Onko tällä avioliitolla enään tulevaisuutta?

[ahdistunut 2 lapsen äiti]

Eli olen kohta seurustellut 5v mieheni kans, mieheni täyttää kohta 25v ja itse täytän kesällä 23v, ollaan puoli vuotta sitten menty naimisiin ja meillä on kaks lasta. Ensimmäinen täyttää kohta 3v ja toinen on kohta 2,5kk.

Mun on vaan pakko sanoa että en tiiä enään mitä tässä pitäis ajatella, ero on käyny niin monta kertaa mielessä, tuntuu että olen tän avioliiton vanki. Mies ei paljon suostu katsomaan kumpaakaan tyttöä että pääsisin käymään jossakin yksin, tänäänki mies lähti aamulla puol 10 aikaan ja vielä ei näy miestä kotona.

Meillä on riitoja todella paljon, melkeinpä joka päivä koska MINÄ oon kertakaikkiaan niin väsynyt, ahdistunut ja pahalla tuulella jatkuvasti. Olen suunnitellut että alkaisin käymään kuntosalilla että pääsisin kotoa pois yksin hengähtämään johonki niin mies ei suostu päästämään mua salille, sano syyksi että menen katselemaan miehiä sinne. Huoh. Urheileen oon ihan menossa, baariin kyllä päästää. Ja mua itseä ihan harmittaa ja tulee paha olo siitä kun puran kiukun tuohon meidän esikoiseen.

Oon oikeasti kahden vaiheilla, en tiedä mitä teen.. Matkustanko kummankin lapsen kanssa vähäksi ajaksi pois miettimään mitä teen tämän asian kanssa. Tiedän että ero ei ole se helpoin tehdä kun on 2 lasta ja pelkään toisinaan erota koska mies on sanonut että hän vie oikeuteen asian jos erotaan, että hän meinaa taistella millä tavalla hyvänsä lapsista että saisi heidän huoltajuuden. Mitä teen? Voisin itkeä kokoajan mutta en kehtaa koska esikoinen kysyisi multa että "miks äiti itkee".

 

["vieras"]

Jos mies ei hoida lapsia nytkään (jos oikein ymmärsin) niin miten saisi lapsien huoltajuuden?

 

["sitäsuntätä"]

Surulliselta ja ahdistavalta kuulostaa. Eron tullessa kuulostaa siltä että miehesi ei halua lapsia suinkaan isällisten tunteiden perusteella, he ovat hänen keinonsa ja aseensa kontrolloida sinua. Tuontyyppinen ihminen harvoin muuttuu. Joudun toteamaan että pelasta itsesi ja tyttäresi vielä kun voit, en aio kysyä miksi menitte naimisiin kun asiat välillä vain tapahtuvat. Mihesi ei valitettavasti tunnu osaavan antaa hyvän isän ja parisuhteen vastuullisen osapuolen esimerkkiä. Toiv.saat voimaa lähteä lastesi kanssa suhteesta, sinä selviät ja olet ansainnut mahdollisuuden onnellisempaan elämään.

 

[Anatolia]

Nuoria olette vielä. 2 lasta olette saaneet suht lyhyessä ajassa. Eiköhän se siitä, kun mieskin aikuistuu.

Lastesi menettämistä älä pelkää...mies saa toki uhkailla sua lasten huoltajuuden hakemisella, mutta tosielämässä saa tapahtua todella paljon ennen kun oikeus isälle yksinhuoltajuuden antaa, jos äiti on ihan "normaali" ihminen ja lastensa huoltajana haluaa pysyä.

 

[dfdf]

Jos mies kerran on sanonut noin, niin sano sille ukollesi, että nyt on hyvä tilaisuus alkaa harjoittelemaan sitä huoltajana olemista sillä aikaa, kun sinä käyt kuntosalilla ja muissa menoissasi.

Olisin kyllä huolissani tuosta miehen sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, jos hän todella kuvittelee, että menet salille miehiä iskemään. Mustasukkaisuudella on taipumusta ajan myötä pahentua ja se voi muuttua fyysiseksi väkivallaksi. Ensimmäiset merkit on jo ilmassa, kun kerran mies rajoittaa menojasi.

 

[hheeeii]

suosittelen että hakeudutte perheneuvolaan (pariterapiaan) ja avioliittoleirille(tai kurssille). Jospa ne sun miehen silmät avautus sen kautta näkemään millainen on parisuhde jossa molemmat voi hyvin.

 

["vieras"]

Puolessa vuodessako kaikki muuttui ja miehestä tuli vastuuton liihottaja, vai miksi menit puoli vuotta sitten naimisiin miehesi kanssa?

 

[ahdistunut 2 lapsen äiti]

suosittelen että hakeudutte perheneuvolaan (pariterapiaan) ja avioliittoleirille(tai kurssille). Jospa ne sun miehen silmät avautus sen kautta näkemään millainen on parisuhde jossa molemmat voi hyvin.

Oon sille yrittänu aikasemminkin puhua että käytäis parisuhdeterapiassa mutta vastaukseksi sain heti vaan että "Minähän en mihinkään parisuhdeterapiaan mene" ja nauru päälle.

 

[Anatolia]

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä logiikka miehellä on takana siinä, että baariin vaimo saa kyllä mennä mutta kuntosalille ei koska katselisi salilla vain miehiä. Eihän se kuulosta ollenkaan järkevältä.

Ap, älä istu kotona miestäsi odottamassa. Elä elämääsi lastesi kanssa, onnellisena: tapaa ystäviäsi, käykää perhekahviloissa yms, käy kuntosalilla jossa on lapsiparkki (jos sellainen on), jne. Mahdollinen erokin on helpompi sitten, kun teillä on lasten kanssa jo ihan omat kuviot.

 

[ahdistunut 2 lapsen äiti]

[QUOTE="vieras";25492102]Puolessa vuodessako kaikki muuttui ja miehestä tuli vastuuton liihottaja, vai miksi menit puoli vuotta sitten naimisiin miehesi kanssa?[/QUOTE]

No mieshän oli ihana kun oltiin menossa naimisiin ja sitten se muuttui ja vielä ahdistavammaksi meni kun toinen lapsi syntyi.

 

["siis"]

Nuorempi lapsi on 2,5kk? Voisiko sinulla olla jonkinlainen synnytyksen jälkeinen masennus? Nautitko kotonaolosta ja vauvasta, vai tuntuuko koko ajan raskaalta. Puhuisin kyllä jonkun kanssa. Helsingissä on tarjolla varhaista tukea ja apua sosiaaliohjaajalta. Ota selvää, onko siellä missä asut samankaltaista systeemiä.

 

[ahdistunut 2 lapsen äiti]

[QUOTE="siis";25492131]Nuorempi lapsi on 2,5kk? Voisiko sinulla olla jonkinlainen synnytyksen jälkeinen masennus? Nautitko kotonaolosta ja vauvasta, vai tuntuuko koko ajan raskaalta. Puhuisin kyllä jonkun kanssa. Helsingissä on tarjolla varhaista tukea ja apua sosiaaliohjaajalta. Ota selvää, onko siellä missä asut samankaltaista systeemiä.[/QUOTE]

kyllä nuorempi lapsi on 2,5kk.. En kyllä tiedä, mulla menee hermot todella helposti ja puran tosiaan esikoiseen kaikki ja ahdistavalta tuntuu välillä tämä lasten hoito ja halu päästä vähäksi aikaa pois on suuri.

 

[dddd]

hei ap, se on ihan ymmärrettävää ja yleistä että kahden pienen lapsen vanhempana kyllä todella välillä tarvitsee niitä hetkiä ja aikaa, että saisi olla ihan itsekseen... Tämä tulisi myös miehesi käsittää, jotta hän rajoittamisen sijaan antaisi sinulle mahdollisuuden omaan harrastamiseen ja tilaan.

Riitelyllä asiat ei ainakaan mene parempaan suuntaan, etenkin jos ei omata rakentavan riitelyn taitoa (ja tätähän voi harjoitella esim juuri avioliittoleirillä).

Joka tapauksessa tärkeää olisi, että saisit minä viestinä esitettyä miehellesi omat tunteesi ja tarpeesi tässä hetkessä. Ei siis niin, että kun sinä teet niin, niin siksi minulla on paha olla...vaan yritä pukea asiat sanoiksi niin, että Minua ahdistaa kun en voi käydä yksin missään ja kaipaisin levähdystaukoa ja että olen kotona huonotuulinen sen vuoksi.

Terapiaan ja vastaaviin hakeutuessakin voi vedota siihen, että minä koen tarvitsevani sitä ja toivon että sinä voisit tukea minua tässä asiassa ja tulla sinne kanssani. Jos puoliso on oikeasti kiinnostunut toisen hyvinvoinnista, hän on myös valmis tulemaan mukaan. Jos ei ole, niin silloinhan hän ei ole sitoutunu t omalta osaltaan pyrkimään siihen, että teillä molemmilla olisi hyvä olla yhdessä.

 

["vieras"]

Sulla on pieni vauva joka sitoo kotiin ja silloin puolison muussa tilanteessa normaali meneminen ja tuleminen ärsyttää, kun itse et pääse mihinkään. Voisiko harkita että palkkaisitte jonkun muun lastenvahdin jos mies ei ole halukas hoitamaan, esim just kerran viikossa että pääsette sitten vaikka yhdesäs johonkin?

Ihan takuulla tilanne helpottaa kun lapset vähän kasvaa ja säkin pääset johonkin kotoa.

Yritä keskustella rakentavassa hengessä siitä vapaa-ajan puutteesta. Meillä oli joskus käytössä ihan kalenteriin merkityt vapaapäivät kun muuten se oma vapaa-aika ei järjestynyt.