onnistumistarina

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

vierailija_

Aktiivinen jäsen
10.05.2004
2 155
0
36
Minulla oli lapsettomuutta takana yli kaksi vuotta ennen kun hakeuduin hoitoihin. Lapsettomuuden syytä ei ole löytynyt. Kaikki asiat kunnossa sekä minulla että miehelläkin. Clomifenia käytin puoli vuotta, ei tulosta. Siihen yhdistettiin sitten inseminaatio, jolloin toisella kerralla raskaus ja nyt jo kakspuol vuotias työttö. Sen jälkeen taas raskaaksi yrittämistä ei ehkäisyä sen jälkeen kun lapsi puoli vuotias. Hakeuduin taas hoitohin ja nyt neljäs inseminaatio antoi positiivisen tuloksen. Minua oltiin jo toisen kerran jälkeen ehdottamassa ivf hoitohin, mutta sain vielä mahdollisuuden muutamaan inseminaatioon. Ikää minulla on 36v.
 
Ihana tarina! Tosi kiva, kun joku aina kertoo näitä menestystarinoita. Kuulostaa niin samanlaiselle tilanteelle kuin itselläni. Tosin minulla vierähti lähes 4 vuotta, ennen kuin hakeuduin hoitoon. Söin ensiksi 4 kk clomeja ja nyt on toinen inseminaatio tehty. Pp 7 menossa, joten tulosta ei vielä tiedä. Meistäkään ei ole vikaa löydetty ja ikää minullakin jo 33 v. Ivf-hoitoon on paperit vetämässä, mutta toivottavasti sinne saakka ei tarvi mennä... :)
 
Juu kiva kuulla tuollaisia tarinoita. Se kuulostaa hyvin samantapaiselta kuin meidän tarina, paitsi että meiltä vielä puuttuu tuo onnellinen loppu :\| Yritystä takana nyt reilut 2 v., Clomeja oon syöny 5 kk, 1 kk vielä jäljellä ja syksyllä inssiin jos ei tärppää kesän aikana. Vielä jaksan uskoa että kyllä meillekin se pikkuinen suodaan ennemmin tai myöhemmin. Pakko uskoa, ei tätä muuten jaksa. Onneksi olen vielä siht nuori, alle 30 v. joten aikaa on.
 
Minu tarinaa olette ehkä lukeneet otsikon "Haamu!!!" alta, mutta kerrotaan nyt vielä:
Eli jätin pillerit pois joulukuussa 2005. Kesällä 2006 aloin ihmettelemään, kun ei mitään kuulu eikä näy. Varasin ajan yksityiselle, joka passitti verikokeisiin. Ne oli ok. Miehen spermatesti tehtiin syksyllä 2006 ja oli selvästi huonolaatuista. Lääkäri laittoi lähetteen TYKSiin. Mielilalat on menny koko 1,5v. ajan todella alas ja monta itkua on käyty...vaikka siis ajallisesti moniin muihin verrattuna on lyhyt aika, mutta pelko lopullisesta lapsettomuudesta ja vuosien rankoista hoidoista veti mielialan todella raskaaksi. Työssäkään en olisi jaksanu enää hetkeäkään. Kaikki samanikäiset (n.30v.) raskautui kuin oikeen kohtalon ivaksi. Melkein viikoittain huomasin, että "ai toikin odottaa". Oon siis isossa talossa töissä.

No, nyt keväällä tehtiin yksi inssi omaan kiertoon yksityisellä, mikä ei tuottanu toivottua tulosta. Samoin kun päästiin julkiselle, niin tehtiin toinen inssi omaan kiertoon, tuloksetta. Kolmas inssi, joka sitten tehtiin heti seuraavaan kiertoon oli clomi+pregnyl+luge-avusteinen.
Tässä hormoniavusteisessa-inssissä miehen pesty sperma oli todella surkeeta.
Itku silmässä lähdin TYKSistä pois...tosin lääkäri teki inssin kyllä, muttei siis todellakaan elätelly paljoa toiveita. Kyseli vaan, että mitä ihmettä on voinu tapahtua, kun ei koskaan ole näin huonoa ollut..
Oltiin jo ihan heitetty hanskat tiskiin ja aateltiin varata matka ensi helmikuuksi Thaimaseen.
Mutta kuinkas kävikään.
Luge-kuurin jälkeen ei vaan menkkoja kuulunu ja tein testin, joka näytti haamua.
Kävin muutaman päivän päästä verikokeissa ja hCG-arvo korkea ;=).
Olo pn todella epätodellinen enkä iloitse muuta kuin siitä tässä vaiheessa, että Clomit tehosi ja sain raskaustestiin ne kaksi viivaa.
RV7-ultra on kesäkuun alussa ja siellä sitten näkee onko kaikki ok.

Huvittavaa tässä on ollut se, että jo kesällä 2006 pyysin lääkäriltä Clomeja, kun epäilin, että itselläkin jotain ovisongelmia, kun niukat menkat jne. Eipä vaan annettu. Sanottiin vaan, että miehen sperma niin huonoa ja yksityinen olisi heti hypäny koeputkihedelemöitykseen ilman inssiä. Pyysin sen itse siihen väliin kunnes saatiin eika aika TYKSistä

Ja tässä nyt ollaan.
=)

Tsemppiä kaikille älkääkä luovuttako, mutta eläkää kuitenkin elämää eteenpäin!
Meille ainakin kävi jotenkin klassiset, että sen lisäksi, että oli hormonivahvisettta niin uskon, että psyykkeellä oli oma osansa kaikessa.
Eli kun vähiten enää odottaa, niin sitten tärppää ja siis todellakaan en odottanut kuin menkkoja tässä kierrosa alkavaksi. Oikeestaan jopa toivoin sitä ja ajattelin, että olisi kiva päästä Thaimaaseen...että ei niin väliksi vaikkei tärppäisi kuin joskus ensi vuoden alussa tai tämän vuoden lopussa.

Halauksia kaikille!!! Tiedän, mitä on kamppailla tämän asian kanssa :hug:
 

Yhteistyössä