Toggle sidebar

Onko "pakko" antaa anteeksi toipuakseen itse?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LepikonHeta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

LepikonHeta

Vieras
Nyt vähän syvällisempää illaksi:

Kirkko ja "terapeutit" eli tuo ammatillinen ja hengellinen puoli puhuvat anteksiantamisen tärkeydstä. Pitäisi pystyä antamaan anteeksi itseään satuttaneelle/loukanneelle. Esim. koulukiusaaminen, henkinen ja fyysinen väkivalta jne. Anteeksi antamisen monesti kuvataan kuuluvan "paranemisprosessiin" tai siihen, että pääset eroon asiasta.

Mitäs sitten jos ei voi antaa anteeksi? Onko ajateltava ettei ole koskaan päässyt yli tapahtuneesta, vainoaako mennyt niin kauan kunnes voi antaa anteeksi? Voiko unohtaa ilman anteeksiantoa ja voiko antaa anteeksi itseensä tai perheeseensä kohdistuneen vääryyden jos todella et ole päässyt menneiden herättämän kivun ylitse? :(
 
Anteeksiantaminen on prosessi. ei se hetkessä tapahdu. Anteeksiantamisen tärkeys piilee siinä, että katkeruus kalvaa ihmistä ja on sikäli ihan turhaan, että se loukattu ihminen siinä itse vaan kiehuu, eikä sitä loukkaajaa hetkauta se yhtään.

Anteeksi annetaan just itsensä takia, varsinkin, jos se asia on tosi vaikea.

Ja muoks. ihminen ei varmasti anna anteeksi ihan siten, kuin Jumala tekee. Jumala siirtää ihmisten synnit niin kauaksi kuin itä on lännestä, mutta kuka ihminen siihen pystyy? Kunhan saa jonkinlaisen rauhan niistä asioista, joissa on loukattu, se on jo hyvä.
 
Anteeksi antaminen ei ole samaa kuin hyväksyminen, eikä asioita voi käsitellä unohtamalla. Niin kauan, kun asiaa ei ole käsitelty, vaan koitetaan unohtaa, se tulee vähän väliä kaivelemaan, muta kun sen on käsitellyt ja siitä on päästänyt irti, sen kanssa voi elää.
On eri asia hyväksyä tapahtunut, kuin hyväksyä teko.
 
Mä olen miettinyt tuota, ja olen tullut tulokseen et ei se anteeksianto paranna, vaan ihan joku muu.
En tule ikinä antamaan anteeksi mun exälle, siitä mitä se teki.
Mutta voin elää sen asian kanssa.
 
Itse olen ajatellut että se ´anteeksi anto´ tai ´anteeksi pyytäminen´ on teko josta itse anteeksiantamisen prosessi lähtee käyntiin.

Se voi olla hidas prosessi, ei tapahdu samalla hetkellä kun "joku pyytää anteeksi" tai "antaa anteeksi".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Anteeksiantaminen on prosessi. ei se hetkessä tapahdu. Anteeksiantamisen tärkeys piilee siinä, että katkeruus kalvaa ihmistä ja on sikäli ihan turhaan, että se loukattu ihminen siinä itse vaan kiehuu, eikä sitä loukkaajaa hetkauta se yhtään.

Anteeksi annetaan just itsensä takia, varsinkin, jos se asia on tosi vaikea.
Click to expand...

Loukatun ylpeydellä tuntuu vaan niin väärältä, että toiselle on suotava kaikki: mahdollisuus satuttaa, loukata. Vaikuttaa toisen elämään, ja mitä sitten. Annettava anteeksi. Tiedän, katkeruus kääntyy itseään vastaan :ashamed: , mutta kunpa edes kerran kaikki kävisi toisin :'(
 
Se paraneminen traumasta voi alkaa siitä anteeksiannosta ja kehittyä oikeaan sydämen anteeksiantoon :heart: Nyt hetkeksi uskonto sivuun ja pientä faktaa. Uusimpien tutkimusten mukaan VÄKISIN positiivisesti ajattelulla saa pidemmän päälle positiivista tulosta. Eli sekin jopa auttaa että "aivopesee" itseään hyväksymään tosiasiat ja hyväksymään ne kasvattavana voimana.

Toki jos ei tosissaan halua antaa anteeksi jollekin henkilölle,.,. Niin tuskin monikaan keino auttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Anteeksi antaminen ei ole samaa kuin hyväksyminen, eikä asioita voi käsitellä unohtamalla. Niin kauan, kun asiaa ei ole käsitelty, vaan koitetaan unohtaa, se tulee vähän väliä kaivelemaan, muta kun sen on käsitellyt ja siitä on päästänyt irti, sen kanssa voi elää.
On eri asia hyväksyä tapahtunut, kuin hyväksyä teko.
Click to expand...

Tätä pointtia muuten peesaan satasella.
 
EI ole pakko antaa anteeksi toipuakseen, etenkin jos on kyse todella raskaista asioista. Sen sijaan on tärkeää osata ymmärtää vaikea asia tapahtuneeksi osaksi omaa elämänhistoriaa, surra, olla vihainen ym. ja ymmärtää asian merkitys nykyhetkeen sekä lopulta jättää asia taakseen (ei tarkoita unohtamista ja torjumista, tai väärän teon hyväksymistä) ja hyväksyä se tapahtuneeksi pahaksi asiaksi.

Anteeksi SAA antaa, jos kokee siihen pystyvänsä ilman pakottamista ja kokee jotenkin ymmärtävänsä esim. tekijän syitä, olosuhteita tms., vaikka ei itse tehtyä asiaa hyväksyisikään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja psykologi:
EI ole pakko antaa anteeksi toipuakseen, etenkin jos on kyse todella raskaista asioista. Sen sijaan on tärkeää osata ymmärtää vaikea asia tapahtuneeksi osaksi omaa elämänhistoriaa, surra, olla vihainen ym. ja ymmärtää asian merkitys nykyhetkeen sekä lopulta jättää asia taakseen (ei tarkoita unohtamista ja torjumista, tai väärän teon hyväksymistä) ja hyväksyä se tapahtuneeksi pahaksi asiaksi.

Anteeksi SAA antaa, jos kokee siihen pystyvänsä ilman pakottamista ja kokee jotenkin ymmärtävänsä esim. tekijän syitä, olosuhteita tms., vaikka ei itse tehtyä asiaa hyväksyisikään.
Click to expand...

juuri näin.

 
Mä olen pystynyt antamaan anteeksi kamalia asioita. Sen että mut on jopa koitettu tappaa ja sen että mulla on pitkiä arpia puukosta tulleita selkäpuolella, senkin että mua on haukuttu niin että olen murtunut, sen että mua ei ole pelastettu kusipäiden kynsistä kun olin lapsi, senkin että joku tietämätön on haukkunut läheisiäni ( se on hänen oma ongelmansa ja säälin ). Läheisen /rakkaan tahallista kuolemantuottamusta en antaisi anteeksi.
 
En minä ole antanut kaikkea anteeksi. Suljin henkilön elämästäni, koska hänen pitämisensä siinä aiheuttaisi enemmän ongelmia. Voisin kyllä toimia hänen kanssaan töissä yms, mutta ei se tarkoita anteeksi antamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LepikonHeta:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Anteeksiantaminen on prosessi. ei se hetkessä tapahdu. Anteeksiantamisen tärkeys piilee siinä, että katkeruus kalvaa ihmistä ja on sikäli ihan turhaan, että se loukattu ihminen siinä itse vaan kiehuu, eikä sitä loukkaajaa hetkauta se yhtään.

Anteeksi annetaan just itsensä takia, varsinkin, jos se asia on tosi vaikea.
Click to expand...

Loukatun ylpeydellä tuntuu vaan niin väärältä, että toiselle on suotava kaikki: mahdollisuus satuttaa, loukata. Vaikuttaa toisen elämään, ja mitä sitten. Annettava anteeksi. Tiedän, katkeruus kääntyy itseään vastaan :ashamed: , mutta kunpa edes kerran kaikki kävisi toisin :'(
Click to expand...

Älä sitten suo sille sitä kaikkea. Jos joku tekee pahaa, ok, voit antaa anteeksi (mä käsitän sen niin, että et pidä sitä asiaa koko ajan "pöydällä", sitä ihmistä vastaan) mutta toki sun on jatkossa varottava sitä ihmistä, ettei se taas tee sitä pahaa sulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja psykologi:
EI ole pakko antaa anteeksi toipuakseen, etenkin jos on kyse todella raskaista asioista. Sen sijaan on tärkeää osata ymmärtää vaikea asia tapahtuneeksi osaksi omaa elämänhistoriaa, surra, olla vihainen ym. ja ymmärtää asian merkitys nykyhetkeen sekä lopulta jättää asia taakseen (ei tarkoita unohtamista ja torjumista, tai väärän teon hyväksymistä) ja hyväksyä se tapahtuneeksi pahaksi asiaksi.

Anteeksi SAA antaa, jos kokee siihen pystyvänsä ilman pakottamista ja kokee jotenkin ymmärtävänsä esim. tekijän syitä, olosuhteita tms., vaikka ei itse tehtyä asiaa hyväksyisikään.
Click to expand...

En osannut sanoa tuota, mutta samaa mieltä olen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LepikonHeta:
Nyt vähän syvällisempää illaksi:

Kirkko ja "terapeutit" eli tuo ammatillinen ja hengellinen puoli puhuvat anteksiantamisen tärkeydstä. Pitäisi pystyä antamaan anteeksi itseään satuttaneelle/loukanneelle. Esim. koulukiusaaminen, henkinen ja fyysinen väkivalta jne. Anteeksi antamisen monesti kuvataan kuuluvan "paranemisprosessiin" tai siihen, että pääset eroon asiasta.

Mitäs sitten jos ei voi antaa anteeksi? Onko ajateltava ettei ole koskaan päässyt yli tapahtuneesta, vainoaako mennyt niin kauan kunnes voi antaa anteeksi? Voiko unohtaa ilman anteeksiantoa ja voiko antaa anteeksi itseensä tai perheeseensä kohdistuneen vääryyden jos todella et ole päässyt menneiden herättämän kivun ylitse? :(
Click to expand...

Mitä on "ylitsepääseminen"? Jos joku asia on satuttanut menneisyydessä, ei ylitsepääsy tarkoita sitä ettei asiaa enää koskaan muistaisi pahalla. Itse olen sinut monen asian kanssa mitä lapsena tapahtui, en silti koskaan luota tiettyihin ihmisiin enkä varsinkaan ole antanut anteeksi. Olen hyväksynyt tapahtuneen asian/asiat eivätkä ne ahdista minua. Se etten luota tai anna anteeksi kertovat vain terveestä järjestä, omasta mielestäni. Kaikkiin ei voi, eikä pidäkään luottaa.
 
Mut onko kaikilla todella oikeutta saada tekonsa anteeksi? Yleensähän jokainen tuomitsee esim. pedofilian yms. "isot jutut", mut jos nyt ajatellaan ihan sellasta arjessa tapahtuvaa, että koulussa tai kotona, jossain tilanteessa ajaudut riitoihin jonkun kanssa. Ok, kuukausi pari rytisee, sitten "unohtuu". Mut jos sen seurauksena toinen osapuoli sulkeutuu esim. ryhmästä tai perheestä ja vuosien "poissulkemisen" jälkeen menettänyt yhden riidan vuoksi enemmän kuin paljon, miten voi antaa anteeksi ?
 
Ja jatkan vielä, en ole antanut enkä hyväksynyt eräitä asioita mun elämässä, enkä tule tekeen sitä koskaan.
Koulukiusaaminen ilman että vanhemmat koskaan olisivat pitäneet omien lastensa puolia, oma isä hylkäs uskonnon takia, ex petti ja valehteli miltei koko elämänsä, isäpuoli haukkui päivittäin rumaksi ja tyhmäksi jne.
Olen sen sijaan onnellinen, että kaksi noista ihmisistä on kuollut.
Kyse ei ole kostonhimosta tms, vaan tiedän ettei mun todellakaan tarvitse ns. omaa nahkaa pelastaakseni antaa anteeksi heille.
 
Anteeksiantamisessa on kaksi tärkeää pointtia:

Se, mitä antaa anteeksi, täytyy olla jonkun TEKO. Ei meillä ihmisillä ole valtaa tuomita ja/tai antaa anteeksi kuin vain toistemme tekoja.

Toisekseen -ja se tärkeämpi pointti- anteeksiantaminen EI tarkoita, että hyväksyisi sen toisen teon. Väärinhän se teko on ollut, eihän sitä muuten voi antaa anteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Mä olen pystynyt antamaan anteeksi kamalia asioita. Sen että mut on jopa koitettu tappaa ja sen että mulla on pitkiä arpia puukosta tulleita selkäpuolella, senkin että mua on haukuttu niin että olen murtunut, sen että mua ei ole pelastettu kusipäiden kynsistä kun olin lapsi, senkin että joku tietämätön on haukkunut läheisiäni ( se on hänen oma ongelmansa ja säälin ). Läheisen /rakkaan tahallista kuolemantuottamusta en antaisi anteeksi.
Click to expand...

:hug: Olet yksi vahvimpia koskaan "kuulemiani" ihmisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LepikonHeta:
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Mä olen pystynyt antamaan anteeksi kamalia asioita. Sen että mut on jopa koitettu tappaa ja sen että mulla on pitkiä arpia puukosta tulleita selkäpuolella, senkin että mua on haukuttu niin että olen murtunut, sen että mua ei ole pelastettu kusipäiden kynsistä kun olin lapsi, senkin että joku tietämätön on haukkunut läheisiäni ( se on hänen oma ongelmansa ja säälin ). Läheisen /rakkaan tahallista kuolemantuottamusta en antaisi anteeksi.
Click to expand...

:hug: Olet yksi vahvimpia koskaan "kuulemiani" ihmisiä.
Click to expand...

Kysymys: onko toi vahvuutta? Vai jotain muuta?
 
Mutta miten asioita voi käsitellä ja miten välttää katkeruus? Mun exä jätti mut sanaakaan sanomatta ja asiat jäi selvittämättä. Ei olla enää missään tekemisissä. Miten mä pääsen yli niin etten jää katkeraksi?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa