Onko normaalia, että 2v puhuu "höpöjä" esim. että isä tai äiti on lyönyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hanna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hanna"

Vieras
Meidän neiti muutaman kerran on sanonut, että isi tai äiti lyö (ja ei todellakaan lyödä lasta!), yleensä sillon ku on vihanen. Viimeksi kun isä luki iltasadun ja laittoin sitten lapsen nukkumaan, sanoi mulle, että isi löi taas. Ja olin koko ajan siinä viereisessä huoneessa ja tiedän ettei siellä mitään sellaista tapahtunut.

Ensin, pari kk sitten, nämä puheet alkoi sillä, että aina jos komensi tyttöä tai otti syliin ja kantoi esim. siivoamaan sotkunsa, likka huusi että "älä revi, älä revi". Eli on huomattu, että dramaattinen likka on kyllä...
 
On. Meillä on molemmat puhuneet noin. Kerrankin taloyhtiön pihalla talutin tyttöä kädestä autolta kotiin, niin tyttö huutaa ÄITIIIII, ÄLÄ REVIII, AI AI AI! Lapset tekee niin, kun huomaa, että sillä saa vanhemman/vanhemmat hämilleen.
 
No ainakin meidän 2-vuotias käyttää tätä lyömis-juttua saadakseen huomiota. Milloin on kukakin lyönyt häntä, yhtenä iltana tuli niihkuttamaan, että isoveli (joista yksikään ei ollut kotona) oli lyönyt.

Ja tänä päivänä hän selvitti ihan suoraan, että nalle tiuski hänelle ja siitä tuli paha mieli. Eli jos 2-vuotias osaa puhua, hän osaa myös kertoa tarinan, jolla tietää saavansa huomiota.
 
yleensä kai tuo tulee vanhempana...tosi inhottavaa kyllä..kaverin muksullakin oli aina nukkumaan mennessä tuota noin 4 vuotiaana, alkoi yhtäkkiä itkemään kun isä vei sänkyyn ja väitti että isä potkaisi päähän (!) itse näin koko tilanteen ja todellakaan tuollaista ei tapahtunut :s
 
Meillä on nyt 5 v. tyttö ja hän on jo useamman vuoden laukonut samantyyppisiä huomautuksia. Äiti kuulemma lyö koko ajan (no ei todellakaan!!!!), milloin siskot hakkaa ja isä huiskii. Siinä mielessä tempperamenttinen tyttö, että jos vähänkään komentaa tai edes vaikka pyytää laittamaan lelut paikoilleen, niin heti me ollaan niitä pahiksia. Kauhulla odotan eskarivuotta, ties mitä satuja tyttö keksii. Kerhossa jo jouduin sanomaan, ettei kannnata kaikkea uskoa. Huijaa myös muutenkin, keksii kaikenlaisia juttuja vaikka esim. että meille tuli kissa, vaikka ei tullutkaan. Ollaan yritetty kitkeä pötypuheita, mutta mielikuvitus laukkaa :D
 
No tuota mäkin sitten mietin, että kiva jos likka hoidossa juttelee tollaisia :D
Toivon vaan, että siellä päässä hoitajakin huomaa milloin puhuu totta ja milloin ei.
 
Itse olen päiväkodissa töissä ja mielestäni tuo on varsin normaali ilmiö. Ja todellakaan päiväkodissa ammattilaiset ymmärtävät, että lapset kehittelevät tarinoita. Ja toimiihan tämä toisinkin päin. Muitan kerran, miten erään lapsen äiti tuli tuohtuneena selittämään, miten me hoitajat käyttäydymme (oli niin läpinäkyvää, että luulisi fiksujen vanhempien ymmärtävän, että nyt on satua). Yritä siinä sitten rakentavasti keskustella, että jos me olisimme täällä ottaneet teidän pikku-Pertin puheetkin vakavasti, olisi meillä ollut velvollisuus tehdä jo lastensuojeluilnoitus.
 
normaalia on. Meidän 2v kans just eilen totes, että isi lyö! :D

Mutta kaikista kamalin oli kun oltiin jyskissä kerran koko perhe ja vähän isompi poika, oisko sillon ollu joku 3v alko isoon ääneen meille sanomaan, et "muistatko sitä kertaa kun isä paisko meitä tuolilla"? Me revettiin miehen kans ihan hillittömään nauruun kun huomattiin, että meidän takana käveli vakavan näköinen vanhempi nainen joka oli kuullu kaiken :D
 
Meidän eskarilainen oli kavereiden kanssa leikkinyt "meidän isi on vanhempi kuin teidän isi" ja ihan pokkana sanonut, että isänsä on ampunut ihmisen. No ei todellakaan ole :D Tämän kaverin isi tuntee mieheni ja sitä tuo juttu vain huvitti. Päiväkodin hoitajillekin asiasta mainitsi, että jos tulee jotain puheita, niin pojilla on ollut vähän hurjat jutut ;)

Normaali aikuinen, pk:n ammattilainen tai ei, ymmärtää kyllä milloin lapsi puhuu höpöjä ja milloin ei. Jos kotona on jotain vialla, lapsi oireilee siitä ihan muuten kuin kertomalla asian suoraan.
 
Meillä neiti 6 v oli sanonut isälleen,että äiti lyö eikä hän tahdo kotiin.
Tottakai isä kimpaantui ja soitti asiasta mulle,mitään tuollaista ei ole tapahtunut..
Otin asian sitten esiin,kun tyttö kävi lasten psykalla ylivilkkauden takia pyynnöstäni "tutkimuksissa" ja psykologi oli asiasta jutellut tytön kanssa.
Syy tähän valeeseen oli se,että tyttö ajatteli,että isä pitäisi häntä pidempään luonaan jos olisi hyvä syy miksei voi tulla äidin luo..
( tyttö siis jokatoinen vkl isällään ja ikävöi kovasti sekä tahtisi olla enemmän isänsä kanssa,mutta ikävä kyllä isä ei halua samaa )

Psykolgi sanoi silloin että tuo on lapsilta ihan normaalia..
 
10 vuotta sitten hyvin lyhyellä ajalla lähipiirissämme erosi todella monen perheen vanhemmat.Teinitrio, silloiset 5-, 7- ja 9-vuotiaat, innostuivat asiasta kovasti ja meillä leikittiin monta viikkoa "jos isä ja äiti eroaa -leikkiä", jossa lapset pohtivat kumman mukaan lähtevät ja kumpi saa television.

Pienimmältä homma lipesi vähän käsistä ja hän ulotti leikin sukulaisvierailulle, jossa oli listannut mummolleen, isotädilleen ja tädilleen ne asiat, jotka lähtevät äidin ja hänen mukaan eron jälkeen.

Kyllä alkoi puhelimet soida tämän episodin jälkeen ja väärinkäsitystä korjailtiin viikkoja, kun itsepintainen huhu oli lähtenyt leviämään.
 
Meillä 4v lapsi yksi ilta huusi "isi sä löit mua". tekivät iltapalaa ja itsekkin olin vieressä. Eikä tosiaan olla häntä lyöty.

Ja mutenkin puhuu ihan höpöjä. Kerran kaupassa huusi kovaan ääneen "äiti älä töni", ja en tosiaan töninyt saatikka edes tyttöön koskenut sillä hetkellä.

Mietin kanssa kun aloittaa syksyllä pk:n että miten paljon mahtaa höpöjä siellä kertoa.
 
Tutulta kuulostaa :D Meillä kans milloin kukakin lyö, potkii tai tuuppii meidän uhmista ainakin uhmiksen mielestä. Eikä todellakaan kukaan tee nii, mutta ainakin tuo meidän neiti on hyvin tunteikas ja dramaattinen, kun sille päälle sattuu
 
Lapset voivat kyllä satuilla vaikka minkälaisia asioita. Heillä on kyky huomata se, että oikein drmaattisilla väittämillä saa aikuiset reagoimaan jotenkin poikkeavasti heidän sanomisiinsa.

Lapsi, jota oikeasti lyödään pikemminkin vaikenee asista ja yrittää peitellä sitä. En tiedä osaisiko 2v. sellaista tosin peitellä, mutta ainakin isommat lapset osaavat ja vaistoavat sen olevan kiellettyä ja vaikenevat lojaaliudesta omia vanhempiaan kohtaan.
 
Meilläkin elellään nyt sellaista aikaa, että miehen poika 8v. on kertonut äidilleen että täällä meillä tukistellaan häntä. Ja aiemmin on sanonut että kidutetaan, siis isän toimesta... poika asuu meillä joka toinen viikko, on täällä ollessaan iloinen, nukkuu hyvin, tottelee, syö, leikkii, nauraa ja on kaikin puolin normaalin oloinen. Eikä todellakaan kiduteta tai tukistella, säännöt ovat vaan tiukemmat kuin äidillään.
Ilmeisesti hakee äidiltään huomiota (ja manipuloi ostelemaan hyvitykseksi tavaroita), ja saa sitä myös tällä keinoin. Nyt sitten aikuisten kesken pitää selvitellä että mitä oikeasti tapahtuu...
 
Ai niin, vastaukseksi ap:lle, että kyllä on normaalia. Kummityttö 2v kertoi hoidossa aikoinaan, että isänsä ampui häntä jousipyssyllä jalkaan, kun kyselivät yhden naarmun alkuperää...
 
Meillä eskarilainen puhuu välillä tuollaisia juttuja ja kyllä se aika kamalalta tuntuu. Mutta olen ymmärtänyt että se jotenkin "kuuluu asiaan" että liiotellaan eikä kaikki lasten jutut välttämättä ole totta. Luotan siihen, että eskarin aikuiset huomaavat kyllä että lapsella on muuten kotona kaikki hyvin eli osaavat antaa noiden juttujen mennä "toisesta sisään ja toisesta ulos".
 

Yhteistyössä