Onko olemassa "kunnon" miehiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mrs Kittless
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä oon niiiiin onnellinen et meillä ei oo minkäänlaista pelikonetta tms. Ne tuntuu olevan monessa suhteessa hiertämässä kun aika menee pelatessa.

Muuten, munkin mies on kohta 27v., lapsi vuoden ja ollaan oltu pian 7v. yhdessä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Taasko täällä:
Kyllä kunnollisia miehiä on, sellaisia jotka ei ryyppää, pelaa tai petä. Saisitko koulutettua nykyisestäs paremman?
Noin nuortahan voi kohdella kuin teiniä ikänsä puolesta :D Rajoitettu peliaika, tietyt kotityöt tehtäviksi saadakseen jotain kivaa, otettava vastuuta lapsesta, yms. Yleensäkin kasvettava Mieheksi isolla M:llä :D :D

Olen yrittänyt rajoittaa peliaikaa (eli siis tietokoneella pelaa) ja siten myös lapsen kanssa saisi aikaa viettää. Mutta en jaksa enää jankuttaa. Olen niin saakelin väsynyt, kun joka yö saa enintään parin tunnin jakson nukuttua yhteen perään. Ja toinen ei saakeli tee yhtään mitään (paitsi onneksi sentään töissä käy) . KAIKKI vapaa-aika menee tietokoneella olemiseen. EI tuon ikäinen enää voi käyttäytyä noin, eihän?

 
mun mies on vasta 22-v. ja erinomainen aviomies ja isä. Yhdessä ollaan oltu 8,5 vuotta ja naimisissa reilu vuosi. Lapsi oli erittäin haluttu ja hoidetaan lasta tasapuolisesti. Mies käy päivätyössä. Hän on pelannut jääkiekkoa 20 vuoteen asti ja samalla käynyt (18 vuotta täytettyään) kolmivuorotöissä urheilun ohella. Siirtyi päivätöihin kun poika syntyi.
Mieheni on rakastava, haluaa minua (ehkä liiankin paljon), tekee kaikkensa perheen hyväksi, kunnioittaa syvästi vanhempiaan, on kohtelias, hauska, hyvännäköinen. Ainoa huonopuoli on vähän liian lyhyt pinna tiettyjen asioiden suhteen. Meillä ei ole pleikkareita tai vastaavia. Hän antaa minun käydä liikuntaharrastuksessani monta kertaa viikossa.
Mitäs vielä keksis kehua... hmm... no, tuossapa ainakin jotain :)
Kumpa kaikki ihanat naiset voisivat saada rehdin ja rakastavan miehen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Kittless:
Alkuperäinen kirjoittaja Taasko täällä:
Kyllä kunnollisia miehiä on, sellaisia jotka ei ryyppää, pelaa tai petä. Saisitko koulutettua nykyisestäs paremman?
Noin nuortahan voi kohdella kuin teiniä ikänsä puolesta :D Rajoitettu peliaika, tietyt kotityöt tehtäviksi saadakseen jotain kivaa, otettava vastuuta lapsesta, yms. Yleensäkin kasvettava Mieheksi isolla M:llä :D :D

Olen yrittänyt rajoittaa peliaikaa (eli siis tietokoneella pelaa) ja siten myös lapsen kanssa saisi aikaa viettää. Mutta en jaksa enää jankuttaa. Olen niin saakelin väsynyt, kun joka yö saa enintään parin tunnin jakson nukuttua yhteen perään. Ja toinen ei saakeli tee yhtään mitään (paitsi onneksi sentään töissä käy) . KAIKKI vapaa-aika menee tietokoneella olemiseen. EI tuon ikäinen enää voi käyttäytyä noin, eihän?

Ei pitäisi voida, taitaa olla jonkin sortin peliriippuvuus. Pistäs ulkoruokintaan vähäks aikaa, jos oppis. Tai takavarikoi joku tärkeä osa koneesta, ettei voi pelata. Buuttaa kone, poistuu pelit. Minäkö julma? En kai :D
 
On kyllä. Itse olin kai sellainen ja liian kiltti. Palvoin maata vaimon jalkojen juurella. Mitä tapahtui sitten? Vaimo kyllästyi, halusi elämältä muuta - jännitystä, rakastumisen kiihkoa - petti, jätti ja hänestä tuli lopulta kiertopalkinto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
En tiedä. Mutta mä jaksaisin palvoa maata jonkun miehen jalkojen alla maksimissaan 15 minuuttia.

mä keskityn mieluummin johonkin ihan muuhun kun siihen maahan B)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Kittless:
Onko olemassa "kunnon" miehiä? Jotenkin väin ärsyttää tuo oma mies ja tuntuu, että en enää jaksa riidellä. Onko olemassa sellaista miestä joka palvoo maata jalkojesi alta vielä monen vuoden jälkeen? Ja ei ole ikinä pettänyt ja eikä kohtele kuin roskaa yms.?
Siis oma mies ei ole ikinä pettänyt eikä ole ikinä ollut väkivaltainen yms., mutta jotenkin ei jaksa vain enää. Onko oikeasti toivoa paremmasta vai onko tyydyttävä tähän? Onko edes olemassa niitä kaikin puolin kunnollisia miehiä? Kuulostaa hirveältä, mutta olen niin kyllästynyt yksin hoitamaan kodin ja lapsen, kun toinen vain on ja PELAA.

En tiedä muista, mutta oma puolisoni on kunnon mies. Yksi osasyy siihen on, että minä valitsin hänet ihan itse ja tein selväksi, että meillä käyttäydytään ihmisiksi, eli viinalla ei aleta läträtä, eikä mies jätä kotitöitä tekemättä.

Mieheni tekee aivan mitä vain, paitsi yksi asia: hän ei synnytä. Jos hän voisi, hän synnyttäisi, ettei minun tarvitsisi sitä tehdä.

Mieheni on hoitanut lapsemme asioita äitiysneuvolasta koulmenoihin ym. asioihin aina moitteettomasti. Kun vauva oli pieni, mies valvoi yöllä.

Minulta meni 29 v. tajuta, että mieheni on paitsi etevä, myös sydämellinen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Kittless:
Jotenkin väin ärsyttää tuo oma mies ja tuntuu, että en enää jaksa riidellä. Onko olemassa sellaista miestä joka palvoo maata jalkojesi alta vielä monen vuoden jälkeen? Ja ei ole ikinä pettänyt ja eikä kohtele kuin roskaa yms.?
Siis oma mies ei ole ikinä pettänyt eikä ole ikinä ollut väkivaltainen yms., mutta jotenkin ei jaksa vain enää. Onko oikeasti toivoa paremmasta vai onko tyydyttävä tähän? Onko edes olemassa niitä kaikin puolin kunnollisia miehiä? Kuulostaa hirveältä, mutta olen niin kyllästynyt yksin hoitamaan kodin ja lapsen, kun toinen vain on ja PELAA.

Millanen on kunnollinen mies?

Mä en edes haluu, että palvotaan maata mun jalkojen alla... Se on ihan väärä pohja suhteelle ja vielä huonompi juttu suhteen jatkuessa. Kunnioitusta ja rakkauden säilymistä toki toivon.

Mulla ainakin on kunnollinen mies... (mun määritelmän mukaan) Rakastaa mua edelleen suhteen haasteista ja vaikeista päivistä/ajoista huolimatta tällasena ku olen, kertoo rakkautensa sanoin ja teoin, on hyvä isä lapselle, kunnioittaa ja arvostaa, osaa sanoa tärkeet sanat kiitos ja anteeks. Kuuntelee mua ja avautuu itekin, on hyvä keskustelija. Ei petä. Hoitaa osuutensa kotitöistä ja remppahommat. On mies myös makkarissa. Jne.

Tylsän tasapainoseltahan tuo kuulostaa, mut siinä se hohto onkin. Kunnolliseen mieheen voi luottaa. Ei tunteet aina räisky eikä tarviikaan aina olla palavaa intohimoa... Yhteisen arjen sujuvuus kantaa paljon pitemmälle ja ne intohimon hetket on herkullista bonusta. ;)

Riitelemistäkin on hyvä suhteessa olla putsaamassa ilmaa. (riippuu tietty temperamenteista... Mä en vois elää ihmisen kanssa jonka kans ei voi riidellä välillä) Oleellista on se onko riidellessä painopiste toisen satuttamisessa vai onko se rakentavaa... Sellasta kiivasta, ehkä jopa agressiivista, keskustelua ja ajatusten ilmi tuontia. Riitelemäänkin voi opetella rakentavammin. :)
 

Yhteistyössä