Oonko pikkumainen, jos pahoitan mieleni tästä..

[Nyksä]

Tilanne on siis tämä; olemme uusperhe, miehelläni on kaksi "omaa" lasta ja minulla yksi. Onhan tässä ollut muutenkin välillä tällaista tai tämän suuntaista käytöstä, mitä enimmäkseen olen katsonut läpi sormien, koska ymmärrän että tilanne on vaikea monellekkin osapuolelle.

Tämä mikä nyt katkaisi kamelin selän on; aiemmin tuossa oli toisen lapsipuoleni syntymäpäivät. Anoppi tuli tänne tietysti lahjan ja kortin kanssa juu, mutta lisäksi toi vielä toisellekin miehen biologisista lapsista kortin ja lahjan(ja rahaa) "koska kohta on hänen nimipäivänsä". Tätä minun lasta ei tietenkään muistettu mitenkään(ja juu, mielestäni vaan sitä juhlitaan kellä oikeasti on ne synttärit, että tuo nimipäiväkohelluskin on aika outoa, varsinkin kun ei ole ennen kyllä tällaista ollut ja tässä tilanteessa korostui se, että kaksi saa, yksi ei).

Nyt sitten oli tämän oman lapseni syntymäpäivät johon anoppikin oli kutsuttu. Ei nyt päässyt, mutta tuli viikon päästä käymään(ja oli sanonut aiemmin että tulee sitten myöhemmin tuomaan lahjan). Olin hieman yllättynyt, kun ei tullut edes korttia, ei onnitteluja lapselle, vaan tuliaisia matkaltaan kaikille kolmelle. Siis sellaiset pienet tuliaiset, kaikille aika samat. Ainiin ja tämän oman lapseni nimipäivätkin sattuivat olemaan päivää ennen tätä kyläilyä, otetaan sekin nyt tähän.

Tämä viimeinen juttu oli se, että anoppi soitti tänään ja kyseli että mitä nämä biologiset lapsenlapsensa olivat tykänneet tuliaisistaan. Ei sanaakaan mistään muusta.

Eli mitäs sanotte, kuulostaako ihan normaalilta? Minusta ei. Miksi pitää yhtä syrjiä niin selvästi?
Ymmärrän joo, että kun ei ole biologinen lapsi, mutta eikö voisi vähän edes ajatella sitä lasta?

Rupesi ärsyttämään nyt niin paljon kun mietin tässä äsken asiaa, että piti tulla purkautumaan tänne.

 

[dfg]

Sanot sille anopille suoraan ja kysyt, että onko edes käynyt mielessä tasapuolinen kohtelu.

 

[turvakassu]

Aivan ymmärrettäviä nuo sinun tunteesi, mutta jos ajattelen tilannetta, että lapseni menisi uudelleen naimisiin ja heidän perheeseensä tulisi tuon uuden puolison lapsia, niin ei minulla olisi tarvetta luoda minkäänlaista sidettä heihin. Ei heitä voi mitenkään verrata omiin lastenlapsiini.

Tuo anoppihan ei ole sinun lapsesi mummi, eikä hänestä sellaista tulekaan. Miehestäsi ei myöskään tule lapsesi isää, mutta toki heidän välinsä voivat kehittyä melkoo läheisiksi. Te vain asutte yhdessä ja muodostatte uusperheen. Nämä ovat noita uusperheen mukanaan tuomia ongelmia.

 

["vieras"]

Mun äitini lapset otettiin avosylin uuden miehen sukuun.

Mieheni äidin lapset taas pidettiin erossa muusta suvusta, vaikka uusi mies pitikin heitä ominaan.

Ap, sulla on aihetta pahastua ja mun mielestä voisit puhua miehellesi tästä. Siis että ei anopin tarvitse pitää sun lapsesta, mutta voisi edes pintapuolisesti kohdella tasavertaisesti saman perheen lapsia.

 

[aloittaja]

Tuokin on totta, mutta itse en kyllä voisi kuvitella käyttäytyväni noin jos itse olisin joskus mummona tuollaisessa tilanteessa. Entäs adoptio? Oletko siinäkin sitä mieltä, että ei ole omaa vertasi niin eipä tarvitse muistaa tai rakennella mitään kiintymyssiteitä?

Lapsi kutsuu miestäni isäksi ja on anoppi on ainoa mummo kenet hän osaa nimetä mummokseen, kun oli joskus asiasta puhetta. Oma biologinen isänsä ei näe lasta, eikä myöskään miehen suku. Omasta äidistäni ei mummoksi ole, se on huomattu jo useampaan otteeseen, eikä hän itseään sellaisena pidä.

 

["vieras"]

Kauan ootte olleet yhdessä? Voi olla vaikea jossain vuodessa tai parissa alkaa pitää ihan ventovieraita lapsia lapsenlapsinaan vain sillä perusteella, että oma poika nyt on päättänyt alkaa seurustella näiden äidin kanssa, etenkin kun monissa uusperheissä nämä liitot eivät aina niin pitkäikäisiä ole. Milloin tahansa voi olla, että yhteys sitten särkyykin jos lasten äiti vaihtaa miestä. Jos vertaa lapsiin, jotka nimenomaan ovat syntyneet omiksi lapsenlapsiksi ja joihin oman lapsen kautta yhteys tulee säilymään aina.

Itse en pahastuisi, vaan selittäisin lapselle että ei kyseessä ole hänen mumminsa vaan toisten lasten mummi, koska näinhän asia on. Isänsä ja sinun vanhemmat sitten muistakoon häntä. Näin kaikilla lapsilla on kahdet isovanhemmat, vaikka toiset eivät olisikaan samat. Tuleeko muuten oman lapsesi isän vanhemmilta lahjoja miehesi lapsille, vai muistavatko he vain omia lapsenlapsiaan? Jos eivät heitäkään, niin enemmän olisin heille loukkaantunut kuin tälle uudelle anopille ja ottaisin asian kyllä exän kanssa puheeksi.

 

[aloittaja]

Olemme naimisissa, yhteinenkin lapsi tulossa ja kolmisen vuotta asuttu yhdessä.

Noista muista sukulaisista laitoinkin tuossa jo. Jonkin sortin varamummolaa sitä kai pitäisi etsiä, mutta ehkä on vaan parempi olla ilman kokonaan. Ehkä vaan kylmästi alan poistua paikalta näitten omieni kanssa sitten kun jatkossa tulee näitä hankalia tilanteita, en nyt oikein nää sitäkään oikeaksi että laitan tämän yhden jatkuvasti katsomaan tällaista syrjimistä(ja veikkaan siis että tilanne varmaan vaan pahenee kun tämä yhteinen syntyy).

 

["vieras"]

Anteeksi, en huomannut kirjoitustasi. Harmi, jos lapsesi isovanhemmat eivät ole väleissä

Ehkä olisi hyvä etsiä vapaaehtoistoiminnan kautta lapsellesi vapaaehtoiset isovanhemmat, jotka nimenomaan etsivät omaa "lastenlasta".

Ei ketään voi pakottaa mummoksi, jos ei tunne jonkun mummo olevansa eikä kellään ole siihen velvollisuuttakaan. Sen olet varmaan jo huomannutkin. Eihän toisten lastenne mummo kuitenkaan tuota omaasi osattomaksi ole jättänyt: toi tuliaisiakin, vaikkei halukas ole mummon rooliin hänen kanssaan ryhtymään. Toivottavasti lapsellasi on elämässään esim. kummeja tai muita "omia" aikuisia jotka huomioivat sitten taas erityisesti häntä, jotta hän ei koe jäävänsä kaikesta ulkopuoliseksi sillä perusteella, että isovanhempia ei ole.

 

["mä"]

Minä teeskentelisin hämmästynyttä, jos ko. naikkonen haluaisi vuoden kuluttua huomioida vain osan lapsista ja valehtelisin suoraan, että "emme me aio synttäreitä pitää" enkä tasan laskisi horiskoa kotiini enkä ottaisi lahjoja vastaan, ellei niitä tule tasapuolisesti.

 

[Millenia]

Et ole mielestäni pikkumainen. Kuuluu ihan peruskohteliaisuuteen ja normaaliin ihmisten huomioon ottamiseen, että ketään ei syrjitä, varsinkaan lapsia. Se on ihan sama kuinka paljon tärkeämpiä ne omat siellä pääkopassa on, sitä epäreilua tilannetta ei tuoda ilmi toisten nähden.

Minua aina inhottaa hirveästi kun kuulen näitä juttuja, meillä on jos minkänlaista uusioperhettä sekä minun että miehen puolella (meillä kuitenkin ihan ydinperhe) ja aina on otettu kaikki huomioon eikä ketään syrjitä. Meidän lapsilla on 3 pappaa, joista vain yksi on biologinen, mutta tämä on itse asiassa vähiten lapsien kanssa tekemisissä, mutta ei hänkään missään nimessä liian vähän.

Siinä vaiheessa kun äitini alkoi seurustelemaan nykyisen miehensä kanssa, olin itse miltei täysi-ikäinen ja minulle oli sanomattakin selvää, että äiti nyt viettää paljon aikaa minua nuoremman siskopuolen kanssa, nimenomaan enemmän aikaa, kun heidän täytyy muodostaa se side ja oikein yrittää tulla perheeksi, me kun sitä jo ollaan. En ymmärrä mistä nuo "minun perhe" ja "teidän perhe" ja "noiden perhe" erottelut tulee. Kyllä perhe on aina perhe, on se kursittu sitten kasaan ihan millä tapaa tahansa.

Mutta tosiaan, tuskin mummoa voi mihinkään pakottaa. Harmillinen paikka, ehkä ne varamummot yms. todellakin olisivat tarpeen.

 

["vieras"]

Et ole mielestäni pikkumainen. Kuuluu ihan peruskohteliaisuuteen ja normaaliin ihmisten huomioon ottamiseen, että ketään ei syrjitä, varsinkaan lapsia. Se on ihan sama kuinka paljon tärkeämpiä ne omat siellä pääkopassa on, sitä epäreilua tilannetta ei tuoda ilmi toisten nähden.

Nimenomaan, vaikka jotkut tuntuvatkin ajattelevan, että lapset eivät sitä peruskohteliaisuutta ansaitse, koska ovat vain lapsia ja ei-vielä-ihmisiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="mä";22210936]Minä teeskentelisin hämmästynyttä, jos ko. naikkonen haluaisi vuoden kuluttua huomioida vain osan lapsista ja valehtelisin suoraan, että "emme me aio synttäreitä pitää" enkä tasan laskisi horiskoa kotiini enkä ottaisi lahjoja vastaan, ellei niitä tule tasapuolisesti.[/QUOTE]

Onkin tosi reilua viedä mummi niiltä lapsilta joilla semmoinen on vain siksi, että omalla ei ole...

 

[turvakassu]

Tuokin on totta, mutta itse en kyllä voisi kuvitella käyttäytyväni noin jos itse olisin joskus mummona tuollaisessa tilanteessa. Entäs adoptio? Oletko siinäkin sitä mieltä, että ei ole omaa vertasi niin eipä tarvitse muistaa tai rakennella mitään kiintymyssiteitä?

Lapsi kutsuu miestäni isäksi ja on anoppi on ainoa mummo kenet hän osaa nimetä mummokseen, kun oli joskus asiasta puhetta. Oma biologinen isänsä ei näe lasta, eikä myöskään miehen suku. Omasta äidistäni ei mummoksi ole, se on huomattu jo useampaan otteeseen, eikä hän itseään sellaisena pidä.

Vaikka lapsellasi ei olekaan mummoa, ei tuosta uudesta anopistakaan ole sellaiseksi. Ei häneltä kannata odottaakaan sellaista.

Miehesi "tarvitsee", eli on hyödyllistä rakentaa lapsesi kanssa mahdollisimman hyvä suhde. Isää hänestä ei silti koskaan lapselle tule. Hieman vanhempana lapsi alkaa ihmetellä, miksi hän kutsuu sellaista henkilöä isäksi, joka ei sitä ole.

Hyvin harvoin tuollaista "uusiolasta" kuitenkaan rakastaa aivan samalla tavalla kuin omaa lastaan. Melko paljon omalta lapsi tuntuu, jos adoptoi sen hyvin pienenä. Adoptio sinänsä ei tuo tunteita.

Jos lapsi ihmettelee tuota "epätasapuolista" kohtelua, sinun pitää kertoa hänelle, ettei anoppi ole hänen mummonsa, vaan miehesi lasten mummo.

 

["vieras"]

Meillä onneksi mun lastani edellisestä liitosta on pidetty tasapuolisesti muiden lastenlasten kanssa,ehkäpä jopa huomioitu enemmänkin kun biologisia lapsia.
Kyse vanhimmasta lapsesta ja oli ainoa pitkään. Ja on tosi tärkeä miehen vanhemmille.

 

[myös uusperheen äiti]

en lukenut koko ketjua, eli en tiedä onko tämä tullut jo esiin, mutta todella ratkaisevaa tässä jutussa on se, minkä ikäisiä lapset ovat

 

[misStar]

Et ole mielestäni pikkumainen.Varmasti anoppi ajattelee erilailla lapsista koska tottakai omat lapsenlapset ovat tärkeämpiä kuin perheen muut lapset,se on ihan luonnollista.Mutta se ei silti tarkota sitä etteikö voisi ajatella tuon kolmannenkin lapsen tunteita...
Mun miehellä on ennestään tytär kuka asuu äitinsä luona ja hänellä on veli kuka ei ole mieheni lapsi mutta ovat asuneet kaikki aikoinaan yhdessä.Ja jos me viedään jotain "lahjoja" muulloin kuin synttäreillä esim. värikyniä niin annetaan ne yhteisiksi heille.Ei ole vaikeeta,näin kenellekään ei tuu pahamieli.

 

["Rainbow"]

Siis onko sinun mielestäsi vanhemmuudessa kyse pelkästä biologiasta? Aika kummallinen ajattelutapa, ei millään pahalla. Sanon heti kärkeen, että en ole adoptoitu eli vanhempani ovat ihan biologisesti vanhempiani, mutta onhan vanhemmuus nyt silti muutakin kuin biologiaa.

”Miehesi "tarvitsee", eli on hyödyllistä rakentaa lapsesi kanssa mahdollisimman hyvä suhde. Isää hänestä ei silti koskaan lapselle tule. Hieman vanhempana lapsi alkaa ihmetellä, miksi hän kutsuu sellaista henkilöä isäksi, joka ei sitä ole.”

No huh huh. Ei millään pahalla, mutta onneksi tuo on vain sinun mielipiteesi. Itse en käsitä, miksi ihmeessä aloittajan lapsi EI kutsuisi aloittajan miestä isäkseen. Mikäli ymmärsin lukemani oikein, aloittajan mies on ainoa isä, jonka tuo lapsi on koskaan tuntenut. Eihän sillä biologialla silloin merkitystä ole. Aloittajan mies ei ole biologisesti aloittajan lapsen isä, mutta niin kuin aiemmin sanoin, vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa. Aloittajan mies on siis aloittajan lapsen isä kaikilla muilla tavoin.

Tietysti jokainen ajattelee vanhempinaan niitä ihmisiä, jotka heidät ovat kasvattaneet. Todella kummallinen ajatus, että pitäisi kutsua jotain ventovierasta ihmistä äidiksi/isäksi vain sen takia, koska se ventovieras on biologinen sukulainen. Esim. adoptiolapsen äitejä ja isiä eivät ole ne biologiset vaan ne adoptiovanhemmat, jotka niitä lapsia kasvattavat.

 

["vieras"]

Muistavatko omat vanhempasi miehesi lapsia?
Entä muistaako oman lapsesi omat biologiset isovanhemmat lastenlastaan?

 

["Siis"]

Omasta äidistäni ei mummoksi ole, se on huomattu jo useampaan otteeseen, eikä hän itseään sellaisena pidä.

Mutta edellytätkö sitä häneltä?

Anopiltas edellytät mummoilua sekä omalles että miehes lapsille. Mites omalta äidiltäs?

 

["vieras"]

Olemme naimisissa, yhteinenkin lapsi tulossa ja kolmisen vuotta asuttu yhdessä.

Noista muista sukulaisista laitoinkin tuossa jo. Jonkin sortin varamummolaa sitä kai pitäisi etsiä, mutta ehkä on vaan parempi olla ilman kokonaan. Ehkä vaan kylmästi alan poistua paikalta näitten omieni kanssa sitten kun jatkossa tulee näitä hankalia tilanteita, en nyt oikein nää sitäkään oikeaksi että laitan tämän yhden jatkuvasti katsomaan tällaista syrjimistä(ja veikkaan siis että tilanne varmaan vaan pahenee kun tämä yhteinen syntyy).

muista sitten jatkossa poistua tosiaan myös se teidän yhteinen lapsi mukanasi eli vie molemmat omat lapsesi paikalta pois.

 

["vieras"]

Mun mielestä on tavallaan ymmärrettävää, että biologiset lapsenlapset, jotka on tuntenut kauemmin, jo vauvasta, ja seurannut joka liikettä, ovat ensisijaisesti mielessä. Voi olla, että jossain vaiheessa tää sunkin lapsi muodostuu yhtä rakkaaksi.

Musta tuo ei kuulosta tahalliselta ilkeilyltä, vaan vähän tällaista ajattelemattomuutta.

Mun mielestä on aika ymmärrettävää, että uusperhekuvioissa on tällaista, että joudutaan vähän hakeen rooleja, ja siinä menee aikansa. Teidän omalle perheelle se tulee helpommin, kun se on ollut teidän ratkaisu ja elätte sitä elämää päivittän, mutta anoppi saattaa herkemmin ajatella tulevansa katsomaan omia lapsenlapsiaan. En suuttuis, jollei se ole tahallista/avointa vähättelyä.

Oikeasti, miettisitte etukäteen kun lapsia tehdään monelle miehelle. Tällaista se voi olla. Jos tää on sun pienin pulma, niin vähälläpä olet päässyt.