Onko teillä ollut miehen kanssa vaikeuksia päästä "sopuun" asuinpaikkakunnasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pienenhetken
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

pienenhetken

Aktiivinen jäsen
11.09.2005
17 073
0
36
Mä olen tiennyt aina, etten tule loppuelämääni asumaan siinä kaupungissa mihin satuin syntymään. Parisen vuotta pehmittelin miestä muuttamaan sinne minne halusin ja niin me sitten muutettiin. Oon viihtyny tosi hyvin ja tää on just se paikka missä haluan olla! :heart:
Ollaan nyt asuttu 2vuotta täällä, mies ehkä vuoden aina vitsaili takaisinmuutosta,mutta tais huomata etten todellakaan halua muuttaa ja lopetti ne vitsit. Ja kyllähän tuo mieskin täällä viihtyy, on töitä ja harrastusmahdollisuuksia, ainut että tiedän ja näen että se kaipaa niitä vanhoja kavereita ja perhettä ja sukulaisia ja sitä kiireettömämpää elämää.
Nyt se on sitten alkanut taas puhumaan siitä kuinka vanhassa kaupungissa olis asuminen edullisempaa, mies sais sen unelma asuntonsa sieltä, elämä ois vähän kiireettömämpää ja rennompaa, haluais perustaa siellä oman firman jne.

Musta tuntuu ihan siltä että olen miehen unelmien tiellä :ashamed: Miten tässä yksinkertasesti voi päästä kompromissiin? onko kenelläkään omakohtasia kokemuksia?

Mulla on täällä työt jossa viihdyn ja koulu jota tykkään käydä ja molemmat on sellasia mitä ei siellä vanhassa kaupungissa ole. Lapset viihtyy täällä, mutta en epäile etteikö viihtyis missä tahansa muuallakin... Mieskin viihtyy kyllä, mutta samalla haaveilee siitä "entisestä" :/

Muutto tänne oli nimenomaan mun unelmien täyttymys, tiedän että katuisin koko loppuelämäni jos takaisin muuttaisin, siellä ei ole mulle mitään mielenkiintoista. En viihdy maalla syrjässä autottomana, siellä ei olis töitä, ei kavereita, ei koulutusmahdollisuuksia. En halua sinne yksikseni kotiäidiksi taas vuosikausiksi. Siellä ei ole kauppoja (kaikki tarvittava pitää tilata), siellä ei ole elämää ja ihmisiä, ei harrastusmahdollisuuksia niinku täällä, ei yksinkertasesti mitään tekemistä! :snotty:

eikä kumpaakaan kiinnosta mikään "välikaupunki", vaan se on joko tämä tai se.
Onko kukaan muu pari päässyt tämmösessä johonkin sopuun? Vai hiertääkö tämä tavalla tai toisella aina meidän välejä jollaintapaa...?
 
600 km on sen verran paljon, että on jo hankalaa. Vaikka kumpikin pistää nyt hanttiin, yrittäisin silti etsiä jonkin kompromissikaupungin, kai jossakin voi tehdä sitä työtä, mitä tahdot tehdä?
 
Meillä tilanne johti eroon. Mies oli vakaasti päättänyt että haluaa muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen vaikka täällä olis ollut työt ja lasten koulut ja muut. Mulle kotipaikkakunnalla ei olisi ollut töitä, miehelle on. Koska emme päässeet asiassa sopuun niin mies muutti pari vuotta sitten pois. Tyytyväinen on elämäänsä ja paljon onnellisempi, huomaan sen. Olemme hyvissä väleissä, ehkä taas hieman enemmän lähentyneet mutta tiedän että mies ei tule enää koskaan muuttamaan pois kotipaikkakunnaltaa. Aika näyttää muutanko sittenki perässä ja uhraan oman "elämäni ja haaveeni"
 
Alkuperäinen kirjoittaja jojo:
600 km on sen verran paljon, että on jo hankalaa. Vaikka kumpikin pistää nyt hanttiin, yrittäisin silti etsiä jonkin kompromissikaupungin, kai jossakin voi tehdä sitä työtä, mitä tahdot tehdä?

musta tommonen kompromissi on kaikkein hankalin, sillà sukulaisiin yhteydenpitàminen on sitten molemminpuoleista. matkustelua yhtenààn. ajattelen itse vaan sità ettà asuisimme saksassa, miehen sukulaiset italiassa ja mun suomessa
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä asuinpaikan on aina sanellut opiskelu- ja työpaikkavalinnat.

meillä miehellä on töitä ja kysyntää täällä, sekä siellä vanhassa kaupungissa.
Minun työt on täällä, sekä mun koulutusmahdollisuudet. Ja esikoisen koulu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
Alkuperäinen kirjoittaja jojo:
600 km on sen verran paljon, että on jo hankalaa. Vaikka kumpikin pistää nyt hanttiin, yrittäisin silti etsiä jonkin kompromissikaupungin, kai jossakin voi tehdä sitä työtä, mitä tahdot tehdä?

musta tommonen kompromissi on kaikkein hankalin, sillà sukulaisiin yhteydenpitàminen on sitten molemminpuoleista. matkustelua yhtenààn. ajattelen itse vaan sità ettà asuisimme saksassa, miehen sukulaiset italiassa ja mun suomessa

Ei meillä täällä asu ketään lähisukulaisia, kaikki asuu siinä kaupungissa mihin mies haluaa. Että sen puoleen ihan sama, reissaamista paljon jos ei siellä asuta.

Mutta noin niinku muuten ei ole meille mitään kompromissikaupunkia, ei kumpikaan viihtyis. Enkä mä näe siinä mitään järkeä.
 
Mä en osaa sanoa tohon tilanteeseen mitään viisasta. Mutta mulla pisti sana mun aika monessa kohtaa silmään. Rakkaus on yhtä kompromissia ja toisen huomioon ottamista, näin sen siis itse ajattelen. Mikä on miehesi unelma ja oletko valmis auttamaan häntä sen toteutumisessa?
Vaikeita asioita mutta tsemppiä toivotan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täällä:
Meillä tilanne johti eroon. Mies oli vakaasti päättänyt että haluaa muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen vaikka täällä olis ollut työt ja lasten koulut ja muut. Mulle kotipaikkakunnalla ei olisi ollut töitä, miehelle on. Koska emme päässeet asiassa sopuun niin mies muutti pari vuotta sitten pois. Tyytyväinen on elämäänsä ja paljon onnellisempi, huomaan sen. Olemme hyvissä väleissä, ehkä taas hieman enemmän lähentyneet mutta tiedän että mies ei tule enää koskaan muuttamaan pois kotipaikkakunnaltaa. Aika näyttää muutanko sittenki perässä ja uhraan oman "elämäni ja haaveeni"

No tämähän se pelottaa :/ Koska eilen jo sanoi että voishan tehdä niin että hän asuis vaikka 2vkoa putkeen siellä ja sitten vaikka viikon täällä jne. Mutta en minä,saatika lapset sitäkään halua! Varsinkin kun vauva syntyy kesällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en osaa sanoa tohon tilanteeseen mitään viisasta. Mutta mulla pisti sana mun aika monessa kohtaa silmään. Rakkaus on yhtä kompromissia ja toisen huomioon ottamista, näin sen siis itse ajattelen. Mikä on miehesi unelma ja oletko valmis auttamaan häntä sen toteutumisessa?
Vaikeita asioita mutta tsemppiä toivotan :)

sitähän tuossa just alussa sanoinkin, että tuntuu että olen miehen unelmien tiellä.
että kumman unelmat ne sitten on "tärkeämpiä" :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja pienenhetken:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä asuinpaikan on aina sanellut opiskelu- ja työpaikkavalinnat.

meillä miehellä on töitä ja kysyntää täällä, sekä siellä vanhassa kaupungissa.
Minun työt on täällä, sekä mun koulutusmahdollisuudet. Ja esikoisen koulu.

Tuossa tapaukessa olisimme pysytelleet sillä paikkakunnalla, jossa molemmille on töitä. Ennen lapsen syntymää olimme pari vuotta töissä eri paikakunnilla, kun samalta paikakkunnalta ei molemmille töitä löytynyt. Sitten onneksi löytyi samalta paikkakunnalta hommia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja pienenhetken:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en osaa sanoa tohon tilanteeseen mitään viisasta. Mutta mulla pisti sana mun aika monessa kohtaa silmään. Rakkaus on yhtä kompromissia ja toisen huomioon ottamista, näin sen siis itse ajattelen. Mikä on miehesi unelma ja oletko valmis auttamaan häntä sen toteutumisessa?
Vaikeita asioita mutta tsemppiä toivotan :)

sitähän tuossa just alussa sanoinkin, että tuntuu että olen miehen unelmien tiellä.
että kumman unelmat ne sitten on "tärkeämpiä" :/

Olisitko työtön kotipaikakkakunnallasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja pienenhetken:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en osaa sanoa tohon tilanteeseen mitään viisasta. Mutta mulla pisti sana mun aika monessa kohtaa silmään. Rakkaus on yhtä kompromissia ja toisen huomioon ottamista, näin sen siis itse ajattelen. Mikä on miehesi unelma ja oletko valmis auttamaan häntä sen toteutumisessa?
Vaikeita asioita mutta tsemppiä toivotan :)

sitähän tuossa just alussa sanoinkin, että tuntuu että olen miehen unelmien tiellä.
että kumman unelmat ne sitten on "tärkeämpiä" :/

Olisitko työtön kotipaikakkakunnallasi?

no varmaan alkuun 3vuotta kotiäitinä :$
 
Alkuperäinen kirjoittaja pienenhetken:
Alkuperäinen kirjoittaja Täällä:
Meillä tilanne johti eroon. Mies oli vakaasti päättänyt että haluaa muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen vaikka täällä olis ollut työt ja lasten koulut ja muut. Mulle kotipaikkakunnalla ei olisi ollut töitä, miehelle on. Koska emme päässeet asiassa sopuun niin mies muutti pari vuotta sitten pois. Tyytyväinen on elämäänsä ja paljon onnellisempi, huomaan sen. Olemme hyvissä väleissä, ehkä taas hieman enemmän lähentyneet mutta tiedän että mies ei tule enää koskaan muuttamaan pois kotipaikkakunnaltaa. Aika näyttää muutanko sittenki perässä ja uhraan oman "elämäni ja haaveeni"

No tämähän se pelottaa :/ Koska eilen jo sanoi että voishan tehdä niin että hän asuis vaikka 2vkoa putkeen siellä ja sitten vaikka viikon täällä jne. Mutta en minä,saatika lapset sitäkään halua! Varsinkin kun vauva syntyy kesällä.

Olisko noista unelmien tiellä olosta jutella vaikka ennen kuin painaa lisää lapsia?

 
Noh, mä kun tapasin mun miehen meillä oli vajaa 400 kilometriä välimatkaa. Oli päädyttävä siis ratkaisuun ja mä vaihdoin kaupunkia. Parisuhteet vaativat uhrauksia. Kyl mä olen joskus halunnut muuttaa mutta toisaalta meidän on hyvä olla täälläkin. Eihän tämä niin täydellistä unelmaa ole mutta rakastan miestäni. Tietysti on huonoja päivijä jolloin kiroan täällä asumista, mutta jos asuttais siellä toisessa suunnassa niin mies kiroaisi.
Mutta jos miehesi on ilmoittanut haluavansa asua 2 viikkoa siellä ja toisen viikon täällä niin tuntuu että hän haluaa oikeasti muuttaa.
Oletteko siis asuneet siellä mihin mies haluaa muuttaa?
 
Meillä jossain vaiheessa edessä puntarointi missä asutaan, mies asuu töiden takia tällä hetkellä muualla ja sanonut ihan selvästi ettei ikinä tule pitempää aikaa täällä kotikaupungissamme asumaan.
Olen hyväksynyt asian ja valmis muuttamaan melkein mihin vaan miehen kanssa, ainut ongelma on että lasten isä asuu täällä, heidän välimatkansa ei saa mahdottomasti kasvaa.

Teillä on kyllä vaikea tilanne, jotenkin äkkiseltään tekisi mieli sanoa että mies siis valitsee mieluummin vanhat kaverit kuin lapset ja perheen, mutta toisaalta valitsethan sinäkin tavallaan itsekkäästi työsi ja koulusi...
 
Joo, kun mä haluaisin ihan maalle maalle ja ukko taas vierastaa sitä ajatusta. Molemmat meistä koko elämänsä pk-seudulla asuneet, niin ymmärtäähän sen....

Nyt ollaan kyllä suunniteltu johonkin "välimalliin" muuttamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Trinsessa:
Noh, mä kun tapasin mun miehen meillä oli vajaa 400 kilometriä välimatkaa. Oli päädyttävä siis ratkaisuun ja mä vaihdoin kaupunkia. Parisuhteet vaativat uhrauksia. Kyl mä olen joskus halunnut muuttaa mutta toisaalta meidän on hyvä olla täälläkin. Eihän tämä niin täydellistä unelmaa ole mutta rakastan miestäni. Tietysti on huonoja päivijä jolloin kiroan täällä asumista, mutta jos asuttais siellä toisessa suunnassa niin mies kiroaisi.
Mutta jos miehesi on ilmoittanut haluavansa asua 2 viikkoa siellä ja toisen viikon täällä niin tuntuu että hän haluaa oikeasti muuttaa.
Oletteko siis asuneet siellä mihin mies haluaa muuttaa?

ollaan asuttu. ollaan molemmat sieltä kotosin ja siellä on molempien perheet. muutapa siellä ei sitten olekaan.
ollaan oltu nyt 11vuotta yhdessä, ja tämä viimenen 2vuotta vaan asuttu muualla.
 
Lisään vielä...
Minulla oli ihan selvät näkemykset omista unelmista ja elämästä ennen kuin tapasin mieheni. Siihen unelmaan ei todellakaan kuulunut taloa maalta navettoineen päivineen. Pienillä kompromisseilla ja korjauksilla olen muokannut tästä nykyisestä elämästäni sen unelman josta en edes tajunnut haaveilevani. Me kun kanssa asutaan korvessa, ei missään missä ei ole mitään niin esimerkiksi inhosin ennen shoppailua, nykyään käyn ihan mielelläni viereisissä isommissa kaupungeissa tekemässä oman päiväreissun shoppailun merkeissä. Vaatteita löytää onneks helposti netistä myös. (Joita joskus innostuu tilaamaan liikaa.) :D
Kuinka paljon sinulla olisi koulua jäljellä? Sehän kannattaa hoitaa loppuun ainakin.
 
Mää olen asunut nyt 10v paikkakunnalla jossa en haluaisi olla. Monesti olen puhunut muutosta. Mutta mies aina lopulta pistää vastaan.

Hänellä on täällä vakityö ja toki se pitkälle meidän elannon takaakin. Itse pystyn töitäni tehdä missä vain. Hänelle tämä paikka ei ole se unelma paikka mutta kaverit ja sukulaiset häneltä löytyy täältä. Itselläni vain muutama ystävä.

Olen ajatellut, että mies voisi nyt joustaa ja muttaa vaikka seuraavaksi 10v sinne mihin itse haluan..mutta tottakai miehen työtilanne sitten mietityttää.. että hankalaa on. pitää varmaan sinnitellä vain täällä..

 

Yhteistyössä