Onko oikeus suuttua? Lapsen kummin käytöksestä!

[BlackDahlia]

meillä eräs ystäväni on molempien tyttöjen kummi. esikoinen ei saanut viime syntymäpäivänään
lahjaa, ei kuulemma ollut rahaa ja nyt sitten näyttää siltä ettei kumpikaan tyttö saa joululahoja..

 

[ap.]

Tarkennan, että kummi ehdotti baaria/kahvilaa sen jälkeen, kun olin ensin itse kysynyt, voisimmeko nähdä joulun aikaan. Itse oma-alotteisesti hän ei ole siis ehdottanut mitään.

Kahvila on ihan ok vaihtoehto, mutta koska emme tosiaan näkisi tässä kaupungissa jossa asumme, vaatisi se pientä järkkäilyä, jota en nyt tässä selvennä sen tarkemmin. Etenkin, jos menisin ilman lastamme.

On totta, että viestistäni voi saada äkkiseltään sen kuvan että lahjat olisivat tärkeintä: on vaikeaa kuvata koko tilannetta yhden viestin perusteella. Mutta korostan jälleen, ettei se ole ydinasia. Onko myös niin, että minun sitten pitäisi sietää millaista käytöstä tahansa ihmiseltä, jolle olen kuitenkin uskonut tärkeän tehtävän kummina? Eli minun pitäisi pienen lapsen kanssa lentää baariin tai ties minne, vaikka olemme vieraassa kaupungissa KÄYMÄSSÄ? Tarjoudun siis tulemaan vieraaseen kaupunkiin vain siksi, että voisin nähdä tätä kummia? Ja silloin minun pitäisi mukisematta suostua siihen, että näkisimme esim. baarissa?

Mielestäni asia ei ole ihan niinkään.

 

["vieras"]

eihän lasta voi viedä baariin, eiks ne oo k18 vähintään???

 

[Aamuäree]

No älä nyt ainakaan ala vaatia sitä kunmmilahjaa takaisin ja joululahjaa- maksan kyllä postikulut!


Unohda koko tapaus.

 

["vieras"]

Tarkennan, että kummi ehdotti baaria/kahvilaa sen jälkeen, kun olin ensin itse kysynyt, voisimmeko nähdä joulun aikaan. Itse oma-alotteisesti hän ei ole siis ehdottanut mitään.

Kahvila on ihan ok vaihtoehto, mutta koska emme tosiaan näkisi tässä kaupungissa jossa asumme, vaatisi se pientä järkkäilyä, jota en nyt tässä selvennä sen tarkemmin. Etenkin, jos menisin ilman lastamme.

On totta, että viestistäni voi saada äkkiseltään sen kuvan että lahjat olisivat tärkeintä: on vaikeaa kuvata koko tilannetta yhden viestin perusteella. Mutta korostan jälleen, ettei se ole ydinasia. Onko myös niin, että minun sitten pitäisi sietää millaista käytöstä tahansa ihmiseltä, jolle olen kuitenkin uskonut tärkeän tehtävän kummina? Eli minun pitäisi pienen lapsen kanssa lentää baariin tai ties minne, vaikka olemme vieraassa kaupungissa KÄYMÄSSÄ? Tarjoudun siis tulemaan vieraaseen kaupunkiin vain siksi, että voisin nähdä tätä kummia? Ja silloin minun pitäisi mukisematta suostua siihen, että näkisimme esim. baarissa?

Mielestäni asia ei ole ihan niinkään.

Ei sinun tarvitse mennä minnekään tapaamiseen jos et halua. Mikä ongelma siis on? Sinä et halua nähdä kummia ja kummi ei lähetä sinulle lahjoja, vaikka tarjoudut D) maksamaan jopa postimaksut. Njoo..

 

["vieras"]

meillä eräs ystäväni on molempien tyttöjen kummi. esikoinen ei saanut viime syntymäpäivänään
lahjaa, ei kuulemma ollut rahaa ja nyt sitten näyttää siltä ettei kumpikaan tyttö saa joululahoja..

No voih Ehdota kummille, että ottaa vaikka pikavipin, niin saa lahjottua sinun lapsesi?

 

[ap.]

Tarjoutuisinko tulemaan toiseen kaupunkiin, jos en haluaisi nähdä kys. ihmistä? En. Mutta oletinko kysyessäni, että voisimme esim. mennä heille kotiin koko perhe? Oletin. En ajatellut, että viettäisin joulunoyhäni baarissa, mutta ilmeisesti se on nykyään omituista jos niin ei halua tehdä.

 

[misStar]

Lapsettomalla kummilla on elämässään muuta, eikä hän selvästi ymmärrä, mitä häneltä odotetaan. Siksi toiseksi, vaikuttat ahdistavalle ja nipottavalle perheenäidille.

Vähän samaa mieltä.

Jos mietin itseäni ennen lapsia (ja kaksplussaa ) ,niin en mä ois oikeestaan edes tiennyt mitä kummin "kuuluu" tehdä. Ja helposti kummin "velvollisuudet" unohtuu kun rakastuu. Sinuna mä odottaisin että kummin oma elämä taas tasaantuu, ja et miten hoitaa kummiuden sitten. Jos on edelleen välinpitämätön, ottaisin uuden kummin.

Toisaalta sun kirjotuksesta sai vaikutelman että olet kysellyt lahjaa moneen kertaan, mikä on voinut ärsyttää kummia. Ja vaikuttaa siltä, ettei sua kiinnosta muu kuin se hiton lusikka.

 

["vieras"]

Tarjoutuisinko tulemaan toiseen kaupunkiin, jos en haluaisi nähdä kys. ihmistä? En. Mutta oletinko kysyessäni, että voisimme esim. mennä heille kotiin koko perhe? Oletin. En ajatellut, että viettäisin joulunoyhäni baarissa, mutta ilmeisesti se on nykyään omituista jos niin ei halua tehdä.

Älä oleta. Sinulle ehdotettiin paikkaa ja se ei sinulle käynyt. Toisella kertaa sitten paremmalla tuurilla.

 

["krista"]

EI ole kummin velvollisuus ostaa lapsille jokaikiselle juhlapäivälle lahjoja.
EI ole kummin velvollisuus hoittaa jokaikisen kerran kun haluatte päästä baariin.
EI ole kummin velvollisuus kasvattaa teidän lapsukaisia.

 

[chrissy]

kaikkien mielestä nyt pitää ymmärtää sitä "sinkkukummia".. Siinä vaiheessa kun kummiksi lupaudutaan niin kyllä mäki odottaisin että oltaisiin kiinnostuineita siitä lapsesta. Jos ei vois se vähempää kiinnostaa niin miksi ylipäätään lupautui moiseen tehtävään?

Mulla on 3 kummilasta ja kyllä olen kuulumisia kyselly ja tapaillut heitä ja auttanut jne.

 

["Vieras"]

Outoa käytöstä kummilta. Itse en (sinkku olen) käyttäytyisi ikinä noin.

 

["vieras"]

Unohda koko kummi ja sano kummius irti. Miesten takia on unohdettu niin omat lapset kuin ystävätkin.

 

["Jenny"]

Minä olen yhden 2-vuotiaan poikalapsen kummi. Lapsen vanhemmat eivät kuitenkaan ilmeisesti enää välittäisi pitää yhteyttä. Minulle kummius tarkoitti nimenomaan ajanviettoa lapsen kanssa ja lapsen uskonnollisessa kasvatuksessa tukemista. Lapsen vanhemmat eivät kuulemma pidä siitä, että halusin käydä seurakunnan päiväleireillä ja perhekahvilassa lapsen kanssa. Olisikohan pitänyt jättää kastamatta koko lapsi.. Olen toki tämän jälkeen kun vanhempien mielipide tuli ilmi yrittänyt ihan muissa merkeissä tavata, mutta olen varmaan leimaantunut joksikin hihhuliksi, vaikka ihan peruskristitty olenkin

 

[,,jk]

[QUOTE="piupaupou";27749809]Onko mielestänne minulla oikeus suuttua tällaisesta käytöksestä?

Mitä tekisitte, jos olisitte samassa tilanteessa?[/QUOTE]

Mitä tarkoitat oikeudella suuttua? Pettymyksen tunteelle ei varmasti voi mitään ja tunteisiin mielestäni on aina oikeus. Eriasia toki miten tunteet käsittelee ja miten ne käsittelee rakentavasti.

Odottelisin vielä. Ehkä muutaman vuoden päästää voisin miettiä kummien lisäämistä.

 

[Fakta juttu]

Hän ei vaan ole kummiainesta.

 

["vieras"]

Ei ole tietenkään kivaa, että ette ole tavanneet.

Voi olla, että kummin "ahdistaminen" ja lahjojen perään kysely sinun toimestasi ovat ajaneet kummia kauemmas teistä. Kanssakäymisen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen ja hyvään fiilikseen, samoin lahjojen antamisen.

Mitäpä, jos järjestät aikaa tavata kummi kahden kesken illalla, kuten hän ehdotti? Ala rakentamaan ystävyyssuhdettanne uudelleen.

 

[vieras*]

Ap:n kannattaa kertoa mitä odottaa kummilta, jonka jälkeen kummi voi joko suostua tai kieltäutyä kunniasta.

Et itsekään käyttäydy kovinkaan tyylikkäästi, onko äitiys sumentanut käytöstapasi. Lähinnä kuullostat jahtaavan kummia.

Juurihan totesit, että kummi ei ole lahjaautomaatti ja silti...
"Tiedustelin, voisiko hän laittaa viimein tuon kummilahjan ja lapsen mahdollisen joululahjan postitse, voisin maksaa lähetyksen."

Meillä on neljäi kummilasta, joista me asumme noin 500 km päässä ja näemme heitä n. 1-3 kertaa vuodessa. Joskus menee 1-2 vuotta, jotta ei nähdä ollenkaan. Lapsia muistamme synttäri- ja joululahjoin. Postin välityksellä ja ihan itse maksamme sen postimaksun

 

[äiti ja kummi itsekin]

No onhan toi tosi tökeröä että ei ole edes kummilahjaa lapselle palauttanut. Ihme saamattomuutta. En mä viittis kysellä, unohtaisin koko tyypin.

 

[Anatolia]

Jos ei kiinnosta olla tekemisissä kummilapsen & tämän vanhempien/vanhemman kanssa, niin kummiudesta voi kieltäytyäkin. Viis siitä, vaikka wanha kansa on sitä mieltä, että ei voi.

Jos ei oo halua tehdä jotain hommaa hyvin, niin miksi siihen pitää ryhtyä alunperinkään?

 

[Birgitte]

Hellitä vähän, se on minun ehdotukseni. Jos toista ei kiinnosta, anna olla kiinnostamatta. Jos lapsella on muita rakkaita, jotka välittävät aidosti, eikö olisi aika päästää irti siitä, joka ei selvästikään välitä? Miksi edes tahtoisit raahata sellaista ihmistä laahuksena? Oli kummi tai ei, anna mennä, vaali niitä ihmissuhteita, joista saat irti muutakin kuin materiaa.

 

["vieras"]

Jos ei kiinnosta olla tekemisissä kummilapsen & tämän vanhempien/vanhemman kanssa, niin kummiudesta voi kieltäytyäkin. Viis siitä, vaikka wanha kansa on sitä mieltä, että ei voi.

Jos ei oo halua tehdä jotain hommaa hyvin, niin miksi siihen pitää ryhtyä alunperinkään?

Kummihan ehdotti tapaamista, mutta ap ei suostu, kun ei pääse perheineen kummin kotiin vierailulle.

 

["vieras"]

Jos ei kiinnosta olla tekemisissä kummilapsen & tämän vanhempien/vanhemman kanssa, niin kummiudesta voi kieltäytyäkin. Viis siitä, vaikka wanha kansa on sitä mieltä, että ei voi.

Jos ei oo halua tehdä jotain hommaa hyvin, niin miksi siihen pitää ryhtyä alunperinkään?

Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä mitä kummius tarkoittaa. Moni pitää sitä pelkkänä nimenä paperilla eikä ymmärrä että kummilapsen vanhemmat haluaisivat enemmän osallistumista.

 

["vieras"]

lahjojen takia itket jonkun kummin perään, herää pahvi.

Kummin tehtävä ei ole ostella lahjoja ja syytä rahaa Miinallesi, vaan jotain muuta.

 

["..."]

Ymmärrän kyllä jos ei aina ole mahdollisuutta lahjaa antaa lapselle, mutta muuten voisi yrittää olla edes hitusen osallisena kummilapsen elämässä. Itselläni on yksi kummilapsi, joka ei ole ollenkaan läheinen. Välimatka on 500km. Koskaan ei mitään yhteydenottoa kuulu kummilapsen perheestä. Itse lähetän aina paketit jouluna ja synttäreinä välillä jopa heilläpäin ollessa olen vienyt kotiovelle lahjan ja pikaisesti nähnyt kummilastani ovelta. Ehdotin itse 1-v synttäreille tuloa. Heille ei käynyt mikään aikataulu joten se asia jäi. Sen jälkeen en ole itseäni tuputtanut kylään. Harmittaa vain kun on olemassa kummilapsi, jota en tunne yhtään. Täyttää pian 6-v, enkä ole nähnyt kuin pienenä. Ihmettelen, miksi edes kysyivät minua kummiksi, koska itse en kokenut olevani kovinkaan läheinen heille, mutta en kehdannut siitä kunniasta kieltäytyäkään. Olen ajatellut lähettää kummilapselleni kirjeen vuoden päästä suurinpiirtein, kun hän oppii ehkä itse lukemaan tai kirjoittamaan. En tiedä onko huono ajatus. Olemme niin vieraita toisillemme siis kummilapsen perhe ja minun perheeni, että on todella vaikea edes ajatella heillä käymistä nykypäivänä.