Onko useamman lapsen hankkimisessa mitään järkeä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yhden lapsen onnellinen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Me teimme toisen varmaan sen takia, että olisi sitten mahdollisuus jonkun toisen kanssa muistella lapsuutta yhdessä.

Ja ikäeroa on noin 4vuotta.

Olen huomannut saman, että yhden lapse vanhemmat jaksavat vielä miettiä, miksi joku ei ulkoile tarpeeksi, mksi jollain on sellaiset vaatteet... useamman lapsen vanhemmat usein ovat tyytyväisiä jos selviävät päivästä toiseen. Ja useimmat useamman kuin 1 lapsen vanhemmat ovat katkeria ja stressaantuneita ja työtä on enemmän kuin ehtii.
 
seuraa ei ole ollut toisilleen paljonkaan, tai seuraa kyllä, leikkikaveria ei. Eli ihan vähintään kaksinkertaistunut on se aika, joka lasten kanssa vietetään. Niin rahan, ajan, huomion jne. määrä on vähintään kaksinkertaistunut joka lapsiin menee.
 
kaksi lasta,2v ja 4v.kolmannen la on joulukuussa.en koe itseäni sen stressaantuneemmaksi mitä sillon kun oli "vaan" yksi lapsi.esikoinen ei ole oikeastaan ikinä ollut mustasukkainen pienemmästä.(pienempi sen sijaan joskus osoittaa mustasukkaisuutta isommasta)

mä pelkäsin toista odottaessani että en ehdi olla molemmille läsnä,pelkäsin että esikoinen jää ilman huomiota ja tulee mustasukkaiseksi.nyt kun mietin näitä kahta vuotta niin uskomatonta nähdä miten noi lapset kasvaa yhdessä.leikkii yhdessä tuntikausia,lohduttaa toisiaan,isompi puolustaa pientä hiekkalaatikolla,pienempi haluaa jakaa kaiken isoveljensä kanssa:)

siihen kysymykseen että onko järkeä, vastata saa 4v poikani joka sanoi (kuullessaan ettei leikkikaverilla ollut yhtään sisarusta)

"mulla on,yksi.mä voisin lainata sitä sulle,sitten sulla ois kivaa.mutta sitte mulla olis hurjan tylsää."
 
Mun mielestä on jotenkin väärin ja karua haluta se toinen lapsi vain sen takia, että esikoinen saisi seuraa siitä. Se syy pitäisi olla se itse lapsi eikä mikään esikoisen seuraneitinä olo.

En ole kyllä kenenkään kuullut sanovan että tämä toinen lapsi tehtiin vain esikoiselle kaveriksi. Monesti kyllä että lapsia halutaan useampi sen takia että heistä toivottavasti on seuraa toisilleen. Entä jos se esikoinen tehdäänkin vain kaveriksi seuraavalle tai niille seuraaville.

Enemmän kai lasten hankkiminen perustuu tunteeseen kuin järkeen. Puhtaasti järjellä ajatellen ei kai sitä ensimmäistäkään kannata hakkia. Jos taas ajatellaan yhteiskunnallisesti voi järkevintä hankkia se kaksi tai kolme lasta (vähän yli 2 lasta), väkiluku ei lisäänny eikä vähenny.
 
[QUOTE="minna";24417168]Kyllä meidänkin lapset on saanut ylistyssanoja esim. kerhossa, vaikka lapsia on neljä :) Mutta tuskin on järkeä hankkia enemmän kuin yksi lapsi, jos tuntuu tuolta kuin ap:sta. Mä taas kaipaan sitä hälinää ja lasten touhuiluja ympärille ja mulle se ei ole mikään rasite. Siitä sun yhdestä lapsesta voi tulla myös ylimielinen, kun saa kaiken huomion ja haluamansa. Ja koska sä nautit siitä seesteisyydestä, rauhallisuudesta ym. sun silmissä varmasti monilapsisen perhe näyttää kaaosmaiselta. Loppujen lopuksihan missään ei ole järkeä jos aletaan miettii. Mutta puolensa ja puolensa varmaan tässäkin asiassa :)[/QUOTE]

Ylimielisiksi en ole koskaan kokenut tuntemiani ainokaisia, olivat sitten vielä lapsia tai aikuisia. Mutta itsekin varsinkin yhdessä vaiheessa pelkäsin, ettei lapsi opi jakamaan asioita, kun ei ole sisaruksia. Mutta huomasinkin ällistykseseni, että oma ainokaiseni on PAREMPI jakamaan lelut ja odottamaan vuoroaan kuin tapaamamme monilapsisten perheiden lapset. Joko satumme tuntemaan/ olemme törmänneet erikoisiin ja huonosti kasvatettuihin lapsiin, tai sitten on päinvastoin täysin normaalia, että monilapsisessa perheessä esim. juuri taapero ja pienillä (2-3v) leikki-ikäisillä on kova kilpaislusuhde keskenään ja sen vuoksi vaikeuksia jakaa niitä leluja ja odottaa vuoroaan.

Tuosta 3v eteenpäin odotan, että kaikki lapset kykenee leikkimään kiltisti keskenään, mutta meidän lapsemme oppi käsitteen jo hyvin pienenä. Toteaa kyllä, että tämä on sitten minun, mutta antaa toiselle lainaan ja pyytää vasta lopussa takaisin itselleen. Ei siis pelkää, että joku vie häneltä lelun, vaikka sillä leikkiikin. Eikä AINA tarvitse olla ensimmäisenä vuorossa, kun tehdään jotain, jossa pitää odottaa.

Mitä tulee niihin ylistyssanoihin, niin kerhon ammattikasvattajat pitävät lukukauden jälkeen aina yksityisen kehityskeskustelun äidin kanssa lapsen kehityksestä (tässä "leikkijumpassa" keskitytään sekä psyykkiseen että fyysiseen kehitykseen), ja meidän lapsesta tosiaan he halusivat painottaa nimenomaan sitä tasapainoisuutta ja onnellisuutta, kun taas monilapsisten perheiden lasten äideille oli korostettu lapsen kilpailuhenkisyyttä, konflikteja muiden kanssa jne.
Ja minulle todellakin sanoivat "epävirallisena" mielipiteenään, että mitä kauemman odotamme pikkusisaruksen "hankintaa". sitä enemmän lapsemme hyötyy ajastaan ainokaisena...

Tämä pisti ajattelemaan...
 
Mulla on kaksi lasta siistä syystä, että rakastan esikoistani niin paljon että tuntui että sitä rakkautta riittää vielä toisellekkin. Ja näinhän se onkin.

Minulla on ihana perhe, tasapainoinen suhde mieheni kanssa ja hyviä ystäviä. En koe olevani lainkaan stressaantunut.

Sitten se asia mikä minua jäi tässä ketjussa kaivamaan. Toi kommentti että "pitäiskö mun verorahoilla maksaa monilapsisen perheen jaksaminen, vaikka ite oon tehny vaan yhden ja jaksan sen kanssa hyvin.?"

Mitäs jos suomessa alettais toteuttaa tätä yhden lapsen politiikkaa. Mies ja nainen hankkivat yhden lapsen, joten kun kahdesta aika jättää, heille jää yksi perillinen. Tällä logiikalla ei tänne parinkymmenen vuoden päästä jääkään kovin montaa veronmaksajaa. Kenen veroista sitten maksetaan vanhustenhuolto jne kun sinä tai sinun lapsesi sitä tarvitsee. Ehkä vähän huonosti selitetty, toivottavasti tajusit pointtini.
 
En oo koskaan ymmärtänyt niitä jotka vuoden välein lisääntyy. Mutta omatpa on heillä ongelmansa, ei onneksi oo sellasia tuttavapiirissä.
Meillä 2 lasta ja niillä 6 vuoden ikäero. Enempää ei tule.
 
Sitten se asia mikä minua jäi tässä ketjussa kaivamaan. Toi kommentti että "pitäiskö mun verorahoilla maksaa monilapsisen perheen jaksaminen, vaikka ite oon tehny vaan yhden ja jaksan sen kanssa hyvin.?"

Mitäs jos suomessa alettais toteuttaa tätä yhden lapsen politiikkaa. Mies ja nainen hankkivat yhden lapsen, joten kun kahdesta aika jättää, heille jää yksi perillinen. Tällä logiikalla ei tänne parinkymmenen vuoden päästä jääkään kovin montaa veronmaksajaa. Kenen veroista sitten maksetaan vanhustenhuolto jne kun sinä tai sinun lapsesi sitä tarvitsee. Ehkä vähän huonosti selitetty, toivottavasti tajusit pointtini.

Ymmärsin kyllä pointin, toisaalta on puhuttu jo kauan, ettei näitä eläkkeitä, joita nyt masamme, kukaan oikeasti meille maksa kuitenkaan.

Toisaalta, ethän sinä aivan tosissasi ole sitä mieltä, että ihmisten pitäisi hankkia useampia lapsia, jotta riitäisi veronmaksajia tulevaisuudessa? Jos siinä on ongelmasi, niin kai olet tietoinen maapallon liikaväestöstä ja siitä, että yksinkertaisin ratkaisu tuohon asiaan olisi tuoda muualta veronmaksajia Suomeen sen sijaan, että niitä "tehtailtaisiin" kotimaisin voimin ;) Jos siis se veronmaksajien vähyys tässä on se pelko..
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhden lapsen onnellinen äiti;24417336:
Ymmärsin kyllä pointin, toisaalta on puhuttu jo kauan, ettei näitä eläkkeitä, joita nyt masamme, kukaan oikeasti meille maksa kuitenkaan.

Toisaalta, ethän sinä aivan tosissasi ole sitä mieltä, että ihmisten pitäisi hankkia useampia lapsia, jotta riitäisi veronmaksajia tulevaisuudessa? Jos siinä on ongelmasi, niin kai olet tietoinen maapallon liikaväestöstä ja siitä, että yksinkertaisin ratkaisu tuohon asiaan olisi tuoda muualta veronmaksajia Suomeen sen sijaan, että niitä "tehtailtaisiin" kotimaisin voimin ;) Jos siis se veronmaksajien vähyys tässä on se pelko..

Veronmaksajien tuominen Suomeen ei taida olla ihan noin yksinkertaista. Luulen että helpompi on muuttaa saamaan vanhana hoitoa muualta kuin turvautua siihen että tänne "tuodut veromaksajat" sitoutuvat "alkuperäis väestön" hoidon turvaamiseen.
 
Perheitä on tosissaan erilaisia ja onnellisia ja tasapainosia vanhempia ja lapsia löytyy kaikista kokoonpanoista, samoin kuin niitä ahdistuneita ja stressaantuneita. Uskoisin että se lähipiiriin perustuva kokemus riippuu paljon siitä mistä näkökulmasta noita katsoo.

Jos siis itsellä on se yksi lapsi ja pitää sitä ideaalina niin tahtomattaakin varmasti etsii lähipiirin monilapsisista perheistä niitä ongelmakohtia ja vastavasti yksilapsisista niitä positiivisia asioita. Ihan sen oman näkemyksen tueksi. Lisäksi kun ihmiset tykkää eri asioista, eli se minkä ap kokee levottomaksi hälinäksi ja kaaokseksikin monilapisissa perheissä voi ihan hyvin toisen mielestä olla sitä ihanaa elämänmakua ja vastaavasti tämä ihminen kokee ap:n harmonisen ja onnellisen perhe-elämän tylsäksi ja ahdistavaksi. Sillä samalla tuttavaotannalla millä ap perustelee yksilapsisuuden etuja, joku toinen voi taas kokea että monilapsisuus on se rikkaus.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja yhden lapsen onnellinen äiti;24417336:
Ymmärsin kyllä pointin, toisaalta on puhuttu jo kauan, ettei näitä eläkkeitä, joita nyt masamme, kukaan oikeasti meille maksa kuitenkaan.

Toisaalta, ethän sinä aivan tosissasi ole sitä mieltä, että ihmisten pitäisi hankkia useampia lapsia, jotta riitäisi veronmaksajia tulevaisuudessa? Jos siinä on ongelmasi, niin kai olet tietoinen maapallon liikaväestöstä ja siitä, että yksinkertaisin ratkaisu tuohon asiaan olisi tuoda muualta veronmaksajia Suomeen sen sijaan, että niitä "tehtailtaisiin" kotimaisin voimin ;) Jos siis se veronmaksajien vähyys tässä on se pelko..

Ei se ei pelota mua, vaan lähinnä ihmetyttää se että kitistään niistä omista veropenneistä.. Ja ei, en ole senkään takia lapsiani hankkinut että turvaan koko suomen tulevaisuuden, aika hassua että edes ajattelit niin. Johan tuossa alussa totesin että olen lapseni hankkinut rakkaudesta.

Ja se että tuolta Intiasta ja muualta missä liikakasvu on ongelma, tuotaisiin meille veronmaksajia että Suomen valtio pysyisi pyörimässä, kuulostaa aika haastavalta.
 
Ainoana paheksun lestadiolaisäitejä (isiä) joiden vaimojen täytyy synnyttää ne omat apostolit (=12), vaikkei terveys ja jaksaminen riittäisikään.

onko joku oikeasti niin palikka (anteeksi ruma ilmaisu), että luulee miehen määräävän lestadiolaisissa perheissä sen, että lapset otetaan vastaan?! tätä olemme usein kavereiden kanssa ihmetelleet.. kyllä se on ihan pariskunnan yhteinen päätös, jos nuin toimitaan, ei lestadiolaiset äidit tai naiset ole sen säälittävämpiä kuin muutkaan naiset. ärsyttää itsellä tämä käsitys lestadiolaisten äitien alistuneisuudesta, miehen määräysvallasta ym.
 
Ja lopuksi, ap voi ihan hyvin olla onnellinen ja tasapainoinen yhden lapsen äiti ilman että hänen tarvitsee todistella sitä mitenkään. Ei se omaan tilanteeseen tyytyväisyys edellytä sitä että toisenlaisen ratkaisun tehneet olisivat toimineet väärin ja heidän lapsensakin tästä. Riittää kun itse on onnellinen omassa elämässään ja silloin on helpompi avoimin silmin nähdä ne positiiviset asiat toistenkin tilanteissa.

Ei näissäole vain yhtä oikeaa ratkaisua. =)
 
....Ajatelkaapas sitä, jos jokainen tekisi vain yhden lapsen (joka melkein nykymenolla on näin), niin mistä löydettäisiin suomalaisia työntekijöitä ja veronmaksajia? Ei mistään! Ja sitten otettaisiin näitä maahanmuuttajia ja pakolaisia hirveät määrät. Nimenomaan niitä, joista täällä palstalla kohistaan todella usein. Että ei ole kovin kaukokatseista ajatella, että kaikilla olisi vain yksi lapsi!

Toivottavasti et ole tosissasi etta jokaisen pitaisi velvollisuudentunnosta hankkia veronmaksajia :). Maailma on ihmisia taynna ja enempaa ei todellakaan tarvita. Tulevaisuudessa Suomessakin tulee olemaan paljon enemman ulkomaalaisia, enka puhu mistaan pakolaisista, niinkuin nyt on jo muissa Euroopan maissa.

Elakkeita tuskin tullaan tulevaisuudessa enaa maksamaan, joten sekin huoli on poissa tulevaisuuden veronmaksajilta.
 
Ensinnäkin AP, sun asenne on tosi hyökkäävä ja veemäinen. Ehkä et tarkoita sitä mutta sellaisen kuvan siitä saa. Meitä aikuisiakin on niin moneen junaan. Mulla on yksilapsisia kavereita jotka ovat jo sen yhden kanssa helisemässä ja ensimmäiset vuodet varsinkin ovat olleet todella kurjia. Heidän kohdallaan salaa toivonkin että jättävät ainakin toistaiseksi lasten hankkimisen siihen. En sano että sinä kuulut heihin mutta hyvin voisin kuvitella heidän suoltavan suustaan tuota mitä sinä suollat. Meillä on ikäeroa 4,5 vuotta ja aivan unelmaikäero. Ihmettelen mihin se aika menee jos ei kahdelle riitä tarpeeksi :O Mulla on PALJON omaa aikaa, on yhteistä aikaa lasten kanssa, toinen käy vaan koulussa, toinen on osa-aikahoidossa ja käyn osa-aikatöissä. Ei ole mustasukkaisuutta, uhmaa on välillä kuten _kaikilla normaaleilla_ lapsilla mutta suurin osa ajasta on oikein seesteistä ja onnellista. Mun elämässä olisi valtava aukko ilman sisarta, se olisi ihan mieletön puute. En tietenkään sitä yksilapsisena tietäisi mutta nyt tiedän.
 
minulla ei ole tippaakaan turvaverkkoa, eli ei siis isovanhempia ja kummeja tai tätejä tai muuta apua auttamassa. Kukaan ei ole koskaan hoitanut ulkopuolisena perheemme lapsia sekuntiakaan. Lapsia on kolme, ja neljäs tekeillä. Yhteistä vapaa-aikaa ei ole koskaan, missään ei pääse käymään ilman lapsia. Moni vastaavassa tilanteessa olisi hermoraunio.

Nyt ei ole kyse sädekehän kiillotuksesta kun sanon tämän kaikille jotka pähkäilevät jaksamisensa kanssa; ihminen saa tarvittaessa itsestään uskomattomat voimavarat irti, ja samalla silti tyyneyden ja rauhallisuuden säilyttäen. En väitä että tilanteeni olisi ihanteellinen (ottaisin minäkin ne tukiverkot jos vain jostain saisin) mutta olen käynyt läpi sen hermokireyden, stressin ja uupumuksen ja pakon edessä - koska minulla ei muuta apua ole - olen myös löytänyt keinon siihen jaksamiseen. Olen henkisesti tasapainoinen ja onnellisempi kuin varmaan ikinä, ja lasten hoito ei uuvuta eikä ole raskasta.
Avainsana tähän ongelmaan on henkinen kehitys, mindfullness, ja itsehoito erilaisia terapiamuotoja käyttäen. Tällä tavoin yksi ihminen voi saada "kolmen voimat" itse niin halutessaan.
 
Toivottavasti et ole tosissasi etta jokaisen pitaisi velvollisuudentunnosta hankkia veronmaksajia :). Maailma on ihmisia taynna ja enempaa ei todellakaan tarvita. Tulevaisuudessa Suomessakin tulee olemaan paljon enemman ulkomaalaisia, enka puhu mistaan pakolaisista, niinkuin nyt on jo muissa Euroopan maissa.

Elakkeita tuskin tullaan tulevaisuudessa enaa maksamaan, joten sekin huoli on poissa tulevaisuuden veronmaksajilta.
´
Järjettömämpi peruste se silti ei taida olla kuin ap:n järkevyys päätyä siihen että ainut järkevä tapa ajatella on päätyä yksilapsisuuteen. En lähtisi myöskään ennustamaan onko vaiko eikö tuelvaisuudessa Suomessa enemmän vai vähemmän tänne muuttaneita veronmaksajia. Maantieteellisesti suomessa on omat heikkoudet (ainakin toistaiseksi) houkutella ihmisiä tänne asumaan olosuhteissa joihin kaikki eivät ole tottuneet. Loppu on kai kiinni ihmisten suvaitsevaisuudesta ja politiikasta jota he tekevät tai kannattavat. Siitäkään en ole ihan varma houkuttaako suomalainen yhteiskunta tänne muuttamaan muualta.
 
Viimeksi muokattu:
´
Järjettömämpi peruste se silti ei taida olla kuin ap:n järkevyys päätyä siihen että ainut järkevä tapa ajatella on päätyä yksilapsisuuteen.

Voi pyhä yksinkertaisuus... tietääkseni olen täällä kysynyt, että ONKO JÄRKEÄ hankkia useampia lapsia, en ole toitottanut suurena totuutena, että EI OLE järkeä. Sen sijaan monilapsisten perheiden äidit ovat vastanneet, että kieltämättä EI ole JÄRKEÄ, mutta ovat tehneet lapset siitäkin huolimatta.

Joillakin ei vissiin logiikka oikein pelaa täysillä... enkä vihjaa, että johtuisi monen lapsen kanssa hankitusta väsymyksestä, mutta kylläpä tuo logiikan puute pistää silmään joka tapauksessa ;)
 
Mulla on kaksi veljeä ja niiden sekä heiden perheiden kanssa hyvät välit. Se on ollut ihan kivaa. Mun eksällä ei ollut sisaruksia ja sitä harmitti. Oli jopa vähän kateellinenkin mun läheisistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämän illassa;24418486:
Mulla on kaksi veljeä ja niiden sekä heiden perheiden kanssa hyvät välit. Se on ollut ihan kivaa. Mun eksällä ei ollut sisaruksia ja sitä harmitti. Oli jopa vähän kateellinenkin mun läheisistä.

Minäkin ketjua silmäillessäni mietin, että vaikka muuten suhteeni muiden perheiden lapsilukuun on jotakuinkin ambivalentti, olen kovin, kovin kiitollinen vanhemmilleni siitä, että soivat minulle monta sisarusta.
:)
 
[QUOTE="vieras";24418207]Ensinnäkin AP, sun asenne on tosi hyökkäävä ja veemäinen. Ehkä et tarkoita sitä mutta sellaisen kuvan siitä saa. Meitä aikuisiakin on niin moneen junaan. Mulla on yksilapsisia kavereita jotka ovat jo sen yhden kanssa helisemässä ja ensimmäiset vuodet varsinkin ovat olleet todella kurjia. Heidän kohdallaan salaa toivonkin että jättävät ainakin toistaiseksi lasten hankkimisen siihen. En sano että sinä kuulut heihin mutta hyvin voisin kuvitella heidän suoltavan suustaan tuota mitä sinä suollat. Meillä on ikäeroa 4,5 vuotta ja aivan unelmaikäero. Ihmettelen mihin se aika menee jos ei kahdelle riitä tarpeeksi :O Mulla on PALJON omaa aikaa, on yhteistä aikaa lasten kanssa, toinen käy vaan koulussa, toinen on osa-aikahoidossa ja käyn osa-aikatöissä. Ei ole mustasukkaisuutta, uhmaa on välillä kuten _kaikilla normaaleilla_ lapsilla mutta suurin osa ajasta on oikein seesteistä ja onnellista. Mun elämässä olisi valtava aukko ilman sisarta, se olisi ihan mieletön puute. En tietenkään sitä yksilapsisena tietäisi mutta nyt tiedän.[/QUOTE]

Ensinnäkin, uskon että jokainen lukee aloituksen omista lähtökohdistaan. Jonkun asenne ja elämäntilanne on sellainen, että pitää aloitusta veemäisenä, toisen elämäntilanne on sellainen, että kykenee ihan tyynesti suhtautumaan eri elämäntilanteessa olevan ihmisen mietintöihin ja pohdintoihin.

Tuolla on ollut yhtä sun toista aloitusta nyt yksilapsisista perheistä. Jos joku siellä kirjottaisi, että yhden lapsen äidit ovat itsekkäitä p*skoja, niin itsessäni se ei herättäisi mitään suurempia tunteita. Tedän itse oman elämäntilanteeni enkä koe jonkun tuntemattoman mielipidettä mitenkään uhkaavana.

Sen sijaan silloin, kun itse pelkäisin/epäilisin ihan piilotajuisestikin, että jossain asiassa on perää, pitäisi kirjoitusta veemäisenä ja kamalana... Silloin koira älähtää, kun kalikka kilahtaa... Kyllä näistäkin vastauksista huomaa, ketkä ovat oikeasti sinuja monilapsisuutensa kanssa ja ketkä tarvitsevat hirveää jeesailua ja pönkitystä siihen, että tuntevat tehneensä oikean ratkaisun useita lapsia hankkiessaan... ei silloin puolusteta omia ratkaisuja niskakarvat pörhöllä, kun asenne on seesteinen ja tyytyväinen...

Ei millään pahalla...
 
Mun mielestä on järkeä saada useampi lapsi. Lapsiahan siis saadaan eikä tehdä. Esikoista kohtaan tuntema rakkaus meillä oli niin suurta, että halusimme hälle pikkusiskon tai veljen ja sitten tuli sisko. Vajaan kahden vuoden ikäerolla nuo siskokset ovat erottamattomat, yhteinen side mikä heillä on jotain niin hellyyttävää ja antaa ihanan turvan ajatuksen tasolla sitä ajatellen kun miehen kanssa meistä joskus aika jättää niin heillä on tukea toisistaan ja mahdollisista tulevista sisaruksista. Mun mielestä on todellinen rikkaus lapselle saada sisaruksia! Itse en voisi kuvitella elämääni ilman pikkuveljeäni, niin rakas mulle on, joten haluan omien lasteni kokevan myös sen yhteenkuuluvuuden tunteen omien sisarustensa kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhden lapsen onnellinen äiti;24418470:
Voi pyhä yksinkertaisuus... tietääkseni olen täällä kysynyt, että ONKO JÄRKEÄ hankkia useampia lapsia, en ole toitottanut suurena totuutena, että EI OLE järkeä. Sen sijaan monilapsisten perheiden äidit ovat vastanneet, että kieltämättä EI ole JÄRKEÄ, mutta ovat tehneet lapset siitäkin huolimatta.

Joillakin ei vissiin logiikka oikein pelaa täysillä... enkä vihjaa, että johtuisi monen lapsen kanssa hankitusta väsymyksestä, mutta kylläpä tuo logiikan puute pistää silmään joka tapauksessa ;)

Minusta lasten hankkimisen tai hankkimatta jättämisen kohdalla ei ole loogista kysyä järkevyyttä tai järjellistä perustetta. Enemmän se on biologiaa, tarvetta perheeseen, tarvetta säilyttää itsenäisyys, tarvetta jatkaa sukua, tarvetta rajoittaa maapallonväkilukua, tarvetta säilyttää suomalaisuutta, tarvetta johonkin joka ei välttämättä ole järjellistä tai loogista. Tai ainakin ne loogiset järjelliset perusteet ovat hyvinkin ristiriitaisia keskenään.

Järjellistä tarvetta ei pitäisi myöskään olla siihen että arvostelee toisen tekemiä ratkaisuja, jos jollakin on useampi lapsi, pitäisikö niitä "vähentää" tai antaa niille joilla ei lapsia ole tai jotka niitä eivät esim. halua ollenkaan. Jos joku päätyy yksilapsisuuteen mikä on tai olisi se järjellinen tai looginen peruste että hänen kuuluisi ajatella samoin kuin se joka haluaa "lisääntyä ja täyttää maan" tai jotakin muuta.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä