Oon niin yksin ajatusteni kanssa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Oon ollut kotona lasten kanssa kohta kuus vuotta (syksyllä tilanteeseen tulee onneks muutos), ja oon hirveen vainoharhainen miehestä. Tai siis hänen työkavereistaan. Luulen ja pyörittelen päässäni, miten hän kahdestaan jonkun naispuoleisen työkaverinsa kanssa istuu kahvilla naureskellen, ja naista naurattaen (vaikka mies ei todellakaan sellainen ees ole).

Mulle on iskostunut niin syvälle tää ajattelumalli, että "kaikki miehet on sikoja ja pettäjiä", enkä osaa luottaa omaani vaikka hän ansaitsisi täyden luottamukseni. Epäilen ja syyttelen vaan, ihan ilman syytä. Omien ajatusteni vuoksi. Kyselen että mitäs puhuitte ja istuitteko vierekkäin jne.

Näistä asioista puhutaan miehen kanssa todella paljon, ja hän kyllä ymmärtääkin (osakseen) mua. Tietää rikkinäisen lapsuuteni ja huonot perhesuhteet, josta kaikki juontaa juurensa. Tää vaivaa mua vaan ihan älyttömästi, ja miestä myös tottakai. Tiedä, ettei hän ikinä tekis mitään mikä mua loukkaa tai satuttaa, siis oikeasti tiedän. Mutta sit mun ajatukset ja mielikuvitus lähtee laukkaamaan, ja sit epäilenkin jo kaikkea mahdollista. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Sulla on liikaa aikaa ajatella. Luultavasti tai ainakin toivottavasti töihinpaluu muuttaa asiaa edes osaltaan.

Kyllä. Ja suhteen alkuaikoina tää oli paljon pahempaa, silloin olin väkivaltainenkin. Töissä kun olin lasten välissä, niin tilanne rauhottui huomattavasti. Myöskin ikää on tullut lisää, ja sen tuomaa "viisautta". Jos nyt tässä tilanteessa niin voi ees sanoa.
 
mistä juontaa nämä sinun ajatukset, onko sinua joskus petetty? Onko jokin asia entisessä suhteessä jäänyt selvittämättä, noh niin tai näin niin suosittelen ottamaan yhteyttä vaikka terveysaseman psykologiin ja juttelemaan hänen kanssaan. Saat ehkä siellä työstteyä pääkoppasi selväksi, luultavasti haluaa myös jutella puolisosikin kanssa, et siihen kannattaa häntä valmistella. Niin ja se et olet jo kokeillut yhtä psykologia niin kokeile toista, joskus voi ne henkilökemiatkin olla niin ja näin.

Kotona kun on yksin ajatustensa kanssa niin kyllähän se mieli keksii vaikka mitä, ilman syitäkin.. siksikin on hyvä jutella jonkun täysin ulkopuolisen kanssa, saat ehkä uusia näkökulmia pohtia elämääsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mistä juontaa nämä sinun ajatukset, onko sinua joskus petetty? Onko jokin asia entisessä suhteessä jäänyt selvittämättä, noh niin tai näin niin suosittelen ottamaan yhteyttä vaikka terveysaseman psykologiin ja juttelemaan hänen kanssaan. Saat ehkä siellä työstteyä pääkoppasi selväksi, luultavasti haluaa myös jutella puolisosikin kanssa, et siihen kannattaa häntä valmistella. Niin ja se et olet jo kokeillut yhtä psykologia niin kokeile toista, joskus voi ne henkilökemiatkin olla niin ja näin.

Kotona kun on yksin ajatustensa kanssa niin kyllähän se mieli keksii vaikka mitä, ilman syitäkin.. siksikin on hyvä jutella jonkun täysin ulkopuolisen kanssa, saat ehkä uusia näkökulmia pohtia elämääsi.

Lapsuudesta, kun mikään ei ollut pysyvää eikä ollut ketään keneen luottaa. Omiin vanhempiinkaan ei voinut luottaa, kaikki hajos ympäriltä. Mitään pettämisjuttuja ei ole, ja tämä suhde on mun ensimmäinen pitempi suhde (jos ei vuoden mittaista teinisuhdetta lasketa).

Kahdella psykologilla oon käynyt, ja kerran käytiin pariterapiassakin. Ei siellä mun lapsuutta/nuoruttaa käyty läpi (jota ehkä eniten haluaisin, löytää syyn tälle mun käytökselle ja ajatuksille).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mistä juontaa nämä sinun ajatukset, onko sinua joskus petetty? Onko jokin asia entisessä suhteessä jäänyt selvittämättä, noh niin tai näin niin suosittelen ottamaan yhteyttä vaikka terveysaseman psykologiin ja juttelemaan hänen kanssaan. Saat ehkä siellä työstteyä pääkoppasi selväksi, luultavasti haluaa myös jutella puolisosikin kanssa, et siihen kannattaa häntä valmistella. Niin ja se et olet jo kokeillut yhtä psykologia niin kokeile toista, joskus voi ne henkilökemiatkin olla niin ja näin.

Kotona kun on yksin ajatustensa kanssa niin kyllähän se mieli keksii vaikka mitä, ilman syitäkin.. siksikin on hyvä jutella jonkun täysin ulkopuolisen kanssa, saat ehkä uusia näkökulmia pohtia elämääsi.

Lapsuudesta, kun mikään ei ollut pysyvää eikä ollut ketään keneen luottaa. Omiin vanhempiinkaan ei voinut luottaa, kaikki hajos ympäriltä. Mitään pettämisjuttuja ei ole, ja tämä suhde on mun ensimmäinen pitempi suhde (jos ei vuoden mittaista teinisuhdetta lasketa).

Kahdella psykologilla oon käynyt, ja kerran käytiin pariterapiassakin. Ei siellä mun lapsuutta/nuoruttaa käyty läpi (jota ehkä eniten haluaisin, löytää syyn tälle mun käytökselle ja ajatuksille).

eli sun tarvii etsiä itsellesi terapeutti joka käsittelee sun lapsuutta ja nuoruutta, koska sieltä ne ongelmat juontaa. Näe se vaiva ja joskus saat itsesi varmasti eheäksi ja luottvaiseksi aikuiseksi, mutta joudut tekemään kovasti töitä ja se on todella rankkaa, mutta itsesi ja läheistesi takia tee se ja ennen kaikkea itsesi takia!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
oletkos jo mennyt terapiaan.

Muutaman kerran oon psykologilla käynyt. En tiedä mihin mun pitäis mennä, tuo touhu oli ainakin ihan yhtä tyhjän kanssa.

Muutama kerta varmaan siltä tuntuukin. Terapiassa vuosi on lyhyt aika. Kun sen asenteen tajuaa, niin ei pety niin pahasti, jos psykologi ei olekaan taikuri. Itse sen työn joutuu tekemään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
eli sun tarvii etsiä itsellesi terapeutti joka käsittelee sun lapsuutta ja nuoruutta, koska sieltä ne ongelmat juontaa. Näe se vaiva ja joskus saat itsesi varmasti eheäksi ja luottvaiseksi aikuiseksi, mutta joudut tekemään kovasti töitä ja se on todella rankkaa, mutta itsesi ja läheistesi takia tee se ja ennen kaikkea itsesi takia!!

Tiedän, että sitä tarvitsen. Psykologikäynnit opetti jotain ratkaisukeinoja omien ajatusten "lakkauttamiseen", mutta ei kaiva todellisia syitä että mistä ne johtuu. ENkä usko, että ajatuksia pystyn lopettamaan, jos en löydä kunnon selvitystä kaikkeen.

Sellaisen terapeutin kuin vielä löytäisi. :/
 
Toistan ehkä itseäni, mutta pakko tehdä tämä silti. Ei terapeutin niskaan voi jättää oman elämän muuttamista, terapeutti voi ohjata kysymällä ja johdattelemalla oikeaan suuntaan, mutta itse mennään ja toimitaan ja puhutaan ne asiat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
eli sun tarvii etsiä itsellesi terapeutti joka käsittelee sun lapsuutta ja nuoruutta, koska sieltä ne ongelmat juontaa. Näe se vaiva ja joskus saat itsesi varmasti eheäksi ja luottvaiseksi aikuiseksi, mutta joudut tekemään kovasti töitä ja se on todella rankkaa, mutta itsesi ja läheistesi takia tee se ja ennen kaikkea itsesi takia!!

Tiedän, että sitä tarvitsen. Psykologikäynnit opetti jotain ratkaisukeinoja omien ajatusten "lakkauttamiseen", mutta ei kaiva todellisia syitä että mistä ne johtuu. ENkä usko, että ajatuksia pystyn lopettamaan, jos en löydä kunnon selvitystä kaikkeen.

Sellaisen terapeutin kuin vielä löytäisi. :/

kyllä löytyy, tosin voit joutua käymään toisella paikkakunnalla, mutta taatusti löydät itsellesi sopivan, ole kärsivällinen ja armollinen itsellesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ooo:
Toistan ehkä itseäni, mutta pakko tehdä tämä silti. Ei terapeutin niskaan voi jättää oman elämän muuttamista, terapeutti voi ohjata kysymällä ja johdattelemalla oikeaan suuntaan, mutta itse mennään ja toimitaan ja puhutaan ne asiat.

En varmaan missään oo sanonutkaan niin, että hän jotenkin muutaa mun elämäni? Ihan ite näitä ajatuksia pyörittelen päässäni, ja yritän keksiä ulospääsyä. Ekö se jo kerro paljon halustani elää normaalisti, ja saada luottamus mieheeni? Sellainen oikea luottamus.
 

Similar threads

Yhteistyössä