Oon ehkä huonoin äiti ikinä, taapero ei pidä musta

["assi"]

Ehkä vähän kärjistetty otsikko, mutta musta tuntuu tosi pahalta. Oon pitkällä raskaana ja olo on vaikea. Yritän parhaani tehdä tuon vajaa 2v:n eteen, mutta pinna on tosi kireällä ja tiedän toimivani väärin välillä, kun lapsella tulee paha uhmakohtaus. Kun en siis vain jaksa. Esim. saatan huutaa lapselle. Jälkikäteen tästä on tosi huono mieli :'(

Tänä aamuna sitten taas väsyneenä laittelin aamutoimia, kun lapsen mummu soitti ja kysyi, että tulisiko hän aamulla avuksi (veisi pojan ulos leikkimään, niin mä saisin levätä). Iloisena otin avun vastaan. Kiukuttelun saattelemana lähtivät ulos ja mä lepäsin sen aikaa. Takaisintullessa poika oli vielä kiukkuisempi ja se näkyi sitten ruuan heittelynä ruokapöydässä ja rimpuilemisena, kun piti naama ja kädet pestä sekä potalla käydä ennen nukkumaanmenoa. Sanoin sitten lapselle, että nyt riittää, äiti ei nyt jaksa. Sain kuitenkin pojan aika helpolla nukkumaan ja mummu lähti kotiinsa.

Lapsen herätessä unilta hän käveli pitkin asuntoa ja kyseli mummun perään. Sanoin, että mummu lähti kotiin, niin poika heittäytyi huutamaan lattialle vatsalleen. Mä sitten yritin ottaa syliin, niin löi ja potki ja huusi kahta kovemmin. Vetäydyin siitä sitten sohvalle. Kun rauhoittui, tuli viereen leikkimään ja taas kun yritin edes puhua hänelle, löi autolla mua päähän. Kävin itkemään, kun väsyneenä olen sellainen ja lapsi säikähti sitä sitten...

Nyt on sitten huono omatunto siitä, että olen "epäreilu" lasta kohtaan, kun alan itkemään enkä käyttäydy kuin aikuinen. Ja olen huono äiti, kun en anna periksi, vaan tehdään niin kuin sanon. Esim. jos leikkii ruualla, joutuu pois pöydästä. Ja yritän parhaani mukaan leikkiä lapsen kanssa jaksamiseni äärirajoilla, viedä ulos ja viihdyttää, mutta sitten tämä vain poraa mummun perään. Tai isän.

Mä olen jotenkin epäonnistunut, kun lapsi ei selvästikään huoli mua. Ainoastaan jos kaatuu tms. niin juoksee syliin. Ja sitten saattaa muita "käskyttää" esim. jos mummu pukisi ulkovaatteet, niin poika sanoo, että äiti pukee. Ja jos mä pukisin, niin sanoo, että mummu pukee. Yrittää siis päättää kaikesta itse. Mä en sitten tuossakaan antanut periksi vaan sanoin, että mummu pukee nyt, äiti käy sillä välin varaamassa sulle kengät valmiiksi. Ja sitten taas tuli läpsimistä...

Mitä mä teen väärin? :'(

 

[minä myös kauhee äiti]

Kun se uusi vauva syntyyn niin helvetti alkaa vielä pahemmin. Näin meillä-minä olin myös väsynyt rskauden viimeisinä hetkinä, huusin ja valitin 2v.n käytöstä, mutta en arvannut miten kamalaa on kun vauva syntyy. Uhma paheni entisestään ja joukkoon ilmestyi myös vahva mustasukkaisuus. Nyt olen entistä väsyneempi, kun vauva vie voimia ja valvottaa öisin a 2.v uhmaa koko ajan ja hakkaa nyt sekä minua että vauvaa niillä leluautoilla. Että sinuna valmistautuisin hyvin tulevaan! Itse olen katunut toisen lapsen hommaamista tälläikäerolla. Helvatan uhmaikä ja valvottava vauva-ei voi olla pahempaa yhdistelmää!

 

["jjj"]

Et tee varmasti mitään väärin, lapsesi koettelee sinua, sellaisia vaiheita tulee ja jos pysyt lujana pelisääntöjen kanssa niin parin päivän päästä lapsesi lopettää rajojen hakemisen ja kokee varmasti olonsa turvalliseksi. Jospa koet huonoa omatuntoa väsymyksestä ja rajojen pitäminen tuntuu lapsen kiusaamiselta kun hän niitä vastustelee ja itkee ja näin tekemisesi tuntuu väärältä ja koko tilanne tuntuu pahemmalta kun se onkaan. Toki huutaminen ei ehkä viisain ratkaisu. Koeta pysyä rauhallisena ja anna ohjeita lapselle selkeästi ja lyhyesti,anna hyvää palautetta hyvästä käytöksestä mutta myös huonolla on seurauksensa.

 

[tsemi]

no et tee mitään väärin. 2veet on tuollaisia, ja sä olet raskaana. Poika vaistoaa että sä olet väsynyt ja mieli suuntautunut mahassa olevaan vauvaan, joten protestoi. Sun pitää vaan yrittää pysyä aikuisena ja rakastaa vielä enemmän ja näyttää se hänelle. Se on väsyttävää ja vaikeeta mutta tehtävä, sillä sitten kun vauva syntyy sen taaperon pitää vielä uskoa että sulta riittää rakkautta myös hänelle.

Mutta näitä tunteita tulee väistämättä, mun keskimmäinen hylki mua puoli vuotta kun kuopus syntyi. Sitten vähitellen taas oppi luottamaan etten hylännyt häntä, vaan "tuli takaisin" äitin luo. Ja itsesyytökset olleet mulla hurjia sen takia.

Pysy vahvana ja ota kaikki apu vastaan mitä saat!

 

[-]

Ei nuo asiat niin suuria ole. Raskaus ehkä tekee kaikesta sulle vähän pahempaa kuin onkaan. Eikös se ole hyvä, että lapsi viihtyy mummun kanssa? Kumpikaan omista lapsistani ei välitä vähääkään äidistä, jos mummu on paikalla. Mun mielestä se on hieno juttu

 

[Heei]

Et tee mitään väärin, koita vain venyttää pinnaa meillä on paljon tuota sama: "käskyttämistä", toisen vanhemman suosimista, suuttuu kun kielletään tai torutaan jne.. Itsestäni (olen lapsen kanssa kotona) olen huomannut että pinnani on kasvanut ja osaan hoitaa kiukut useinmiten aikuismaisesti. Mies ihailee hermojani, vaikka olen meistä se räjähtelevämpi, ja on itsekin alkanut kiinnittämään huomiota omaan käytökseensä lapsen koetellessa.

Niin että pitkää pinnaa ap, hormonit saa sut itkeskelemään mutta se ei tee susta huonoa äitiä

 

[Phoebsi]

Minäkään en keksi, mitä olisit tehnyt väärin. Tietysti huutaminen ei ole hyvä juttu, mutta sitä sattuu niin monelle, ettet kuule uskokaan.

Nyt olisi tärkeää, että sinä saisit levätä. Voisiko mummo tulla ensi viikollakin auttamaan sinua? Ja kai miehesi myös ymmärtää tilanteesi? Olet raskaana, hormonitkin vielä pahentamassa oloasi ja tekemässä itkuherkäksi. Uskon, ettei ole kivaa.

Lapsesi on saman ikäinen kuin oma kuopukseni on, ja hän on samanlainen välillä: mikään ei käy, mikään ei ole hyvä ja kaikkeen sanotaan ei. Ja välillä hän tykkää iskästä ja välillä äidistä ja välillä ei ilmeisesti kenestäkään käytöksestä ja huudon määrästä päätellen. Mutta koita pysyä jämäkkänä, se mikä on tänään kielletty on huomennakin kiellettyä jne. Ja kyllä se lapsi tietää, että sinä välität. Älä etäänny hänestä. Ja kyllä se sinusta kuule tykkää, oikein kovasti

 

["henni"]

kyllä antaisin voimia lisää jos vain jotenkin pystyisin.... =)

Pystyisikö isä ottamaan isompaa roolia...? Isän pitää tuhdisti äidin puolta. Kysyä kotia tullessaan "onko täällä toteltu äitiä, oltu kiltisti tms.." Ja jos ei niin ei helli isäkään.. Ja yrittää tehdä tuohon läpsimiseen heti stoppi.. Jos lyö joutuu jäähylle.. Muuten se vaan pahenee...

 

[Peyote]

Et sä tee mitään väärin, vaan lapset on tuollaisia. Et saa antaa mukulan pompottaa sua ja lyödä. Sun pitää näyttää sille, että on aivan samantekevää pitääkö se susta vai ei, vaan asiat etenevät silti sinun tahtomallasi tavalla ja asiat tehdään niinkuin sanot.

 

[Birgitte]

Anna hyvä ihminen lapsen uhmata. Ei sinun tarvitse ostaa lapsen rakkautta silittämällä päätä jos lapsi lyö. Ei tarvitse ostaa rakkautta hyväksymällä ilkeyttä tai kiusantekoa. Jos tuossa vaiheessa jo alistut manipuloitavaksi, millaista elämänne tulee olemaan, kun lapsi kasvaa murrosikään? Joissain asioissa vanhempien on vaan kovetettava sydämensä. Raivoamista vältä. Raivoamalla näytät vaan lapselle sellaisen mallin, että raivoaminen on oikea tapa käsitellä tunteita.

 

[--]

Taapero saa olla pitämättä sinusta ja säännöistäsi, jos niin haluaa. Sitä tapahtuu vielä monta kertaa. Riittää, että sinä pidät lapsestasi ja näytät sen hänelle.

Itselläni on juuri kaksi vuotta täyttänyt lapsi ja kuukauden ikäinen vauva. Huutoa on välillä stereona ja huoltohommaa aika tavalla, mutta itse koen itseni vahvemmaksi kuin loppuraskaudesta, jolloin itku oli herkässä. Tärkeää on pysähtyä hupsuttelemaan esikoisen kanssa aina kun voi.

 

["Kiraki"]

Tsemppiä, olet varmasti hyvä äiti <3 En osaa muuta lisätä edellisiin

 

[lapsenlapsia viisi]

No ei kai pidä, jos taaperoksi kutsut. Ala-arvoista.

 

["vieras"]

Et osaa laittaa lapselle rajoja. "Vetäydyt sohvalle" kun lapsi lyö sinua. Ei kai sentään? Kyllä sinun pitää osata olla aikuinen, ja sillä lapsella on oikeus saada raivota, se on uhmaikäinen. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja ole luotettava aikuinen. Lapsi etsii rajoja ja HALUAA että hänelle asetetaan rajoja. Kai annat rangaistuksen lyömisestä? Esim jäähylle tai ainakin puhutteluun? Ja pyydät joka kerta lyömisen jälkeen että pyytäisi anteeksi?

Tosta ei tule yhtään mitään, jos et saa 2-vuotiasta kuriin nyt. Mitä siitä tulee sitten kun olet kädet täynnä sen vastasyntyneen kanssa? Huh.

 

["vieras"]

Yritäppäs nyt tsempata. Lapsesi on vielä kovin pieni. Taidat myös olla masentunut?

 

["vieras"]

Meillä hyvin samanlaista välillä. Tosin otettiin heti läpsimisten alettua se linja, että niitä ei hyväksytä kertaakaan. Aina joutuu jäähylle, jos lyö tai potkii. Tässä on raskasta olla johdonmukainen, varsinkin kun taapero ei lyö kovaa ja jos olisi kiire jonnekin, mutta pakkohan se on jäähyttää joka kerta. Muuten lapsi menee hämilleen, että miksi joskus saa läpsästä ja joskus ei.

Myös tuota käskyttämistä ilmenee (eli tahtoo äidin pukemaan, jos isi meinaa pukea jne). Mutta jos me ollaan jotain päätetty, että isi pukee sut nyt ja äiti menee tekemään jotain muuta, niin siitä pidetään sit kiinni, vaikka lapsi kuinka huutais.

Saapi nähdä millaiseksi tilanne menee kohta, kun vauva syntyy.