A
aamensos
Vieras
Pohdin tässä taas samaa dilemmaa, johon päädyn aina tasaisin väliajoin, kun olen tekemisissä erään tuttavani kanssa. Eli siihen, onko hän jollain tavalla huomionhakuinen persoona vai johtuuko ajoittainen ärsyyntymiseni ja kyllästymiseni siitä, että olen itse tällainen perisuomalainen "vaatimattomuus on hyve" -persoona.
Tuttavani siis saapuu aina joka paikkaan siten, että kaikki varmasti huomaavat saapumisen. Oli sitten kyseessä päiväkodin joulujuhla, leikkipuisto, kylpylän uimala tms. Puhuu hirveän kovalla äänellä muka "rauhoitellen" 2-vuotiastaan (joka on oikeasti tosi reipas, ei ujostele eikä mitään) tyyliin :" Ei mitään hätää, mennään tänne ihan rauhassa istumaan, tule äidin viereen,äiti on tässä". Ja siis todellakin puoliksi karjuu, eli puhuu tosi kovalla äänellä. Ja lapsi kulkee ihan rauhassa hänen vierellään ilman mitään ongelmia. Leikkipuistossakin kaikki varmasti kuulevat, jos hänen lapsensa tekee jotain upeaa ja hienoa (hänellä on 2-, 5-, ja 8-vuotiaat lapset), koska hän kehuu puolihuutaen. Eikä hänen tai lastensa kuulossa siis ole mitään vikaa.
Hän päivittää FB:tään paisutellen ihan tavallisia juttuja liityen siihen, kuinka hän käy kaupassa lasten kanssa, lapsi rykii limaa yöllä sänkyyn tms. Eli tätä arjen sankariutta ja sen korostamista, kuinka rankkaa juuri hänellä on. Ja samaan aikaan hän ei anna miehensä hoitaa lapsia, koska mies "rasittuisi" liikaa tai mies ei voi tuttavan mielestä viedä lapsia hoitoon, koska mies "ei osaisi". Korostaa itseään ja äitiyttään...kuopuksen kanssa mies oli ekan kerran ilman tuttavaa kun kuopus oli jotain 1,5-vuotias. Lapsensa on hoidossa isovanhemmilla ja naapurilla 1-2 päivää viikossa. Siis päivähoidon lisäksi. Ja tuttava tuo aina esille sen, kuinka imettää vieläkin, koska lapsi tarvitsee sitä. Toisaalta hänen on vaikea sulattaa vastakkaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, ja hänen näkemyksensä on aina se oikea.
Hän olettaa muilta palveluksia, kuten lastensa vahtimista sen varjolla, että itse pääsisi kätevästi ostoksille tms. Koska hänen on niin raskasta ja mahdotonta raahata lapsiaan mukana. Ja siis lapsensa ovat aivan normaaleja. Kaveriltani pyytää säännöllisesti esikoisensa kuljettamista kouluun. Ja muilta kavereilta muita palveluksia. Hän olettaa, että lapsiaan kohdellaan aina tosi hienosti ja jos joku, vaikka pienempi lapsi, heittää hiekkalaatikolla hiekkaa vahingossa tai ymmärtämättömyyttään tuttavan lapsen päälle, vaatii tuttava suureen ääneen anteeksipyyntöä. Kerran avoimessa päiväkodissa eräs kolmevuotias tönäisi tuttavaa ja tuttava meni tämän lapsen perään penäten anteeksipyyntöä. Lapsi pelkäsi ja ujosteli, mutta tuttava peräsi sitä kymmenkunta minuuttia suureen ääneen, odottaen että pieni lapsi sitten nikotteli anteeksipyynnön äitinsä takaa.
Jos he ovat kylässä tai heillä on käymässä, menee suuri osa ajasta hänen kuopuksensa ihasteluun. Kuinka taitava ja ihana lapsi on. Ihan ihana ja tavallinen lapsi, mutta ärsyttää silti kun tuttava odottaa aina sitä. Kun tuttava 2 viikkoa sitten joutui päiväksi sairaalaan kohtutulehduksen vuoksi, päivitti hän sen ensimmäisenä Feispuukkiin. Ja nyt hän toipuu edelleen tästä sairaudesta ja on niin voipunut ja voivotteleva. Olisi ollut kuulemma sairaalassa paljon pitempään, mutta laittoivat yhden yön jälkeen pois. Ja tämän toipumisen vuoksi toisten pitäisi kuljettaa hänen lastaan taas kouluun ja isovanhempien auttaa pienempien hoidossa.
Tuttavani siis saapuu aina joka paikkaan siten, että kaikki varmasti huomaavat saapumisen. Oli sitten kyseessä päiväkodin joulujuhla, leikkipuisto, kylpylän uimala tms. Puhuu hirveän kovalla äänellä muka "rauhoitellen" 2-vuotiastaan (joka on oikeasti tosi reipas, ei ujostele eikä mitään) tyyliin :" Ei mitään hätää, mennään tänne ihan rauhassa istumaan, tule äidin viereen,äiti on tässä". Ja siis todellakin puoliksi karjuu, eli puhuu tosi kovalla äänellä. Ja lapsi kulkee ihan rauhassa hänen vierellään ilman mitään ongelmia. Leikkipuistossakin kaikki varmasti kuulevat, jos hänen lapsensa tekee jotain upeaa ja hienoa (hänellä on 2-, 5-, ja 8-vuotiaat lapset), koska hän kehuu puolihuutaen. Eikä hänen tai lastensa kuulossa siis ole mitään vikaa.
Hän päivittää FB:tään paisutellen ihan tavallisia juttuja liityen siihen, kuinka hän käy kaupassa lasten kanssa, lapsi rykii limaa yöllä sänkyyn tms. Eli tätä arjen sankariutta ja sen korostamista, kuinka rankkaa juuri hänellä on. Ja samaan aikaan hän ei anna miehensä hoitaa lapsia, koska mies "rasittuisi" liikaa tai mies ei voi tuttavan mielestä viedä lapsia hoitoon, koska mies "ei osaisi". Korostaa itseään ja äitiyttään...kuopuksen kanssa mies oli ekan kerran ilman tuttavaa kun kuopus oli jotain 1,5-vuotias. Lapsensa on hoidossa isovanhemmilla ja naapurilla 1-2 päivää viikossa. Siis päivähoidon lisäksi. Ja tuttava tuo aina esille sen, kuinka imettää vieläkin, koska lapsi tarvitsee sitä. Toisaalta hänen on vaikea sulattaa vastakkaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, ja hänen näkemyksensä on aina se oikea.
Hän olettaa muilta palveluksia, kuten lastensa vahtimista sen varjolla, että itse pääsisi kätevästi ostoksille tms. Koska hänen on niin raskasta ja mahdotonta raahata lapsiaan mukana. Ja siis lapsensa ovat aivan normaaleja. Kaveriltani pyytää säännöllisesti esikoisensa kuljettamista kouluun. Ja muilta kavereilta muita palveluksia. Hän olettaa, että lapsiaan kohdellaan aina tosi hienosti ja jos joku, vaikka pienempi lapsi, heittää hiekkalaatikolla hiekkaa vahingossa tai ymmärtämättömyyttään tuttavan lapsen päälle, vaatii tuttava suureen ääneen anteeksipyyntöä. Kerran avoimessa päiväkodissa eräs kolmevuotias tönäisi tuttavaa ja tuttava meni tämän lapsen perään penäten anteeksipyyntöä. Lapsi pelkäsi ja ujosteli, mutta tuttava peräsi sitä kymmenkunta minuuttia suureen ääneen, odottaen että pieni lapsi sitten nikotteli anteeksipyynnön äitinsä takaa.
Jos he ovat kylässä tai heillä on käymässä, menee suuri osa ajasta hänen kuopuksensa ihasteluun. Kuinka taitava ja ihana lapsi on. Ihan ihana ja tavallinen lapsi, mutta ärsyttää silti kun tuttava odottaa aina sitä. Kun tuttava 2 viikkoa sitten joutui päiväksi sairaalaan kohtutulehduksen vuoksi, päivitti hän sen ensimmäisenä Feispuukkiin. Ja nyt hän toipuu edelleen tästä sairaudesta ja on niin voipunut ja voivotteleva. Olisi ollut kuulemma sairaalassa paljon pitempään, mutta laittoivat yhden yön jälkeen pois. Ja tämän toipumisen vuoksi toisten pitäisi kuljettaa hänen lastaan taas kouluun ja isovanhempien auttaa pienempien hoidossa.
