Onko tämä teistä säälittävää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onnellinen rouva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onnellinen rouva

Vieras
Meillä ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia pääsiäiseksi. Ensin meinattiin lähteä siskoni perheen luo, mutta matka on pitkä ja siskon pitäisi lukea pyhien aikana tenttiin. Eli, aiotaan vaan olla miehen kanssa kahdestaan kotona. Meitä ei yleensä ikinä kutsuta minnekään, eikä kukaan halua tehdä meidän kanssa mitään. Miehellä ei ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi vapaa-aikaa viettää. Minulla on ystäviä, osa yhteisiä. Mutta, yleensä ystäväni ovat kiireisiä, eivätkä halua/ehdi pitää yhteyttä. Olen miettinyt, että onko minussa/meissä jotain vikaa? Meillä ei ole lapsia, joten olisikohan se syy, miksi meitä ei kutsuta? Pari lapsetonta ystäväpariskuntaa mulla on, muut lapsellisia. Olen tosi seurallinen, joten sen takia asia varmaan vaivaa.. Mikä neuvoksi? En oikein kehtaisi kenellekään sanoa, että kutsukaa meidät joskus kylään!
 
Ja, kyllä meidät siis joskus jonnekin kutsutaan, mutta todellakin tosi harvoin.. Mulle käy myös aina niin, että kun saan uuden hyvän ystävän, niin ei mene pitkä aika kun hän muuttaa töihin/opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen rouva:
Meillä ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia pääsiäiseksi. Ensin meinattiin lähteä siskoni perheen luo, mutta matka on pitkä ja siskon pitäisi lukea pyhien aikana tenttiin. Eli, aiotaan vaan olla miehen kanssa kahdestaan kotona. Meitä ei yleensä ikinä kutsuta minnekään, eikä kukaan halua tehdä meidän kanssa mitään. Miehellä ei ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi vapaa-aikaa viettää. Minulla on ystäviä, osa yhteisiä. Mutta, yleensä ystäväni ovat kiireisiä, eivätkä halua/ehdi pitää yhteyttä. Olen miettinyt, että onko minussa/meissä jotain vikaa? Meillä ei ole lapsia, joten olisikohan se syy, miksi meitä ei kutsuta? Pari lapsetonta ystäväpariskuntaa mulla on, muut lapsellisia. Olen tosi seurallinen, joten sen takia asia varmaan vaivaa.. Mikä neuvoksi? En oikein kehtaisi kenellekään sanoa, että kutsukaa meidät joskus kylään!

meillä sama, vaikka meillä on lapsia. Sukulaisten luona käydään, mutta siinä se sitten onkin (sukulaiset asuvat 500km päässä ) tosin kaikkeen tottuu ja toisaalta kumpikin käy töissä joten hirveästi ei ole aikaakaan.
 
hmm... mitäs jos kokeilisit sitä että itse pyytelet ihmisiä kyläilemään?
oletko koskaan miettinyt sitä että pidätkö itse tarpeeksi yhteyttä ystäviin?
Joskus nimittäin asiat menee niin että kun toinen ei soita niin ajattelee että "no ei sitten kun ei häntä kiinnosta joten en kyylä soita itekkään" mutta yllätys yllätys se saattaa monesti mennä niinkin että myös se toinen ajattelee aivan samoin =)
 
Me taas ollaan tosi laiskoja lähtemään kylään. Ennemmin sit kutsutaan tänne vieraita. mutta aika harva elää samalla tyylillä kuin me että vieraat saa tulla lyhyelläkin varotus ajalla tai että talo ja tarjottavat ei aina niin mallillaan kun vieraita tulee. Lapsiperheillä vaan sitä ohjelmaa monesti niin ettei välttämättä sitte jaksa niitä vieraita.
meillä kans niin että miestä ei kauheasti kiinnosta osa minun kavereiden miehistä.
 
Musta taas tuntuu näin lapsellisena, että niiden lapsettomien kanssa ei löydy jutun juurta. Ja että minä tylsistytän ne kuoliaaksi lapsi höpötyksilläni.. Siksi minulla on hiipunut yhteydet lapsettomiin kavereihin.. Voisko sun lapselliset kaverit tuneta samoin?
 
Itse pidän säännöllisesti yhteyttä ystäviini ja ennen aina kutsuin kyläänkin, mutta koska kutsutuille ei käynyt oikeastaan koskaan, niin en vain enää jaksanut. Oon jopa "testannut" sellaista, etten enää pidä yhteyttä kehenkään ja katson, kauanko menee kunnes joku ottaa yhteyttä. En vaan jaksa aina olla se osapuoli, joka pitää ystävyysuhteita yllä!
Mutta, enköhän mä itsekin tiedä olevani säälittävä tapaus. Tykkäisin vaan kovasti, että olis sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi kyläillä vuorotellen.
 

Yhteistyössä