N
neptune
Vieras
itse kyllästyin siihen että jos minulla oli ensin pahaolla, ja puhuin miehelle, vaikkapa siitä kun hän torjui mut seksuaalisesti. Mies ahdistui asiasta ja minun täytyi työntää omat tunteet syrjään ja alkaa rauhoittelee miestä. näin jatku ivuodesta toiseen.. kunnes kyllästyin siihen kuinka yksin koin olevani(mies oli fyysisesti paikalla mutta koskaan en saanut tukea häneltä)
kaiken lisäksi miehellä oli tapana aina lähtee mitään selittämättä ovesta lätkimään ja tulla takas niinku mitään ei olis tapahtunut, minä en kestä sitä että mut jätetään aina yksin vaikka tarvitsisin sen että mies jää puhumaan asioista.
vuosia homma meni tolla kaavalla ja minä aina sain olla se joka tasottaa tilanteen. Yks kaunis päiväs sit kerroin miehelle tunteistani ja siitä että olen vihainen hänelle,mies ahdistu ja alko pukee kenkiä. totesin miehelle että jos lähdet ovesta et tule takasin(olin niin täynnä sitä että aina sai jäädä yksin vaikka olis ollut kuinka pahaolla).
mies lähti ja sano että tulee takas johon vastasin että et tule jos lähdet ovesta. mies lähti, olis tullu tunnin päästä takas mut mä olin laittanut varmuus ketjun oveen.
käskin miehen mennä takas sinne missä olikin etten jaksa enään katsella lapsellista loukkaavaa käytöstä. mies änkytti että mähän sanoin tulevan takas. johon totesin että niin ja mä sanoin että jos lähdet et tule takas,itse päätit lähteä.
tuosta on kulunut n 3vuotta ja mies kantaa vieläkin asiasta kaunaa, ymärrän että toimin itsekkin typerästi, mutta kauanko mun olis pitänyt jaksaa katsoa sitä että aikuinen mies lähtee aina lätkii ku pitäs puhuu jostain vakavasti?
sit jossain vaiheessa mies harkitsi eroa kun koki ettei musta ollut enään tukemaan häntä, totesin siihen että niinpä ja sä et ole koskaan tukenut mua,luuletko että homma toimii jos naisen on vuodesta toiseen oltava sun tukena mutta mitään ei saa koskaan takasin? luuletko että voit vain ottaa mutta et koskaan antaa. tähän mies ei sanonu mitään.
mitä mieltä olette itse? minusta parisuhteen kuuluu olla tasapuolista, joskus voi toki olla vaikka sairauden takia että toinen tarttee tukea enempi,mutta eihän se voi olal niin että toinen aina vain antaa muttei saa koskaan?
sit mies puolusti tätä toimintaansa sillä että on tehnyt näin jo lapsena, johon totesin että ehkä olet,mut nyt sä olet ollut monta vuotta aikuinen ja sulla on vastuu siitä että pidät omalta osaltasi huolta parisuhteestasi,et voi toimia kuten lapsi.
jos mä toimisin niinku lapsena heittäytyisin lattialle vetämään itku potku raivarit haukkuisin tyhmäksi ja lähtisin ovet paukkuen jätskiä ostaa ja mököttäisin loppupäivän. Mutten ole enään lapsi.. aikuisella täytyy olla mutiakin keinoja,jos ei ole niitä opetellaan. minusta 28vuotias ei voi toimia kuin 8vuotias
kaiken lisäksi miehellä oli tapana aina lähtee mitään selittämättä ovesta lätkimään ja tulla takas niinku mitään ei olis tapahtunut, minä en kestä sitä että mut jätetään aina yksin vaikka tarvitsisin sen että mies jää puhumaan asioista.
vuosia homma meni tolla kaavalla ja minä aina sain olla se joka tasottaa tilanteen. Yks kaunis päiväs sit kerroin miehelle tunteistani ja siitä että olen vihainen hänelle,mies ahdistu ja alko pukee kenkiä. totesin miehelle että jos lähdet ovesta et tule takasin(olin niin täynnä sitä että aina sai jäädä yksin vaikka olis ollut kuinka pahaolla).
mies lähti ja sano että tulee takas johon vastasin että et tule jos lähdet ovesta. mies lähti, olis tullu tunnin päästä takas mut mä olin laittanut varmuus ketjun oveen.
käskin miehen mennä takas sinne missä olikin etten jaksa enään katsella lapsellista loukkaavaa käytöstä. mies änkytti että mähän sanoin tulevan takas. johon totesin että niin ja mä sanoin että jos lähdet et tule takas,itse päätit lähteä.
tuosta on kulunut n 3vuotta ja mies kantaa vieläkin asiasta kaunaa, ymärrän että toimin itsekkin typerästi, mutta kauanko mun olis pitänyt jaksaa katsoa sitä että aikuinen mies lähtee aina lätkii ku pitäs puhuu jostain vakavasti?
sit jossain vaiheessa mies harkitsi eroa kun koki ettei musta ollut enään tukemaan häntä, totesin siihen että niinpä ja sä et ole koskaan tukenut mua,luuletko että homma toimii jos naisen on vuodesta toiseen oltava sun tukena mutta mitään ei saa koskaan takasin? luuletko että voit vain ottaa mutta et koskaan antaa. tähän mies ei sanonu mitään.
mitä mieltä olette itse? minusta parisuhteen kuuluu olla tasapuolista, joskus voi toki olla vaikka sairauden takia että toinen tarttee tukea enempi,mutta eihän se voi olal niin että toinen aina vain antaa muttei saa koskaan?
sit mies puolusti tätä toimintaansa sillä että on tehnyt näin jo lapsena, johon totesin että ehkä olet,mut nyt sä olet ollut monta vuotta aikuinen ja sulla on vastuu siitä että pidät omalta osaltasi huolta parisuhteestasi,et voi toimia kuten lapsi.
jos mä toimisin niinku lapsena heittäytyisin lattialle vetämään itku potku raivarit haukkuisin tyhmäksi ja lähtisin ovet paukkuen jätskiä ostaa ja mököttäisin loppupäivän. Mutten ole enään lapsi.. aikuisella täytyy olla mutiakin keinoja,jos ei ole niitä opetellaan. minusta 28vuotias ei voi toimia kuin 8vuotias