Osaatteko kertoa, miksi en tule toimeen tämän tietyn ihmistyypin kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";25419837]Itse taas temperamenttisena ihmisenä en jaksa sellaisia, jotka eivät osaa sanoa omia mielipiteitään ja tuntuvat muutenkin aivan tahdottomilta.[/QUOTE]

Sama täällä. Mulla alkaa v-käyrä nousta, kun ei osata sanoa omia mielipiteitä, vaan ollaan turvallisesti siellä missä suurinosa. Ei uskalleta pistää vastaan, pitää puolia jne
 
Sekin sitten, että tismalleen samaa ihmistä voi vaikkapa neljä ihmistä kuvata eri sanoin.
Ihmissuhteissa on aina jonkinlaisia "rooleja" ja jotkut voi olla toisten kanssa vähän erilaisia kuin toisten.
Sellaisiakin on. Tai jopa heitä, keillä on oikeasti persoonallisuus siten palasina, että joskus ollaan tätä ja joskus tuota. Tai, joidenkin kanssa pystytään sanomaan eriävä mielipide ja joidenkin kanssa ei. Tuohon voi vaikuttaa millainen vastapuoli on... tai ryhmä...
 
"Minä taas olen aika hidas, rauhallinen ja pyrin käyttäytymään sivistyneesti."

Voimakastemperamenttiset, avoimet, puheliaat jne. eivät siis käyttäydy sivistyneesti? Ei voi mennä noin karkeasti jako kun korkeintaan sun omissa kuvitelmissasi. ;)
 
  • Tykkää
Reactions: hipp
"Minä taas olen aika hidas, rauhallinen ja pyrin käyttäytymään sivistyneesti."

Voimakastemperamenttiset, avoimet, puheliaat jne. eivät siis käyttäydy sivistyneesti? Ei voi mennä noin karkeasti jako kun korkeintaan sun omissa kuvitelmissasi. ;)

ymmärsin että ap tarkoitti että hän käyttäytyy kuten aasian maissa sivistyneet käyttäytyvät, peittävät tunteensa ja ovat aina hillittyjä.

kun taas tällainen räiskyvä persoona katsoo oikeudekseen altistaa toiset näille tunteidensa näyttämöille. Siinä ei mitään pahaa, mutta sivistymätöntä on toisille räyhääminen jne. Vai oletko eri mieltä?
 
ymmärsin että ap tarkoitti että hän käyttäytyy kuten aasian maissa sivistyneet käyttäytyvät, peittävät tunteensa ja ovat aina hillittyjä.

kun taas tällainen räiskyvä persoona katsoo oikeudekseen altistaa toiset näille tunteidensa näyttämöille. Siinä ei mitään pahaa, mutta sivistymätöntä on toisille räyhääminen jne. Vai oletko eri mieltä?

Tunteiden näyttämisen pitäisi olla ok.
On ihan eri asia kärsiä kroonisesta, erittäin voimakkaasta ja tuhoisasta räjähtelystä, kuin olla perustulinen.
On myös eri asia olla perusrauhallinen, kuin kärsiä erittäin voimakkaasta ja tuhoisasta tyylistä kätkeä tunteensa, tarpeensa, halunsa...
 
[QUOTE="löpö";25420306]Tunteiden näyttämisen pitäisi olla ok.
On ihan eri asia kärsiä kroonisesta, erittäin voimakkaasta ja tuhoisasta räjähtelystä, kuin olla perustulinen.
On myös eri asia olla perusrauhallinen, kuin kärsiä erittäin voimakkaasta ja tuhoisasta tyylistä kätkeä tunteensa, tarpeensa, halunsa...[/QUOTE]

aivan totta. Hienosti ajateltu.
 
Tiedän liiankin hyvin ihmistyypin josta puhut, itsellä myöskin jatkuvasti ongelmia työympäristössä ko. tyypin ihmisten kanssa.

Lähiaikoina olen huomannut tuomitsevani tuonlaiset ihmiset jo etukäteen, koska aiemmat ko. luonteen omaavat ovat poikkeuksetta osoittautuneet selkäänpuukottajiksi, kaksinaamaisiksi ja puhuvat toisista pahaa seläntakana PALJON verrattuna muihin työkavereihin.
Usein yritänkin pysyä mahdollisimman loitolla tuosta tyypistä, enkä kerro mielipiteitäni asioista koska en koe hänen "ansaitsevan" niitä tietääkään.
 
Mulla tuli niin mieleen kaksi mun työkaveria noista ap:n kuvaamista henkilöistä. On tullut vastaan työporukassa vastaan tilanteita joissa tämä voimakas persoona sanoo mitä mieltä on niin tämä hiljainen versio taas mutisee sitten seläntakana tilanteen jälkeen. Toki joskus voisi tämä voimakas persoonakin miettiä mitä suustaan päästää, mutta ei tuo selän takana puhuminenkaan ole kovin viisasta ja sivistynyttä toimintaa. Eli se on juuri niin sellaista hyvää ja huonoa kuin jokainen meistä asian haluaa nähdä.
 
ymmärsin että ap tarkoitti että hän käyttäytyy kuten aasian maissa sivistyneet käyttäytyvät, peittävät tunteensa ja ovat aina hillittyjä.

kun taas tällainen räiskyvä persoona katsoo oikeudekseen altistaa toiset näille tunteidensa näyttämöille. Siinä ei mitään pahaa, mutta sivistymätöntä on toisille räyhääminen jne. Vai oletko eri mieltä?

Olen eri mieltä. Ei puheliaat ihmiset automaattisesti ole alistavia tai sivistymättömiä.
 
Olen eri mieltä. Ei puheliaat ihmiset automaattisesti ole alistavia tai sivistymättömiä.

Ei puheliaat ja sosiaaliset toki, mutta nämä räiskyvät, kovaääniset, "mä sanon suoraan mitä mä ajattelen ja jos muut ei tykkää, se ei ole mun ongelma" -tyypit yleensä ovat. Yleensä taudinkuvaan kuuluu vielä tietynlainen välinpitämättömyys esim. muiden ihmisten aikaa tai omaisuutta kohtaan. Myöhästellään minkä keritään ja jos jotain lainataan, se tulee rikkinäisenä takaisin. Ja muut leimataan turhasta nipottajiksi jos eivät tästä tykkää.

En viittaa sinuun, kun en tunne sinua.
 
^

Joo tässä haukutaan selvästi nyt jotain tiettyä ryhmää, joka ei mulle aukene. Tulee mieleen vaan sellanen tyhmä "white trash"-muija, jollaisia näkee tuolla huutavan pää punaisena, mutta... joo olkoon. :D
 
Minusta tuntuu, että tuossa menee jostain syystä puolustuskeinot käyttöön molemmilla. Eli tilanne tai ihminen koetaan jostain syystä uhkaavana. Toisella se puolustus on hyökkäys ja toisella vetäytyminen.
Tollainen ärhäkkä hyökkäys on puolustusta omaa itseä ja mielipiteitään kohtaan. Osalla taas puolustus tai oikeastaan itsesuojelu on vetäytyminen, myötäily, se ettei kerro mielipiteitään jne.

Mikä noissa tilanteessa on uhkaavaa? Mikä pelottaa? Jos on kyse työpaikasta, niin ehkä on kilpailutilanne päällä? Kilpailua voi tietty olla myös kaveriporukassa tms. Tai sitten jotain muuta? Pelottaako, että se toinen muuttaa ympäristöä epämieluisaan suuntaan ja ei voi enää olla niin oma itsensä (tää kait yleistä jos on paljon eriluonteisia ihmisiä)?
 
Minulla on samanlaisia kokemuksia noista "liian" puheliaista ja ns. avoimista ihmisistä. He kertovat hirveästi kaikkea itsestää ja salakavalasti utelevat samalla minulta tietoja. Siinä jotenkin rentoutuu ja saattaa avautua näille ihmisille turhan paljon.
Ja yhtäkkiä huomaa että he vain puukottavat selkään, alkavat levittämään juoruja jne.

En vain käsitä mitä tollaset ihmiset saavat tuolla käytöksellään. Inhottavaa.

Ja itse olen tosiaan hiljainen ja kantapään kautta olen oppinut että EI kannata alkaa kaveeraamaan tuollaisten ylisosiaalisten ja tempramenttisten ihmisten kanssa. Heistä ei ole muuta kuin harmia.
 
Itse olen tempperamenttinen. Hyvin tempperamenttinen. Omasta puolestani voin sanoa, etten oikein viihdy rauhallisten ihmisten kanssa eritoten, jos eivät osaa sanoa mielipiteitään selkeästi ja suoraan. On äärimmäisen rasittavaa olla tekemisissä ihmisen kanssa, jota joutuu koko ajan varomaan, ettei vaan kävelisi sen yli.
Sanon mielipiteeni ja mun puolesta kaikki muut voi olla sitä mieltä mitä ne haluaa olla. Onneksi omat ystäväni osaavat kertoa omat ajatuksensa eivätkä todellakaan ole sen tyyppisiä ihmisiä, että ahdistuisivat siitä, jos ilmaisen mielipiteeni jostakin.
 
Minulla on samanlaisia kokemuksia noista "liian" puheliaista ja ns. avoimista ihmisistä. He kertovat hirveästi kaikkea itsestää ja salakavalasti utelevat samalla minulta tietoja. Siinä jotenkin rentoutuu ja saattaa avautua näille ihmisille turhan paljon.
Ja yhtäkkiä huomaa että he vain puukottavat selkään, alkavat levittämään juoruja jne.

En vain käsitä mitä tollaset ihmiset saavat tuolla käytöksellään. Inhottavaa.
Tämä on myös narsistien tekniikka.
 
Annat liian helposti periksi. Pidä lujasti kiinni omista mielipiteistäsi, noiden kanssa saa joskus mukavia ärhäköitä keskusteluja. En tiedä onko kyseessä pitkävihainen tyyppi vai ailahteleva? Ailahtelevat ovat jossain määrin piristäviä kun heidän seurassaan ei tarvitse olla koko ajan. Pitkävihaisten kanssa ei ole niin suuri haitta jos ystävyys katkeaa.

Paskaa tulee heiltä niskaan mutta kun tietää että he eivät tarkoita sillä samaa kuin muut niin asiat helpottuvat. En tiedä aistivatko he minussa tiettyä ylenkatsetta, kun suhtaudun heihin tuon osalta hiukan kuten lapsiin.
 
Tuo kuvaus kuulostaa aivan äidiltäni. Myönnän olevani todella tossukka äidin kanssa. Koitan terapian avulla opetella puolustamaan itseäni, mutta se on todella vaikeaa välillä. Voin sanoa ettei ole ollut vielä yhtäkään ihmistä jonka olisin nähnyt päihittävän äitiä. Äiti saa jokaisen kanssa hallitsevan aseman ja välien poikki menemistä on tapahtunut äidin oman suvunkin kanssa kun esim. äidin veljet ovat äidin pätemishaluun väsyneet.

Äiti on ihminen jonka itsetunto perustuu muiden kontrolloimiseen ja oikeassa olemisen tarpeeseen, vaikka tietäisi olevansa väärässä. Sellaisia ihmisiä kutsutaan myös nimellä energiasyöppö.

Olen ikäni syyttänyt itseäni kaikesta koska äitini ei ole osoittanut minua kohtaan mitään kunnioitusta. Äitini ei edelleenkään osaa hahmottaa missä kulkee terveet rajat toisen kunnioittamisessa. Muut saavat aina kantaakseen asiat mitkä äidin pitäisi käsitellä ensin itsensä kanssa. Mistä tahansa on kysymys niin vika on aina muissa.

Äiti on ollut selvä työpaikkakiusaajatapaus, muttei itse osaa sitäkään ymmärtää. Monet lausahdukset ovat sen osoittaneet miten väärin äiti on tehnyt muita kanssaihmisiä kohtaan.

Koulussa olin hiljainen ja kiusattu. Pelkäsin joka päivä mennä kouluun. Tempperamenttiset ihmiset pelottavat minua. En osaa itse hallita tunteitani kunnolla. Suuttumisen tunteet on vaikeita ja pidän kaiken helposti sisälläni tai sit räjähtelen holtittomasti. Koulukiusaamisen lisäksi kotona ahdisti aikoinaan kun äiti hallitsi minua kotona. Krooninen stressi lapsuudesta saakka on tuhonnut paljon itsetuntoa.

Monesti ne suorasukaiset ihmiset ei näe missään käytöksessään mitään paheksuttavaa tai väärää. Ilmaisevat kaikessa että on vain hyvä kun osaa olla suora (vaikka olisi toisia kumoon jyräävä)... Kyllä myönnän olleeni monta kertaa elämässäni kateellinen vahvoille ihmisille, jotka uskaltaa sanoa asioita suoraan, vaikka rumastikin. Tosin enää en ole koska omalla kohdalla olen tajunnut että on parempi osata tajuta ja myöntää heikkouksia itsessään kuin olla kovettunut tunteellisesti. Asennevammoja löytyy jokaiselta, hiljaisemmalta kuin rääväsuultakin. Jos vaan löytäisi sen keskitien...
 
Viimeksi muokattu:
Mä olen vähän saman typpinen kun ap:in kuvailema tyyppi. Tempperamenttinen ja hyvin ailahteleva. Tosin paskanpuhumista ja valehtelua en siedä sitten yhtään. itse yleensä vetäännyn takavasemmalle jos huomaan että jollekkin ei seura kelpaa. Enkä ala henkilökohtaisuuksia levittelemään. Ehkä nuorempana olin huomattavasti viellä tempperamenttisempi ja riidat saattoi äityä pahoiksikin. Mutta vanhempana ei jaksa eikä kiinnosta! Eikä mulla ole kavereilta tapana pyytää mitään enemmänkin se on päinvastoin aina ollaan multa jotain vinkumassa mutta ootakkun jotain itse pyydän niin EI... Se sieppaa monesti hermoja ja tekee musta kylmän ja etäisen ihmisen.

Eniten itseäni ärsyttää juuri sellaiset mielisteliä tyypit. Ollaan hiljaa ja vain nyökkäillään. jokasanan saa repimällä repiä sen suusta. Sit ollaan niin uskottua kaveria. Ymmärtävää. vaikka mielessä liikkuisi mitä. Ei tule mitään omaa mielipidettä suoraan. Jossain vaiheessa se alkaa ärsyttämään, ihan kunnolla. Yleensä just nämä tyypit juoruaa ja arvostelee, tämän äänekkäämmän touhuja.
 
Hmmm. Iso osa tuosta kolahti, mutta: en ole selkäänpuukottaja. Oikeastaan olen monesti liiankin lojaali.

Minusta tulkitset kuitenkin väärin. Olen sattunut juuri miettimään tätä asiaa, koska olen juurikin sinä toisena osapuolena samantyylisessä tilanteessa. Ja kun nyt kerran kysyit: sinun pitäisi toimia ihan päin vastoin.

Otetaan nyt pointti kerrallaan:

"Ongelmia tulee ja tuo ihmistyyppi alkaa pompotella minua ihan hurjasti. Minun pitäisi olla koko ajan samaa mieltä (siltä tuntuu) ja jos en ole niin siitä ei hyvä seuraa, joku näpäytys on varmasti tiedossa."
- Omalla kohdallani homma menee niin, että tutustuessani paremmin ihmiseen alan tavallaan vaatiakin häneltä enemmän. Olen tappiin asti auttavainen ym ja helposti hyväksikäytettävissä, joten olen oppinut vaatimaankin saman verran, mitä itse "annan". Tykkään vaihtaa mielipiteitä asiassa kuin asiassa, kiivaastikin. PARASTA se on silloin, kun toinen on ERI mieltä. Diplomaattinen "kukin tavallaan" paskapuhe saa minut näkemään punaista ja yritän provosoida toistakin sanomaan OIKEAN mielipiteensä. Ja jos ei osaa perustella mielipidettään, vaan heittäytyy ympäripyöreäksi "kun mä nyt vaan ajattelen näin" - voi hyvänen aika kuinka rasittavaa! Tämän luultavasti tulkitset näpäytykseksi?

"Kun yritän kertoa mielipiteitäni (hänen mielipiteistään poikkeavia) tai jos en esim. jaksa aina olla käytettävissä, niin johan alkaa paskaa tulla niskaan."
-Onko näin? Vai oletko vain turhan herkkä? Itse saatan heittää ihan vitsillä jotain "ai ei kelpa seura vai?!" tyyppistä, mutta kyllä nyt normaali ihminen tuon vitsiksi ymmärtää.

"Minä ahdistun, varon sanomisiani, yritän miellyttää, ahdistun lisää, yritän vältellä ja toinen osapuoli alkaa levittää minusta ikäviä juttuja, arvostella tekemisiäni, elämääni yleensä, mielipiteitäni, ajatuksiani jne."
-Ja siinä vaiheessa, kun toinen alkaa varoa sanomisiaan, on homma finaalissa. Ei tuollaista jaksa kukaan. Ja mielyttäminen se vasta ärsyttävää onkin! Itse en "levittele ikäviä juttuja", mutta myönnän kyllä sen, että itsekseni sitten myös arvostelen tuossa tilanteessa sitä toista osapuolta: alkaa vaan ärsyttää kaikki ne pikkuasiatkin, mitkä ennen pystyin sietämään. Ja mielipide, on se sitten sama kuin omani trai eri, alkaa ärsyttämään, jos sitä ei osaa mitenkään perustella.

"Onko tää ihan tavallista tällaisten temperamenttisten ihmisten kanssa? Vai teenkö mä jossain väärin? Yritän siis myötäillä "Juu onhan se toisaalta niin.", mutta kuitenkin pidän oman reviirini jne."
-ÄLÄ KOSKAAN IKINÄ päästä enää mitään näin kamalaa suustasi: "Juu onhan se toisaalta niin." Seiso nainen hyvä mielipiteesi takana, älä ole tuollainen tossu!
 
[QUOTE="huh";25421968]Mä olen vähän saman typpinen kun ap:in kuvailema tyyppi. Tempperamenttinen ja hyvin ailahteleva. Tosin paskanpuhumista ja valehtelua en siedä sitten yhtään. itse yleensä vetäännyn takavasemmalle jos huomaan että jollekkin ei seura kelpaa. Enkä ala henkilökohtaisuuksia levittelemään. Ehkä nuorempana olin huomattavasti viellä tempperamenttisempi ja riidat saattoi äityä pahoiksikin. Mutta vanhempana ei jaksa eikä kiinnosta! Eikä mulla ole kavereilta tapana pyytää mitään enemmänkin se on päinvastoin aina ollaan multa jotain vinkumassa mutta ootakkun jotain itse pyydän niin EI... Se sieppaa monesti hermoja ja tekee musta kylmän ja etäisen ihmisen.

Eniten itseäni ärsyttää juuri sellaiset mielisteliä tyypit. Ollaan hiljaa ja vain nyökkäillään. jokasanan saa repimällä repiä sen suusta. Sit ollaan niin uskottua kaveria. Ymmärtävää. vaikka mielessä liikkuisi mitä. Ei tule mitään omaa mielipidettä suoraan. Jossain vaiheessa se alkaa ärsyttämään, ihan kunnolla. Yleensä just nämä tyypit juoruaa ja arvostelee, tämän äänekkäämmän touhuja.[/QUOTE]

Oi vitsi, sanasta sanaan samaa mieltä!!! :D
 
"Minä ahdistun, varon sanomisiani, yritän miellyttää, ahdistun lisää, yritän vältellä ja toinen osapuoli alkaa levittää minusta ikäviä juttuja, arvostella tekemisiäni, elämääni yleensä, mielipiteitäni, ajatuksiani jne."
-Ja siinä vaiheessa, kun toinen alkaa varoa sanomisiaan, on homma finaalissa. Ei tuollaista jaksa kukaan. Ja mielyttäminen se vasta ärsyttävää onkin! Itse en "levittele ikäviä juttuja", mutta myönnän kyllä sen, että itsekseni sitten myös arvostelen tuossa tilanteessa sitä toista osapuolta: alkaa vaan ärsyttää kaikki ne pikkuasiatkin, mitkä ennen pystyin sietämään. Ja mielipide, on se sitten sama kuin omani trai eri, alkaa ärsyttämään, jos sitä ei osaa mitenkään perustella.

"Onko tää ihan tavallista tällaisten temperamenttisten ihmisten kanssa? Vai teenkö mä jossain väärin? Yritän siis myötäillä "Juu onhan se toisaalta niin.", mutta kuitenkin pidän oman reviirini jne."
-ÄLÄ KOSKAAN IKINÄ päästä enää mitään näin kamalaa suustasi: "Juu onhan se toisaalta niin." Seiso nainen hyvä mielipiteesi takana, älä ole tuollainen tossu![/QUOTE]

Vaan miksi sen hiljaisen, joka ajattelee että "kaikilla on omat mielipiteensä, elämä ei ole mustavalkoista vaan harmaan eri sävyjä" pitäisi ruveta väkisin kehittelemään niitä jyrkkiä ja selkeitä mielipiteitä? Ja varmasti kokee loukkauksena vastaan inttämiset ja mielipiteiden jyräämiset, jos perusajat on että "jokaisen mielipiteitä pitää kunnioittaa, erilaisuus on rikkautta" jne. Jos vielä rakastaa seesteistä rauhaa ja kokee mielen lepäävän hiljaisuudessa ja siinä, että elämä soljuu tasaisena virtana, niin ei siinä nyt sentään ruveta ihan toista miellyttääkseen räiskähtelemään. Kun ei se räiskyvyys kaikilta tule luonnostaan.
 
[QUOTE="vieras";25422327]
Vaan miksi sen hiljaisen, joka ajattelee että "kaikilla on omat mielipiteensä, elämä ei ole mustavalkoista vaan harmaan eri sävyjä" pitäisi ruveta väkisin kehittelemään niitä jyrkkiä ja selkeitä mielipiteitä? Ja varmasti kokee loukkauksena vastaan inttämiset ja mielipiteiden jyräämiset, jos perusajat on että "jokaisen mielipiteitä pitää kunnioittaa, erilaisuus on rikkautta" jne. Jos vielä rakastaa seesteistä rauhaa ja kokee mielen lepäävän hiljaisuudessa ja siinä, että elämä soljuu tasaisena virtana, niin ei siinä nyt sentään ruveta ihan toista miellyttääkseen räiskähtelemään. Kun ei se räiskyvyys kaikilta tule luonnostaan.[/QUOTE]

Ei tarvitse räiskyä, mutta on eri asia nähdä toisen puoli kuin taipua hänen kannalleen tai mielistellä häntä. Voi sanoa että ymmärtää toisen näkemyksen ja samalla sanoa että asian voi nähdä toiseltakin kannalta. Esimerkiksi maahanmuutossa on monia puolia joita tarkastella.

Minä olen aikalailla tuollainen rauhallinen, mutta kun näkee eri puolet niin se tarjoaa mahdollisuuksia keskusteluun vaikka toinen ei olisikaan väärässä. Voin valita helpommin toisen kannan ja näin testata ajatuksiani.
 

Yhteistyössä