Onko sinulla ruma mies?

[vierass]

Ei ruma, mutta ei komeakaan. Sen sijaan luonne, älykkyys ja arvot on ihan ylivoimaisia muihin miehiin verrattuna. Kompensoi kyllä niin tehokkaasti, että en vaihtaisi mihinkään.

 

[astrolabe]

Ei ole ruma, vaan poikamaisen söpö ikinuori tapaus. Käsitän kuitenkin, että monelle miehinen komeus on jykevät leukaperät, leveät hartiat, suuret lihakset jne., eikä mieheni ole näiden olettamusten mukainen ja siksi niiiin babyface. <3

 

[,.,]

Minulla oli ennen ruma mies, pukeutui huonosti, käyttäytyi välillä oudosti ja töksäytteli mitä sattuu. Muistan kyllä tilanteita, että hävetti olla hänen vaimo :| Viimeisen vuoden ennen eroa en pystynyt kunnolla nukkumaan hänen vieressään, inhosin ulkoista olemusta, käytöstä Ym. En sano itse olevani malli, mutta kuulemma nätti kuitenkin. Syytin itseäni älyttömästi näistä tunteista aiemmin

 

[Vaimo-Rakas]

En usko että rakastamaansa ihmistä edes voisi pitää rumana?

 

[EllaMaaria]

Luulen kanssa, että rakastamaansa ihmistä on vaikea pitää rumana. Tästä on aika-ajoin käyty keskustelua myös muodossa, että kellä on ruma lapsi. Miusta tuntuu, että omaa lastaan olisi todella vaikea pitää rumana, vaikka siltä tuntuisi jonkun muun mielestä.

Harva meistä on malliyksilö, suurimmalla osalla on valuvirheitä, tai ihan hyvällä omatunnolla itseaiheutettuja liikakiloja, ja ties mitä, mutta eiköhän me kestetä ne muissakin Ja ajatella ensin sitä ajatusmaailmaa. Moni kakku päältä kaunis, mutta se ei korvaa sisäistä kauneutta!

 

[BootyPeppi]

En pystyisi olemaan miehen kanssa jonka ulkomuoto ei miellyttäisi minua.

 

[kepsis]

Kyllä, vaimollani on ruma mies. Ilmeisesti hänen makunsa on outo, tuntien hänen menneisyytensäkin.

 

[Vaimo-Rakas]

Itse olen tullut siihen tulokseen että ensivaikutelma toisen ulkonäöstä voi vahvastikin muuttua tutustuttua.
Oman miehen kohdalla kyllä kiinnitin huomiota heti alkuun hänen ulkonäköönsä positiivisesti, mutta kun rakkaus astui kuvaan niin hän komistui silmissäni entisestään.

Esim. työkavereiden kohdalla olen jotain saattanut pitää mitäänsanomattoman näköisenä mutta ystävystyttyä ihminen on alkanutkin näyttää viehkeältä tai hauskalta ja kivoja piirteitä löytyykin koko ajan lisää. Eli ihminen kaunistuu kun luonne ja jutut natsaa.

On myös lukuisia ihmisiä joista olen alkuun ajatellut että törkeän kaunis tai hyvännäköinen tyyppi. Sitten jos luonne on paljastunut kurjaksi niin sitä naamaa ja kroppaakin alkaa katsoa ihan eri silmin ja ne ikävät piirteet pomppaavat esiin ja alkavat hallita kokonaisuutta. Kaunis muuttuu rumaksi. Ruma taas voi muuttua kauniiksi.

Rakkaus ja tunteet vaikuttavat vahvasti tähän asiaan. Jos en tuntisi miestäni ja näkisin hänet vaikka kuvasta, en välttämättä häntä kehuisi maailman komeimmaksi.
Sen sijaan näiden pulppuavien tunteideni kanssa hän on komein, kuumin ja seksikkäin yksilö päällä maan ja olemassa olevat virheetkin ovat pelkkiä koristuksia ja särmäkkyyttä ihanassa kokonaisuudessa.

 

[näin]

Mä en aluks pitäny mieheni naamasta. Mutta kun hän muutti ulkonäköänsä (kasvatti partaa) niin nyt hän on mielestäni hot hot hot...kroppa on ihan mahtava. Moni mies vaan paranee vanhetesaan.
Teinivuosien jälkeen olen enemmänkin katellu sitä luonetta enkä ulkonäköä, ei täällä kukaan täydellinen ole. En tosin koskaan ole halunnut itselleni tosi hyvännäköstä miestä vaan pidän tavallisen näköisistä, mutta kroppa pitää olla kunnossa.

 

[näin]

Itse olen tullut siihen tulokseen että ensivaikutelma toisen ulkonäöstä voi vahvastikin muuttua tutustuttua.
Oman miehen kohdalla kyllä kiinnitin huomiota heti alkuun hänen ulkonäköönsä positiivisesti, mutta kun rakkaus astui kuvaan niin hän komistui silmissäni entisestään.

Esim. työkavereiden kohdalla olen jotain saattanut pitää mitäänsanomattoman näköisenä mutta ystävystyttyä ihminen on alkanutkin näyttää viehkeältä tai hauskalta ja kivoja piirteitä löytyykin koko ajan lisää. Eli ihminen kaunistuu kun luonne ja jutut natsaa.

On myös lukuisia ihmisiä joista olen alkuun ajatellut että törkeän kaunis tai hyvännäköinen tyyppi. Sitten jos luonne on paljastunut kurjaksi niin sitä naamaa ja kroppaakin alkaa katsoa ihan eri silmin ja ne ikävät piirteet pomppaavat esiin ja alkavat hallita kokonaisuutta. Kaunis muuttuu rumaksi. Ruma taas voi muuttua kauniiksi.

Rakkaus ja tunteet vaikuttavat vahvasti tähän asiaan. Jos en tuntisi miestäni ja näkisin hänet vaikka kuvasta, en välttämättä häntä kehuisi maailman komeimmaksi.
Sen sijaan näiden pulppuavien tunteideni kanssa hän on komein, kuumin ja seksikkäin yksilö päällä maan ja olemassa olevat virheetkin ovat pelkkiä koristuksia ja särmäkkyyttä ihanassa kokonaisuudessa.

Tän allekirjoitan ihan täysin. Kauniista tulee todella ruma jos luonne on perseestä ja "rumasta" löytää kaunista jos luonne on hyvä.
Moni näyttää kuvissa hyvännäkösiltä, mutta hampaat saattavat olla vinot tai kasvojen symmetria vähän vinksahtanu ja nämä asiat huomaa vasta, kun toiseen tutustuu. Moni hyvännäköinen on oikestaan aika tavallinen.
Monella nätillä tytöllä on ryhti kanssa huono ja näkee, että tosta tulee vanhana notredamen kellonsoittaja.

 

[Zoona]

Ei ruma ollenkaan, mutta lyhyt (alle 170) ja lapsenkasvoinen (söpö). Lähestyy 40 vuotta, mutta näyttää paljon nuoremmalta. Ei koskaan muutu miehen näköiseksi. En tosin itsekään koskaan muutu aikuisen naisen näköiseksi...

 

[hahaha]

Reps.

Kyllä sä muutut. Vanhenet, niinku kaikki.

 

[ei väliä]

[QUOTE="tjaa";29619135]No ei ole tuota tilannetta, mutta kaverini (naispuolinen) on mielestäni ruma ja todella ylipainoinen, kun taas hänen miehensä on ihan kivannäköinen. Ihmettelen, itä näkee vaimossaan .[/QUOTE]

Tuollaisiahan ne pinnalliset ihmiset monasti ihmettelee

Mulla on komea mies, mutta olen myös itse katseenkestävä. Exäni taas oli varmaan jonkun mielestä ruma, mun mielestä persoonallisen näköinen ja omalla tavallaan komea. Uskomaton mies luonteensa puolesta, vaikkei kiiltokuvamies ollutkaan.

 

[Metsäpeikko]

Vastaan vaimoni puolesta: on sillä! :ashamed:

 

["vaimo"]

Puoliso on hätkähdyttävän komea ja joskus jopa hävettää olla tällainen harmaa ruma hiirulainen sen rinnalla. Enkä ymmärrä mitä se mussa oikein näkee, mutta uskottava on, että jotain kai sitten. Eniten on satuttanut joskus suhteen alkuvaiheilta se kun eräs sukulaiseni ihmetteli, että miten minä olen oikein noin komean miehen onnistunut saamaan tällaisena ja hän kauniina ei.

Ex oli susiruma ja aivan käsittämätön hunsvotti ja elämässä epäonnistunut muutenkin, hävettää koko suhde ihan sairaasti vieläkin.

 

[sssssssss]

ollaan mieheni kanssa mielestäni samalla ok tasolla ulkonäön suhteen, miellyttää vastakkaista sukupuolta, muttei olla mitenkään hätkähdyttävän kauniita/komeita. Tyttäremme on nätti, synnärillä kätilö totesi, ettei voi erehtyä sukupuolesta, on niin niin prinsessa..

 

["vilma"]

Nyt on sitten kaikki nähty, voikohan enää omahyväisempää/ pinnallisempaa juttua olla..

 

[voittaja]

On se ruma mutta sillä on iso penis ja osaa käyttää sitä niin hyvin että naaman rumuus ei haittaa yhtään...

 

[selamur]

Luulen kanssa, että rakastamaansa ihmistä on vaikea pitää rumana. Tästä on aika-ajoin käyty keskustelua myös muodossa, että kellä on ruma lapsi. Miusta tuntuu, että omaa lastaan olisi todella vaikea pitää rumana, vaikka siltä tuntuisi jonkun muun mielestä.

Harva meistä on malliyksilö, suurimmalla osalla on valuvirheitä, tai ihan hyvällä omatunnolla itseaiheutettuja liikakiloja, ja ties mitä, mutta eiköhän me kestetä ne muissakin Ja ajatella ensin sitä ajatusmaailmaa. Moni kakku päältä kaunis, mutta se ei korvaa sisäistä kauneutta!

Paremmin en osaisi sanoa <3