A
anni
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ap ilmeisesti päättelee, että masennus olisi tavallista älykkäämpien sairaus (taipumus pohtia liiaa asioita ja ahdistua sitä kautta?)...
Ifme fiksaatio sulla älysi todisteluun![]()
Masennus ei mun käsittääkseni johdu kovinkaan usein asiaintolasta (asiain tolasta?) vaan ihan aivojen kemiallisesta vikatilasta. Ei siihen tarvitse eksogeenistä syytä. Aivan kuten syöpä ei tarvitse altistusta tupakansavulle tai säteilylle ilmetäkseen.
Usein masennus kai tosiaan on seuraus aivojen kemiallisesta "viasta", mutta varmasti usein syy on myös siitä asiaintolasta. En tiedä suhdetta, enkä ole asiaa sen suuremmin tutkinut.
Itselläni masennus kuitenkin johtui siitä, että kaikki menneisyyden luurangot vaan kasaantui armotta niskaan esikoisen syntymän myötä. Aiemmin olin menestyksekkäästi onnistunut olemaan miettimättä mitä olin joutunut kestämään omassa lapsuudessani. Kun sitten oma lapsi syntyi, niin kaikki se moska tuli ryminällä niskaan, enkä päässyt sitä karkuun.
En tosiaan tiedä miten yleistä/harvinaista tämä tämmöinen on, mutta kuten sanottu: oma masennukseni ei johtunut ilmeisesti lainkaan kemiasta, vaan kokemasta.
Mulla sama, ei siis pelkkä kemia muutu ilman syytä. Mulla on tosi vaikeita juttuja takana ja niihin liittyvät tunteet on suuria, en ole saanut juttujani purettua vaikka vuodet vaan vierii.
Tästä kaikesta kehittyy masennus. Tunnen että masennukseni sisällä on suurta surua ja muutakin tunnetta.
Tavallaan masennus on suoja jonka alla on tunteita(siis pidätettyjä tunteita).
En tosiaan ole sattumalta masentunut kun vertaa siihen mitä oon kokenut.
Siihen on aina joku syy.