V
"vieras"
Vieras
Perheessä on kaksi lasta 4v ja 7v. Vanhempi on ekalla koulussa, nuorempi päiväkodissa. Itse menin reilu vuosi sitten uuteen työhön. Töitä teen ma-pe 8h päivässä+työmatkoihin menee yhteensä päivässä 1,5 tuntia. Minun töihini kotona kuuluu pyykinpesut ja ruoanlaitot. Mies käy myös töissä ja tiskit hoidetaan suunnilleen puoliksi, imurointi samoin, ulkohommia mies tekee sitten taas enemmän ja pieniä kodin huoltotöitä. Minä katson enemmän 7v:n läksyjä, mutta mieskin välillä.
Olen ihan nuutunut koko ajan. En jaksa, ei huvita ja tuntuu etten ehdi harrastaa mitään perheen ulkopuolista. Jossain kylässä/meillä vieraita käydään pari-kolme kertaa kuussa ehkä. Esikoisen kaverit käy meillä ehkä kerran viikossa ja esikoisella on yksi harrastus kerran viikossa, johon yleensä minä kuskaan.
Ihmetellen kuuntelen, miten muut työssäkäyvät perheenäidit käy baareissa illalla, lenkeillä, kuntosalilla, tapaa aktiivisesti kavereitaan, harrastaa vaikka mitä.
Mulla tuntuu kaikki energia menevän töihin, kotitöihin ja lasten kanssa olemiseen. Jos saan hetken omaa aikaa niin möllötän koneella tai telkkarin ääressä tai nuokun sohvalla. Töistä tullessa teen ruoan, esikoisen kanssa katsotaan läksyt, katsellaan vähän junioria tai pikkukakkosta (nuokun usein tässäkin välissä), jutellaan kuulumiset, lasten leikkiessä teen kotihommia (tai nuokun) ja sitten pitääkin jo katsella vaatteita seuraavaksi päiväksi, käydä pesulla, pistää lapset nukkumaan ja mennä pian itsekin nukkumaan (iltapalaa ja vähän juttelua miehen kanssa ensin). Itse menen töihin jo 7:ksi ja lähtö kotoa on 6.15 ja herätys 5.30. Mies vie lapset myöhemmin, hän menee 9:ksi. Minä haen lapset.
Viikonloputkin on yksi hujaus. Tuntuu, että ne menee toipuessa edellisestä viikosta ja kerätessä voimia seuraavaan....zzzz...
Onko tää kuitenkin ihan normaalia tähän elämänvaiheeseen liittyvää, vaikka kaverit osaakin olla aktiivisempia?
Olen ihan nuutunut koko ajan. En jaksa, ei huvita ja tuntuu etten ehdi harrastaa mitään perheen ulkopuolista. Jossain kylässä/meillä vieraita käydään pari-kolme kertaa kuussa ehkä. Esikoisen kaverit käy meillä ehkä kerran viikossa ja esikoisella on yksi harrastus kerran viikossa, johon yleensä minä kuskaan.
Ihmetellen kuuntelen, miten muut työssäkäyvät perheenäidit käy baareissa illalla, lenkeillä, kuntosalilla, tapaa aktiivisesti kavereitaan, harrastaa vaikka mitä.
Mulla tuntuu kaikki energia menevän töihin, kotitöihin ja lasten kanssa olemiseen. Jos saan hetken omaa aikaa niin möllötän koneella tai telkkarin ääressä tai nuokun sohvalla. Töistä tullessa teen ruoan, esikoisen kanssa katsotaan läksyt, katsellaan vähän junioria tai pikkukakkosta (nuokun usein tässäkin välissä), jutellaan kuulumiset, lasten leikkiessä teen kotihommia (tai nuokun) ja sitten pitääkin jo katsella vaatteita seuraavaksi päiväksi, käydä pesulla, pistää lapset nukkumaan ja mennä pian itsekin nukkumaan (iltapalaa ja vähän juttelua miehen kanssa ensin). Itse menen töihin jo 7:ksi ja lähtö kotoa on 6.15 ja herätys 5.30. Mies vie lapset myöhemmin, hän menee 9:ksi. Minä haen lapset.
Viikonloputkin on yksi hujaus. Tuntuu, että ne menee toipuessa edellisestä viikosta ja kerätessä voimia seuraavaan....zzzz...
Onko tää kuitenkin ihan normaalia tähän elämänvaiheeseen liittyvää, vaikka kaverit osaakin olla aktiivisempia?