Onko tosiaan syy minussa?? (asiaa minusta ja äidistäni)

["vieras"]

[QUOTE="a.p";25245369]Huh, olisi niin paljon kerrottavaa. Ja paljon kysymyksiä joihin vastata.

Kerron hieman äidin luonteesta. (lapset täällä pitää kiireisenä/ajatukset katkeilee niin saattaa olla vähän sekavaa tekstiä.)
Äiti on aina ollut todella katkera, sisäänpäin vetäytynyt, mutta pakosta esittää sukulaisille
jotain täydellistä. Kotonamme äiti huusi todella paljon isälle ja meille lapsille (syyttä), meillä ei olla keskusteltu koskaan mistään asioista, ei edes kuolemantapauksissa äiti ole tullut halaamaan eikä kysymään miten jaksetaan., suoraan vaan kouluun vaikka yö valvottiin ja itkettiin siskon kanssa kun pappa menehtyi.

Minua kiusattiin koulussa, äiti ei tehnyt mitään vaikka itkin kotona todella paljon ja olin itsemurhan partaalla.
Sairastuin masennukseen toisen lapsen syntymän jälkeen. Äiti häpesi sitä ja yritin keskustella
ja kertoa mitä terapiassa puhuttiin ja kun siellä sanottiin että täytyisi vanhemmilla
olla nyt apuna arjessa jotta pääsisin jaloilleni. Ei apua koskaan tullut "koska ei mekään mistään saatu".
Tämäkin täyttä paskaa, koska tiedän että mummolaan ollaan aina oltu tervetulleita kuten muutkin lapsenlapset, mutta äiti ei koskaan PÄÄSTÄNYT meitä sinne koska inhosi anoppiansa. (tämä ei ole mitään pääteltyä vaan ihan täyttä totta).

Jatkan myöhemmin...[/QUOTE]
Kuulostaa tosi rankalta . Oletko ajatellut, että olisi hyvä käydä nyt rauhallisemmassa vaiheessa juttelemassa tuosta jossakin, kun ei ole todellakaan normaalia teidän elämä ollut. Arvelinkin jo alkutekstistä, että pinnan alla olisi pahempaa.

Tässä tilanteessa tuntuu ehdottomasti parhaalta ratkaisulta, että olet pitänyt etäisyyttä.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";25246203]
Mulla nyt ajatukset ihan sekaisin...

Mutta en todellakaan ole ottamassa sinne päin yhteyttä.
Haluaisin että hän tulisi mulle keskustelemaan ja sovittelemaan, mutta taitaa olla liian kova pala..
[/QUOTE]
Minä luulen vähän, että tuossa ei ole paljon toivoa paremmasta. Aika selvältä tapaukselta kuulostaa.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";25246275]Kuulostaa tosi rankalta . Oletko ajatellut, että olisi hyvä käydä nyt rauhallisemmassa vaiheessa juttelemassa tuosta jossakin, kun ei ole todellakaan normaalia teidän elämä ollut. Arvelinkin jo alkutekstistä, että pinnan alla olisi pahempaa.

Tässä tilanteessa tuntuu ehdottomasti parhaalta ratkaisulta, että olet pitänyt etäisyyttä.[/QUOTE]

Mä en sitten uskaltanut kertoa terapiassakaan mitään lapsuusajasta (tai kaunistelin), ettei äidin maine mene. Kielsikin puhumasta itsestään yhtään mitään.!
Äitiä en ole koskaan humalassa nähnyt, ei ole riekkunut missään baareissa eikä mitään muutakaan "paheita", luonne vaan on tuo ja eihän sitä kukaan
tiennyt kun piti näyttää täydellistä.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";25246291]Minä luulen vähän, että tuossa ei ole paljon toivoa paremmasta. Aika selvältä tapaukselta kuulostaa.[/QUOTE]

Mitä tarkoitat? Kun en ole itse menossa sovittelemaan niin saan tyyty'ä tähän, vai millä tavalla tarkoitat?
Tarkoitatko että minun pitäisi mennä nyt sopimaan hänen kanssaan, vaikka kerroin täysin asiallisesti mielipiteen(en edes läheskään näin pahasti miten täällä kirjoitan).

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";25246298]Mä en sitten uskaltanut kertoa terapiassakaan mitään lapsuusajasta (tai kaunistelin), ettei äidin maine mene. Kielsikin puhumasta itsestään yhtään mitään.!
Äitiä en ole koskaan humalassa nähnyt, ei ole riekkunut missään baareissa eikä mitään muutakaan "paheita", luonne vaan on tuo ja eihän sitä kukaan
tiennyt kun piti näyttää täydellistä.[/QUOTE]
Tuttu kuvio. Näin kävi myös meillä. Hän oli vielä korostetusti ns. hyvä narsisti eli kuvitteli jopa omaavansa paljonkin hyveitä ja vieläkin ihmiset pitävät häntä täydellisenä.

Kyllä sinun pitäisi varmaan mennä johonkin juttelemaan, jos et saa itse asioita selvitettyä. Suosittelen tutustumaan aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Saa langan päästä kiinni.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";25246322]Mitä tarkoitat? Kun en ole itse menossa sovittelemaan niin saan tyyty'ä tähän, vai millä tavalla tarkoitat?
Tarkoitatko että minun pitäisi mennä nyt sopimaan hänen kanssaan, vaikka kerroin täysin asiallisesti mielipiteen(en edes läheskään näin pahasti miten täällä kirjoitan).[/QUOTE]
Ei, vaan että hänen luonteensa on sellainen, että en usko, että teillä voi olla normaaleja välejä ollenkaan. Asialliset välit voi olla sitten, kun ymmärrät hänen puutteensa, etkä odota häneltä enää mitään erityistä (minä annoin diagnoosin jo, vaikka siitä moni ehkä pahastuukin). Mutta en halua, että menet nyt yrittämään sopia mitään hänen kanssaan, vaan mietit asioita ja menneisyyttä itseksesi ja ehkä jonkun toisen kanssa.

 

["vierailija"]

Äitisi odottaa marttyyrimaisesti että sinä menet itkemään anteeksiantoa. Mutta älä vaan tee sitä virhettä. Usko pois että on helpompaa, kun ei tartte tollasta kiviriippaa raahata elämässään. Ja sitä saa - mitä tilaa. Se on äitisikin aika oppia!

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";25246364]Ei, vaan että hänen luonteensa on sellainen, että en usko, että teillä voi olla normaaleja välejä ollenkaan. Asialliset välit voi olla sitten, kun ymmärrät hänen puutteensa, etkä odota häneltä enää mitään erityistä (minä annoin diagnoosin jo, vaikka siitä moni ehkä pahastuukin). Mutta en halua, että menet nyt yrittämään sopia mitään hänen kanssaan, vaan mietit asioita ja menneisyyttä itseksesi ja ehkä jonkun toisen kanssa.[/QUOTE]

Niin sitä tarkoitit.
Minusta muutenkin tuntuu että on jo aivan myöhäistä.. niin pitkä aika on mennyt.

 

["a.p"]

Nyt kun lukee näitä omia tekstejä niin kyllä kuulostaa ihan kamalalta.. eikä tässä edes läheskään kaikki ole.
Olen luullut että mulla on ollut hyvä äiti, ja joskus jopa kehunutkin lapsuutta miten hyvin
meillä on ollut asiat..,. lapsuus on ollut ihan normaalin tasapaksua, ei siis mitään eroja,toistuvia muuttoja, pysyvät kaverit jne...
Mutta nyt äitinä ymmärrän ettei kaikki olekaan ollut hyvin.
Miehen kautta olen oppinut puhumaan ja keskustelemaan, meillä lapset saavat rakkautta ja tunteet näytetään, keskustellaan ihan pienenkin lapsen kanssa ihan kaikesta mikä voisi mieltä painaa....
Yritän nyt ehkä liikaakin välillä olla hyvä äiti.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";25246523]Niin sitä tarkoitit.
Minusta muutenkin tuntuu että on jo aivan myöhäistä.. niin pitkä aika on mennyt.[/QUOTE]
Ei se aikaan liity, vaan siihen, että äidilläsi ei ole todennäköisesti normaaleja positiivisia tunteita sinua kohtaan ja siksi ei koe tarpeelliseksi tulla vastaan. Eikä varmasti ole sisaruksiasikaan kohtaan, vaikka häntä vielä sietävät. Sitä ei ole syytä surra, että hän olisi sinut nyt hyljännyt, vaan se on tapahtunut jo paljon aikaisemmin (ja sitä voi surra).

Jos pystyy käsittelemään asioita, niin voi löytää sellaisen kultaisen keskitien, että on tyytyväinen siihen, vaikka ei olisikaan täydellinen. Se vaan vaatii ensin sen, että tajuaa todella mitä on tapahtunut ja kuinka epäterve oma lapsuusperhe on ollut. Vaatii monesti täydellisen eron kyseisestä ihmisestä järkiratkaisuna, vaikkei osaisi vihainen ollakaan (ja turhaa se usein onkin, jos sillä luulee muutosta saavansa aikaiseksi). Tavallisessa yhteydessä voi olla tekemisissä. Ei se, että törmäät äitiisi jossakin, tarkoita, että joutuisit alkamaan selvittämään hänen kanssaan asioita.

 

["penni"]

Älä ota yhteyttä. Hänellä on ollut koko elämäsi aikaa rakentaa teidän välejä,se ei ole sun tehtävä. Oman mielenterveytesi takia pidä moinen myrkyllinen ihminen poissa elämästäsi. Lapsesi eivät tarvitse tuollaista mummoa,parempi ilman.

 

[julletus]

[QUOTE="vierailija";25246404]Äitisi odottaa marttyyrimaisesti että sinä menet itkemään anteeksiantoa. Mutta älä vaan tee sitä virhettä. Usko pois että on helpompaa, kun ei tartte tollasta kiviriippaa raahata elämässään. Ja sitä saa - mitä tilaa. Se on äitisikin aika oppia![/QUOTE]

Peesi!

 

["a.p"]

Kun äiti lapsia näkee, niin käyttäytyy heitä kohtaan teennäisen ihanasti. Lässyttää, lahjoo herkuilla jne...
Kun vielä kävi meillä kylässä niin miehen kanssa tiedettiin tasan tarkkaan päivät milloin tuli, kävi tuomassa herkkuja, taas kovaan ääneen lässytti, ja sitten lähti. Ja lapset tykkää ja muistaa mummon.
Lähellä viikonloppua ei kuulunut yhtään mitään, ettei vaan ehdoteta mitään viikonlopulle, kun hän haluaa olla aina rauhassa. (ei pääteltyä vaan ihan totta)
Ja kuvitelkaa mikä show täällä on ollut kun on sattunut samaan aikaan joku muukin vieras. Ollaan niin täydellistä mummoa.. joillekin ystäville olen tästä kertonut, niin
eivät voi uskoa korviaan. Eivät millään usko että äiti on sellainen..

 

[julletus]

[QUOTE="a.p";25246770]Kun äiti lapsia näkee, niin käyttäytyy heitä kohtaan teennäisen ihanasti. Lässyttää, lahjoo herkuilla jne...
Kun vielä kävi meillä kylässä niin miehen kanssa tiedettiin tasan tarkkaan päivät milloin tuli, kävi tuomassa herkkuja, taas kovaan ääneen lässytti, ja sitten lähti. Ja lapset tykkää ja muistaa mummon.
Lähellä viikonloppua ei kuulunut yhtään mitään, ettei vaan ehdoteta mitään viikonlopulle, kun hän haluaa olla aina rauhassa. (ei pääteltyä vaan ihan totta)
Ja kuvitelkaa mikä show täällä on ollut kun on sattunut samaan aikaan joku muukin vieras. Ollaan niin täydellistä mummoa.. joillekin ystäville olen tästä kertonut, niin
eivät voi uskoa korviaan. Eivät millään usko että äiti on sellainen..[/QUOTE]

Tämä nyt kuulostaa vähän liioitellun dramaattiselta kun en parempaakaan vertausta keksi, mutta sun lapset on ikäänkuin "uhrattavissa" tai "työkaluja" siihen, että äitisi saa pidettyä julkisuuskuvaansa yllä. En jotenkin jaksa uskoa, että hän OIKEASTI välittäisi heistäkään,jos on kohdellut omia lapsiaan noin. Lapset nyt vain on helposti lahjottavissa, ja ehkä hän jopa tietoisesti käyttää heitä manipuloinnissaan. Sinun on vaikeampi katkaista välejä, jos lapsesi kinuavat ihanaa mummoa kylään...

Etenkin kun sanoit, että käyttäytyy lapsia kohtaan teennäisen ihanasti, voisiko ajatella, että olisi muutaman kuukauden tai ainakin viikon tauko paikallaan? Älä anna hänen harrastaa tällaista silmänpalvontaa lapsiesi kustannuksella, jos epäilet tunteiden aitoutta.Ja miksi et epäilisi kaiken kirjoittamasi jälkeen...

 

[julletus]

*lisäys* niin tuo siis olettaen, että lapsesi ovat hiljakkoin vielä äitiäsi nähneet. Mielestäni kyllä moinen myrkyllinen ihminen ei lasten elämään kuulu vaikka isoäiti olisikin, mutta ymmärrän kyllä jos lapset haluavat suhteen säilyttää. Kunhan heistä ei tule manipuloinnin välikappaleita.

 

["vieras"]

Olen julletuksen kanssa samaa mieltä.

 

["a.p"]

Tämä nyt kuulostaa vähän liioitellun dramaattiselta kun en parempaakaan vertausta keksi, mutta sun lapset on ikäänkuin "uhrattavissa" tai "työkaluja" siihen, että äitisi saa pidettyä julkisuuskuvaansa yllä. En jotenkin jaksa uskoa, että hän OIKEASTI välittäisi heistäkään,jos on kohdellut omia lapsiaan noin. Lapset nyt vain on helposti lahjottavissa, ja ehkä hän jopa tietoisesti käyttää heitä manipuloinnissaan. Sinun on vaikeampi katkaista välejä, jos lapsesi kinuavat ihanaa mummoa kylään...

Etenkin kun sanoit, että käyttäytyy lapsia kohtaan teennäisen ihanasti, voisiko ajatella, että olisi muutaman kuukauden tai ainakin viikon tauko paikallaan? Älä anna hänen harrastaa tällaista silmänpalvontaa lapsiesi kustannuksella, jos epäilet tunteiden aitoutta.Ja miksi et epäilisi kaiken kirjoittamasi jälkeen...

Joo olen samaa mieltä sun kanssasi, vaan sanavarastot ei riitä ilmaisemaan ihan täysin mitä tarkoitan, esimerkiksi joskus äiti on halunnut hakea lapset kauppaan kun siellä on jokin tapahtuma jossa tietää olevan paljon tuttuja.. että pääsee esittämään. Tai sitten
jonnekin sukulaisten juhliin olisi ollut joskus valmis ottamaan lapset, mutta loppuvaiheessa älysin olla antamatta lapsia, koska en kestä kun ajattelen sitä teennäistä showta ja äidin mielihyvää kun saa taas mainettaan kohottaa siellä...

Sen jälkeen kun avauduin äidille (siis lähes vuosi aikaa), niin on tapaamiset olleet silloin kun isä on halunnut lapset ottaa kylään. Itse en ole heillä käynyt, eikä äiti ole käynyt meillä. Isä on käynyt hakemassa lapset sinne ehkä kerran kahdessa viikossa illaksi, joskus kerran viikossa ja välillä vaan hakenut esim. kauppaan karkkiostoksille. Ja aina välillä ottanut yöksi. Eli mun käsissä ei ole ollut tapaamiset.
Ja säälittää isä kun hän ei tähän asiaan edes liity milläänlailla isä olisi aina halunnut olla apuna ja lasten kanssa enemmän viettää aikaa, mutta luullut ettei me anneta lapsia esim. yöksi (mistä lie tuonkin kuullut.?).
Ja kun lapset sinne menee niin äitikin tietty siellä on taas lässyttämässä ja mummo on taas niin ihana lasten silmissä.....

 

["vieras"]

Kannattaisi varmaan toimia niin, että alkaisit vahvistamaan isäsi ja lasten suhdetta ja hän voisi tavata lapsia enemmän teillä ja tulla vaikka hoitamaankin, jos tarvetta on. Toki tietää mitä tästä seuraa, mutta ehkä se on ihan hyväksi vaan.

 

["vieras"]

Kömpelöä suomennosta, mutta hyvää luettavaa.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html

 

["a.p"]

Olen miettinyt sitä jos äiti tosiaan tulisi puhumaan mulle. Voin kuvitella sen tilanteen menevän niin, että äiti kysyy tökerösti että mikä mulla on hätänä oikein tässä ja vaatii selitystä..
Pelkään että menen ihan mykäksi ja lopulta vain myöntelen asiat äidille,..
Äiti ei nimittäin koskaan tule myöntämään niitä asioita jotka hänelle kerroin tietäväni. En edes avautunut läheskään kaikesta mitä tänne olen kirjoittanut, puhe oli oikeastaan lasten hoitamisesta (olemattomasta sellaisesta) ja siitä kun olen huomannut että ei häntä kiinnosta oikeasti, ja vielä kehtaa valehdella muille.
Asiat olisi ok, jos äiti olisi sanonut ettei oikeasti jaksa, eikä halua, eikä myöskään
olisi koskaan valehdellut sukulaisille ja työkavereille sitten ihan muuta.

Isä on soittanut mulle useampia kertoja ja käskenyt mun mennä sovittelemaan asiat äidin kanssa. Oli kuulemma uhkaillut muuttavansa poissa kaupungista, itkee kun ei saa unta ja työtkin kärsii mun takia (oi miten ihanan marttyyrimäistä).
Ärsyttää kun äiti saa isän kiedottua tuohon peliinsä mukaan...ja isä tietenkin säälii äitiä kun siellä taas vetää sitä showtansa...
Isä on myös todella vähän nykyään käynyt meillä kylässä, epäilen että äiti on kieltänyt tulemasta tänne..

On tämä niin inhottava tilanne, mietin tätä joka päivä. Mietin että olisiko pitänyt vaan olla hiljaa ja antaa äidin kylvää tuota ihanaa mainettaan ja niellä itse viha......

 

["vieras"]

No itseäsi tuhoat, jos tuohon manipuloivaan ja lapselliseen touhuun menet mukaan. Jonkun ajan päästä, kun olet päässyt yli asiasta, niin voit rauhallisin mielin olla tekemisissä, kun tiedät hänen tapansa ja et mene niihin enää mukaan. Kun tietää millaisen luonteen ihminen omaa, antaa periksi sen suhteen, että luulisi, että tämä jotenkin paranee ja jos hänellä ei ole enää valtaa itseen, niin tämä ihminen alkaa näyttämään karikatyyrimäiseltä pelleltä metkuineen ja taakka poistuu.

Sano isälle, että haluaisit, että käy useammin. Jos hän on äitisi vallassa myös ja haluaisi,että sinäkin menisit siihen mukaan, niin on vähän menetetty tapaus hänkin. Toivottavasti näin ei ole. Mutta pitää useamman kerran pyytää, niin ehkä uskaltaa sitten tulla. Sanot, että ette tule äidin kanssa toimeen ja on parempi ja rauhallisempi näin, kun ette ole tekemisissä. Älä anna periksi. Siitä ei mitään hyvää seuraa. Sinulla on nyt oma uusi perhe ja velvollisuus pitää omasta mielenterveydestäsi huolta.

 

["a.p"]

Olen moneen kertaa lukenut omat tekstini eilisen ja tämän päivän aikana ja tullut siihen tulokseen, että
parempikin ehkä ettei olla enää tekemisissä.,.

Miksi olen sietänyt tuota käytöstä ja miksi olen vaivannut omaa päätäni miettimällä joka
ikinen päivä, että teinkö mä sitten itse väärin kun avauduin.

Mutta edelleen mietin että jos äiti tulisikin sopimaan, en kuitenkaan pystyisi olla enää koskaan normaalisti... vai pitäisikö edes??

 

["vieras"]

Oletko liian kiltti? Mitä pikemmin pääset äidistäsi eroon, sen parempi. Kai käsität että hän ei tule muuttumaan?
Jos yrittäisi tulla sopimaan, olisi paras laittaa rajat ekaks, ja sanoa että sopia voidaan ainoastaan, kun puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä; ja että hän myöntää virheensä. Muuten on turrha keskustella, ja esittää mitään - mitä ei olemassa

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";25251322]Olen moneen kertaa lukenut omat tekstini eilisen ja tämän päivän aikana ja tullut siihen tulokseen, että
parempikin ehkä ettei olla enää tekemisissä.,.

Miksi olen sietänyt tuota käytöstä ja miksi olen vaivannut omaa päätäni miettimällä joka
ikinen päivä, että teinkö mä sitten itse väärin kun avauduin.

Mutta edelleen mietin että jos äiti tulisikin sopimaan, en kuitenkaan pystyisi olla enää koskaan normaalisti... vai pitäisikö edes??[/QUOTE]
Tuo on niin normaalia, että jää kaipuu nakertamaan, mutta kun sitä oikeasti ajattelee, niin se kaipuu on sellaista ihmistä kohtaan, jota ei ole ollut koskaan edes olemassa. Sitä on vaan kehittänyt päässään version siitä ihmisestä, josta on virheet karsittu ja sitä ihmistä kaipaa ja siltä odottaa asioita. Todellisuus on sitten jotakin muuta ja jokaisesta kohtaamisesta jää aina vaan huono maku suuhun, vaikka ajatuksen tasolla ja joidenkin juttujen takia olisikin mukava viettää aikaa yhdessä. Pullasta ei voi valikoida vaan rusinoita. Sitä ei tarvitse perustella mitenkään muuten itselleen, miksei ole tekemisissä, kuin että jos melkein aina tulee huono mieli, niin ei ole mitään järkeä tavata. Ei ole olemassa syitä, miksi pitäisi olla jonkun ihmisen kanssa tekemisissä, jos tämä ihminen on vain taakka mielenterveydelle. Kun pääsee irti syyllisyydestä, niin huomaa sen, että oikeasti on parempi olo, kun ei näe.

 

["ilona"]

Sinulla on kyllä niin samanlainen äiti kuin minulla anoppi et ihan kylmät väreet kulkee selkäpiissä. Tässä itse juuri käyn "eroprosessia" anopista läpi. Meillä välirikko oli onneksi niin totaalinen että mieleen ei jäänyt kytemään jossittelua siitä pitäiskö välejä yrittää korjata. Niin rumia ja pahoja asioita minulle sanoi. Voimia ja jaksamista tilanteeseen, äläkä anna äitisi käyttää lapsiasi manipuloinnin välineenä!