O
olemassa
Vieras
Onko minun mieheni kaltaisia miehiä olemassa muitakin? Tuntuu siltä kuin parisuhde olisi hänelle lähes mahdoton yhtälö ja silti hän on ennen minuakin ollut parisuhteessa useamman vuoden. Hän rakastaa minua, mutta silti hänen on jotenkin mahdoton käsittää ettei parisuhde koostu pelkistä hyvistä hetkistä.
Selvitän nyt vähän asiaa. Aikoinaan mieheni sanoi, että jos hänet saa suuttumaan niin suhde loppuu. Kuvittelin sitä aikoinaan huonoksi vitsiksi, eihän mikään parisuhde voi pelkkään suuttumiseen loppua. Hänen exänsä petti ja se suhde loppui samantien (miehenihän suuttui). Meidän suhteemme on jatkunut nyt 3 vuotta, mutta meillä on ollut noin ½ vuoden mittainen kriisi (johtuen e-pillereiden sopimattomuudesta minulle, nyt on pillerit lopetettu ja käyttäytymiseni muuttunut ja mieheni on ollut koko kriisin ajan suuttunut). Kun käyttäytymiseni oli ajoittain todella pahaa oli mies valmis lopettamaan suhteen. En itse ole hetkeksikään luovuttanut parisuhteessamme, sillä koen kriisit parisuhteessa normaaliksi silloin tällöin ja rakastan miestäni.
Ihmettelen vain, että onko jollain muulla kokemusta samanlaisesta miehestä. Miehestä, joka on heti kriisin myötä valmis luovuttamaan parisuhteessa. Mielestäni kriisimme on vahvistanut parisuhdettamme, mutta en osaa sanoa mieheni mielipidettä, sillä hän ei kykene juurikaan keskustelemaan parisuhdeasioista. Kriisin jälkeen välillä hän on uhkaillut (todella ahdistava tunne) parisuhteen lopettamisella ja välillä ollut erittäin ihana kumppani.
Ihmettelen vain, kuinka tällaista miestä pitäisi käsitellä. Toivoisin muilta kokemuksia. En enää ymmärrä mieheni jatkuvaa äkäilyä, sillä hemmottelen häntä mahdollisimman paljon. Ruoka on useimmiten valmiina (jos olen jo tullut töistä kotiin), hieron häntä melko usein, tuon kerran kuukaudessa yllätyspaketteja (yleensä hänen lempisarjakuviaan), pidän huolta taloudesta (hän on lähes joka ilta autotallissa) ja rakasteluhalujakin löytyy (niitä ei tosin miehellä juurikaan ole).
Hän on ennen kriisiä puhunut mm. lapsien hankinnasta ja tulevaisuudestamme eli hän on mielestäni täysin sitoutunut minuun (siis ollut ainakin ennen kriisiä). Hänen veljensäkin on maininnut, ettei mieheni ole koskaan käyttäytynyt näin rakastavasti ketään muuta naista kohtaan, eikö se jo kerro jotain? Koen vain itseni turraksi kun joudun kuuntelemaan rakastamaltani mieheltä uhkailuja ja silti tiedän ettei hän niitä tarkoita. Koen oloni todella avuttomaksi, sillä vaikka kuinka paljon hemmottelen niin se ei riitä. Mieheni suuttuu nykyään lähes mitättömistä asioista (jos esim. ilmaisen mielipiteeni, ettei joku tuote ole mielestäni fiksu ostos, mieheni suuttuu heti). Sekin ahdistaa, että mieheni pysyy vihaisena parhaimmillaan kaksikin päivää ja silloin laukoo vain loukkauksia.
Älkää antako mitään erotkaa-ohjeita, sillä olen sitoutunut tähän mieheen loppuelämäkseni. Haluaisin vain jotain ohjeita, miten pystyn pitämään mieheni onnellisena, kun kaikki tuntuu nykyään suututtavan hänet. Parisuhteesta keskustelu on aivan varma riidan alku... Ja ei, itse en loukkaa miestäni henkilökohtaisesti ollessani vihainen. Neuvoja...
Selvitän nyt vähän asiaa. Aikoinaan mieheni sanoi, että jos hänet saa suuttumaan niin suhde loppuu. Kuvittelin sitä aikoinaan huonoksi vitsiksi, eihän mikään parisuhde voi pelkkään suuttumiseen loppua. Hänen exänsä petti ja se suhde loppui samantien (miehenihän suuttui). Meidän suhteemme on jatkunut nyt 3 vuotta, mutta meillä on ollut noin ½ vuoden mittainen kriisi (johtuen e-pillereiden sopimattomuudesta minulle, nyt on pillerit lopetettu ja käyttäytymiseni muuttunut ja mieheni on ollut koko kriisin ajan suuttunut). Kun käyttäytymiseni oli ajoittain todella pahaa oli mies valmis lopettamaan suhteen. En itse ole hetkeksikään luovuttanut parisuhteessamme, sillä koen kriisit parisuhteessa normaaliksi silloin tällöin ja rakastan miestäni.
Ihmettelen vain, että onko jollain muulla kokemusta samanlaisesta miehestä. Miehestä, joka on heti kriisin myötä valmis luovuttamaan parisuhteessa. Mielestäni kriisimme on vahvistanut parisuhdettamme, mutta en osaa sanoa mieheni mielipidettä, sillä hän ei kykene juurikaan keskustelemaan parisuhdeasioista. Kriisin jälkeen välillä hän on uhkaillut (todella ahdistava tunne) parisuhteen lopettamisella ja välillä ollut erittäin ihana kumppani.
Ihmettelen vain, kuinka tällaista miestä pitäisi käsitellä. Toivoisin muilta kokemuksia. En enää ymmärrä mieheni jatkuvaa äkäilyä, sillä hemmottelen häntä mahdollisimman paljon. Ruoka on useimmiten valmiina (jos olen jo tullut töistä kotiin), hieron häntä melko usein, tuon kerran kuukaudessa yllätyspaketteja (yleensä hänen lempisarjakuviaan), pidän huolta taloudesta (hän on lähes joka ilta autotallissa) ja rakasteluhalujakin löytyy (niitä ei tosin miehellä juurikaan ole).
Hän on ennen kriisiä puhunut mm. lapsien hankinnasta ja tulevaisuudestamme eli hän on mielestäni täysin sitoutunut minuun (siis ollut ainakin ennen kriisiä). Hänen veljensäkin on maininnut, ettei mieheni ole koskaan käyttäytynyt näin rakastavasti ketään muuta naista kohtaan, eikö se jo kerro jotain? Koen vain itseni turraksi kun joudun kuuntelemaan rakastamaltani mieheltä uhkailuja ja silti tiedän ettei hän niitä tarkoita. Koen oloni todella avuttomaksi, sillä vaikka kuinka paljon hemmottelen niin se ei riitä. Mieheni suuttuu nykyään lähes mitättömistä asioista (jos esim. ilmaisen mielipiteeni, ettei joku tuote ole mielestäni fiksu ostos, mieheni suuttuu heti). Sekin ahdistaa, että mieheni pysyy vihaisena parhaimmillaan kaksikin päivää ja silloin laukoo vain loukkauksia.
Älkää antako mitään erotkaa-ohjeita, sillä olen sitoutunut tähän mieheen loppuelämäkseni. Haluaisin vain jotain ohjeita, miten pystyn pitämään mieheni onnellisena, kun kaikki tuntuu nykyään suututtavan hänet. Parisuhteesta keskustelu on aivan varma riidan alku... Ja ei, itse en loukkaa miestäni henkilökohtaisesti ollessani vihainen. Neuvoja...