onko vanhemmuus nykyisin kilpailua?

[Neith]

varusteurheilua pahimmillaan, kaiken pitäisi olla tietyn merkkistä, tuntuu kuin olisi hirveä kilpailu kuka on paras vanhempi kun ostaa kaiken muka tarvittavan tavaran
kilpailua siitä että kenen lapsi on etevin, nokkelin, taitavin
kuka oppii ensimmäisenä kaiken
ylpeyttä ei saisi tuntea esim. siitä että 3v lapsi kasaa 40 palan palapelin itse kun tuhannet muut kasaavat sen jo aiemmin.. :headwall:
kävely ja puhuminen, kuivaksi opettelu ovat kilpailuja, joissa "epäonnistuvat" saavat kokea huonommuutta
jos ei lapsi ole 2v kuiva,puhu kunnolla ja osaa ties vaikka mitä niin joko lapsessa on vikaa tai sitten on laiskat vanhemmat

sitten löytyy kaikki eri kasvatus suuntaukset, on montessoria jne. kymmeniä eri nimityksiä.. mistä ilmeisesti pitäisi sitten vanhempien hyvin aikaisessa vaiheessa valita se mieluisa, ei riitä se fiilispohjalta maalaisjärkeä käyttäen kasvatus..

sitten on tietysti tuo imetys, paineita luodaan ja ikäänkuin kilpaillaan siitä kuka pääsee niihin suosituksiin parhaiten, kuka noudattaa parhaiten kaikkia kieltoja, ohjeita, suosituksia.. jo ihan raskausajasta lähtien.. ja ne jotka onnistuu voivat sitten kiillottaa sädekehäänsä niiden kustannuksella jotka eivät syystä taikak toisesta siinä "onnistu"
voidaan siis kutsua niitä vanhempia huonoiksi, välinpitämättömiksi
sitten on ekologisuus, taas voidan kilapilla asiasta
samoin kun kotihoito vs päiväkoti
ja jos lapsi ei osoita merkkiä erinomaisuudesta niin siinä on oltava vikaa, kaikki "puutteet" voidaan kätevästi korjata jollain diagnoosilla
joko lapsi jätetään oman onnensa nojaan tai sitten pistetään kuplaan turvaan ja kääritään vielä varmuudeksi pumpuliin, ettei vaan vahingossakaan joudu kokemaan ikäviä juttuja, pettymyksiä, epäonnistumisia ja kolhuja

tuntuu kuin nykypäivänä vanhemmuus olisi jotain kilpajuoksua jonka voittaja on se kenen lapsesta tulee paras, menestynein ja fiksuin

 

[Neith]

olen siis katsonut "sivistäviä" tv ohjelmia
ja täällä lukenut juttuja..

 

["sunny"]

Eiköhän se ole ihan oma valinta ottaako kaikesta paineita vai ei. Vaihda kaveripiiriä jos ne tommoisesta välittää.

 

["vieras"]

Koulumaailmassa ja sukujuhlilla sen vasta huomaakin.
Sukulaisia ei voi vaihtaa tai valita.

 

[muhvi]

No voihan se kilpailulta tuntua jos sen niin aattelee. Mutta kyllä mä tiän mitä tarkotat, aina on joku jonka lapsi on parempi jossain ja aina on vanhempia jotka ostavat lapsilleen vain sitä kalleinta ja hienointa vaatetta. Vaikka mä oon sitä mieltä että kukin tekee niinku tahtoo, ei vaikuta mun vanhemmuuteen jos jollain on rahaa ostaa kalliimpia vaatteita lapsilleen kun mulla. Mutta sitten on se toisten vähättely...se on ärsyttävää siis justiinsa että jos mä oon innoisstani omasta lapsestani niin mun kaveri aina sanoo että "joo no se voi olla hyvä tossa mutta asiat muuttuu ja sit sun lapsi ei oo hyvä tossa asiassa" Siis kyllä mä tiän että kaikki ei voi olla hyviä kaikessa mutta eikö mulla ole oikeutta iloita siitä että lapseni saa hyvää palautetta koulussa?? Jotenkin tulee sellanen tunne että jos toisen lapsi on oikeasti hyvä jossain niin sitä heti vähätellään tai sit aikuiset on oikeesti niin kovin kateellisia.

 

["kaari"]

Kyllä se siltä joskus tuntuu. Mä luovuin jo ajat sitten toivosta, meidän lapsista ei tule kasvamaan koskaan "järkeviä ja terveitä" ihmisiä, vaan siks että äiti ei ole kyennyt parhaaseen . Monta rimanalitusta on jo tullut ja tunnustan että monasti menen sieltä missä aita on matalampi.

Minkäs teet, lapsen koko elämähän määrittyy ensimmäisen 2-3 vuoden aikana...

 

[Madicken04]

Kaipa kaikesta saa kilpailua jos näin haluaa. Kieltämättä monet aloituksen jutut kuulostivat "tuttuilta" ja varmasti jos noita tarpeeksi kuuntelee se lisää paineita.

Tuo diagnoosi-juttu kyllä oli mielestäni ihan huu-hata.

 

["Hip"]

Minä kuulun äiteihin, jotka herkästi kertoo oman lapseni "saavutuksista", mutta osaan myös kehua toisten lasten tekoja. En kilpaile kuitenkaan, vaan olen vain ylpeä omasta lapsestani, niin kuin mielestäni jokaisen vanhemman tulisi olla ja myös näyttää se (ainakin lapsilleen).

 

[Neith]

Kaipa kaikesta saa kilpailua jos näin haluaa. Kieltämättä monet aloituksen jutut kuulostivat "tuttuilta" ja varmasti jos noita tarpeeksi kuuntelee se lisää paineita.

Tuo diagnoosi-juttu kyllä oli mielestäni ihan huu-hata.

no siis tarkoitin sitä että muilta tulee noita "diagnooseja" tai sitten on helpompi saada kritiikki loppumaan kun sanoo että lapsella on se ja se diagnoosi..
lapsessahan ei tarvitse oikeasti olla mitään vikaa

 

[Madicken04]

[QUOTE="Hip";22248390]Minä kuulun äiteihin, jotka herkästi kertoo oman lapseni "saavutuksista", mutta osaan myös kehua toisten lasten tekoja. En kilpaile kuitenkaan, vaan olen vain ylpeä omasta lapsestani, niin kuin mielestäni jokaisen vanhemman tulisi olla ja myös näyttää se (ainakin lapsilleen).[/QUOTE]

Noin juuri. Ja kyse on nimenomaan sen lapsen saavutuksesta, uudesta taidosta tms. Eli toki äiti on ylpeä kun lapsi oppii kävelemään, tekemään sen palapelin, ajamaan polkupyörällä jne riippumatta siitä kuinka moni muu samanikäinen lapsi on jo tuon taidon aiemmin omannut.

Täällä usein törmää tuohon vähättelyyn kun joku iloitsee lapsensa uudesta taidosta: "Mitä ihmeellistä tossa muka on? Mun lapsi teki ton saman jo paljon nuorempana!"...

 

[nohan]

Noin juuri. Ja kyse on nimenomaan sen lapsen saavutuksesta, uudesta taidosta tms. Eli toki äiti on ylpeä kun lapsi oppii kävelemään, tekemään sen palapelin, ajamaan polkupyörällä jne riippumatta siitä kuinka moni muu samanikäinen lapsi on jo tuon taidon aiemmin omannut.

Täällä usein törmää tuohon vähättelyyn kun joku iloitsee lapsensa uudesta taidosta: "Mitä ihmeellistä tossa muka on? Mun lapsi teki ton saman jo paljon nuorempana!"...

Peesi. Ja ennen kaikkea joskus tuntuu että ei olla iloisia lapsen oppimisesta vaan ennemmin omasta "kasvatuskyvystä". Tyyliin "kyllä MINÄ aloin potattaa NicoPetteriä jo 7kk vanhana..."

Äidit ottaa kisaa omasta kyvystää kasvattaa/opettaa lapsiaan, ja unholaan jää kokonaan se seikka että jokainen lapsi on yksilö...se että lapset oppii eriasioita eri tahdissa on aikalailla luonnollista

 

[Madicken04]

no siis tarkoitin sitä että muilta tulee noita "diagnooseja" tai sitten on helpompi saada kritiikki loppumaan kun sanoo että lapsella on se ja se diagnoosi..
lapsessahan ei tarvitse oikeasti olla mitään vikaa

Nuo keittiödiagnoosit nyt sopii jättää omaan arvoonsa, muutenhan varmaan 80% lapsista olisi vähintään jotain adhd-tapauksia.

Se pitää kieltämättä paikkansa että kritiikin, arvostelun ja ihmettelyn saa loopumaan tai ainakin vähenemään siinä vaiheessa kun sille löytyy syy (vaikka juuri se diagnoosi). Tällä siis tarkoitan lapsia joilla oikeasti on jotain vialla ja kehitys on selvästi poikkeavaa. Ei ole äidillekään kivaa elää vuosia epätietoisuudessa ja huolessa, kykenemättä antamaan ympäristölleen vastauksia siihen miksi se Nico-Petteri ei vieläkään kävele/puhu/leiki muiden lasten kanssa jne. Eli toki se helpottaa monella tapaa ja antaa jopa sellaista synninpäätöä vanhemmalle itselleen. Muttei se suinkaan meinaa että lapsi voitaisiin tämän jälkeen jättää oman onnensa nojaan ja unohta akoko kasvatus, päinvastoin sitä hommaa tulee varmasti lisää moninkertaisesti siihen mitä ns. terveen lapsen hoito ja kasvatus pitää sisällään.

 

["vieras"]

olen siis katsonut "sivistäviä" tv ohjelmia
ja täällä lukenut juttuja..

mä olen tehnyt saman virheen pistetäänkö telkku ja tietokone kiinni

 

["kalamama"]

Kyllä se joillekin tuntuu olevan. Ja sitten kun on tälläinen vähän huonolla itsetunnolla varustettu äiti niin joskus tulee siitä surullinen mieli.

 

[Madicken04]

Peesi. Ja ennen kaikkea joskus tuntuu että ei olla iloisia lapsen oppimisesta vaan ennemmin omasta "kasvatuskyvystä". Tyyliin "kyllä MINÄ aloin potattaa NicoPetteriä jo 7kk vanhana..."

Äidit ottaa kisaa omasta kyvystää kasvattaa/opettaa lapsiaan, ja unholaan jää kokonaan se seikka että jokainen lapsi on yksilö...se että lapset oppii eriasioita eri tahdissa on aikalailla luonnollista

niin. En tiedä onko yhteiskuntamme emnnyt liian vaativaksi ja kilpailuhenkiseksi, jokaisen pitää koko ajan soittaa tekevänsä mahdollisimman paljon. vanhempainvapaitakaan ei haluata nähdä mahdollisuutena jättäytyä vähäksi aikaa pois työelämän oravanpyörästä ja vaan nauttia lapsen seurasta ja tämän kehityksen seuraamisesta, vaan silloinkin pitää toitottaa sitä kuinka paljon olen tässä tehnyt työtä samalla. Lapsen normaali kehitys nähdään äidin ansiona jne vaikka valtaosa lapsista kuitenkin kehittyy ihan normaalisti sitä tavallista arkea eläesäänkin. Ehkä siksi myös se että naapurin lapsi oppii jotain nopeammin otetaan niin henkilökohtaisena epäonnistumisena.

 

[Nöösi]

En tiedä onko yhteiskuntamme emnnyt liian vaativaksi ja kilpailuhenkiseksi, jokaisen pitää koko ajan soittaa tekevänsä mahdollisimman paljon. vanhempainvapaitakaan ei haluata nähdä mahdollisuutena jättäytyä vähäksi aikaa pois työelämän oravanpyörästä ja vaan nauttia lapsen seurasta ja tämän kehityksen seuraamisesta, vaan silloinkin pitää toitottaa sitä kuinka paljon olen tässä tehnyt työtä samalla.

Oon huomannut, että toi ei päde ainoastaan vähän nuoremmassa sukupolvessa vaan ainaki omaksi yllätykseksi monet vanhemman sukupolven ihmiset ei tykkää, jos on yli vuoden lapsen kanssa kotona. Varsinkin jos heillä ei ole tehty niin. Yleensä ottaen se, että miten on ennenkin tehty, niin samalla tavalla pitäisi tehdä aina, koska kukaan ei ole siihen kuollut.

 

["vieras"]

Kaikkihan se on aina ollut yhtä kilpailua, aina pitää laittaa paremmaksi kuin toinen. Eikä koske ainoastaan vauvajuttuja vaan ihan koko elämää. Esimerkkinä voin kertoa tapauksen, mitä olin kerran todistamassa. Siinä on useampi vanhempi ihminen tulossa sairaalasta tutkimuksista julkisella kulkuneuvolla. Jokainen pisti aina paremmaksi vaivojaan kehuskellessa/valittaessa, viimeinen veti peruukin päästään ja kehui, että MINULLAPA on syöpä.

 

[mink]

Oon huomannut, että toi ei päde ainoastaan vähän nuoremmassa sukupolvessa vaan ainaki omaksi yllätykseksi monet vanhemman sukupolven ihmiset ei tykkää, jos on yli vuoden lapsen kanssa kotona. Varsinkin jos heillä ei ole tehty niin. Yleensä ottaen se, että miten on ennenkin tehty, niin samalla tavalla pitäisi tehdä aina, koska kukaan ei ole siihen kuollut.

Näinhän se menee...mutta pelkäämpä pahoin että moni meistä, joilla on pieni lapsi, tulee olemaan heille samanlaisia mummoja. Ne asiat mitkä me koetaan olleen arhaaksi lapsellemme varmasti korostuu silloin kun omalapsi tekeekin omanlapsensa kanssa toisin. Sekavasti ilmaistu...

Mutta siis asetukset ja suositukset muuttuu, ovat 20 vuoden päästä varmaan taas ihan toista kuin nyt...Senkin vuoksi äideille soisin sen verran vahvan itsetunnon ja kuitenkin kuulevat korvat Että uskaltaa tehdä oman maalaisällinsä mukaan mutta muistaa myös kuunnella ohjeita, sieltä sukupolvienkin takaa, ja suodattaa niistä viisautta omaan vanhemmuuteen.