkejä, mutta silti nyt tuntuu että kotona aina jotenkin sotkuista. Kun sitä pitäisi välillä lueskella kirjoja lapselle, käydään paljon ulkona jne. enkä viitsisi koko päivää vaan kerätä lapsen leluja ja olla hinkkaamassa pöydänpintaa puhtaaksi.

Ärsytti, kun eilen mies käveli kiukkuisena ympäri keittiötä että jumalauta täällä on paskaista, tiskejä joka puolella jne (tistialtaassa mm. hänen hetkeä aiemmin jättämänsä makaroonilaatikkovuoka, minä tein ruuan ja hän söi tyytyväisenä). Nalkutti, muttei itse tehnyt mitään sen eteen että olisi siivonnut... Meinaa, että minä siivoan kun kotona olen ja mehän täällä lapsen kanssa eniten sotketaan.

Silloin tällöin pidetään kunnon siivouspäivä, jolloin mies siivoaa yhtä paljon kun minä, mutta arkisin ei tee paljon tee. Kun mä yritän illalla siivoilla, mies antaa lapsen silloinkin kitistä mun jalassa kiinni eikä ota ja keksi lapselle muuta. Mitä mieltä te?

 

[sama täälläkin]

Meillä melkein sama. Lapsia kylläkin kaksi: 3-vuotias ja 4 kk. Osittain tämän vuoksi käydään parisuhdeterapiassa. Mun voimat ei riitä kaikkeen. Ei eteenkään siihen, että on kolme lasta, joista yksi melkein neljänkymmenen.

 

[opetusta kehiin]

älä nyt suutu, tarkoitus ei ole missään nimessä sanoa sinulle pahasti, mutta asian voi kiteyttää tähän yhteen lauseeseen: älä opeta miestäsi liian hyvään.

Tällä tarkoitan sitä että kovin moni nainen varsinkin äippälomalla ollessaan tekee sen virheen että ottaa kaiken vastuun kotihommista, jolloin mies nopeasti oppii siihen että koti on siisti, ruoka pöydässä, puhtaat pyykit kaapissa ja huolto pelaa. Ihminen on sellainen otus että nopeasti asiat opitaan ikäänkuin itsestäänselvyyksiksi ja sen jälkeen onkin vaikea mennä enää tilannetta muuttamaan. Sitten kun nainen palaa töihin, mies ei tietenkään tee elettäkään ottaakseen taas 50% osuuttaan kotihommista haltuunsa - miksipä ottaisi, kun on niin mukavaa vain laiskotella ja odottaa palvelua.

Itse olen kovan koulutuksen kotosalla pitänyt ja kotihommat menevät 50-50%. Tosin tämä tarkoittaa sitten sitä että teen myös itse niistä miesten hommista puolet (en voi itse sanoutua irti niistä kuten ei mieskään voi sanoutua irti kotihommista) Itsekin siis välillä vaihdan räntäsateessa autonrenkaita vaikkei se aina niin kivaa olekaan....

Ihan oikeasti, nyt on viimeinen hetki aloittaa linjanmuutos, jos et sitä nyt tee niin kohta on myöhäistä. Paras olisi jos miehesi olisi hoitovapaalla tai edes isäkuukauden kotona YKSIN, jolloin huomaisi mitä kaikkea siihen kotonaolevan työpäivään kuuluu. Omassa perheessäni isä piti vanhempainvapaata 5kk, ja tämä koulu oli niin hyvä että sen jälkeen ei ole tarvinnut kotitöistä taittaa peistä.

Tämä kuulostaa ehkä vähän tylyltä, mutta asia on niin että miesten kanssa pitää puhua suoraan, vihjailu ja marttyrointi ei auta. Pitää laittaa kova kovaa vastaan, ja VAATIA. Siis selkeitä ohjeita, ei mitään sellaista että voisitko auttaa ja vaikka vähän tiskata. Paras on aina valintatilanne: valitse, imuroitko vai pesetkö lattiat. Tällaisesta on vaikea luikerrella pakoon

Kerroit että miehesi kantaa vastuunsa siivouspäivänä hyvin. Tilannetta ehkä parantaisi jos ihan konkreettisesti listaisitte mitä ylläpitosiivouksia pitää tehdä päivittäin. Esim. keittiön tasojen pyyhintä, kevyt lakaisi, tiskikoneen täyttö, pyykinpesu. Silloin vasta miehesi ehkä näkee sen miten paljon muutakin kotityötä on kuin kerran viikossa tehtävä iso siivouspäivä. Tällaisen töiden kartoittamisen avulla on sitten helpompi jakaa vastuut, ja sopia kuka minäkin päivänä hoitaa tietyt askareet.

Vielä ei ole siis myöhäistä, joten tartu toimeen!

 

[ärsyttäviä]

Kyllä miehet osaa olla ärsyttäviä, Naiset HOI! Älkää vaan kasvattako poikianne tähän malliin että naiset passaa kaikki eteen ja korjaa perästä!

Mä olen sen sortin pirttihirmu että en tee kaikkea yksin vaan meillä osallistuu molemmat vanhemmat niin ruuanlaittoon kun siivoukseen ja pyykkihuoltoon ja kaupassakäyntiin.

Onneksi mieheni on itsekkin sitä mieltä että minä en ole hänen palvelijansa vaan yhdessä olemme lapsia saaneet ja yhdessä ne hoidamme.

Pankaa vaan jauhot suuhun niille ukoille, älkää alistuko!

 

[alkuper.]

Juu, no minä käytän tuota "hoidatko lapsen iltatouhut vai siivoatko keittiön"-tyyliä, johon mies älähtää heti että huhhuh mitä komentelua ja käskytystä! Ei siis oikein ota toimiakseen, mies ärsyyntyy samantien moisesta..

Ja siis mies ei heittele omia vaatteitaan hujan hajan tms. mutta odottaa että minä siivoan lapsesta aiheutuvat sotkut. Se ottaa päähän, koska sitä sotkua tulee paljon ja mulla on kädet täynnä viihdyttää lasta ja siivota asioita. Iltasella mies ei pysty siivoamaan, koska hänhän leikkii lapsen kanssa.. Siis, odottaa että minä pystyn kyllä hoitamaan lapsen ja siivoamaan, mutta hän ei tietenkään voi niitä kahta tehdä samalla. Tästä olen kerran jos toisenkin sanonut, muttei perille mene.

Aivan selvästi mies oli eilen todella tympiintynyt minuun, että olen täällä kotona mutten pysty pitämään kotia siistinä. Että hän käy töissä ja tulee väsyneenä kotiin ja vielä pitäisi alkaa siivoamaan. Itselle tuli todella paha mieli kun näin, miten hän ajatteli minusta.

 

[*marjaana*]

Mies ei taida tajuta työmäärää kotona.

Kokeilkaa miehen vapaapäivänä että HÄN on lapsen kanssa ja hoitaa ne normaalit asiat eli pyörittää koneellisen pari pyykkiä, tekee ruoan, leikkii, syöttää, siivoaa jne.

Ja kyllähän se siivous sinun vastuualuettasi on, mutta MYÖS miehen.

Vittuiluja älä kuuntele vaan anna miehen näyttää mihin pystyy itse, kun on yksin lapsen kanssa.

 

[Puunaamatta paras]

Meillä tehdään niin, että minä päivät kotosalla ollessani hoidan ns. ylläpitosiivouksen eli pesen pyykkejä, viikkaan niitä kaappiin, korjaan päivän mittaan lennelleet lelut takaisin paikoilleen, siivoan keittiön päiväruuan kokkaamisen jälkeen, pyyhin syötön jälkeen pöydät jne. jne. Eli kun mies tulee kotiin, on koti perussiisti mutta ei todellakaan kiiltävän puhdas. Illalla hoidamme tarvittavat kotihommat yhdessä eli laitamme ruokaa, korjaamme astiat ja muutenkin järkkäämme keittiön taas peruskuntoon ja pyyhimme ruokailun jälkeen tasot ja lattiat. Iltapalan jälkeiset puuhat hoituu niin, että toinen jää järkkäämään keittiötä ja korjaamaan leluja, toinen hoitaa lapsen yökuntoon. Viikonloppuisin yhdessä teemme vähän perusteellisemman siivouksen eli käytännössä imuroimme, pyyhimme pölyt ja pesemme vessan.

Mielestäni homma toimii hyvin, toki minä teen enemmän järjestystä ylläpitäviä kotihommia päivisin kun mies on töissä, mutta illalla jaamme tehtäviä. Tärkeintä mielestäni on se, että koti ei nyt ihan hävityksen kauhistus ole silloin, kun mies tulee töistä (tyyliin keittiö täynnä likaisia astioita ja lelut eteisessä vastassa). En minä ainakaan miehenä olisi kovinkaan otettu, jos joutuisin ensimmäisenä työpäivän jälkeen tiskaamaan toisten päivällisastioita...

 

[Kahden lapsen äiti]

Iltasella mies ei pysty siivoamaan, koska hänhän leikkii lapsen kanssa.. Siis, odottaa että minä pystyn kyllä hoitamaan lapsen ja siivoamaan, mutta hän ei tietenkään voi niitä kahta tehdä samalla. Tästä olen kerran jos toisenkin sanonut, muttei perille mene.

Tämä taitaa olla miehille aika yleinen käsitys, ettei kahta hommaa voi tehdä samaan aikaan, mutta naisenpa pitäisi pystyä moiseen...

Nim. kotitöissä auttavan miehen vaimo, 2 lasta

 

[me tehdään näin..]

Mä korjaan ja siivoan arkena, kun olen lapsen kaa kotona. Kun mies astuu ovesta sisään, on pyykit ja tiskit hoidettu, keittiön tasot pyyhitty ja rojut paikoillaan. Imuroin myös miltei joka arkipäivä ja lajittelen roskat ja vien roskat.

Illalla ku molemmat himassa, tehdään mitä sattuu, suht tasapuolisesti.

Viikonloppuna, ku mies kotona 24/7, mä en tee näitä: en laita tiskejä, en laita pyykkejä, en imuroi, en luuttua, en pyyhi tasoja, en pyyhi pölyjä, en vie roskia. Ja sit mies viikonloppuna tekee näitä kaikkia ja narisee, ku on niin paljon hommaa. Sanon, että nii-in, näin paljon mulla on täällä arkena tekemistä, vaikka sitä on vaikea uskoa. Tahalleen mä en tee viikonloppuisin juuri mitään.

 

[faaf]

Ehdotan samaa kuin marjaana. Eli mies kurssille. =) Lähdet vaikka viikonloppuna päiväksi jonnekin ja jätät miehen lapsen kanssa kotiin. Kirjoitat paperille lapsen aikataulun (syömiset, unet jne), jos se ei ole jo tuttu. Lisäksi pistät listaan mitä kaikkea kotihommaa pitää tehdä.

Moni mies ei yksinkertaisesti tajua miten paljon kotona riitää puuhasteltavaa. Omanikin luuli että makailen vaan sohvalla päivät pitkät. Parin "kurssipäivän" jälkeen oli jo ihan toinen ääni kellossa. =)

 

[Niimi]

Meillä olen miehelle opettanut, että ensinnäki omat sotkut haluan että siivotaan viimeistään joka ilta. Laittaa omat tiskit, roskat, vaatteet yms. Se helpottaa jo huomattavasti. Sitten pyydän, kun siltä tuntuu(1-2krt/vko) tyhjäämäään tiskikoneen tms. Mitään ei tee itsestään, aina joudun sanomaan. Joskus kysyn haluaako esim imuroida vai mennä pojan kanssa pihalle.

Meillä ollaan aikoinani tapeltu asiasta, mutta nyt menee hyvin. 160 neliön talossa on kuitenkin siivottavaa paljon.

 

[ärsyttäviä]

Juu, toi on varmaankin toimivin vaihtoehto että järkkäät itselles menon vaikka 1 päiväksi niin että lähdet aamulla ja tulet illalla. Jos ei sillä mene jakeluun, niin ei sitten millään.

Mä olen sen verran äkkipikainen että jos mulle ukko sanois etten tee mitään/tee jotain tiettyä asiaa hänen mielestään tarpeeksi hyvin, niin kehottaisin HÄNEN tekemään asian itse. Ja jättäisin kans tekemäti.

Mut joo, kyllä teille ne hommat vielä selväks tulee! meillä menee nyt oikein mukavasti 50-50... 16 yhteisen vuoden jälkeen ;O) noi miehet on ihan oma rotunsa... tarvii aika monta toistoa ennenkun menee jakeluun, heh

 

[Niinpäniin....]

Mä vihasin kotoa olemista juuri sen takai että miehen mielestä koko kämpä olis pitänyt kiiltää ja ola täydellistä, kun mullahan oli vain pelkkää aikaa kotosalla

kaks vuotta olin olosuhteiden pakosta kotona ja ei ikinä enää kiitos, ainakaan tämän miehen vaimona..

 

[mini äippä]

moni moni mies ei todellakaan tajua, että kotona oleminen vastaa ihan kunnon työpäivää. jos ei fyysisesti niin henkisesti vähintään! Moni on sitä mieltä että sitä vaan ollaan ja lomaillaan kotona lapsen kanssa rennosti ja ah kun on helppoa! Oma mies tekee 6h päivää ja vetää joka päivä päikkärit. Ite herään 99% joka aamu lapsenkanssa viikonloppusinki kun herra tahtoo levätä. Ja tämän takia täälläkin parisuhde menee perseelleen..

 

[arrrrgh]

Meilläkin parisuhde yhtä taistelua kun toisen mielestä hänen ei tarvi tehdä työpäivän päälle mitään, toinen on aivan täynnä kodinhoitoa ja kiljuvaa lasta... Lievästi sanottuna kaukana seesteisyys, tuntuu että muilla elellään mukavasti ja syödään koko perhe eksoottista ruokaa viiden aikaan kun meillä yhtä vääntöä - syötkö sä nyt vai syötätkö lapsen, nyt mä olen tehnyt ton, sun pitää tehdä edes toi... mä vihaan tätä!!!

 

[Lähtekää nyt ihmeessä pois kotoa!]

Tämä on niin tavallinen tarina... Töissä käyvä ajattelee, että toinen SAA olla kotona koko päivän ja kotona oleva ajattelee, että toinen SAA lähteä päiväksi pois kotoa töihin.

Tähän auttaa vain roolien vaihto edes hetkeksi. Ap, oletko koskaan jättänyt lasta miehesi hoitoon esim. vuorokaudeksi?

 

[juupa juu...]

Meillä aika sama homma. Mulla oli yksi viikonloppumeno tässä pari kuukautta sitten, ja mies oli lapsen kanssa n. vuorokauden. Oli siivonnut koko kämpän ja kehui kun mä tulin kotiin, että "hyvinhän täällä ehtii tehdä vaikka mitä jos vaan viitsii!" Ette usko että mua sapetti!! Kai sitä nyt yhden päivän voi olla kotona lapsen kanssa ja kehua sitten kuinka kivaa se on... No, on se mustakin yleensä kivaa, mutta en todellakaan ole mikään kodinhoitaja - lapsen hoitaminen on mun työtä nyt. Eikä siitä saa edes palkkaa.

 

[mama77]

.. on merkki hukkaan heitetystä elämästä.. Totesi ystäväni!

 

[dfdfdf]

.. on merkki hukkaan heitetystä elämästä.. Totesi ystäväni!

Minä ajattelen aivan samalla tavalla. Sinulla on viisas ystävä.

Ap:lle sanoisin vielä, että, kyllä ne siivousvälineet yhtä lailla miehen kädessä pysyvät kuin naisenkin. Älä alistu kynnysmatoksi. Jos sotku häiritsee miestä, niin siivotkoon itse.

 

[huhuihuhui]

En tajua mistä tuollasia miehiä löytyy. Meillä ei ole ikinä tarvinnu tapella kotitöistä vaan aina on tehty 50-50. Miehen mielestä se on ihan normaalia että kotityöt jaetaan eikä sitä ole tarvinnut sille erikseen "opettaa". Kotoa se kasvatus lähtee.

 

[ellietana]

Samaa mieltä edellisen kanssa! Meillä miehen äiti on opettanut hänet pienestä asti kotihommiin ja tekee niitä edelleen ilman mutinoita. Taitaa olla moni äiti passannut poikiaan, joten muistakaahan kaikki poikien äidit, että opetatte ne pikkumiehet pienestä asti kotitöihin, niin katkeaa tuo palveluaa odottavien äijien ketju.

 

[nakkimuussi]

Moni meistä naisista tekee sen virheen, että suhteen alussa palvoo miestää ja hemmottelee häntä. Itse ainakin tunnustan, että minulla oli tarve näyttää miehelle, että osaan tehdä hyvää ruokaa, osaa pitää paikat siistinä jne eli että olin kaikin puolin kelpo vaimoainesta. Pidemmän päälle rupeaa ärsyttämään, että eikö toi äijä tajua, että kuherteluvaihe on ohi ja miehen pitää itsensä tajuta se vastuunotto kotitöistä. Siinä voikin sitten tulla vääntöä, kun mies haluaa samaa täyshoitoa kuin ihan alussa ja itse on jo ihan valmis siihen tasa-arvoon...

Kannattaa muuten ottaa se lapsi ihan alusta asti mukaan siivoamiseen. Jos osaa sotkea leluilla, niin osaa myös siivota. Meillä puolitoista vuotias laittoi leluja koppaan, kun siitä teki hauskan leikin. Aina se ei ole ollut kivaa, mutta kun on ollut pakko korjata leluja, niin siitä on tullut itsestään selvyys. Kun vein lapseni (5 v ja 1,8 v) päivähoitoon, niin kummassakin ryhmässä hoitajat ihmettelivät, kun lapseni keräsivät ihan oma-aloitteisesti jälkensä. Minusta se tuntui oudolta, että olinko minä ainut vanhempi, joka oli lapsilleen opettanut omien jälkien korjaamisen taidon???

Olen muuten samaa mieltä, että siivoamiseen käytetään ihan liikaa aikaa. Minä siivoan ainoastaan kerran viikossa. Vauvan sotkuja joutuu pyyhkimään lattialta ja tietysti pöydät pyyhitään ja astiat tiskataan sekä tarvittaessa lakaisen hiekat eteisestä, mutta esim. imuroinnin teen vain kerran viikossa. Viikkosiivous on meillä arki-iltana ja se on kaikille pakollinen. Jokainen tekee jotakin, minkä osaa. Kyllä tuollainen vakaasti kävelevä 2-vuotiaskin osallistuu siihen innoissaan, kun saa tehdä ihan oikeita aikuisten juttuja.

Meillä viikkosiivous kestää reilun tunnin, kun teemme sen reippaasti pois alta. Toinen imuroi, toinen puistelee matot ja sitten toinen pesee keittiötä, toinen vessat jne. Meillä kumpikin lapsista on jostakin noin 1,5 vuotiaasta asti mielellään esimerkiksi tiskannut tai rullannut mattoja ulos vietäväksi.

Eräs hyvä ystäväni teki niin, että aina kun siivous alkoi, hän antoi luvan tyttärelleen katsoa DVD:tä. Muuten ei DVD:tä juuri katseltu. Kerran tytär sitten kysyi, että äiti, milloin sä taas siivoat, jotta mä saan katsoa sitä DVD:tä... Silloin tämä ystäväni havahtui, että hän taitaa olla tekemässä karhunpalvelusta lapselleen eli lapsi kokee jotakin kivaa sillä aikaa, kun itse joutuu raatamaan ja korjailemaan muiden jälkiä.

Minä en ole jaksanut tapella siivousasiasta. Olen sanonutkin, että kerran viikossa siivoan, mutta en enempää, koska emme elä pölyttömässä laboratoriossa, vaan omassa kotonamme, jossa saa näkyä elämisen jäljet. Nyt se viikkosiivous hoituu kivuttomasti, vaikken mikään siivousintoilija olekaan.

 

[tiipii....]

Samaa mieltä edellisen kanssa! Meillä miehen äiti on opettanut hänet pienestä asti kotihommiin ja tekee niitä edelleen ilman mutinoita. Taitaa olla moni äiti passannut poikiaan, joten muistakaahan kaikki poikien äidit, että opetatte ne pikkumiehet pienestä asti kotitöihin, niin katkeaa tuo palveluaa odottavien äijien ketju.

Mutta voiko tässä käydä myös niin, että poika hattuuntuu kotitöihin niin kovin, ettei huvita tehdä niitä vanhempana...? Mä veikkaan että minun miehelle on käynyt niin. Äitee on pakottanut sen tekemään niitä kotitöitä ja koska se on ollut vastenmielistä niin nyt vanhempana meinaa, et jos ei ole pakko, niin ei tee. On sekin taitolaji opettaa nuo rakkaan pikkupojat tekemään kotitöitä ja vielä tykkäämään niistä!

No kuitenkin, ap:lle tsemppiä, meillä on sama juttu kotona. Eniten just ärsyttää se, että kehdataan marmattaa siitä sotkusta tms. Meillä mies harjoittaa pyykin kanssa tyyliä: "mulla ei oo sit enää yhtään puhtaita kalsareita." Minun tulisi ymmärtää tämä näin: "eukko, pese mun pyykit, kun kotona olet kaikki päivät " Ja ihan saletti on että tuon kommentin jälkeen ei ole edelleenkään puhtaita kalsareita, ainakaan minun pesemiä!

Kyllä mä yleensä olen tässä siivoillut ja sun muita kotitöitä tehnyt ihan ok fiiliksellä. Joskus just muistutellut itselleni, että mitäs tässä muutakaan kotona ollessa. Mutta se, että niistä aletaan kommentoimaan, niin se saa sapen kiehumaan.

Jotain vinkkejä ap:lle....Onko lapsi liian painava, jos laittaisit rintareppuun tms. kun vonkaa syliin? Meillä on se auttanut ja jää kädet mulla vapaaksi.
Syömään opettelussa, osta muovinen kaukalo lapselle. Tippuu lattialle huomattavasti vähemmän. Ja samantein syönnin jälkeen pyyhi pöytä ja ota joku toinen räsy käyttöön millä pyyhit lattian. Ei pääse lapsi levittämään.
Leluista, kerää osa pois ja laita komeroon piiloon. Mitä vähemmän niitä on levitettävänä sen helpompi sulle. Minä olen tehnyt niin, että 2 kertaa päivässä siivotaan lattioilta lelut. Ennenkuin isi tulee töistä ja illalla ennen nukkumista. Muuten saavat olla levällään.
Vielä yks vinkki, ota pyykkipäivä tai kaks käyttöön. Kerää sitä pyykkiä ja sit hurautat yhtenä päivänä kaikki ja viikkaat seuraavana. Ei tunnu siltä, että olis koko ajan pestävää.

 

[Alessia]

Eihän se meidän vika ole, miten anoppimme on miehemme kasvattanut. Täällä kanssa yksi, jonka mies ei osannut edes makaronia keittää kun tavattiin. Sentään armeijassa ne oppii luuttuamaan.

Ja itse asiassa se ON totta, että mies ei osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Kysykää vaikka biologian opettajalta (naispuoliselta).

Sen olen myös huomannut, että on turha kuvitella, että mies miettis että "onpas hyvä vaimo kun kokkaa ja pitää kodin siistinä". Ei mieti. Se kysyy armollisesti "onko jääkaapissa jotain, mikä PITÄIS syödä pois" - oi, kiitos kun tulit pelastamaan meidät!

Meillä ongelma on lähinnä se, että miehen mielestä ei tarttis varmaan siivota ollenkaan. Silti se tyhjentää taskustaan kuitit ja kolikot pöydille ja jättää likapyykit lattialle. Sillä on yksi varastotila, jota kutsumme nimellä x-files, jossa on pahvilaatikoita viiden vuoden takaisesta muutosta (täynnä tavaraa). Sinne heitän kaiken, minkä se haluaa säästää, vaikka mä haluan heittää pois

Esimerkki miehen ajattelusta: olimme juuri pistäneet ruuan uuniin, ja mies totesi, että "nyt sitten vaan odotellaan". SIIS MITÄ?? Keittiö oli täynnä ruuanlaitossa käytettyjä astioita, paistinpannuja, ruoka-aineita jotka piti laittaa kaappiin tai jääkaappin, ruokapöytä oli kattamatta ja kahvinkeitin lataamatta. Mutta ajatteleenko mies sitä? Ei se ajattelee, että nyt vois mennä sohvalle makaamaan!

Olen todennut, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja sanon suoraan aina kun tuntuu, että hommat kaatuu mun niskaan. Vihaan kyllä sitä, että joudun aina käskyttää, eikä mitään tapahdu oma-aloitteisesti. Esim. miehen tehtävänä on viedä lehdet keräyslaatikkoon, mutta se vie ne vain, jos mä muistutan sitä silloin kun sillä on kengät jalassa ja takki päällä. Hoh hoijaa...

 

[Gemmaa]

Esimerkki miehen ajattelusta: olimme juuri pistäneet ruuan uuniin, ja mies totesi, että "nyt sitten vaan odotellaan". SIIS MITÄ?? Keittiö oli täynnä ruuanlaitossa käytettyjä astioita, paistinpannuja, ruoka-aineita jotka piti laittaa kaappiin tai jääkaappin, ruokapöytä oli kattamatta ja kahvinkeitin lataamatta. Mutta ajatteleenko mies sitä? Ei se ajattelee, että nyt vois mennä sohvalle makaamaan!

NIINPÄ! Itse teen kaikkea yhtä aikaa: siivoan kun pesukoneet pyörivät, nostatan pullataikinan kun täytän tiskikonetta, korjaan lelut kun ruoka paistuu. Mies ei todellakaan tajua tätä. Tunnen erään tapauksen, joka seuraa hiljakseen vieressä, kun perunan keitinvesi alkaa kiehua...