Onko teistä outoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ystävyydestä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Ystävyydestä

Vieras
Onko outoa, kun ihmiset, keitä olen pitänyt ystävänäni, eivät ole kertaakaan kysyneet, mitä lapsilleni (tyttö 2v ja poika 8kk) kuuluu tai miten jaksan heidän kanssaan? Tai ylipäätään, sen jälkeen kun tieto raskaudesta/syntymistä on tullut, olen saanut just ja just "onnea" viestin, mutta en mitään muuta?

Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen jo ekan lapsen jälkeen, eli en itse ole kovinkaan aktiivesti jaksanut ottaa yhteyttä juuri keneenkään, mutta eikö ystävillä yleensä ole tapana kysellä mitä kuuluu tai saatikka näinkin isossa elämänmuutoksessa halua nähdä uusia jälkeläisiä? nämä ihmiset eivät siis ole kertaakaakaan edes nähneet lapsiani, vaikka asuvat samalla paikkakunnalla/ kohtuullisen matkan päässä...

Olen siis nykyään jättänyt yhteydenpidon näihin ihmisiin, sillä masennukseni aikana kun en jaksanut hirmuisesti pitää yhteyttä näihin ihmisiin, tajusin, ettei heistä kuuluu yhtikäs mitään.

Ehkä minun olisi pitänyt anella näitä ihmisiä olemaan läsnä :/ Tuntuu vain pahalta, kun miettii millaisia ihmisiä olen aikanaan heidän suurissa/vaikeissa hetkissään tukenut ja ollut läsnä ja kun itse olisin tarvinnut jotain edes iloitsemaan kanssani, loppuu yhteydenpito :,(
 
Minulla on tilanne toisinpäin. Ystäväni tuli raskaaksi ja vaikka kuinka yritän kuulumisia ja vointeja tiedustella niin vastukseksi saan vaan ympäripyöreyksiä. Olkoon!
 
musta tuntuu että mulle käy samoin, raskaus on kylläkin ihan alussa vasta mutta monia kavereita ei oikein kiiinnosta eikä he ikinä kysele raskaudesta tms...
osa jopa vähentänyt yhteydenpitoa tai ruvennut välttelemään jne,..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minulla on tilanne toisinpäin. Ystäväni tuli raskaaksi ja vaikka kuinka yritän kuulumisia ja vointeja tiedustella niin vastukseksi saan vaan ympäripyöreyksiä. Olkoon!

mullakin on yksi ystävä, joka on pitkään ollut yh, ja nyt parisuhteessa, oon yrittänyt iloita hänen puolestaan ja kutsunu kylään jne, kysynyt kuka se onnellinen on ja miten heillä menee niin tää ei kerro mitään, aina vaan salamyhkäisesti hymyilee ja sanoo jotain tyyliin "arvaa" :D ajattelin lopulta että antaa olla. Ei mua nyt sentään niin paljon kiinnosta että jaksaisin loputtomiin olla arvailemassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuu:
musta tuntuu että mulle käy samoin, raskaus on kylläkin ihan alussa vasta mutta monia kavereita ei oikein kiiinnosta eikä he ikinä kysele raskaudesta tms...
osa jopa vähentänyt yhteydenpitoa tai ruvennut välttelemään jne,..

Voi toivottavasti ei sinulle käy samoin kuin minulle! Itse yritin olla hössöttämättä millään tavalla lapsista, elin normaalia elämää raskaana ja jos nyt tuli puheeksi niin tottakai asiasta keskusteltiin, mutta ei tehty sen suurempaa numeroa. Sitten vaan tosiaan alkoi toi yhteydenpidon väheneminen/vältteleminen. Niin surullista!
Ja kyseessä ihan lapsettomia kuin lapsellisiakin ihmisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sehän on kiinni jokaisen elämäntilanteestä:lapselliset voisivat kiinnostua hiukan,lapsettomat eivät senkään vertaa..

En allekirjoita tätäkään :D Mulla ei ole lapsia ja silti jaksoin innostua ystäväni odotuksesta. Harmi ettei hän halua jakaa sitä iloaan, ainakaan minun kanssani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ^...:
jos se on sun mies...

Aika paljon huonompia tapauksia (suomeksi sanonttuna luusereita) ovat nämä ihmiset aikaisemmin "hyväksyneet" elämääni ja kaikki eivät ole olleet kiinnostuneita edes tätä lasteni isää näkemään! Että sinänsä vaikea arvioida mistä kyse.
 
mulla on sama tilanne..:( Nyt kaikki viimeisetkin ystävät ovat hävinneet-... mulla on lapset (2,5 ja 1v) Kuopuksen jälkeen ystävät lakkasivat pitämästä yhteyttä..Tämän vuoden puolella itse jaksoin vielä pyytää kavereita kahvilla käymään yms mutta eivät ole tulleet :( eikä kestään oo kuulunu mitn...kukaan ei kysele voinnistani tai lapsista vaikka tietävät että olin vielä vähän aikaa sitten leikkauksessa..

Enää en jaksa... Mäkin oon ollu lievästi masentunu kuopuksen syntymän jälkeen ja tästä se pahenee... :( yksin ei ole kiva olla.
sori sekava teksti.
 

Yhteistyössä