Osaanko rakastaa tulevaa lasta yhtä paljon kuin esikoista!? pelottaa :(

[huolestunut äiti]

Mä rakastan esikoista yli kaiken, rakastin sitä ensimmäisestä ultrasta lähtien kun näin siinä kuvassa.
Nyt perheessämme on raha ja asunto asiat huonosti. Ja itsellä tunne että kuinka voin tähän tilanteeseen lapsen synnyttää. Toki siihen on vielä aikaa ja ehkä kärsin masennuksesta huonon tilanteen vuoksi. Mutta musta tuntuu että vaikka ensimmäisestä ultrasta on aikaa, en vielä tunne rakastavani tätä tulevaa lasta.

Mies lähes suuttui kun yritin hänelle asiaa selittää. Itse uskon, että kun liikkeet alkaa tuntua, asia muuttuu. Mutta uskonko turhaa? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia.
Miehelle sanoin että nyt tarvitsen häneltä kaiken mahdollisen tuen, mutta hänen on vaikea tukea, koska pelkää, että en koskaan rakasta tulevaa lasta.

 

[hekla]

mä uskoisin, että viimeistään sillon kun lapsi syntyy, sä rakastat sitä ihan yhtä paljon kun esikoistakin.

 

[lumimaa]

:hug: uskoisin samoin kuin Heklakin!

 

[viivi]

mä uskoisin, että viimeistään sillon kun lapsi syntyy, sä rakastat sitä ihan yhtä paljon kun esikoistakin.

Mulla esikoinen 6 kk ja edelleen tuntuu, etten rakasta sitä täysillä...
Että parempia aikoja odotellessa. Kaikki ei näköjään aina mee ihan niinkuin on tarkoitettu.

 

[niin tuttua]

Sun ajatukset on täysin normaaleja ja tosi yleisiä. Niistä ollaan keskusteltu ennenkin tällä palstalla. Mä ainakin koin toisen lapsen syntymän tosi hämmentävänä asiana. Rakkaus lapseen voi myös tulla ajan myötä ja se on ihan "sallittua". Myöhemmin tilanne normalisoituu ja sä et enää voi kuvitella elämää ilman kahta yhtä rakasta lasta.

 

[hekla]

mä uskoisin, että viimeistään sillon kun lapsi syntyy, sä rakastat sitä ihan yhtä paljon kun esikoistakin.

Mulla esikoinen 6 kk ja edelleen tuntuu, etten rakasta sitä täysillä...
Että parempia aikoja odotellessa. Kaikki ei näköjään aina mee ihan niinkuin on tarkoitettu.

no eihän kaikilla se rakkaus ole ihan itsestään selvää.. Mä en osais ajatella, että mä en jotain lapsista olisi alusta lähtien rakastanut täysillä. :heart:

 

[kolmen äiti]

Samaa minäkin mietein ku odotin toista lastani. Mutta aivan turhaan mietein. Rakkautta riittää kaikille lapsille.

 

[Adelade]

Mie mietin kakkosta odottaessa että pystynkö ikinä rakastamaan häntä yhtä paljon kuin esikoista. Täälläkin asiaa pohdin... Kun kakkonen sit syntyi, huomasin että kyllä sitä rakkautta vaan kummasti riittää molemmille.
Nyt kun odotan kolmosta, oon huomannu miettiväni ihan samaa asiaa, että vieläkö sitä rakkautta riittää tällekin pienokaiselle.

 

[ap]

no kiva kuulla, etten ole ainoa näinä mietteineni

 

[mii]

Meillä on kolme pientä ja kaikki ihan yhtä rakkaita.Erilaisia mutta silti aivan yhtä tärkeitä.

 

[rakkautta]

Mäkin odottelen nyt toista ja olen loppuvaiheessa, eli tulokas saattaa syntyä koska vain, mutta olen miettinyt samaa.. ainenkaan vielä mulla ei ole mitään suuria tunteita, osittain pelottaa, jos en saakkaan lasta, kuolee synnytykseen tai ennen sitä ja luulen että en uskalla antaa tunteiden syventyä vielä niin paljon. mutta tosiaan esikoistani rakastan yli kaiken ja vatsassa olevaa siitä 1% verran. arka aihe ja nostan hattua että otit asian esille ja kiva kuulla etten ole ainut.

 

[rakkautta riittää]

Kyllähän sitä rakastaa,aika ei vain enää riitä samalla tapaa

 

[juu no tuota]

Pelkäsin ihan samaa ja jos sekä sinä ja minä pelkäsimme tuota asiaa, uskon, että sitä pelkää moni muukin.

tosiasiassa vähitellen kuopuksen syntymän jälkeen se esikoinen alkaa käydä vieraammaksi ja koet hänet jossain määrin häiritsevänä. l

Koskaan ei tilanne palaa siihen "minä rakastan, palvon lastani". ehkä se on vaan ihan hyvä juttu?
Yksi lapsi on harrastus, kaksi on työtä, kolme on hulluutta. Varsinkin jos tukiverkkoja ei ole, kahden lapsen kanssa joutuu usein äärirajoille jaksamisen suhteen.
Mitä koskaan ei tapahdu yhden lapsen kanssa.

 

[...]

Meillä kuukauden ikäinen vauva, toinen lapsemme, ja mulla samoja ajatuksia vieläkin. Esikoinen on tosi rakas ja vauva... ei tunteita. Eipä tainnut olla esikoisestakaan vauvana, nyt hän pon jo neljä ja on todella tärkeä rakas. Minä en ole niin nopoeasti lämpenevä ihminen vie pitkään kiintyä.

 

[R]

Mulla toinen syntymässä lähiaikoina ja odotan rakkauden olevan tasaveroista vasta siinä vaiheessa kun nuorempi on +puolen vuoden vanha. Esikoisestakaan en tuntenut varsinaisesti rakkautta kuin orastavasti ehkä puolen vuoden - vajaa vuoden vanhana. Toki jotkin äidin vaistot laittoivat pelkäämään kätkyt kuolemaa, sairastaessa ja henkiin jäämistä yleensäkin. Nyt esikko on 1,5v ja tärkein ja rakkain tekijä elämässäni.

 

[-]

Etköhän ala tulevaa lastasi rakastaa viimeistään siinä vaiheessa kun potkut alkaa tuntua ja vauva ilmoittelee jatkuvasti olemassaolostaan masussasi!

Raha- ja asuntoasiat tietysti rassaa jos eivät ole kunnossa, mutta kyllä rakkaus ylittää kaikki esteet. Kun vauva syntyy, olen varma että muut huolet unohtuu ja pystyt täysillä keskittymään uuteen, valloittavaan tulokkaaseen. Ja tietysti niihin muihinkin rakkaimpiisi.