Oonko mä ihan tyhmä? Lapsen kaverista...

[kielletty]

jade, meillä monesti jää kyllä tavarat siivoomatta kun yritän kahden kanssa siinä lähteä, vauva ei huoli tuttia niin sen kanssa on vaikea kulkea kun sitten karjuu vaan jos kerkee suuttua. joskus muistetaan siivota. ei me kauheen pahaa sotkua saada aikaan ja pyydän yleensä anteeksi joko ovelta tai jälkikäteen kun muistan että jäi sotkut. taitaa olla että me ei kyllä hetkeen noille ees mennä. mutta eipä me keretty viimeksi etes sotkea kun ei mihinkään saatu koskee. mun mielestä mä en vaan voinu mennä siihen enää karjumaan kerran jo kiellettiin. jäähyllä uhkailtiin mutta sinne ei viety, vaikka sama meno jatkui koko ajan.

No sitten ehkä kannattaakin äänestää jaloillaan, mutta muista että kyläillessä kannattaa varata aikaa myös siihen että ne omat sotkut siivotaan pois jo ihan pientenkin kanssa, ja jos ei kynnelle kykene pienimmät niin sitten siivotaan itse. Koko kylä kasvattaa - meininki alkaa selkeästi olla jo kansantarua, mikä on sikäli sääli. Asioista kun voi muutenkin keskustella kuin huutamalla.

Jos kyläily kuitenkin käy liian rankaksi niin älkää enää menkö.

 

[kerhoilija]

Mä peesailen muita siinä että sun pitää puolustaa omaa lastasi. Ellet sinä sitä tee, ei tee kukaan muukaan. Vauva sylissä tuskin tekee susta puhetaidottoman? Olisit vaikka antanut vauvan kaverisi syliin siksi aikaa että menet ratkomaan isompien lasten välistä nahinaa ellet siihen vauvan kanssa pysty. Lapset tottelevat useimmiten puolituttua aikuista huomattavasti helpommin kuin omaa äitiä. Jos siihen väliin menee jämäkästi selvittämään, sanoo että sä leikit nyt tällä ja sä tällä ja kohta vaihdatte niin yleensä homma toimii. Mikä sua esti pysäyttämästä tätä toista lasta sen juostessa ja sanomasta että tästä EI juosta ettei vauvaan satu? Mä en suoraan sanottuna ymmärrä.

Parempi on tosiaan pysyä poissa tuollaisista paikoista ellei mikään tehoa. Varoituksen sanana vielä, jos te menette niihin kerhoihin, niin siellä on ihan samanlaisia lapsia. Niistä tilanteista pitää oppia selviytymään, sekä sun että lapsen.

 

[tiedän joo todellakin]

Aina voi todellakin äänestää jaloillaan. Ei nyt ehkä ensimmäisen kerran jälkeen, mutta 56. kerran jälkeen sitten jo. Näin kävi mulla. Ja siihen loppui pitkä "ystävyys" sitten, mutta ei enää jaksanu sitä et omat lapset jäi aina jalkoihin ja mun sanomisia ei kunnioittanu kaverin lapset eikä edes sit tämä kaverikaan.
Meillä ollessa tavarat kiskottiin lattialle, millään pahemmin leikkimättä kuitenkaan. Omat lapseni eivät saaneet leikkiä millää leluilla, kaverini muksut päättivät leikit ja ottivat tärkeimmät ja parhaimmat lelut ensin päältä. Heidän luona ollessaan mun lapset saivat yleensä leikkiä keskenään ilman leluja kun talon ipanat kehittelivät jotain hienoja barbieleikkejä huoneessaan.

Meillä ollessaan hakivat pipareita kaapeista, jäätelöä pakastimesta, karkkia ja vaikka mitä. Kielsin ja hain pois. Joskus hakivat salaa ja juoksivat jonnekkin piiloon syömään.
Oma äitinsä vaan tyynesti sohvalta kielteli. Ja mun lapset katseli kaikkea tätä ihan huuli pyöreenä.
Miljoona EI-sanaa, mutta mitään muuta ei pystynyt/jaksanut asialle tehdä.
Homma meni siihen et isompi mun lapsista väänsi aina itkua kyläilyjen jälkeen kun oli joutunut käskytetyksi ja leikkimään koko ajan sellasta mitä ei halunnut. Siivoamaan kaiken kun eihän he voineet enää uhrata vähäistä aikaa siivoamiselle vaan lähtivät kun aika oli lähteä.
Jos joskus kaverini edes yritti vihjasta siivoamisesta niin kauhea huuto nousi heti.
Tätä jatkui ja jatkui. Ja kaverini kertoi et myös päiväkodissa oudoksuivat tälläistä käytöstä ja yhdestä harrastuksesta olivat joutuneet lähtemään kokonaan pois, koska lapsi ei pystynyt toimimaan muiden kanssa sääntöjä noudattaen.

Katselin tätä touhua kauan. Ja olen aika "tossukka" ehkä asioiden kanssa tai odotin parannusta kun ajattelin et tämä kaveri näkee ihan omin silminkin koko ajan mitä tapahtuu.
Lopulta rohkaisin mieleni ja sanoin, luulin et se auttaa.
EI.
Sitten tein päätökseni ja lopetin homman siihen.
Kestän kyllä lasten jutut ja touhut. Ja ymmärrän et lapsi tarvii aikaa ja kaikkea.
Mutta en sellasta aikuista kestä, jonka ei pysty minkäänlaisia rajoja asettamaan niille lapsilleen.
Itse olen helpottunut ja niin uskon et on lapsenikin.

 

[pirjoooo]

Joku sanoi että miksi en ollut koko ajan vieressä, mulla oli vauva siinä syötettävänä, vaatteita piti vaihtaa, kahviteltiin jne. Olin vieressä mutta en aivan vieressä, että olisin fyysisesti voinut asiaan puuttua. Tämän pojan äidin kanssa juteltiin niin en vaan voinut koko aikaa siinä puuttua asioihin. Totta kai jollain tapaa yritin tyttöä puolustaa, mutta kun ei siihen sana tehonnut. Pojan äidin olisi siis ehkä pitänyt laittaa piste touhulle, mun mielestä vieras ei voi liian kovasti toisten lapsia komentaa, muuta kuin ehkä kotonaan.

Tilanteet meni siis niin että tyttö yritti jotain leikkiä, poika repi käsistä/komensi, pojan äiti tuli komentamaan. Tyttö katso ihmeissään miksi ei saa, yritti tehä jotain muuta ja sama toistui sitten siinä koko ajan. Mä en vaan kehannu siinä komentaa sitä poikaa kovin lujasti. Ja sillon kun poika juoksenteli vauvan lähellä niin kyllä otin sen kiinni ja laitoin sivummalle...

Lähinnä kirjoituksellani halusin purkaa pahaa mieltä pois ja kuulla vähän miten muilla on käynyt...Pitää käydä siellä tästä lähtien vain yhden lapsen kanssa niin pystyy kunnolla seuraamaan niitä. Tuon ikäset on aika ketteriä, aika epäkohteliasta olisi vauva sylissä juosta niiden perässä koko ajan ja vahtia mitä se poika tekee. Enhän mä nyt ihan niinkään voi tehdä..