Onkohan meidän liitto kohta kriisissä?

["Vieraana"]

[QUOTE="A.p";30585737] Nyt on se hetki jolloin parisuhteen tila pitää punnita; nyt voisin vielä muuttaa lasten kanssa pois, kun nuorimmat eivät ole koulussa.[/QUOTE]

Miksi, miksi ja miksi sinun pitäisi muuttaessasi ottaa lapset mukaan? Isä on yhtälailla vanhempi. Ettekö voi erotessanne asua taloa vuoroviikoin lasten kanssa?

 

[tsipidii]

Mä en laittais niitä lapsia mukaan, ellen mä tietäis varmasti, että anoppi ei niin halua Mutta mä olenkin vittumainen.

 

[siksi.]

[QUOTE="Vieraana";30586621]Miksi, miksi ja miksi sinun pitäisi muuttaessasi ottaa lapset mukaan? Isä on yhtälailla vanhempi. Ettekö voi erotessanne asua taloa vuoroviikoin lasten kanssa?[/QUOTE]

No kun eihän se isä voi ravata lastensa kanssa siellä anopillaan sitten. Juurihan se kävi ilmi, ettei anoppi jaksa niitä lapsia.

 

[tuli mieleen]

[QUOTE="a.p";30586597]On varmasti anoppi, mutta toki ihmettelen tätä jatkuvaa kotoa poissaoloa.
Onkohan se niin,että miehelle riittää kun on ruoka pöydässä ja akka persus pystyssä sängyssä, ja nainen kaipaisi sitä yhdessäoloa ja keskustelua?

Tuo valehtelu aukaisi silmät, ei tässä niin hyvin ole asiat olleetkaan. On toki kun MINÄ järjestelen kaikenlaista kivaa,leffailtoja ja lomamatkoja.Mies ei tee mitään. Eikä taida kiinnostaakaan.[/QUOTE]

Jos kerran mieheltä valehtelu sujuu, niin kannattaa tosiaan miettiä, onko näiden kaikkien reissujen takana sittenkään oikeasti anoppi.

 

[Nanemone]

Ihanko se nyt joku rikos on että omaa äitiään käy auttelemassa? Käsitin et ei toi nyt sentään ihan päivittäistä ole kuitenkaan?

Kai sä nyt päivän tai pari viikossa ilman miestä pärjäät.. Ja eronko jälkeen ne lapset sit isäänsä enemmän näkis? Älä nyt viitsi.

Typerin syy erolle vähään aikaan.

Mun isä käy äitiään kattomassa JOKA PÄIVÄ. Olen todella ylpeä isästäni että hän on noin hyvä poika äidilleen. Tosin mummi on jo 92-v ja vanhainkodissa, eikä isällä oo pieniä lapsia jotka jäis nyt jotenkin ilman isänsä huomiota sillä aikaa.

Ei mua myöskään haittais jos mun anoppi pyytäis poikaansa eli mun miestäni kerran viikossa auttelemaan jossain henk koht jutussa. Tai siitä jos mun mies ei haluais kertoa kaikkia äitinsä asioita mulle. Kai ihmisillä on oikeus yksityisyyteen ja apuun? Onhan tuo sunkin anoppis lapsensa kasvattanut.. kai sillä jotain arvoa on. Mielestäni hän on apunsa ansainnut. Ja sun mies on vaan hyvä ihminen kun auttelee.

Sinä tässä se ongelma tunnut olevan.

 

["A.p"]

Kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin välillä on oma jaksaminen koetuksella. Taloa lämmitän aamusta iltaan näillä pakkasilla, edes postia ei pääse hakemaan ilman että ottaa lapset mukaan. Yksi auto käytössä, en pääse kauppaan......
En tosiaan halua lapsia sinne mukaan, enkä usko että mies ottaisi edes. Anoppi ei osaa yhtään ottaa lapsia huomioon.
Mutta soittelin vanhaan työpaikkaan ja pääsen aloittamaan kokopäiväisenä. Mies on 2 viikkoa putkeen iltavuorossa ja päivystää viikolloput, mutta joka kolmas viikko on sitten sama vuoro jolloin voi jotain tehdä yhdessä..jos ei sitten äitinsä luokse mene.

Olen vissiin ainoa jota puolison valehtelu häiritsee. Pitänee tottua vaan.
Mies ei ole puhunut sanaakaan sen jälkeen kun tuli äidiltään. Jatketaan lasten kanssa leikkejä ja koetan arvailla onko heittämässä meitä nyt pihalle.

 

["A.p"]

[QUOTE="Vieraana";30586621]Miksi, miksi ja miksi sinun pitäisi muuttaessasi ottaa lapset mukaan? Isä on yhtälailla vanhempi. Ettekö voi erotessanne asua taloa vuoroviikoin lasten kanssa?[/QUOTE]

Kun mies näkee lapsia n.kerran viikossa, on lasten parempi olla äidin kanssa isä on lähinnä vieraileva tähti täällä.

 

[tuli mieleen]

[QUOTE="A.p";30586849]Kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin välillä on oma jaksaminen koetuksella. Taloa lämmitän aamusta iltaan näillä pakkasilla, edes postia ei pääse hakemaan ilman että ottaa lapset mukaan. Yksi auto käytössä, en pääse kauppaan......
En tosiaan halua lapsia sinne mukaan, enkä usko että mies ottaisi edes. Anoppi ei osaa yhtään ottaa lapsia huomioon.
Mutta soittelin vanhaan työpaikkaan ja pääsen aloittamaan kokopäiväisenä. Mies on 2 viikkoa putkeen iltavuorossa ja päivystää viikolloput, mutta joka kolmas viikko on sitten sama vuoro jolloin voi jotain tehdä yhdessä..jos ei sitten äitinsä luokse mene.

Olen vissiin ainoa jota puolison valehtelu häiritsee. Pitänee tottua vaan.
Mies ei ole puhunut sanaakaan sen jälkeen kun tuli äidiltään. Jatketaan lasten kanssa leikkejä ja koetan arvailla onko heittämässä meitä nyt pihalle.[/QUOTE]

Kysyitkö mieheltä suoraan, miksi hän valehtelee?

Tulevaisuudessa mies voi sitten käyttää iltavuoroviikkonsa äitinsä hyysäämiseen, jos omat lapsenne ovat hoidossa/koulussa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että edes yhden viikon illat kolmesta viettää perheensä kanssa.

 

["a.p"]

Joku tässä nyt mättää ja pahasti. Toki miehellä on ollut vaikeaa, kun äitinsä syyttää minua kaikesta. Haluaisi toki että me tulisimme toimeen paremmin.

Edelleen tosi surkea olo. Emme pysty tästäkään keskustelemaan, joku lukko tuli väliin.

 

[voi ei]

[QUOTE="a.p";30587839]Joku tässä nyt mättää ja pahasti. Toki miehellä on ollut vaikeaa, kun äitinsä syyttää minua kaikesta. Haluaisi toki että me tulisimme toimeen paremmin.

Edelleen tosi surkea olo. Emme pysty tästäkään keskustelemaan, joku lukko tuli väliin.[/QUOTE]

Sillä on toinen nainen. Kohta sun ei tarvitse enää miettiä jäätkö yh.ksi vai et.

 

[HippuTAR]

[QUOTE="a.p";30585851]Epäilen tosiaan jotain hormonaalista tai mielenterveyteen liittyvää ogelmaa. Kuka normaali haluaa hankaloittaa lastenlastensa elämää?

Hiljaista on mökissä.En halua miestä painostaa mutta tulen kyllä muistamaan tämän. Voisin vaikka vannoa että ensimmäistä kertaa valehteli.
Täytyy vaan kehitellä itselle jotain mieluista tekemistä. olen jättänyt harrastukset ja ystävät sen vuoksi että keretään tehdä jotain yhdessä. Mutta oikeushan se on mullakin sitten tehdä mitä lystää.[/QUOTE]

:O Minkä helvetin takia sä noin oot tehny? Ehkä miehestä tuntuu että sä ripustaudut siihen liikaa? Vaikka onkin perhe niin ei kai se sitä tarkoita että mitään muuta elämää ei voi olla?

Ja epäilen mäkin et miehes käy jossain muualla ku äitinsä luona.

 

[AivanSama]

[QUOTE="A.p";30586849]Kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin välillä on oma jaksaminen koetuksella. Taloa lämmitän aamusta iltaan näillä pakkasilla, edes postia ei pääse hakemaan ilman että ottaa lapset mukaan. Yksi auto käytössä, en pääse kauppaan......
En tosiaan halua lapsia sinne mukaan, enkä usko että mies ottaisi edes. Anoppi ei osaa yhtään ottaa lapsia huomioon.
Mutta soittelin vanhaan työpaikkaan ja pääsen aloittamaan kokopäiväisenä. Mies on 2 viikkoa putkeen iltavuorossa ja päivystää viikolloput, mutta joka kolmas viikko on sitten sama vuoro jolloin voi jotain tehdä yhdessä..jos ei sitten äitinsä luokse mene.

Olen vissiin ainoa jota puolison valehtelu häiritsee. Pitänee tottua vaan.
Mies ei ole puhunut sanaakaan sen jälkeen kun tuli äidiltään. Jatketaan lasten kanssa leikkejä ja koetan arvailla onko heittämässä meitä nyt pihalle.[/QUOTE]

Mitä kuule jos sä ihan vaan alkaisit tehdä asioita silloin, kun sulle sopii. Sä voit ilmoittaa miehellesi, että käyn tästälähin tiistaisin ja torstaisin pitsinnypläyksessä kello 18.00- 20.00 ja silloin kotona on oltava auto sinun käytettävissäsi ja miehen hoidettava lapset. Lisäksi käyt kaupassa keskiviikkona kello 17.00 ja lauantaina kello 11.00, johon tarvitset auton.

Ja nyt sä odotat, että heittääkö se sut pihalle lastenne kanssa sun omasta kodista.

Miten tää palsta on täynnä valittavia vässyköitä?????
Ota nyt ittees niskasta kiinni ja pistä asiat järjestykseen äläkä vaan ruikuta.

 

[vierass]

Mitä kuule jos sä ihan vaan alkaisit tehdä asioita silloin, kun sulle sopii. Sä voit ilmoittaa miehellesi, että käyn tästälähin tiistaisin ja torstaisin pitsinnypläyksessä kello 18.00- 20.00 ja silloin kotona on oltava auto sinun käytettävissäsi ja miehen hoidettava lapset. Lisäksi käyt kaupassa keskiviikkona kello 17.00 ja lauantaina kello 11.00, johon tarvitset auton.

Ööö, tässä on ainakin kaksi ongelmaa. Miten mies sitten pääsee töihin ja töistä pois, jos hänellä ei ole autoa käytettävissä? Miten mies pystyy hoitamaan lapset, jos hän on töissä? Pitääkö hänen luopua työpaikastaan?

Kaupassa käynnitkin on näppärintä järjestää silloin, kun mies ja auto ovat kotona. Jos mies on iltavuorossa, niin kauppaan pääsee aamupäivällä. Jos taas päivävuorossa, niin kaupassa voi käydä illalla.

Asiat on pakko sovitella yhdessä. Sanelu ei toimi.

 

[AivanSama]

Ööö, tässä on ainakin kaksi ongelmaa. Miten mies sitten pääsee töihin ja töistä pois, jos hänellä ei ole autoa käytettävissä? Miten mies pystyy hoitamaan lapset, jos hän on töissä? Pitääkö hänen luopua työpaikastaan?

Kaupassa käynnitkin on näppärintä järjestää silloin, kun mies ja auto ovat kotona. Jos mies on iltavuorossa, niin kauppaan pääsee aamupäivällä. Jos taas päivävuorossa, niin kaupassa voi käydä illalla.

Asiat on pakko sovitella yhdessä. Sanelu ei toimi.

Pahoittelut, en tiennyt miehen tekevän kolmivuoroa. No, sitten ne ajat voi sanella miehen duunien mukaan.
Mitä se mies nyt tekee? Sovittelee perheensä menoja olettaen, että hänen perheensä pyörii hänen ja äitinsä ehdoilla, tai näin ainakin ap kokee. Ap:n tarvii vaan nyt alkaa sanella ehtoja.

 

[Vierass]

Pahoittelut, en tiennyt miehen tekevän kolmivuoroa. No, sitten ne ajat voi sanella miehen duunien mukaan.
Mitä se mies nyt tekee? Sovittelee perheensä menoja olettaen, että hänen perheensä pyörii hänen ja äitinsä ehdoilla, tai näin ainakin ap kokee. Ap:n tarvii vaan nyt alkaa sanella ehtoja.

Kommunikaatio-ongelma. Asioista, kaupasta käynnistä ja muusta, pitäisi puhua ja sopia. Jos aikatauluja ei voi sovitella, niin tarvitaan toinen auto postin hakuun ja kaupassa käyntiin. Toinen auto on varmaan tarpeen myös työssä käyntiin, jotta lapset saa hoitoon ja itse pääsee töihin.

Jokos lapsille on hoitopaikka valmiina?

 

[AivanSama]

Kommunikaatio-ongelma. Asioista, kaupasta käynnistä ja muusta, pitäisi puhua ja sopia. Jos aikatauluja ei voi sovitella, niin tarvitaan toinen auto postin hakuun ja kaupassa käyntiin. Toinen auto on varmaan tarpeen myös työssä käyntiin, jotta lapset saa hoitoon ja itse pääsee töihin.

Jokos lapsille on hoitopaikka valmiina?

Kysytkö sä multa ap:n lasten hoidosta?

 

["Jenis"]

No eipä ihan kuulosta siltä, että anoppi tässä ois ainoa ongelma - ukko menee ja tulee kuten tahtoo, vaimo on lapsilauman kanssa nalkissa kotona eikä mtään omaa elämää ole. Varmaan ois syytä keskustella asioista?

 

[AivanSama]

[QUOTE="Jenis";30588100]No eipä ihan kuulosta siltä, että anoppi tässä ois ainoa ongelma - ukko menee ja tulee kuten tahtoo, vaimo on lapsilauman kanssa nalkissa kotona eikä mtään omaa elämää ole. Varmaan ois syytä keskustella asioista?[/QUOTE]

En tiedä mahtaako keskustelu enää auttaa, jos toinen on jo liepustanut 10 vuotta välittämättä pätkääkään siitä, miten se istuu perheensä elämään.
Että sinänsä mä taivun siihen, että rouva alkaa nyt vaan sanelemaan miten homma etenee tästä eteenpäin.

 

[Vierass]

Kysytkö sä multa ap:n lasten hoidosta?

Ei, vaan hoitopaikkakysymys oli ap:lle. Hoitopaikan järjestyminen usealle lapselle ei välttämättä onnistu parissa viikossa.

 

["A.p"]

Joo hoitopaikka ei järjestynytkään vielä. Viime kuulemalta päiväkodissa oli liian vähän lapsia, nyt jo täynnä. Nopeasti tilanne muuttui.
Olen jättänyt omat menoni, koska haluan viettää aikaa perheen kanssa. En halua vieraantua miehestä. Vaikka kotona olenkin suurimman osan aikaa, en ripustaudu mieheen. Tekemistä on paljon pihalla ja sisällä.
Olen liian itsepintaisesti pitänyt kiinni yhteisestä ajasta, tajuan sen vasta nyt. Voiko suhde toimia jos näemme vain ruokapöydässä?tätähän mies ei ymmärrä yhtään. Hänestä on ihan ok viettää koko viikko anoppilassa remonttihommissa. Kyselee kyllä miten kotona menee ja tulee heti kotiin jos vaikka joku lapsista sairastuu. Mutta vapaaehtoisesti ei vietä täällä aikaa.

Meillä on iso kriisi ollut puoli vuotta sitten (keskenmeno myöhäisillä viikoilla ja meinasin kuolla itsekin). Alusta asti pelkäsin miten vaikuttaa suhteeseen. Itkimme yhdessä viikkotolkulla. Nyt tuntuu että edelleen tarvitsisin miestä tueksi, mutta jotenkin etäännyimme voimakkaasti .

 

["A.p"]

Toki toinen nainenkin sopii hyvin kuvioon, ehkä ihastuksena, ei muuten.saan ihan rauhassa käyttää miehen puhelinta ja tietokonetta plus että ei tosiaan valehdella osaa. Tämä pahin alkoi vasta pari vuotta sitten kun muutimme lähemmäs anoppia. Matkaa tulee vielä se vajaa 40km. Mutta toki pidemmän aikaa ollut pieniä ongelmia.
Onneksi on appiukko!erikoinen luonteeltaan mutta tulemme hyvin toimeen.

 

[viiiras]

Suosittelen ottamaan yhteyttä paikalliseen mielenterveystoimistoon. Ehkä joku mökkihöperyys, hormonihäiriöt tai joku vastaava on iskenyt.
Jos ihminen päättää puolisonsa valehtelevan siitä, ettei toinen kerro äitinsä hlökohtaisista asioista kaikkea niin mitä vitt?!
On ehkä asiat liiankin hyvin niin monesti sitten se pieni mieli alkaa marttyyriksi ja kehittelemään asioita negatiivisiksi. Keskustelu ulkopuolisen ammattilaisen kanssa tällöin on paikallaan.

Tai.. otappa se ero kuules. Toivottavasti saat oikeasti valehtelevan, pettäjän juopon ukon seuraavaksi. Sitten ei tarvitse keksiä ongelmia enää kun niitä on oikeasti.
Itse kun näen tosimiehen sellaisena, joka huolehtii ja auttaa myös vanhempiaan, sukulaisiaan jne. Kertoo paljon. Oma perhe on toki tärkeä mutta huhhuhhei, onko toisten auttaminen liikaa? Onko mies muuten kieltänyt sua ap harrastamasta, tapaamasta omia ystäviä jne? Ei taida.. Ehkä olet itse jumittanut ja keskittynyt sairaalloisesti sinne kotiin? Silloin et näe asioita täysin realistisesti vaan kuvittelet.. Kuten tuo miten muka mies heittää pihalle? Omaa keksintöä tuollaiset.. mutta ovat korjattavissa, vaikka terapialla.

 

[kysymys]

Suosittelen ottamaan yhteyttä paikalliseen mielenterveystoimistoon. Ehkä joku mökkihöperyys, hormonihäiriöt tai joku vastaava on iskenyt.
Jos ihminen päättää puolisonsa valehtelevan siitä, ettei toinen kerro äitinsä hlökohtaisista asioista kaikkea niin mitä vitt?!
On ehkä asiat liiankin hyvin niin monesti sitten se pieni mieli alkaa marttyyriksi ja kehittelemään asioita negatiivisiksi. Keskustelu ulkopuolisen ammattilaisen kanssa tällöin on paikallaan.

Tai.. otappa se ero kuules. Toivottavasti saat oikeasti valehtelevan, pettäjän juopon ukon seuraavaksi. Sitten ei tarvitse keksiä ongelmia enää kun niitä on oikeasti.
Itse kun näen tosimiehen sellaisena, joka huolehtii ja auttaa myös vanhempiaan, sukulaisiaan jne. Kertoo paljon. Oma perhe on toki tärkeä mutta huhhuhhei, onko toisten auttaminen liikaa? Onko mies muuten kieltänyt sua ap harrastamasta, tapaamasta omia ystäviä jne? Ei taida.. Ehkä olet itse jumittanut ja keskittynyt sairaalloisesti sinne kotiin? Silloin et näe asioita täysin realistisesti vaan kuvittelet.. Kuten tuo miten muka mies heittää pihalle? Omaa keksintöä tuollaiset.. mutta ovat korjattavissa, vaikka terapialla.

Kerropa, missä välissä ap ehtii harrastamaan, kun ukkoa ei näy kotona ja jonkun on huolehdittava kodin pyörityksestä ja lapsista.

 

["a.p"]

Miksen minä ole siinä miehen autettavien listalla?
Kaikki kotityöt mulla,kodin remontit ja lumityöt, kaikki lastenhoito ja neuvolat,lääkärit ym..

Miksen minä ansaitse samaa kuin muut? Eikö mies rakastakaan??

 

[huh hei]

Minkä ikäinen ap olet? entä miehesi? montako lasta teillä on ja minkäikäisiä?