Opiskelemaan, yrittäjäksi vai muutto?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaihtoehtoja pohtiva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaihtoehtoja pohtiva

Vieras
Minua huolestuttaa perheemme taloudellinen tulevaisuus. Ostimme viime syksynä asunnon sellaisessa tilanteessa, että minulla on vakituinen työpaikka, mutta mieheni jäi juuri työttömäksi. Ajattelimme, että hänen työkokemuksellaan ei kauan kestä löytää uutta työtä ja siihen asti muutama kuukausi on kiva viettää vauvan kanssa. Mies siis jäi työttömäksi ja minä palasin töihin.

Noh, nyt on työttömyyttä kestänyt puoli vuotta. Uutta työtä ei ole löytynyt. Hakemuksia on lähetetty kaikkiin edes läheltä liippaaviin hommiin työssäkäyntialueen sisällä eli n. 80km säteellä meiltä. Haastattelujakin on ollut, mutta koska mieheni on ujo, hänen on vaikea "myydä itseään".

Mietin nykyisin päivät puhki, että mitä hänen tai meidän pitäisi alkaa tekemään, että tilanne muuttuisi. Ansiosidonnainen ei kestä ikuisesti ja kuka nyt haluaisi olla työtön.

Pitäisikö lähteä opiskelemaan eli yrittää vaihtaa alaa? Siinä on se riski, että tulee taas valittua ala, joka työllistää huonosti. Ja miten lainojen lyhennykset yms. opiskeluaikana?

Toinen vaihtoehto olisi alkaa yrittäjäksi, mutta liikeideaa ei ole. Siinäkin mietityttää rahoitus. Yrityksissähän kestää usein parikin vuotta ennen kuin se alkaa tuottaa mitään. Ei me pelkästään mun palkalla tulla toimeen.

Kolmas mahdollisuus on muuttaa takaisin ruuhka-Suomeen, mistä vuonna 2012 mun työpaikan perässä muutettiin näille huudeille. Miehellä oli siis pätkätyö ja mä sain silloin vakituisen työpaikan. Mies jatkoi tuota työtä etätyönä vuoden, mutta viime elokuussa työt loppuivat yrityskauppojen takia. Hommat siirtyi Hollantiin. Minä siis olen vakivirassa, mutta pelkään töideni loppuvan parin vuoden sisään. Ensi kuussa mietitään säästökohteita yms eikä yt:tkään ole pois suljettu.

Muutossa mietityttää, kannattaako sekään taloudellisesti. Ruuhka-Suomessa esimerkiksi asunnot ovat paljon kalliimpia kuin täällä. Nyt maksamme lyhennyksiä saunallisesta, siistikuntoisesta rivarin päätyneliöstä. Vastaavalla summalla lyhentäisi pääkaupunkiseudulla vain -70-luvulla rakennettua kerrostalokaksiota. Täällä päin meillä olisi myös sukulaisia ja ystäviä ja samanhenkisiä ihmisiä. Me kun olemme täältä kotoisin. Olemme vain käyneet muualla opiskelemassa ja hankkimassa alkusysäystä työuralle. Miehen vanhemmat ovat myös korvaamaton apu arjessa. Esim. lauantaina venäytin selkäni ja mieheni joutui viemään minut päivystykseen (en kyennyt juuri liikkumaan enkä siis ajamaan autoa), jossa jonotin melkein kolme tuntia. Huomattavasti miellyttävämpi reissu miehen kanssa kahden kuin jos 1-vuotias olisi ollut mukana kyllästymässä...

Nyt siis haluaisin peilausta ajatuksille. Kaikissa vaihtoehdoissa on omat taloudelliset riskinsä. Tiedostan sen. Enkä avannut keskustelua torpatakseni kaikki ehdotukset. Nimenomaan kaipaan uusia näkökantoja, kun nyt tuntuu vain nuo riskit pyörivän mielessä.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Koska mies on vielä ansiosidonnaisella, pärjäämme. Ja kun vain minä olen töissä, ei tule lapsenhoitomaksuja eikä kuluja toisesta autosta yms. Mutta ei tämä ikuisesti kestä. En haluaisi ajaa täysiä päin betoniseinää, jos törmäystä voi pehmentää tai jos törmäyksen voisi jopa välttää.
 
Toki annan päättää. Aikuinen mies. Minua itseäni vain ahdistaa, että kun kyselen, mitä alat tehdä, niin vastaus on ettei tiedä. Aina sama vastaus. Harvat alat ylipäätään kiinnostaa häntä. Tuntuu, että tämä ala on se ykkönen, mutta kun töitä ei ole kuin huippukokeneille ammattilaisille. Ja miehen valmistumisesta vasta 3v ja työkokemusta 2,5v. Kyselen näitä juttuja, kun ajattelin, että voisin sitten ehdotella kaikkea ja sillä tavalla auttaa. Nyt mies on 1v:n kanssa kotona, kun itse painan välillä kellon ympärikin töitä. Niin ei ehdi kaikkia maailman mahdollisuuksia selvittää. Ja suoraan sanoen en edes tiedä, osaisiko hän, jos olisi mahdollisuus. Hän on aina tukeutunut töiden haussa tosi paljon minuun. Olen esim. kirjoittanut valtaosan hänen työhakemuksistaan, koska itsellään se ulosanti on mitä on. Hän on työssään hyvä. Edellinen työnantaja piti hänestä kovasti. Siksi alun perin muutaman kuukauden mittainen työsuhde venyi sinne 2,5v asti. Mutta kun nykyisin pitäisi osata näyttää niin dynaamiselta ja markkinointihenkiseltä kaikenmaailman konsulttien pällitesteissä. Huoh... ei ole ujoilla helppoa.
 
Anna miehesi etsiä itse oma tiensä, minusta tuo kuulostaa siltä että sinä olet hakemassa sitä työtä eikä miehesi. Kyllä nyt aikuisen miehen pitäisi osata itse kirjoittaa hakemuksensa ja hakea työtä. Jos sinä olet kokoajan päsmäröimässä ja neuvomassa ja tekemässä puolesta niin eihän se reppana osaa kohta mitään tehdä itse.
Älä nyt ainakaan yrittäjyyttä tuputa miehelle, joka on niin ujo ettei voi tai halua markkinoida itseään ja yritystään.
Luota siihen, kun mies sanoo ettei tiedä mitä haluaa. Ehkä hän löytää oman alansa kun annat rauhassa etsiä etkä ole ojentamassa valmiita vastauksia siitä, mitä miehen kuuluisi tehdä. Sillävälin on ihan hyväkin, että 1 vuotiaanne saa olla toisen vanhemman kanssa kotona. Mies voi samalla etsiä ja pohtia vaihtoehtojaan.
Työkkäri järjestää erilaisia kursseja, työnhakukursseja ja työkokeilujuttuja. Niiden kautta miehesi voisi saada vähän oppia ja vinkkejä työnhakuun liittyen ja voisi käydä kokeilemassa eri aloja, jos sieltä se oma löytyisi. Jos taloudellinen tilanne menee tosi tiukaksi, niin kyllä miehellesi varmasti jotain hommaa löytyy, ei ehkä niin mielekästä, mutta väliaikaisesti luulisi käyvän työ kuin työ.
 
Jos ei ole mitään pohjaa yrittäjyydestä pyytäisin vakavasti miettimään edes sen mahdollisuutta? Mitkä on edellytykset menestyä yrittäjänä jos ei edes tiedä mitä alkaisi yrittää? ja kaikenlisäksi kannattaisi käydä edes yrittäjä kurssi.

Opikelu taas kannattaa aina, käske miehesi ottaa selvää omaehtoisesta opiskelusta ja käydä työkkärissä keskustelemassa jos löytyisi joku ala miltä oletettavasti työllistyisi niin voisi olla mahdollisuuksia tähän, etuna päivärahaan verrattuna ainakin ylläpitokorvaus, eli vähän ekstraa päivärahan päälle.

Mitä työkkäristä on ehdotettu?
 
Anteeksi,sanon suoraan.Ei missään nimessä ainakaan yrittäjäksi.Mies ei saa työhakemusta itse täytettyä,koet että nykyään pitää olla niin loistava,myyvä ja täydellinen ulosanti ja miehesi on tähän liian ujo?!Sitten yrittäjyyttä ei kannata edes harkita,siinä tarvitaan kaikki tuo,ja ujo ei saa olla!Tuon lisäksi rautaiset hermot koko perheelle(lue:koko suvulle!)
Terv.Yrittäjän vaimo
 
Onkohan "ujoille työnhakijoille" mitään kursseja, joilla voisi harjoitella ja saada lisää itseluottamusta haastatteluja varten? Jos töitä olisi tarjolla, mies pitää työstään ja on siinä hyvä, mutta työnsaanti on haastatteluista kiinni, se olisi mun mielestä tuossa tilanteessa se ongelma, johon kannattaisi tarttua. Riskitkin olisi pienet ;)
 
[QUOTE="Yrittäjäksi";29558317]

Mitä työkkäristä on ehdotettu?[/QUOTE]

Kyllä se on työkkäritoiminta nykyään sellaista, ettei ensimmäiseen vuoteen olla missään tekemisissä. Soittavat kun vuosi kulunut...

Olen ajoittain työtön alani takia, eikä työkkäristä ole koskaan ollut apua.
 
Juu ei meitä (eikä varsinkaan miestä) toi yrittäjyys oikeasti kiinnostakaan. Ja olis se aika vaikee kuvio ajallisestikin järjestää, kun mulla on työajaton työ. Eli mun TES:ssä mulla on tietyt työ- ja vapaapäivät ja noina työpäivinä voi sitten oikeesti tulla joskus tosi pitkiä päiviä. Toisaalta ehkä noin joka 20 työpäivä on sellainen, ettei hommia tule tehtyä laisinkaan tai tulee tehtyä vaan muutama tunti eli työmäärä tasoittuu noina aikoina. Mun pitää kuitenkin kouluttaa itseäni työn ohessa, jotta on hyvät työllistysmismahdollisuudet jatkossa. Teenkin tänä vuonna jo pari opintokokonaisuutta siihen liittyen.

Puhuttiin tänään kunnolla asioita halki ja mieskin totesi, että olen vähän painanut päälle. Lupasin nyt antaa tilaa. En oikeasti ollut tajunnut, miten olen vouhkannut tästä asiasta, ennen kuin totesitte, että ihan kuin MINÄ hakisin niitä töitä enkä mies. No niinhän se taitaa olla, nyt kun miettii. Ei sen niin pitäisi mennä. Nyt annan tilaa ja alan järjestää miehelle aikaa panostaa uransa suunnitteluun ja työnhakuun. Annan miehen olla Mies. Olen vain jossain määrin kontrollifriikki. Kasvoin köyhän perheen lapsena, jossa äidin narsismi ja hallitseva persoona yhdistettynä ainaiseen rahapulaan kiristi perheen välejä ja hermoja. Ajattelin aina haluavani omalle lapselleni parempaa. No itse tienaan rapiat 2600 e / kk eli sen suhteen ei hätää. Mutta minun on vaikea elää mieheni työttömyyden ja lähestyvän rahapulan kanssa.

Niin, ja työkkäri ei ole ollut kovin kiinnostunut mieheni elämästä. Kun 6 kk tuli muutama päivä sitten täyteen, niin miehen piti soittaa sinne. Lähinnä ne jotain näpytteli koneelle parin minuutin puhelun aikana, jonka aikana mies totesi etsivänsä töitä ja käyneensä haastatteluissa yms. ja se siitä sitten. "Me soitamme jatkossa sinulle päin." Selvä.
 

Yhteistyössä