Onko tää jotain uusavuttomuutta vai mitä???

["tiipii"]

Mun kaverilla on 2 lasta, 2v ja 5v. Ihan normi lapsia, ei mitään erityistä. Kaverini ei voi siivota jos ei miehensä oo paikan päällä "vahtimassa lapsia", tai sitte pyytää jonkun kaverin kattomaan lapsia kun siivoaa. Kaupassa ei voi mitenkää käydä ellei saa lapsenvahtia "kun se on niin vaikeaa". Viimeksi se valitteli sitä että kun hän ei voi ikinä käydä kirppareita kiertelemässä, ihmettelin miksi. No siksi kun pitäis saada lapsille hoitaja siksi aikaa kun ei siellä mitenkää lasten kanssa selviä. Musta se on outoa. Itselläni on 3 alle kouluikäistä ja hoidan kaikki em asiat, oli mies paikalla tai ei. samoin käyn kelalla (jos tarvii) vaikka sitte 3 lapsen kanssa, oon ollu myös lääkärin vastaanotolla useamman kerran koko lössin kanssa eikä mitää ongelmia. En pysty tajuamaan miten mun kaverini mielestä aina pitää olla lapsilla hoitaja että voi hoitaa jonkun asian. Ymmärtäisin jos ois erityislapsi perheessä tai vaikkapa adhd-lapsi joka menee kaikkialla pitkin seiniä, mutta ihan normilasten kanssa ei mun mielestä oo mikään extreme temppu käydä ruokaostoksilla tai tehdä viikkosiivous. Onko tuo sitä uusavuttomuutta, laiskuutta vai mitä se on? Kyseinen kaveri ei myöskään vie 5 vuotiastaan mihinkään kerhoon, avoimeen päiväkotiin tms kun se on niin ylivoimaisen hankalaa. Lähin perhekerhopaikka heillä olis muutaman sadan metrin päässä. Mä en pysty tajuamaan.

 

[Aatamin akka]

Elämästä voi tehdä vaikeaa jos vaan haluaa. Kaverisi näyttää haluavan juuri sitä.

 

[vierass]

[QUOTE="tiipii";23650299]Mun kaverilla on 2 lasta, 2v ja 5v. Ihan normi lapsia, ei mitään erityistä. Kaverini ei voi siivota jos ei miehensä oo paikan päällä "vahtimassa lapsia", tai sitte pyytää jonkun kaverin kattomaan lapsia kun siivoaa. Kaupassa ei voi mitenkää käydä ellei saa lapsenvahtia "kun se on niin vaikeaa". Viimeksi se valitteli sitä että kun hän ei voi ikinä käydä kirppareita kiertelemässä, ihmettelin miksi. No siksi kun pitäis saada lapsille hoitaja siksi aikaa kun ei siellä mitenkää lasten kanssa selviä. Musta se on outoa. Itselläni on 3 alle kouluikäistä ja hoidan kaikki em asiat, oli mies paikalla tai ei. samoin käyn kelalla (jos tarvii) vaikka sitte 3 lapsen kanssa, oon ollu myös lääkärin vastaanotolla useamman kerran koko lössin kanssa eikä mitää ongelmia. En pysty tajuamaan miten mun kaverini mielestä aina pitää olla lapsilla hoitaja että voi hoitaa jonkun asian. Ymmärtäisin jos ois erityislapsi perheessä tai vaikkapa adhd-lapsi joka menee kaikkialla pitkin seiniä, mutta ihan normilasten kanssa ei mun mielestä oo mikään extreme temppu käydä ruokaostoksilla tai tehdä viikkosiivous. Onko tuo sitä uusavuttomuutta, laiskuutta vai mitä se on? Kyseinen kaveri ei myöskään vie 5 vuotiastaan mihinkään kerhoon, avoimeen päiväkotiin tms kun se on niin ylivoimaisen hankalaa. Lähin perhekerhopaikka heillä olis muutaman sadan metrin päässä. Mä en pysty tajuamaan.[/QUOTE]

vaikuttaa ennemminkin laiskalta kuin uusavuttomalta. tiedän ihmistyypin...

 

[pier]

Voi taivas mitä elämää. Mä kyllä tulisin hulluksi jos en voisi tehdä mitään kun lapsi on jaloissa. Joillekin vaan tää elämä on niin hankalaa että olis varmaan parempi niiden jättää nuo lapset väliin. Jos mä voin käydä mun uhmiksen kanssa kirpparilla niin kuka vaan voi sinne mennä lasten kanssa

 

["Halikatti"]

Mun mielestä on vaikeaa tehdä em. asioita lasten kanssa. Voin yrittää selittää miksi- Kun siivoan, lapset keskeyttävät sen koko ajan ja minua alkaa ahdistaa se, että siivoa, enkä mene katsomaan lapsen piirustusta tai mitä nyt sitten pyytääkään. Meillä lapset 3,5 ja 1,5v.

Sitten kaupassa käynti, ruokakaupassa voin käydä, mutta en muilla ostoksilla lasten kanssa, ellei olisi pakko (ei onneksi ole) Rajoittaahan se elämää, myönnän, mutta en pysty mitenkään keskittymään valintaan, kun lapset kuitenkin kyllästyvät melko pian ja alkavat kitistä ja valittaa ja kiemurrella. Mulle tulee taas huono omatunto, että heille siinä ei ole mitään mukavaa, mä vaan shoppaan.

Ja sama juttu kirppiksellä. Kyllä musta olisi ihan kivaa, jos voisin mennä lasten kanssa moniinkin paikkoihin, siten, että minusta tuntuisi, että hekin viihtyy.

Kerhossa ollaan joskus käytykin.

 

[Non compos mentis]

Tiedän erään immeisen, joka istui lapsineen yhden illan pimeässä ja ilmeisen nälissään, kun ei osannut vaihtaa sulaketta. Uusavuttomuutta on monenlaista. Paras keino sen torjuntaan on olla tarjoamatta helppoja oikoteitä. Kummasti kaiken oppii, kun on pakko.

 

["vieras"]

Missä muka saa lapsen virikepaikalle perhepäivähoitoon?

 

[Aatamin akka]

Tiedän erään immeisen, joka istui lapsineen yhden illan pimeässä ja ilmeisen nälissään, kun ei osannut vaihtaa sulaketta. Uusavuttomuutta on monenlaista. Paras keino sen torjuntaan on olla tarjoamatta helppoja oikoteitä. Kummasti kaiken oppii, kun on pakko.

Onko oikeasti olemassa ihmisiä jotka ei osaa sulaketta vaihtaa? :O

 

[pepi]

joo tosiaan uusavuttomuutta tai jotain muuta neuroosia. tuttavallani on 3 tenavaa 13v ,5v, ja vajaa kaksi vuotias. Heidän äiti vain laihtuu laihtumistaan(noin anooretikon näköinen ) Ja ihmettelee sitä, ettei vain yksinkertaisesti KERKEÄ syömään kun on kuullemma niin paljon kokoajan tekemistä, Imurointia, siivoamista, pyykinlaittoa, vaipanvaihtoa.. lista on loputon...

 

[Mä lähetin]

[QUOTE="vieras";23650562]Missä muka saa lapsen virikepaikalle perhepäivähoitoon?[/QUOTE]

Ei se ollut perhepäivähoito vaan kerho

 

["plop"]

Minä voin myöntää, etten voi nykyään kiertää kirppareita lasten kanssa. Kaupassa en mielelläni käy, pakon edessä kylläkin. Se vaan on uskomaton show, lähteä 3v:n ja kahden 1½-vuotiaan kanssa minnekään (toinen kaksosista ei suostu kävelemään kengät jalassa).

Monessa kaupassa ei ole edes kärryjä joihin saisi kaksi pientä istumaan. Kirppareilla liian ahtaat käytävät tuplille. Kela sijaitsee 3 kerroksessa, hissiin ei mahdu meidän tuplat...
Mieluiten odotan, että mies tulee kotiin ja jää vahtimaan kaikkia tai osaa lapsista. Tiedän kyllä selviäväni noista asioista, mies on monesti kaksikin viikkoa työreissussa, tukiverkosto 400km päässä, joten kyllä pakon edessä menen koko jengin kanssa ja selviän jotenkuten Mutta mieluiten olen laiska ja en mene...

Kieltämäti minua joskus hämmentää, kun kuulen ettei joku pääse/onnistu yhden-kahden lapsen kanssa. Mutta me olemme erilaisia. Minä olen ylpeä siitä, että pystyn tarvittaessa. Ehkä joku on ylpeä siitä, että on saanut asiat sumplittua siten ettei koskaan tarvitse.

 

["vieras"]

Musta tuntuu että tällä ihmisellä ei ole tarpeeksi itseluottamusta. Häntä voi ahdistaa ajatus,että ei pärjää jos lapset laittavat shown pystyyn julkisella paikalla tms.

 

["vieras"]

Ei ehkä uusavuttomuutta, mutta mukavuudenhalua. Miksi mä siivoisin kahden lapsen aikana jos voin siivota kun mies vie lapset jaloista esim. ulkoilemaan siksiaikaa.. Lasten kanssa siivous tietäisi kokoaikaista vahtimista, vaikka lapset laittaisi idylisesti siivoushommiin "auttamaan" saan kokoajan komentaa milloin toinen ruiskii pesuaineita hukkaan tai yrittää liian märällä rätillä pestä lattioita, milloin olisi kissa imurin kynsissä. Ja koska mieheni mieluusti lähtee lasten kanssa ulos, tai joskus niin päin, että hän imuroi ja hoitaa tiskit + pyykit kun minä olen lasten kanssa tekemässä muuta. Tottakai se vaihtoehto houkuttelee enemmän. Elämästä voi myös nauttia, tehdä asioista helpompia ja antaa toiselle vanhemmallekin vastuuta, ei ole pakko yksin urhoollisesti suoriutua kaikesta.

Tiedän, että selviäisin kahden lapsen kanssa kirpparilla, mutta mukavaa se ei olisi. Komennat taas kokoajan koskemasta mihinkään, toinen juoksee pois näkökentästä ja itse stressaantuneena siinä nopeasti yritän katsella pöytiä äkkiä, että päästään ulos. Tottakai mä kävelen sinne iltalenkilläni mieluummin yksin kun mies on kotona lasten kanssa. Kauppa-asioiminenkin on helpompaa, kun toinen voi autolla käydä, eikä tarvitse kuljettaa koko sirkusta siellä mukana pelkän ruoka-asioinnin tähden.

Mielestäni tämä kertoo siitä, että on tottunut hyvään. Ei tee mieli ehdointahdoin tehdä asioista mutkikkaampia, kun on aina saanut helpotusta asioihin. Uusavuttomaksi saatte syytää, olen kyllä ollut esikoisen kanssa yksinkin ja selvinnyt ihan omillani, mutta myönnän, ettei se ollut helppoa eikä kviaakaan. Paljon rennompaa on kun on auttava käsipari

 

["dina"]

Ite oon sitä mieltä että lapsille pitäs opettaa myös sitä asiointi"kulttuuria" ihan pienestä pitäen. Huomaamatta lapsi varttuu ja tottuu siihen miten ne asiat hoidetaan, kaikinpuolin.

Mut sitten tulee mieleen parikin tuttua, jotka siis ihan omalla kasvatuksellaan - tai sen puutteella- on saaneet lapsistaan sellasia hulivilejä etten ikinä lähtis niiden tenavien kans kirpparille tms! Oikeastaan hulivilikin on väärä sana, vaan tottelematon.. ja sit tosiaan jätetty niiltä normikauppareissuilta aina pois niin ei oo sitä taitoa miten siellä käyttäydytään..

oma lapsi kulkee kyllä mukana oikeastaan missä vaan. Joskus toki tulee niitä kiukunpuuskia, ei tuokaan mikään ihmelapsi ole, mutta kyllä niistä tilanteista selvitään ja kasvatusta se sekin on.

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="dina";23650868]Ite oon sitä mieltä että lapsille pitäs opettaa myös sitä asiointi"kulttuuria" ihan pienestä pitäen.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Tiedän äitejä, jotka selviävät suurenkin katraan kanssa mainiosti ihan missä vaan, koska lapset on kasvatettu niin, että moinen on mahdollista.

 

["noh"]

Pidän talon päiväsiivossa ja käyn täydentämässä jääkaappia kolmen lapsen kanssa mutta kerran viikossa siivoan ja käyn kaupassa yksin. Olen mielestäni olen ansainnut tuon, kun muutoin hoidan heitä ja taloa pääsääntöisesti yksin. Lisäksi saan kaksikerroksisen talomme siivottua vajaassa kahdessa tunnissa, kun teen sen ilman keskeytyksiä. Saan myös enemmän ruokaa ja muita tarvikkeita tuotua, kun olen yksin.

 

["dina"]

Samaa mieltä. Tiedän äitejä, jotka selviävät suurenkin katraan kanssa mainiosti ihan missä vaan, koska lapset on kasvatettu niin, että moinen on mahdollista.

näinhän se on.. ja sillä että joka kerta ne tenavat jätetään kotia tai viedään hoitoon, siitä asiasta tehdään jotenki erikoinen poikkeus.. vaikka se pitäs just olla yks pieni osa arkista elämää, ja tapahtua se kasvatus ja oppiminen lapselle luonnollisesti.

 

["Halikatti"]

[QUOTE="dina";23650868]Ite oon sitä mieltä että lapsille pitäs opettaa myös sitä asiointi"kulttuuria" ihan pienestä pitäen. Huomaamatta lapsi varttuu ja tottuu siihen miten ne asiat hoidetaan, kaikinpuolin.

Mut sitten tulee mieleen parikin tuttua, jotka siis ihan omalla kasvatuksellaan - tai sen puutteella- on saaneet lapsistaan sellasia hulivilejä etten ikinä lähtis niiden tenavien kans kirpparille tms! Oikeastaan hulivilikin on väärä sana, vaan tottelematon.. ja sit tosiaan jätetty niiltä normikauppareissuilta aina pois niin ei oo sitä taitoa miten siellä käyttäydytään..

oma lapsi kulkee kyllä mukana oikeastaan missä vaan. Joskus toki tulee niitä kiukunpuuskia, ei tuokaan mikään ihmelapsi ole, mutta kyllä niistä tilanteista selvitään ja kasvatusta se sekin on.[/QUOTE]

Mä taas uskon, että toi ajattelu johtuu tasan ja vain siitä, että koska joka tapauksessa otetaan se lapsi mukaan, niin uskotaan sen olevan jotenkin sille lapselle hyödyllistä.

Meidän lapset ovat kyllä rauhallisia, mutta pitkästyvät kyllä, enkä siksi ota mukaan asioimaan ellei ole pakko. Joku sanoikin, että kun on tottunut hyvään eikä halua tehdä asioita hankalasti, niin ei mene lasten kanssa joka paikkaan, se oli minusta hyvin sanottu. Mutta tietenkään se ei ola aina ja kaikille mahdollista. Minä olen kuitenkin siihen tottunut, etten mene lasten kanssa.

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="dina";23650933]näinhän se on.. ja sillä että joka kerta ne tenavat jätetään kotia tai viedään hoitoon, siitä asiasta tehdään jotenki erikoinen poikkeus.. vaikka se pitäs just olla yks pieni osa arkista elämää, ja tapahtua se kasvatus ja oppiminen lapselle luonnollisesti.[/QUOTE]

Minusta ainakin helpompi kasvattaa vauvasta alkaen kuin aloittaa se koulutus vaikka kouluiässä tai milloin nyt sitten pidetäänkin hyvänä ikänä tuoda lapsia mukana paikkoihin. Hitsi, mun 2000-luvun alussa syntyneet lapseni ovat niin tottuneita julkisilla paikoilla liikkuvia ihmisiä ja hyväkäytöksisiä, että kykenevät menemään yksinkin vaikka museoon, eikä mun tartte kertaakaan edes soittaa perään, että olisvat kunnolla.

Joo, alkuun vaatii vaivaa, vie enemmän aikaa yms., mutta lopputulos on hyvä.

 

["vieras"]

Kyllä, uusavuttomuutta on ja paljon. Tarvitsee vain lukea tätä palstaa. Ihmiset kysyvät neuvoa palstalta pieniinkin asioihin eivätkä osaa päättää itse. Miten ihmiset osasivat ennen internetin aikaa??!

 

["vieras"]

Onko oikeasti olemassa ihmisiä jotka ei osaa sulaketta vaihtaa? :O

Mun äiti, ikää 60v. ! Jotenkin sillä on se käsitys, että sulakkeen vaihtamista varten tarttee olla vähintään sähkömies. Muistan elävästi miten se oli aidosti kauhuissaan, kun teininä rupesin ekan kerran vaihtamaan sulaketta itse. Meillä oli koulussa justiin ollut aiheesta puhetta. Äiti oli varma, että saan sähköiskun.
No, ehkä jotain selittää se, ettei niillä tosiaan koulussa ole sulakkeen vaihtoa opeteltu. Ei niillä kotona lapsena ollut edes sähköjä Kaikki sähkölaitteet on sille ylivoimaisia käyttää, jos tarttee enemmän kuin yhdestä napista painaa.

 

[avuton ja kasvatustaidoton]

Samaa mieltä. Tiedän äitejä, jotka selviävät suurenkin katraan kanssa mainiosti ihan missä vaan, koska lapset on kasvatettu niin, että moinen on mahdollista.

me asioidaan yleensä koko perheen voimin silloin jos lähdetään lasten kanssa asioimaan.Eli mieskin on mukana, en näe tätä mitenkän pahempana, kuin että yksin lähtisin lasten kanssa väenvängällä, koska kunnon äidin täytyy selvitä yksin ja oepttaa näin lapset ruotuun.

En koe niinkään, että mun velvollisuuteni olisi jokaiselle viikon kauppa-aasialle heitä kuljettaa mukana, riittää, että käydään lasten kanssa pari kertaa viikossa yhdessä kaupassa. Silti käyn pari kertaa yksikseni, mies saattaa käydä töistä tullessaan tekemässä ostoksia yksin. Shoppailemaan lähden esim. vaatteita katsastamaan aivan yksin, koska se on mun tapani käyttää omaa aikaa. Nautin vapaasta ajasta, käyn kahvilla ja tuhlaan rahaa Koskee myös kirpputoriostoksia. Lapset eivät kuulu mun hupi-ostosreissuilleni ollenkaan, heille löydetään kyllä muunlaista viriketoimintaa Tuo on taas minun virikkeeni, yksi niistä. Harrastan myös muitakin asioita ihan yksin, lapsille on omansa.


Siivotakin osaamme lasten kanssa yhdessä tarpeentullen, usein kylläkin koko perheen voimin edelleen, eli mies raukkakin auttaa. Mutta en näe tarpeelliseksi, että lasten täytyy joka kerta kun imuri lähtee laulamaan olla siinä "auttamassa", vaan yleensä voivat lähteä ulkoilemaan toisen kanssa ja auttaa sitten silloin tällöin Näin minun ei tarvitse esim. huolehtia lasteni ulkoilusta siivouspäivänä lainkaan. Voin keskittyä siivoamiseen hyvällä omatunnolla, tietäen, ettei ole mikään kiire lopettaa vain siksi, että missaamme päivän ulkoilun.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23650967]Kyllä, uusavuttomuutta on ja paljon. Tarvitsee vain lukea tätä palstaa. Ihmiset kysyvät neuvoa palstalta pieniinkin asioihin eivätkä osaa päättää itse. Miten ihmiset osasivat ennen internetin aikaa??![/QUOTE]

Kokemus opettaa, kantapään kautta. Onhan se toki helpompi, jos ei tarvii kaikessa itse testata mitä tapahtuu, jos tekee väärin.

 

[niinno]

[QUOTE="vieras";23650562]Missä muka saa lapsen virikepaikalle perhepäivähoitoon?[/QUOTE]

täällä ainakin saa. Meillä tyttö on ollut kahdessa hoitopaikassa ja molemmissa ryhmissä on ollut yksi virikelapsi, molemmat alle 3v ja äiti vauvan kanssa kotona.

 

["totuus on"]

Kokemuksesta täytyy sanoa, että riippuu hyvin paljon lapsesta ja lapsen tavasta uskaltaa osoittaa mieltä ja olla eri mieltä vanhemman kanssa.
Itsellä sekäettä lasten kanssa eli osan kanssa olen aina voinut mennä milloin mihinkin mutta osan kanssa taas en. Syystä, että lapsi todellakin on hankala ja mitkään keinot eivät auta pitämään lasta paikoillaan ja olemaan kiltisti hiljaa vaan on todellakin parempi pysyä poissa ihmisten ilmoilta kunnes lapsi saa enemmän järkeä päähänsä ja ymmärtää
Siivous ym. asiat ihan sama juttu eli toiset lapset osallistuu mukanani siivouksiin ja toiset huomaavat tilaisuutensa koittaneen eli aletaan tekemään kaikkea sitä, mitä ei saa tehdä ja siivous voi tälläisen lasten kanssa kestää hyvinkin koko päivän kun ilman lapsen läsnäoloa ja jatkuvaa häirintää samaan hommaan kuluu se tunti tai kaksi....