E
Ehkä äitis pitää sua ihan lapsena, ja siks sun puolesta on "päättäny" noita juttuja. Mikä ei ole ihme, tekstis kuulosti ihan 14 v tekstiltä, ja käytöksesikin...ymmärrän mutsias kyllä, kyl muaki vituttais jos omani hoidattais lapsensa mulla ja olettaa et tottakai mummu hoitaa
V
"Veera"
Vieras
Oon samaa mieltä, että näin voisi tapahtua myös vanhemman äidin kohdalla. Vai eikö? Ja sitten on niitä nuoria äitejä, jotka ovat 100% valmiita lapseen ja ottavat täyden vastuun, eivätkä tarvitse omaa aikaa kenties?
Musta vaan tuntuu, että oma aika kaikille tarpeen ja hyväksi. Mutta voin olla väärässäkin. Voin olla väärässä, että jotkut halveksii nuoria äitejä, tai tämmösen kuvan olen saanut. Mutta ehkä vain tälläsiä "huonoja" äitejä niinkuin minä. Voi kun sitä äkkiä vaan kasvais äitinä ja ihmisenä ja vois jättää kokonaan omat "hullutukset".
Entäs lapsen isä? Yksikin päivä se tuli ilmottamatta käymään, mutta oli humalassa keskellä päivää. Olin just tekee ruokaa ja kyllähän se vähän syötti lasta.
Mutta harvoin se lastaan tulee tapaamaan silti, ja kännissä? Osaa se käyttäytyä, ei hauku tai oo agressiivinen ja ei kovas humalassa, mutta silti. Tää oli tosiaan osaks eron syy, että juo niin paljon. Lasten hoidossa siitä ei oo kyllä apua, tulee vaan käymään et moi ja hei suurinpiirtein, kattoo et hyvä perse ja yks hali lapselle. Et semmonen isä. Varmaan nyt käy lasta sääliksi, kun molemmat vanhemmat ihan paskoja.
V
"Veera"
Vieras
Saattaa olla, et sunkin mutsias vituttaa välil kun noin ankee lapsi sillä.
K
"kirsikka"
Vieras
Ensimmäiseksi kannattaa tehdä omassa asenteessa muutos.
Kerta lapsi nyt on niin koettaa hyväksyä se tosi asia jonka jokainen vanhempi joutuu kohtaamaan ettei sitä omaa aikaa ole samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää.
Mutta se ei tarkoita sitä etteikö sitä olisi tulevaisuudessa; lapset kasvavat yllättävän nopeasti. Ja ap olet siinä vaiheessa vielä niin nuorikin kun lapsesi on siinä iässä että sinulla varmasti on riittämiin sitä aikaa itsellesi.
Kerta lapsi nyt on niin koettaa hyväksyä se tosi asia jonka jokainen vanhempi joutuu kohtaamaan ettei sitä omaa aikaa ole samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää.
Mutta se ei tarkoita sitä etteikö sitä olisi tulevaisuudessa; lapset kasvavat yllättävän nopeasti. Ja ap olet siinä vaiheessa vielä niin nuorikin kun lapsesi on siinä iässä että sinulla varmasti on riittämiin sitä aikaa itsellesi.
L
Lunatic
Vieras
V
"Veera"
Vieras
[QUOTE="kirsikka";24553435]Ensimmäiseksi kannattaa tehdä omassa asenteessa muutos.
Kerta lapsi nyt on niin koettaa hyväksyä se tosi asia jonka jokainen vanhempi joutuu kohtaamaan ettei sitä omaa aikaa ole samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää.
Mutta se ei tarkoita sitä etteikö sitä olisi tulevaisuudessa; lapset kasvavat yllättävän nopeasti. Ja ap olet siinä vaiheessa vielä niin nuorikin kun lapsesi on siinä iässä että sinulla varmasti on riittämiin sitä aikaa itsellesi.[/QUOTE]
Joo tiiän, asennetta pitää muuttaa. On mulle tullut selväksi, että olen lapsellinen, vastuuntunnoton, hemmetin idiootti, keskenkasvuinen pissaliisa, avuton. Plus en rakasta lastani, oon housut kintussa joka viikonloppu.
Eli semmonen oon.
Kerta lapsi nyt on niin koettaa hyväksyä se tosi asia jonka jokainen vanhempi joutuu kohtaamaan ettei sitä omaa aikaa ole samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää.
Mutta se ei tarkoita sitä etteikö sitä olisi tulevaisuudessa; lapset kasvavat yllättävän nopeasti. Ja ap olet siinä vaiheessa vielä niin nuorikin kun lapsesi on siinä iässä että sinulla varmasti on riittämiin sitä aikaa itsellesi.[/QUOTE]
Joo tiiän, asennetta pitää muuttaa. On mulle tullut selväksi, että olen lapsellinen, vastuuntunnoton, hemmetin idiootti, keskenkasvuinen pissaliisa, avuton. Plus en rakasta lastani, oon housut kintussa joka viikonloppu.
Eli semmonen oon.
Ehkä sun ap tarvii sitte jättää lasta vähemmän sun äidilles, totuushan on se, että sun äiti ei oo velvollinen lasta hoitamaan. Jospa sä hommaisit lapsenvahdiksi jonkun muun kuin sun äidin??
MItä tähän lapsen hoitoon jättämiseen tulee niin ei se oo iästä kiinni miten käyttäytyy, itselläni on kaveri joka pitää itsestäänselvyytenä että äitinsä on aina valmis jättämään kaikki omat juttunsa ja hoitamaan heidän lasta juuri silloin kun kaverilla on tarve. Kerran äitinsä sitte kieltäytyi nii mulle kaveri tilitti loukkaantuneena että kun se heidän lapin reissu nyt peruuntui kun äitinsä ei ottanutkaa lasta siksi aikaa hoitoon :O ja kaverini on kuitenki jo 30v. Että sellasta.
MItä tähän lapsen hoitoon jättämiseen tulee niin ei se oo iästä kiinni miten käyttäytyy, itselläni on kaveri joka pitää itsestäänselvyytenä että äitinsä on aina valmis jättämään kaikki omat juttunsa ja hoitamaan heidän lasta juuri silloin kun kaverilla on tarve. Kerran äitinsä sitte kieltäytyi nii mulle kaveri tilitti loukkaantuneena että kun se heidän lapin reissu nyt peruuntui kun äitinsä ei ottanutkaa lasta siksi aikaa hoitoon :O ja kaverini on kuitenki jo 30v. Että sellasta.
Minä toivon niin että olisit kasvaneempi..henkisesti. Itse olis 20 kun ensimmäisen lapseni sain. En sano että olisin silloin ollut parempi vanhempi, mutta jotenkin kasvanu aikuiseksi enemmän kuitenkin.
Äitini yritti myös puuttua silloin paljon asioihini. Mutta pidin oman pääni, olihan lapsikin minun. Nyt huomaan että äitini jo kunnioittaa minua aikuisena kasvattajana.
Vastuuta pitäis sinun nyt oppia ottamaan. Mutta eipä tuohonkaan voi auttaa mu kuin aika ja se että otat sitä vastuuta itse. Päätät itsesi ja lapsesi asioista. Mahdollista se on mutta ei sitäkään tapahdu jos ei ota itseään niskasta kiinni.
Musta tuntuu ettet nyt oikein ymmärrä tai halua ymmärtää mitä täällä sulle sanotaan. Se ei ole perustelu "että koska olen näin nuori ja enkä halunnut lasta näin nuorena". Se ei enää auta, sulla on jo se lapsi. Ja sen lapsen kanssa ei voi leikkiä kotista silloin vain kun se itselle sopii. Vaikka se lapsi olis kuinka vahinko tai tullut väärään aikaan, niin sun pitäis vaan alkaa nyt olemaan se vanhempi lapsellesi.
Äitini yritti myös puuttua silloin paljon asioihini. Mutta pidin oman pääni, olihan lapsikin minun. Nyt huomaan että äitini jo kunnioittaa minua aikuisena kasvattajana.
Vastuuta pitäis sinun nyt oppia ottamaan. Mutta eipä tuohonkaan voi auttaa mu kuin aika ja se että otat sitä vastuuta itse. Päätät itsesi ja lapsesi asioista. Mahdollista se on mutta ei sitäkään tapahdu jos ei ota itseään niskasta kiinni.
Musta tuntuu ettet nyt oikein ymmärrä tai halua ymmärtää mitä täällä sulle sanotaan. Se ei ole perustelu "että koska olen näin nuori ja enkä halunnut lasta näin nuorena". Se ei enää auta, sulla on jo se lapsi. Ja sen lapsen kanssa ei voi leikkiä kotista silloin vain kun se itselle sopii. Vaikka se lapsi olis kuinka vahinko tai tullut väärään aikaan, niin sun pitäis vaan alkaa nyt olemaan se vanhempi lapsellesi.
En sano tätä ilkeyttäni tai vittuillakseni, MUTTA totuushan on se, että ainoastaan sinä lapsen äitinä, ja lapsen isä olette lapsesta vastuussa!
Mummolla, tai kellään muullakaan ei ole mitään velvollisuutta hoitaa teidän lastanne, jos he eivät itse halua.
Kun on lapsi, on myös tajuttava että sitä omaa aikaa nyt vaan ei välttämättä ole niinkuin ennen lasta, ja hyväksyttävä se!
Mummolla, tai kellään muullakaan ei ole mitään velvollisuutta hoitaa teidän lastanne, jos he eivät itse halua.
Kun on lapsi, on myös tajuttava että sitä omaa aikaa nyt vaan ei välttämättä ole niinkuin ennen lasta, ja hyväksyttävä se!
M
"mummi"
Vieras
[QUOTE="vieras";24552647]Kortsut oli keksitty?
Ootko koskaan semmosista kuullu?
Äitis ei ole sun lapsesta vastuussa.[/QUOTE]
Mummot eivät todellakaan ole vastuussa lastenlapsista, hoitavat jos jaksavat/haluavat/sopii.
Lapset tehdään ihan itse hoidettavaksi. AP on selvästi liian nuori äidiksi ja kiinni omassa äidissään, ottaa pulttia, mitä touhuaa lapsen kanssa. Toki lapsen täytyy ainakin ulos päästä päivittäin, raittiiseen ilmaan.
Ei jaksa aina hoitaa, omaakin elämää täytyy olla ja rauhaa. Sitä kaipaa jo vanhana.
Ootko koskaan semmosista kuullu?
Äitis ei ole sun lapsesta vastuussa.[/QUOTE]
Mummot eivät todellakaan ole vastuussa lastenlapsista, hoitavat jos jaksavat/haluavat/sopii.
Lapset tehdään ihan itse hoidettavaksi. AP on selvästi liian nuori äidiksi ja kiinni omassa äidissään, ottaa pulttia, mitä touhuaa lapsen kanssa. Toki lapsen täytyy ainakin ulos päästä päivittäin, raittiiseen ilmaan.
Ei jaksa aina hoitaa, omaakin elämää täytyy olla ja rauhaa. Sitä kaipaa jo vanhana.
H
hjl
Vieras
Minä myös olen saanut ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana ja hoidin kyllä lapseni ihan itse.En edes halunnut antaa lastani vauvana kenellekään hoitoon. Erokin tuli miehen kanssa lapsen ollessa vuoden ikäinen mutta lapseni oli ensimmäistä kertaa mummilla hetken hoidettavana kun oli 1,5-vuotias. Kyllä 19-vuotias voi olla ihan kypsä äidiksi, se on aika paljon asenteesta kiinni! Ei saa olla vastuuton kun on pienen ihmisen tähän maailmaan tuonut!
G
gggg
Vieras
öö.mä olin 19v kun sain toisen laseni ja nyt 24 v olen neljän lapsen äiti
en edes anna äidilleni lapsia hoitoon muuta ku ihan pakosta.
en edes anna äidilleni lapsia hoitoon muuta ku ihan pakosta.
U
"Utopia"
Vieras
Heips! Minä sain myös lapsen 19-vuotiaana, olin yksinhuoltaja heti alusta asti. Minusta vauva kuuluu äitinsä hoitoon, eikä omaa aikaa pitäisi niin hirveästi tarvita, että ryhtyy tuollaiseen riippuvaisuussuhteeseen oman äitinsä kanssa. Omaani en ole tykännyt hoitoon lykätä ennen kuin vasta pitkälle kolmatta vuotta, sen jälkeen on alkanut tuntua siltä, että lapsikin kaipaa aikaa mummien ja kummien kanssa. Lenkkeilyä ja shoppailua olen osannut harrastaa lapsi mukana.
Mitä nyt tuohon käskyttelyyn ja kontrolloimiseen tulee, niin ei sinun tarvitse tehdä niin kuin äiti käskee. Sano hänelle, että elät nyt omaa elämääsi oman lapsesi kanssa. Isoäiti on tervetullut lisä perheeseenne, mutta ei komentelijan tai päätöksentekijän roolissa, vaan isoäitinä. Tämä toki tarkoittaa sitä, että sinä et voi vaatia äitiäisi hoitamaan lastasi. Niin kauan kun sellaista vaadit, on äidilläsi "oikeus" puuttua sinun tekemisiisi. Hän on aivan oikeassa omalla tavallaan - sinä et pärjää ilman häntä. Siksi hän kokee vastuukseen myös päättää milloin ulkoilette ja kuinka paljon, mitä harrastatte yms. Kun sinä kerta olet osoittanut, ettet pärjää ilman häntä.
Ja minä en kyllä IKINÄ olisi voinut jättää lastani noin. Olisin mieluummin soittanut vaikka poliisille jos ei äiti muuten lastani olisi luovuttanut.
Sopiva tahti kiikuttaa lasta hoitoon on alle 1-vuotiaalle korkeintaan kerran kuussa, pari tuntia kerrallaan. Yli 1v voi olla jo vaikka viikottain. Itse en alle kaksivuotiasta laskisi yökylään.
Mitä nyt tuohon käskyttelyyn ja kontrolloimiseen tulee, niin ei sinun tarvitse tehdä niin kuin äiti käskee. Sano hänelle, että elät nyt omaa elämääsi oman lapsesi kanssa. Isoäiti on tervetullut lisä perheeseenne, mutta ei komentelijan tai päätöksentekijän roolissa, vaan isoäitinä. Tämä toki tarkoittaa sitä, että sinä et voi vaatia äitiäisi hoitamaan lastasi. Niin kauan kun sellaista vaadit, on äidilläsi "oikeus" puuttua sinun tekemisiisi. Hän on aivan oikeassa omalla tavallaan - sinä et pärjää ilman häntä. Siksi hän kokee vastuukseen myös päättää milloin ulkoilette ja kuinka paljon, mitä harrastatte yms. Kun sinä kerta olet osoittanut, ettet pärjää ilman häntä.
Ja minä en kyllä IKINÄ olisi voinut jättää lastani noin. Olisin mieluummin soittanut vaikka poliisille jos ei äiti muuten lastani olisi luovuttanut.
Sopiva tahti kiikuttaa lasta hoitoon on alle 1-vuotiaalle korkeintaan kerran kuussa, pari tuntia kerrallaan. Yli 1v voi olla jo vaikka viikottain. Itse en alle kaksivuotiasta laskisi yökylään.
M
"mummi"
Vieras
Viisas vastaus, huomaa ihmisen opettajaksi, joka neuvoo vanhempia.
M
"mummi"
Vieras
[QUOTE="Veera";24553273]Tottakai tulis. Ei ole sellaista päivää, että jäisin kotiin. Tykkään mennä lapsen kanssa kävelylle, kiertelemään kauppoja ja joskus käydään kaverini luona.
Mutta täähän ei riitä mutsille. Kaikki muut äidit täällä on tosiaan mua vähintään 10 vuotta vanhempia, ettei ne halua muhun tutustua, enkä mä heihin sen kummemmin.
Pari kannustavaa vastaustakin oli tullut, että kiitos niistä. Tietää, että on mukaviakin ihmisiä täällä. Aion kyllä jutella äitin kanssa. Meillä on kaikesta huolimatta hyvät ja läheiset välit. Äidit nyt vaan on vähän sellasia, ei niitä aina voi ymmärtää.[/QUOTE]
Älä ole noin ennakkoluuloinen iästä. Kaikki työkaverini ovat 20 vuotta nuorempia, mutta olemme niin kavereita.
Mutta täähän ei riitä mutsille. Kaikki muut äidit täällä on tosiaan mua vähintään 10 vuotta vanhempia, ettei ne halua muhun tutustua, enkä mä heihin sen kummemmin.
Pari kannustavaa vastaustakin oli tullut, että kiitos niistä. Tietää, että on mukaviakin ihmisiä täällä. Aion kyllä jutella äitin kanssa. Meillä on kaikesta huolimatta hyvät ja läheiset välit. Äidit nyt vaan on vähän sellasia, ei niitä aina voi ymmärtää.[/QUOTE]
Älä ole noin ennakkoluuloinen iästä. Kaikki työkaverini ovat 20 vuotta nuorempia, mutta olemme niin kavereita.
En jaksa selata viestejä läpi, mutta nyt olis aika aikuistua ja ymmärtää, että sä oot lapses tähän maailmaan synnyttäny, ei sun äitis. Sillä ei ole käytännössä mitään vastuuta sun lapsestas eikä sen tarvitse sun lastas hoitaa.
Sulla oli menot ennen lasta, nyt sulla ei ole. Jos on, niin sä meet lapsen ehdoilla. Jos äitis ottaa hoitoon mielellään ni okei, mutta jos sä vaan viet sitä sinne päivittäin tai muuten monta kertaa viikossa ni en ihmettele jos äitis suuttuu.
Jos se lapsesta vastuunkanto on hirveän hankalaa, ni anna lapsi pois adoptioon. Se saa takuulla sellaiset vanhemmat, joilla on aikaa sille lapselle, eikä juokse shoppailemassa ja kavereitten kanssa chillailemassa. Ja ovat varmasti kypsiä lapsen saantiin.
Muokkaa: Sain esikoisen 17- vuotiaana
Sulla oli menot ennen lasta, nyt sulla ei ole. Jos on, niin sä meet lapsen ehdoilla. Jos äitis ottaa hoitoon mielellään ni okei, mutta jos sä vaan viet sitä sinne päivittäin tai muuten monta kertaa viikossa ni en ihmettele jos äitis suuttuu.
Jos se lapsesta vastuunkanto on hirveän hankalaa, ni anna lapsi pois adoptioon. Se saa takuulla sellaiset vanhemmat, joilla on aikaa sille lapselle, eikä juokse shoppailemassa ja kavereitten kanssa chillailemassa. Ja ovat varmasti kypsiä lapsen saantiin.
Muokkaa: Sain esikoisen 17- vuotiaana
Viimeksi muokattu:
V
"Veera"
Vieras
Vautsi vau siis täällähän ei ole muita kun näitä täydellisiä äitejä. Tosi hyviä neuvoja, että on siis määrätty tietyt ajat minkä aikaa minkä ikänen lapsi voi olla hoidossa. Tosi hienoo kun täällä on niin viisaita ihmisiä.
Ja siis kiitti kauheesti noista hienoista tarinoista nuoret äidit, että teillä oli jo 20-vuotiaana viis lasta ja aivan itse ootte hoitanut aina. Ihanaa olis jos vielä ainakin muutama tyyppi tajuais tulla pätemään omaa erinomaisuuttaan tähän ketjuun.
Se niinkun tekis tästä päivästä erinomaisen hienon. Ja joo kyllä mä toki mietin jos antaisin lapsen adoptioon. Voisin sitten olla sata varma, että lapseni saa parhaimman ja täydellisen elämän. Mitä nyt aina saa miettiä, että oma äiti anto hänet pois, et varmaan aikavoittaja fiilis. Tottahan se on, että kaikki adoptiovanhemmat ovat yli täydellisyyden, eivätkä koskaan esim. shoppailisi, vaan viettäisivät joka hetken adoptoidun lapsensa kanssa.
Mut joo kiitti näistä.
Ja siis kiitti kauheesti noista hienoista tarinoista nuoret äidit, että teillä oli jo 20-vuotiaana viis lasta ja aivan itse ootte hoitanut aina. Ihanaa olis jos vielä ainakin muutama tyyppi tajuais tulla pätemään omaa erinomaisuuttaan tähän ketjuun.
Se niinkun tekis tästä päivästä erinomaisen hienon. Ja joo kyllä mä toki mietin jos antaisin lapsen adoptioon. Voisin sitten olla sata varma, että lapseni saa parhaimman ja täydellisen elämän. Mitä nyt aina saa miettiä, että oma äiti anto hänet pois, et varmaan aikavoittaja fiilis. Tottahan se on, että kaikki adoptiovanhemmat ovat yli täydellisyyden, eivätkä koskaan esim. shoppailisi, vaan viettäisivät joka hetken adoptoidun lapsensa kanssa.
Mut joo kiitti näistä.
Oon 20v ja 2 pientä lasta. 2,5v ja 1v.
Itse olen lapset nuorena halunnut (ja ennenkaikkea pitänyt!), joten ei tarvi kahta kertaa miettiä, "kuka kantaa vastuun teoistaan." Ja se vastuunkantaminen lähtee ihan jos siitä seksikerrasta, kun kerta voidaan mennä sitten ilman ehkäisyä.
Miehen kanssa ollaan kyllä edelleen yhdessä, mutta yhteistä aikaa meillä ei ole. Mies on arkipäivät toisessa kaupungissa, tulee perjantai-iltana ja lähtee sunnuntai-iltana. Siinä mun ainoa apu, mitä lastenhoitoon tulee. Mutta edelleen, oma on ollut valintani.
Kyllä siihen lapsiarkeen tottuu, kun on vain pakko. Lapsesi on ilmeisesti aika pieni vielä? Kun oman lapsen näkee kehittyvän ja kasvavan, alkaa se rakkausside vaan vahvistua entisestään ja pian tuleekin tunne, ettei halua edes olla lapsestaan erossa tuntiakaan. Kenties sinulla ei ole vielä niin vahvaa sidettä lapseen, mitä tekstisi ajatuksesta voi rivien välistä lukea. Se syntyy kuitenkin pikkuhiljaa lapsen kasvaessa. Ja pian se lapsi onkin sitä sinun arkeasi, ei äitisi..
Ja onhan lapsen perustarpeista pidettävä huolta, johon liittyy myös tuo ulkoilukin. Ota se itsellesikin vain pieneä happihyppelynä, eikä niinkään pakkopullana. Lapsi kun ei itse osaa vielä kiskoa kenkiä jalkaan ja mennä ulos kun haluaa, joten se on sinun hommasi.
Itse olen lapset nuorena halunnut (ja ennenkaikkea pitänyt!), joten ei tarvi kahta kertaa miettiä, "kuka kantaa vastuun teoistaan." Ja se vastuunkantaminen lähtee ihan jos siitä seksikerrasta, kun kerta voidaan mennä sitten ilman ehkäisyä.
Miehen kanssa ollaan kyllä edelleen yhdessä, mutta yhteistä aikaa meillä ei ole. Mies on arkipäivät toisessa kaupungissa, tulee perjantai-iltana ja lähtee sunnuntai-iltana. Siinä mun ainoa apu, mitä lastenhoitoon tulee. Mutta edelleen, oma on ollut valintani.
Kyllä siihen lapsiarkeen tottuu, kun on vain pakko. Lapsesi on ilmeisesti aika pieni vielä? Kun oman lapsen näkee kehittyvän ja kasvavan, alkaa se rakkausside vaan vahvistua entisestään ja pian tuleekin tunne, ettei halua edes olla lapsestaan erossa tuntiakaan. Kenties sinulla ei ole vielä niin vahvaa sidettä lapseen, mitä tekstisi ajatuksesta voi rivien välistä lukea. Se syntyy kuitenkin pikkuhiljaa lapsen kasvaessa. Ja pian se lapsi onkin sitä sinun arkeasi, ei äitisi..
Ja onhan lapsen perustarpeista pidettävä huolta, johon liittyy myös tuo ulkoilukin. Ota se itsellesikin vain pieneä happihyppelynä, eikä niinkään pakkopullana. Lapsi kun ei itse osaa vielä kiskoa kenkiä jalkaan ja mennä ulos kun haluaa, joten se on sinun hommasi.
[QUOTE="Veera";24554131]Vautsi vau siis täällähän ei ole muita kun näitä täydellisiä äitejä. Tosi hyviä neuvoja, että on siis määrätty tietyt ajat minkä aikaa minkä ikänen lapsi voi olla hoidossa. Tosi hienoo kun täällä on niin viisaita ihmisiä.
Ja siis kiitti kauheesti noista hienoista tarinoista nuoret äidit, että teillä oli jo 20-vuotiaana viis lasta ja aivan itse ootte hoitanut aina. Ihanaa olis jos vielä ainakin muutama tyyppi tajuais tulla pätemään omaa erinomaisuuttaan tähän ketjuun.
Se niinkun tekis tästä päivästä erinomaisen hienon. Ja joo kyllä mä toki mietin jos antaisin lapsen adoptioon. Voisin sitten olla sata varma, että lapseni saa parhaimman ja täydellisen elämän. Mitä nyt aina saa miettiä, että oma äiti anto hänet pois, et varmaan aikavoittaja fiilis. Tottahan se on, että kaikki adoptiovanhemmat ovat yli täydellisyyden, eivätkä koskaan esim. shoppailisi, vaan viettäisivät joka hetken adoptoidun lapsensa kanssa.
Mut joo kiitti näistä.[/QUOTE]
Mut hei, syy miksi tekstejä tulee joissa nuoretkin äidiksi tulleet kertovat, että ovat itse hoitaneet lapsensa, on se, että se on sitä äidin elämää! Kun se lapsi syntyy, niin oma elämä on mennyttä. Omat menot ja juoksut saa unohtaa ja nyt eletään sen lapsen tahtiin. Ja niin moni, nuorempi ja vanhempi äiti on tehnyt. Ja niin sinunkin pitäisi tehdä? Se on sitä vastuunkantoa ja aikuiseksi kasvamista. Ja koska sinulla on nyt lapsi, sinun on kasvettava aikuiseksi nopeammin kuin ehkä muut ikäisesi kaverit. Sitä ei voi kiertää eikä kaartaa antamalla lasta äitisi hoitoon. Vaan se on sinun tehtäväsi, sinun tuleva ja oleva elämäsi.
Ja siis kiitti kauheesti noista hienoista tarinoista nuoret äidit, että teillä oli jo 20-vuotiaana viis lasta ja aivan itse ootte hoitanut aina. Ihanaa olis jos vielä ainakin muutama tyyppi tajuais tulla pätemään omaa erinomaisuuttaan tähän ketjuun.
Se niinkun tekis tästä päivästä erinomaisen hienon. Ja joo kyllä mä toki mietin jos antaisin lapsen adoptioon. Voisin sitten olla sata varma, että lapseni saa parhaimman ja täydellisen elämän. Mitä nyt aina saa miettiä, että oma äiti anto hänet pois, et varmaan aikavoittaja fiilis. Tottahan se on, että kaikki adoptiovanhemmat ovat yli täydellisyyden, eivätkä koskaan esim. shoppailisi, vaan viettäisivät joka hetken adoptoidun lapsensa kanssa.
Mut joo kiitti näistä.[/QUOTE]
Mut hei, syy miksi tekstejä tulee joissa nuoretkin äidiksi tulleet kertovat, että ovat itse hoitaneet lapsensa, on se, että se on sitä äidin elämää! Kun se lapsi syntyy, niin oma elämä on mennyttä. Omat menot ja juoksut saa unohtaa ja nyt eletään sen lapsen tahtiin. Ja niin moni, nuorempi ja vanhempi äiti on tehnyt. Ja niin sinunkin pitäisi tehdä? Se on sitä vastuunkantoa ja aikuiseksi kasvamista. Ja koska sinulla on nyt lapsi, sinun on kasvettava aikuiseksi nopeammin kuin ehkä muut ikäisesi kaverit. Sitä ei voi kiertää eikä kaartaa antamalla lasta äitisi hoitoon. Vaan se on sinun tehtäväsi, sinun tuleva ja oleva elämäsi.
V
"vieras"
Vieras
Kyllä ihmetyttää. Tässä ei ole kyseessä juuri raskautensa todennut teini vaan teini jolla on JO lapsi. Joten et tee mitään muuta kuin pahaa mieltä, tuon valistuksen voisit mennä jakamaan vaikka kouluihin
Ap tarvitsee tukea vanhemmuuteen kun se lapsi on jo olemassa, ei lyttäystä. Tuki turvaa myös lapsen hyvinvointia.
Ap hyvä, ehkä sun kannattaisi muuttaa asennettasi hieman?
Itse olen 18-vuotias 4kk ikäisen lapsen yksinhuoltaja,
lapseni isä ei edes halua nähdä lastansa.
Olen tarkoituksellisesti muuttanut 700km päähän perheestäni ja sukulaisistani.
Haluan hoitaa ja kasvattaa lapseni itse.
Mulla olisi aika monta syytä alkaa kriiseilemään,
mutta sille tielle en lähde. Olen ITSE harrastanut seksiä ja tiennyt mahdolliset
seuraukset, olen ITSE tehnyt päätöksen olla abortoimatta omaa lastani.
Tämä tarkoittaa sitä, että olen myös ITSE vastuussa valinnoistani ja mielestäni
olisi säälittävää alkaa ruikuttamaan niistä tai yrittää laittaa muita vastuuseen.
Nuori ikä ei mun mielestä merkkaa välttämättä mitään ja usein henkilöillä joilla on
muurahaisia pyllyssä 18-vuotiaana on niitä myös 40-vuotiaana.
Aikuinen en omasta mielestäni ole missään tapauksessa, vaikka täysi-ikäinen
äiti-ihminen olenkin. Minulla on nuoruus, nuoruus rakkaan lapseni kanssa.
Ja se lapsi on mulle tärkeintä ja lapseni ansiosta olen onnellisempi kuin koskaan.
Ennakkoluuloja/paheksuntaa en ole ihme kyllä saanut osakseni kuin tällä palstalla.
Omasta mielestäni olen teiniäitiydestä ja yksinhuoltajuudesta huolimatta
yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja Tulevaisuuden Toivo..
Joskus olen potenut huonoa omaatuntoa tästä tukien varassa elämisestä,
mutta olen ajatellut sen niin, että saan periaatteessa samat tuet kuin muutkin
opiskelijat. Jos en olisi saanut lasta, olisin saanut opintotukea vasta 21-vuotiaana.
Kliseistä kyllä, mutta yritä ap nauttia niistä hyvistä asioista elämässäsi eikä
tuhlata voimavaroja jossittelemalla ja kaipaamalla jotain mikä ei nyt ole mahdollista. Tuo ero kannattaisi varmaan käsitellä kunnolla läpi ja tarvittaessa ammattilaisen
auttamana, ei vanhempien kriisit saisi lapsen elämään vaikuttaa.
Tsemppiä sulle sinne!
*muoks* Ihan surkeesti tuli tää teksti, en osaa kirjoittaa tällä uudella systeemillä.. :/
Itse olen 18-vuotias 4kk ikäisen lapsen yksinhuoltaja,
lapseni isä ei edes halua nähdä lastansa.
Olen tarkoituksellisesti muuttanut 700km päähän perheestäni ja sukulaisistani.
Haluan hoitaa ja kasvattaa lapseni itse.
Mulla olisi aika monta syytä alkaa kriiseilemään,
mutta sille tielle en lähde. Olen ITSE harrastanut seksiä ja tiennyt mahdolliset
seuraukset, olen ITSE tehnyt päätöksen olla abortoimatta omaa lastani.
Tämä tarkoittaa sitä, että olen myös ITSE vastuussa valinnoistani ja mielestäni
olisi säälittävää alkaa ruikuttamaan niistä tai yrittää laittaa muita vastuuseen.
Nuori ikä ei mun mielestä merkkaa välttämättä mitään ja usein henkilöillä joilla on
muurahaisia pyllyssä 18-vuotiaana on niitä myös 40-vuotiaana.
Aikuinen en omasta mielestäni ole missään tapauksessa, vaikka täysi-ikäinen
äiti-ihminen olenkin. Minulla on nuoruus, nuoruus rakkaan lapseni kanssa.
Ja se lapsi on mulle tärkeintä ja lapseni ansiosta olen onnellisempi kuin koskaan.
Ennakkoluuloja/paheksuntaa en ole ihme kyllä saanut osakseni kuin tällä palstalla.
Omasta mielestäni olen teiniäitiydestä ja yksinhuoltajuudesta huolimatta
yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja Tulevaisuuden Toivo..
Joskus olen potenut huonoa omaatuntoa tästä tukien varassa elämisestä,
mutta olen ajatellut sen niin, että saan periaatteessa samat tuet kuin muutkin
opiskelijat. Jos en olisi saanut lasta, olisin saanut opintotukea vasta 21-vuotiaana.
Kliseistä kyllä, mutta yritä ap nauttia niistä hyvistä asioista elämässäsi eikä
tuhlata voimavaroja jossittelemalla ja kaipaamalla jotain mikä ei nyt ole mahdollista. Tuo ero kannattaisi varmaan käsitellä kunnolla läpi ja tarvittaessa ammattilaisen
auttamana, ei vanhempien kriisit saisi lapsen elämään vaikuttaa.
Tsemppiä sulle sinne!
*muoks* Ihan surkeesti tuli tää teksti, en osaa kirjoittaa tällä uudella systeemillä.. :/
Viimeksi muokattu:
?
:)...
Vieras
Ap hyvä, ehkä sun kannattaisi muuttaa asennettasi hieman?
Itse olen 18-vuotias 4kk ikäisen lapsen yksinhuoltaja,
lapseni isä ei edes halua nähdä lastansa.
Olen tarkoituksellisesti muuttanut 700km päähän perheestäni ja sukulaisistani.
Haluan hoitaa ja kasvattaa lapseni itse.
Mulla olisi aika monta syytä alkaa kriiseilemään,
mutta sille tielle en lähde. Olen ITSE harrastanut seksiä ja tiennyt mahdolliset
seuraukset, olen ITSE tehnyt päätöksen olla abortoimatta omaa lastani.
Tämä tarkoittaa sitä, että olen myös ITSE vastuussa valinnoistani ja mielestäni
olisi säälittävää alkaa ruikuttamaan niistä tai yrittää laittaa muita vastuuseen.
Nuori ikä ei mun mielestä merkkaa välttämättä mitään ja usein henkilöillä joilla on
muurahaisia pyllyssä 18-vuotiaana on niitä myös 40-vuotiaana.
Aikuinen en omasta mielestäni ole missään tapauksessa, vaikka täysi-ikäinen
äiti-ihminen olenkin. Minulla on nuoruus, nuoruus rakkaan lapseni kanssa.
Ja se lapsi on mulle tärkeintä ja lapseni ansiosta olen onnellisempi kuin koskaan.
Ennakkoluuloja/paheksuntaa en ole ihme kyllä saanut osakseni kuin tällä palstalla.
Omasta mielestäni olen teiniäitiydestä ja yksinhuoltajuudesta huolimatta
yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja Tulevaisuuden Toivo..
Joskus olen potenut huonoa omaatuntoa tästä tukien varassa elämisestä,
mutta olen ajatellut sen niin, että saan periaatteessa samat tuet kuin muutkin
opiskelijat. Jos en olisi saanut lasta, olisin saanut opintotukea vasta 21-vuotiaana.
Kliseistä kyllä, mutta yritä ap nauttia niistä hyvistä asioista elämässäsi eikä
tuhlata voimavaroja jossittelemalla ja kaipaamalla jotain mikä ei nyt ole mahdollista. Tuo ero kannattaisi varmaan käsitellä kunnolla läpi ja tarvittaessa ammattilaisen
auttamana, ei vanhempien kriisit saisi lapsen elämään vaikuttaa.
Tsemppiä sulle sinne!
*muoks* Ihan surkeesti tuli tää teksti, en osaa kirjoittaa tällä uudella systeemillä.. :/
hyvä teksti
H
"hupsista"
Vieras
Veera, Oletko vielä linjoilla?
Kenenkään ei pitäisi pärjätä aivan yksin. Mä ymmärrän sun äitiä kertomasti perusteella hyvin. Hän haluaa, ettet mökkiydy lapsen kanssa, ja että lapsella pysyy rytmi. Aikuinen ihminenhän kuitnekin sanoo äidilleen, että "tänään me EI mennä puistoon ja sillä siisti". Äitisi varmasti myös toivoo, että verkostoituisit muiden mammojen kanssa.
Ei me kaikki vanhemmat äidit käydä töissä sen vuoksi, että siellä on huippukivaa. Raha on mukava pakote, mutta mä käyn siellä ainakin myös siksi, että siellä on muita aikuisia ja saan tehdä työtä josta pidän. Työpäivän jälkeen on väsynyt, mutta jaksaa taas olla läsnä lapsen kanssa kotona.Ja lapsi viihtyy päiväkodissa mukavasti. Ilmeisesti sinun on vielä alle 1-vuotias? Mutta totuus on, että työ on usein veruke, jolla oikeat aikuiset hankkivat itselleen "omaa aikaa".
Mutta: puhu tilanteesta neuvolassa! Vaadi kunnalta apua! Esim. kodinhoitaja. Sovi äitisi kanssa mikä olisi kohtuullinen määrä minkä hän voisi hoitaa lasta? Ja ehkä pääsisitte perheneuvojalle, jossa molempien pitäisi kuulla toisen kanta. Äitisi tulisi tukea sinua omaan vanhemmuuteesi. Ja sinun yirttää kasvaa siinä tehtävässä.
Ammatin hankkiminen olisi tärkeää. Mutta muuttaminen toiselle paikkakunnalle ei ole ehkä hyvä ajatus jos tarvitset äitisi apua. Mummolla on usein kuitenkin sen luokan rakkaussuhde lapseen, että se kannatta hyödyntää.
Naiset ovat selvinneet tuosta tilanteesta kautta aikojen.
Kenenkään ei pitäisi pärjätä aivan yksin. Mä ymmärrän sun äitiä kertomasti perusteella hyvin. Hän haluaa, ettet mökkiydy lapsen kanssa, ja että lapsella pysyy rytmi. Aikuinen ihminenhän kuitnekin sanoo äidilleen, että "tänään me EI mennä puistoon ja sillä siisti". Äitisi varmasti myös toivoo, että verkostoituisit muiden mammojen kanssa.
Ei me kaikki vanhemmat äidit käydä töissä sen vuoksi, että siellä on huippukivaa. Raha on mukava pakote, mutta mä käyn siellä ainakin myös siksi, että siellä on muita aikuisia ja saan tehdä työtä josta pidän. Työpäivän jälkeen on väsynyt, mutta jaksaa taas olla läsnä lapsen kanssa kotona.Ja lapsi viihtyy päiväkodissa mukavasti. Ilmeisesti sinun on vielä alle 1-vuotias? Mutta totuus on, että työ on usein veruke, jolla oikeat aikuiset hankkivat itselleen "omaa aikaa".
Mutta: puhu tilanteesta neuvolassa! Vaadi kunnalta apua! Esim. kodinhoitaja. Sovi äitisi kanssa mikä olisi kohtuullinen määrä minkä hän voisi hoitaa lasta? Ja ehkä pääsisitte perheneuvojalle, jossa molempien pitäisi kuulla toisen kanta. Äitisi tulisi tukea sinua omaan vanhemmuuteesi. Ja sinun yirttää kasvaa siinä tehtävässä.
Ammatin hankkiminen olisi tärkeää. Mutta muuttaminen toiselle paikkakunnalle ei ole ehkä hyvä ajatus jos tarvitset äitisi apua. Mummolla on usein kuitenkin sen luokan rakkaussuhde lapseen, että se kannatta hyödyntää.
Naiset ovat selvinneet tuosta tilanteesta kautta aikojen.
V
"Veera"
Vieras
[QUOTE="hupsista";24554622]Veera, Oletko vielä linjoilla?
Kenenkään ei pitäisi pärjätä aivan yksin. Mä ymmärrän sun äitiä kertomasti perusteella hyvin. Hän haluaa, ettet mökkiydy lapsen kanssa, ja että lapsella pysyy rytmi. Aikuinen ihminenhän kuitnekin sanoo äidilleen, että "tänään me EI mennä puistoon ja sillä siisti". Äitisi varmasti myös toivoo, että verkostoituisit muiden mammojen kanssa.
Ei me kaikki vanhemmat äidit käydä töissä sen vuoksi, että siellä on huippukivaa. Raha on mukava pakote, mutta mä käyn siellä ainakin myös siksi, että siellä on muita aikuisia ja saan tehdä työtä josta pidän. Työpäivän jälkeen on väsynyt, mutta jaksaa taas olla läsnä lapsen kanssa kotona.Ja lapsi viihtyy päiväkodissa mukavasti. Ilmeisesti sinun on vielä alle 1-vuotias? Mutta totuus on, että työ on usein veruke, jolla oikeat aikuiset hankkivat itselleen "omaa aikaa".
Mutta: puhu tilanteesta neuvolassa! Vaadi kunnalta apua! Esim. kodinhoitaja. Sovi äitisi kanssa mikä olisi kohtuullinen määrä minkä hän voisi hoitaa lasta? Ja ehkä pääsisitte perheneuvojalle, jossa molempien pitäisi kuulla toisen kanta. Äitisi tulisi tukea sinua omaan vanhemmuuteesi. Ja sinun yirttää kasvaa siinä tehtävässä.
Ammatin hankkiminen olisi tärkeää. Mutta muuttaminen toiselle paikkakunnalle ei ole ehkä hyvä ajatus jos tarvitset äitisi apua. Mummolla on usein kuitenkin sen luokan rakkaussuhde lapseen, että se kannatta hyödyntää.
Naiset ovat selvinneet tuosta tilanteesta kautta aikojen.[/QUOTE]
Oon linjoilla. Sain lapsen hoitoon ja tänään viihteelle. Kolmas sidukka menossa ja viiniäkin ois.
Kenenkään ei pitäisi pärjätä aivan yksin. Mä ymmärrän sun äitiä kertomasti perusteella hyvin. Hän haluaa, ettet mökkiydy lapsen kanssa, ja että lapsella pysyy rytmi. Aikuinen ihminenhän kuitnekin sanoo äidilleen, että "tänään me EI mennä puistoon ja sillä siisti". Äitisi varmasti myös toivoo, että verkostoituisit muiden mammojen kanssa.
Ei me kaikki vanhemmat äidit käydä töissä sen vuoksi, että siellä on huippukivaa. Raha on mukava pakote, mutta mä käyn siellä ainakin myös siksi, että siellä on muita aikuisia ja saan tehdä työtä josta pidän. Työpäivän jälkeen on väsynyt, mutta jaksaa taas olla läsnä lapsen kanssa kotona.Ja lapsi viihtyy päiväkodissa mukavasti. Ilmeisesti sinun on vielä alle 1-vuotias? Mutta totuus on, että työ on usein veruke, jolla oikeat aikuiset hankkivat itselleen "omaa aikaa".
Mutta: puhu tilanteesta neuvolassa! Vaadi kunnalta apua! Esim. kodinhoitaja. Sovi äitisi kanssa mikä olisi kohtuullinen määrä minkä hän voisi hoitaa lasta? Ja ehkä pääsisitte perheneuvojalle, jossa molempien pitäisi kuulla toisen kanta. Äitisi tulisi tukea sinua omaan vanhemmuuteesi. Ja sinun yirttää kasvaa siinä tehtävässä.
Ammatin hankkiminen olisi tärkeää. Mutta muuttaminen toiselle paikkakunnalle ei ole ehkä hyvä ajatus jos tarvitset äitisi apua. Mummolla on usein kuitenkin sen luokan rakkaussuhde lapseen, että se kannatta hyödyntää.
Naiset ovat selvinneet tuosta tilanteesta kautta aikojen.[/QUOTE]
Oon linjoilla. Sain lapsen hoitoon ja tänään viihteelle. Kolmas sidukka menossa ja viiniäkin ois.