Onko

[olemassa]

Onko minun mieheni kaltaisia miehiä olemassa muitakin? Tuntuu siltä kuin parisuhde olisi hänelle lähes mahdoton yhtälö ja silti hän on ennen minuakin ollut parisuhteessa useamman vuoden. Hän rakastaa minua, mutta silti hänen on jotenkin mahdoton käsittää ettei parisuhde koostu pelkistä hyvistä hetkistä.

Selvitän nyt vähän asiaa. Aikoinaan mieheni sanoi, että jos hänet saa suuttumaan niin suhde loppuu. Kuvittelin sitä aikoinaan huonoksi vitsiksi, eihän mikään parisuhde voi pelkkään suuttumiseen loppua. Hänen exänsä petti ja se suhde loppui samantien (miehenihän suuttui). Meidän suhteemme on jatkunut nyt 3 vuotta, mutta meillä on ollut noin ½ vuoden mittainen kriisi (johtuen e-pillereiden sopimattomuudesta minulle, nyt on pillerit lopetettu ja käyttäytymiseni muuttunut ja mieheni on ollut koko kriisin ajan suuttunut). Kun käyttäytymiseni oli ajoittain todella pahaa oli mies valmis lopettamaan suhteen. En itse ole hetkeksikään luovuttanut parisuhteessamme, sillä koen kriisit parisuhteessa normaaliksi silloin tällöin ja rakastan miestäni.

Ihmettelen vain, että onko jollain muulla kokemusta samanlaisesta miehestä. Miehestä, joka on heti kriisin myötä valmis luovuttamaan parisuhteessa. Mielestäni kriisimme on vahvistanut parisuhdettamme, mutta en osaa sanoa mieheni mielipidettä, sillä hän ei kykene juurikaan keskustelemaan parisuhdeasioista. Kriisin jälkeen välillä hän on uhkaillut (todella ahdistava tunne) parisuhteen lopettamisella ja välillä ollut erittäin ihana kumppani.

Ihmettelen vain, kuinka tällaista miestä pitäisi käsitellä. Toivoisin muilta kokemuksia. En enää ymmärrä mieheni jatkuvaa äkäilyä, sillä hemmottelen häntä mahdollisimman paljon. Ruoka on useimmiten valmiina (jos olen jo tullut töistä kotiin), hieron häntä melko usein, tuon kerran kuukaudessa yllätyspaketteja (yleensä hänen lempisarjakuviaan), pidän huolta taloudesta (hän on lähes joka ilta autotallissa) ja rakasteluhalujakin löytyy (niitä ei tosin miehellä juurikaan ole).

Hän on ennen kriisiä puhunut mm. lapsien hankinnasta ja tulevaisuudestamme eli hän on mielestäni täysin sitoutunut minuun (siis ollut ainakin ennen kriisiä). Hänen veljensäkin on maininnut, ettei mieheni ole koskaan käyttäytynyt näin rakastavasti ketään muuta naista kohtaan, eikö se jo kerro jotain? Koen vain itseni turraksi kun joudun kuuntelemaan rakastamaltani mieheltä uhkailuja ja silti tiedän ettei hän niitä tarkoita. Koen oloni todella avuttomaksi, sillä vaikka kuinka paljon hemmottelen niin se ei riitä. Mieheni suuttuu nykyään lähes mitättömistä asioista (jos esim. ilmaisen mielipiteeni, ettei joku tuote ole mielestäni fiksu ostos, mieheni suuttuu heti). Sekin ahdistaa, että mieheni pysyy vihaisena parhaimmillaan kaksikin päivää ja silloin laukoo vain loukkauksia.

Älkää antako mitään erotkaa-ohjeita, sillä olen sitoutunut tähän mieheen loppuelämäkseni. Haluaisin vain jotain ohjeita, miten pystyn pitämään mieheni onnellisena, kun kaikki tuntuu nykyään suututtavan hänet. Parisuhteesta keskustelu on aivan varma riidan alku... Ja ei, itse en loukkaa miestäni henkilökohtaisesti ollessani vihainen. Neuvoja...

 

[Rendez- Vous]

Pahalta kuulostaa ja vielä pahemmalta tuntuu sanoa, että miehesi on jo omalta osaltaan luovuttanut.

Ailahtelu, paha olo, uhkailu suhteen loppumisesta ja useat riidat ovat tämän kaiken seurausta.

Häntä ei oikein huvita jatkaa. Syystä tai toisesta.

 

[U]

Kuulostaa ihan minun mieheltäni.jos sanon ääneen mitään mistä ei pidä uhkaa erolla.vitut siihen mikä auta kuin vaihto.kyllästyttää tällanen.luulen et lapsuudestaan jotain traumoja ei saisi puhua mitään parisuhdeasioitaei sanoa negatiivisia mielipiteitä vaik kuin varovasti yrittää

 

[yks]

Harvoin minäkään mistään suoraan syytän lapsuuden traumoja, mutta tapauksessanne voi olla siitä kyse. Selviää parhaiten, kun juttelee miehen veljen kanssa heidän lapsuudestaan ja vertaa hänen käyttäytymistäänkin.

Mutta usein perheen lapset reagoivat eritavalla erilaisiin asioihin, joten voi olla, että veli on aivan erilainen.

Jotenkin taustalla voisi olla se, että perheen isää ei saanut suututtaa. Myös äiti on voinut alistua isän tahtoon ja miehesi pitää sitä normaalina käyttäytymismallina. Osaltaan on varmasti vaikuttanut hänen kokemansa petetyksi tuleminen.

Hän ei ehkä tiedosta omaa käyttäytymistään ja sen vaikutuksia sinuun. Teidän tulisikin yrittää puhua asiasta ja jopa käydä jossain parisuhdeneuvonnassa kommunikointinne sujuvoittamiseksi ja miehelle voisi jopa yksilöterapia tehdä hyvää. Ei ole enää normaalia suuttua jokaisesta pikkuasiasta.

Sinun asenteen ei pitäisi olla, että miten sinun tulee kohdella vaikeaa miestä, vaan sinun tulee pystyä käyttäytymään ihan normaalisti ja miehen sietää sitä, että hänen kanssaan ollaan välillä eri mieltä. Se ei ole kuitenkaan maailman tai edes parisuhteen loppu.

Teillä voi olla vielä ihan hyvä parisuhde edessänne, kun selvitätte ongelmanne riittävän perusteellisesti.

Voimia sinulle

 

[:?]

Miten olisi, jos vain et edes yrittäisi puhua parisuhteestanne. Ohittaisit koko asian aivan täysin. Ja kaikki muutkin asiat. Eläisit kuin normaalisti ilman miellyttämisen tuskaa, jonka miehesi varmaan aistii ja se saa hänet kiukuttelemaan jotta jatkaisit hänen miellyttämistään.

Kun hän seuraavan kerran uhkaa erolla, heittäydy mykäksi. Totea vain, että sinä et haluaisi suhdetta lopettaa, mutta eihän toista voi pakottaakaan jäämään. Loukkaukset ja muut kiukuttelut ohita täysin. Anna niiden valua kuin vesi hanhen selästä. Vastaa vaikka aina, että ""kiitos"" äläkä mitään muuta tai ""jaa"".

Älä suostu tuohon riitelyyn/kiukutteluun. Olet kai tietoinen, että joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy eli anna miehen olla ja yritä vain olla siinä rinnalla. Kokeile kuinka kauan hän jaksaa yksin kiukutella.

Jos passaat ja paapot häntä lopettaaksesi hänen kiukuttelunsa, niin tiedät varmaan itsekin, että se ei tehoa. Mies vain saa siitä vettä myllyynsä.

Suuri todennäköisyys on, että miehesi on yksinkertaisesti luonnevikainen, joten onnea yhteiselle taipaleelle! Ei tule olemaan helppo tie...

 

[U]

Mun mies ainoa lapsi.äiti häipynyt kun 10v.isän tiedän ankaraksi.ei kyl puhu niistä mitään.

 

[Up]

Öh.nostan