Onx tääkin nyt sit sitä masennusta?
Olen maanantai-aamusta perjantai-iltaan yksin kotona kolmen lapsen kanssa (mies rekkakuski ja töissä viikot). Vanhin on 8 v poika, sit on 5 v tyttö ja nuorin on 3 kk. Ns. tukiverkkoa mulla ei ole. Mun vahnemmat asuu kyl lähellä mut niillä ei ole aikaa ja kavereita mulla on tasan kolme jotka kaikki on päivät töissä. Iltaisin en voi lähteä mihinkää ku on vanhimman läksyt yms.
Tunnen olevani vanki omassa kodissani. Mikään ei enää kiinnosta, ruuan laittokin vaatii välillä suuria ponnistuksia.
Miten jaksaisin pyörittää tämän arjen jatkossakin yksin ettei tulisi täydellistä romahdusta? Lapset on kuitenki niin pieniä et tarviivat äidin joka jaksaa.
Haluaisin harrastaa liikuntaa tai jotain mutta ei ole lapsille paikkaa. Jos lähden salille niin aina on tenavat mukana. Mulla ei ole omaan aikaan mahdollisuutta oikeastaan ollenkaa. En jaksa enää. Mitä tekisin?
Olen maanantai-aamusta perjantai-iltaan yksin kotona kolmen lapsen kanssa (mies rekkakuski ja töissä viikot). Vanhin on 8 v poika, sit on 5 v tyttö ja nuorin on 3 kk. Ns. tukiverkkoa mulla ei ole. Mun vahnemmat asuu kyl lähellä mut niillä ei ole aikaa ja kavereita mulla on tasan kolme jotka kaikki on päivät töissä. Iltaisin en voi lähteä mihinkää ku on vanhimman läksyt yms.
Tunnen olevani vanki omassa kodissani. Mikään ei enää kiinnosta, ruuan laittokin vaatii välillä suuria ponnistuksia.
Miten jaksaisin pyörittää tämän arjen jatkossakin yksin ettei tulisi täydellistä romahdusta? Lapset on kuitenki niin pieniä et tarviivat äidin joka jaksaa.
Haluaisin harrastaa liikuntaa tai jotain mutta ei ole lapsille paikkaa. Jos lähden salille niin aina on tenavat mukana. Mulla ei ole omaan aikaan mahdollisuutta oikeastaan ollenkaa. En jaksa enää. Mitä tekisin?