Onko sinulla paljon kavereita ja kuinka paljon olette tekemisissä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksinäinen?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yksinäinen?

Vieras
Minulla ei sellaisia sydänystäviä ole oikeastaan ainuttakaan, kavereita on joitakin, mutta niitä näkee ehkä muutaman kerran vuodessa, vaikka samalla paikkakunnalla suurimman osan kanssa asutaan.

Aina välillä iskee yksinäisyyden tunne, kun ihmiset esim. fb:ssä postailee illanistujaisjuttuja ja ystävien kanssa tehtyja asioita. Minä käyn pari kertaa vuodessa vanhimpien kavereiden kanssa syömässä ulkona.

Meillä ei oikeastaan koskaan käy kukaan kylässä ja minä käyn kylässä vain, jos itse ensin kutsutan itseni ja koska mulla ei aina ole omaa autoa käytössä, niin en niin vain pääse kyläilemään.

Äitikavereita mulla ei ole ollenkaan, elikkä lapsilla ei ikäistään kaveriseuraa suuremmin ole, mitä nyt päiväkodin kautta tulevat.

En ehkä ole kaikkein helpoiten ystävystyvä tai ystävystyn kyllä, mutta olen alkuun etenkin varsin ujo, joka paljon vaikuttaa asioihin.
 
minulla on yksi sydän ystävä joka mieheni lisäksi tietää minusta kaiken, olemme tekemisissä päivittäin ( oikeastaan vähintään kerran tunnissa), näemme vähintään joka toinen päivä.
muita ystäviä löytyy liuta ja meillä on yleensä aina jonkin verran porukkaa pyörimässä nurkissa vaikka asummekin keskellä ei mitään ja syrjässä.
 
mulla aika pitkälle sama tilanne kuin sulla. mulla on yksi ystävä, jolle voin puhua melko avoimesti asioistani ja hän puhuu mulle. mutta hän asuu 400km päässä joten soittelemme tai viestittelemme silloin tällöin , ehkä kerran kuussa.

omalla paikkakunnalla ei ole oikeastaan edes kavereita. väsyin siihen että se olin aina minä, joka otti yhteyttä tai ehdotti tapaamista jne. mua ei koskaan kutsuttu mihinkään eikä kukaan ottanut yhteyttä muuten vaan. tuli sellainen olo etten viitsi vaivaksi olla. kun itse lopetin yhteydenotot nin eiä ole kukaan kaivannut. ei edes ihmetellyt miksi musta ei ole kuulunut mitään jos vaikka jossain on vahingossa törmäilty. siis tositosi yksinäinen olen. :(
 
Minulla on kaksi hyvää ystävää, ja ollaan yhteydessä viikottain.
Sitten on kavereita, joiden kanssa kyläilemme puolin ja toisin.
Meillä on myös perinteitä kavereiden kesken: vappuna ollaan yhden perheen mökille, pikkujoulut on meillä, ja halloweenit on toisilla kavereilla.
Nyyttäri periaatteella.
Tykkään myös käydä tyttöjen kesken konserteissa, teattereissa ja syömässä.
 
voi ku iteki löytäis täältä korvesta ystäviä. nytkin yksin lasten kans kotona. niin kiire vuosi ollu ja aika vasta tänne muutettu niin ei oo vielä kerenny kehenkää tutustuu. :)
 
Voi kun oliskin..pari kaveria, joita näkee muutaman kerran vuodessa. Yritän joskus soittaa ja jotain sopia mutta ei käy ku on muuta kiirettä, lupaavat ottaa yhteyttä kuhan kiireet helpottaa mutta p*skat....muutaman kk:n päästä saatan taas soitella ja kysellä kuulumisia/sopia jotain mut ei..hankalaa on, monesti miettinyt onko tommoset ees mitään kavereita..kuitenkin toisille kavereilleen tuntuu olevan aikaa, jostain saa lukea/kuulla että jossain ovat olleet muiden kavereiden kans eikä minuu oo ees kysytty mukaan.
 
Mä koen olevani aikalailla yksinäinen. Olen muuttanut tälle paikkakunnalle muutama vuosi sitten. Kavereita alkoi löytymään jonkin ajan kuluttua, mutta se ihan paras ystävä puuttuu. Nytkään en ole jutellut 2 vrk:teen oikeastaan yhtään, vastannut kerran puhelimeen ja rannassa tervehtinyt yhtä tuttua. Olikohan se keskiviikko kun olen ystävän kanssa vaihtanut muutaman sanan.Sen jälkeen jutellut vain töissä, jossa oon tosiaan ollut viimeeksi lauantaina. Kyllä tää yksinäisyys repii aikalailla välillä.
 
Sen sijaan että "surkuttelen" tätä asiaa, että ei ole kavereita, olen Olen itse tutkinut tätä aihepiiriä useita vuosia. paljon.

Ihmiset tykkäävät olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka tuovat heille lisää energiaa. Tunnet / tiedät varmasti ihmisiä, jotka ovat suosittuja? Tarkkaile heitä, ja heidän kavereitaan. He ovat useimmiten kaikki hyvin energisiä. Usein heissä on sitä "jotain", vetovoimaa. Tämä vetovoima on tietynlaista energiaa, joka pursuaa heistä. Usein kissat aistivat tällaisen energian. He painuvat mieleen. He erottuvat joukosta.

Mistä tämä energia tulee? Joillakin on luonnollisesti paljon energiaa.

Sinun kehosi lähettää mikrosignaaleja, jotka kertovat muille sinun omasta energiastasi. Jos sinulla on alhainen energia, niin eivät muutkaan viitsi olla sinun kanssa tekemissä, koska he eivät saa sinusta mitään "irti". Kuulostaa raadolliselta, mutta niin se on. Me haluamme hyödyn toisesta ihmisestä. Tämä kaikki tapahtuu hyvin syväpsykologisella tasolla, ilman tietoista mieltä.

Ensiksi sinulla tulee olla energiaa, joita saadaan erilaisilla fyysisillä harjoittelutekniikoilla. Jos et harrasta _mitään_ liikuntaa, ei sinulla myöskään ole sellaista energiaa, joka on kaiken A ja O. (tämä siis JOS sinulla ei ole tällaista luonnollista energiaa) Mutta tutkimuksienni mukaan tavallinen liikunta , joka tuottaa mm. serotoniinia, testosteronia, yms. ei yksistään riitä.

Mikrosignaalit, äänenpainot, jne kaikki tulevat sinun alitajunnastasi. Näihin voi vaikuttaa, jos niihin keskittyy ja työstää alitajuntaa (mm. mielikuvaharjoituksilla) muokkautumaan ns. energiseksi ihmiseksi.

Ihmisen kommunikoinnissa on vain 10% sanoja, muut 90% ovat kaikki kehonkieltä, äänenpainoa, jne.

Olemassa tapoja, keskustelutekniikoita, joiden avulla voit nostaa toisen energiaa ja saada heidän innostumaan ja sitten linkittää tuo energia itseesi.

Näin sinä nostat omaa arvoasi, koska _Sinä_ tuot heille energiaa. He haluavat olla sinun lähelläsi, koska he voivat "ladata" sinusta energiaa.

Jos et pysty tuomaan tällaista energiaa ja linkittämään sitä itseesi, niin silloin myöskin kavereiden määrä on pieni. Luonnollisesti aktiiviset ja paljon kavereita omaavat, toimivat juuri näin. He energisoivat toisia ihmisiä ja vetävät heitä puoleensa.

Usein suosittu ihminen, jolla on paljon kavereita, on myöskin ns. ryhmänjohtaja. Mutta voit verbaalisesti ja kehonkielellä "johtaa" laumaa niin kuin nämä henkilöt, jotka tekevät sitä luonnollisesti, tiedostamatta.

Ihminen on laumaeläin ja hän haluaa että häntä johdetaan. Jos olet johtaja, niin automaattisesti ihmiset kuuntelevat ja kyselevät sinulta asioita. Johtaja "tietää" kaiken, hän on se jolle soitetaan, hän on se jolta kysytään neuvoa, hän on se joka kutsutaan illanistujaisiin.

Fyysisellä ulkomuodolla ei ole paljon väliä. Eniten vaikuttaa sinun äänenpainosi ja kehonkielesi asiaan sekä se energia, jonka tuot muoden ihmisten lähelle, joka tulee sinusta.

Ihmisen elektrokemian tuottamat feromonit vaikuttavat omalla tahollaan siihen reaktioon, jonka tuotat toiselle ihmiselle. Voidaan myöskin kemiallisesti lisätä feromoneja (keskinäiset suhteet ovat tärkeitä), mutta se on _aivan_ toinen aihe.

Verbaalisella puolella ovat tarinat, joista sinä puhut. Ihmiset, joilla on paljon kavereita, myöskin keskustelevat tavalla, joihin muiden ihmisten on helppo samaistua.

He puhuvat ja kertovat ns. tyyppitarinoita. Mitä nämä ovat? Ne ovat tarinoita, kun he kertovat esim. viikonlopun jutuista, tai asioista jotka tapahtuivat heille, joissa voit tunnistaa sinulle tuttuja asioita, ilman että olet kuullut tarinaa / ollut osana tarinaa. Jos kerron kuinka olin veneellä soutelemassa järvellä ja paarma puri minua. Niin hyvin todennköisesti olet itse nähnyt tai kuullut järvestä puhuttavan / tiedät miltä siellä näyttä. sinua on purrut paarma. Kun kuulet jonkun kertovat tällaisen tarinan, voit samaistua tuohon ihmiseen heti.

Usein suosittujen ihmisten tarinankerronta sisältää ns. hypnoottisia asioita, joita kuunnellesssaan ihminen menee "transsiin". Ei siis mihinkään sellaiseen transsiin joita olet nähnyt elokuvassa.
Esimerkkinä: Kun joku sanoo sinulle: "Kun sä luet näitä tekstejä ja kun sä istut siinä tuolissa ja muistelet sinun lapsuuden ajan parasta kesämuistoa.. Niin sä tiedät kuinka tärkeää on, että sinulla on ystäviä" -- niin sä matkustat lukiessasi johonkin tiettyyn ajatukseen, joka on valokuvana sun ajatuksissa, niin sä olet silloin ns. "transsissa" -- tää on hypnoottinen tila, olet vain valveilla. Kieltämättä hieman liian pieni tila kirjoittaa asiasta, josta on kirjoitettu satoja kirjoja...
Jos osaat puhua hypnoottisesti, niin silloin vedät myöskin ihmisiä puoleesi. Usein suositut ihmiset puhuvat kuuvavilla tavoilla, ja voivat kuvata asioita, jotka luovat mielikuvia ja lämpimiä ajatuksia.


Eli lyhyt yhteenveto:

- Energia, joka tulee sinusta (fyysisen harjoituksen kautta)
- Tapa keskustella, tapa kertoa tarinoita.
- Tapa johtaa verbaalisella ja kehonkielentavoilla

Jos haluat tutustua johonkin ihmiseen, niin yksi tärkeimmistä asioista on se, niin sinun tulee osalta rakentaa "yhteys" (engl. rapport). Jos osaa tehdä tätä, niin sinun on vaikea luoda kaverisuhteita.

Se että osaat kysyä _oikeita_ kysymyksiä on kaiken A ja O. Mutta tietenkään kyse ei ole siitä, että haastattelet vain.

Mutta kysymällä oikeita asioita, pääset käsiksi tietoihin, joilla saat vastaukset niihin asioihin, jotka ovat ko. henkilölle tärkeitä.
Kun sitten kerrot nämä asiat ko. henkilölle takaisin, hieman eri sanoin, tuntee että hän olisi tuntenut jo sinut kauemmin. Samalla kun teet jonkin kehonkielen liikeen (esim. pään sivullenytkäytys, tms), _Ankkuroit_ tämän tunteen että sinä olet luotettava ihminen.

Siinähän sitä asiaa tulikin jo.

Ovatko muutkin tehneet samoja havaintoja?
 
Mun ainoa todella rakas ystävä asuu reilun 8000 kilometrin päässä. Harvoin ollaan yhteydessä :( On muutamia sellaisia kavereita, joiden kanssa on kiva esim. istua iltaa, toivon että ajan myötä tulisi läheisemmätkin välit. Ja sitten on pari lapsuudenystävää, joiden kanssa ollaan harvoin tekemisissä, mutta silloin kun ollaan, tuntuu että tunnetaan edelleen ja on luontevaa ja kivaa olla yhdessä.
 
2 kaveria jotka asuu lähellä, mutta aikaa nähdä tosi harvoin, ehkä kerran kuussa. Ja niillä on aina lapset mukana :( Yksi ystävä jota en näe edes joka vuosi, paljon välimatkaa.
 
Mulla ei ole ketään, ei ole oikeastaan koskaan ollut kavereita tai ystäviä. Sukulaistenkaan kanssa en ole tekemisissä, miestä ei ole, ei töitä, ei mitään missä olis sosiaalisia kontakteja. Mutta mitäpä tuosta.
Onhan mulla nää palstat.
 
Yksi kaveri kaukana ja yksi hyvänpäiväntuttu, töissä joskus muutaman sanaa vaihdetaan muiden kans jos sattuu ehtimään kiireessä. Ei perhettä. Mutta näinkin voi elää.
 
Enpä voi sanoa, että olisi kavereita, joiden kanssa tiiviisti pitäisi yhteyttä. Töissä olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, lisäksi muutama naapuri joiden kanssa tulee sanaa vaihdettua, sekä kavereita joita näkee ehkä kerran vuodessa.
Johtuu paljon omasta laiskuudesta, eli pienet lapset kotona ja vaativa työ. En edes kaipaa kavereita, vaan paljon mieluummin nauttisin yksinolosta, jos se vain tässä elämäntilanteessa olisi mahdollista.
 
Hyvän päivän-tuttuja mulla on kyllä sitten vaikka kuinka paljon jo harrastuksen kautta, mutta niitä kun sattumalta näkee, niin moikataan ja joidenkin kanssa voidaan vaihtaakin muutama sana, mutta ei sen enempää.
 

Yhteistyössä