Hmmm. Iso osa tuosta kolahti, mutta: en ole selkäänpuukottaja. Oikeastaan olen monesti liiankin lojaali.
Minusta tulkitset kuitenkin väärin. Olen sattunut juuri miettimään tätä asiaa, koska olen juurikin sinä toisena osapuolena samantyylisessä tilanteessa. Ja kun nyt kerran kysyit: sinun pitäisi toimia ihan päin vastoin.
Otetaan nyt pointti kerrallaan:
"Ongelmia tulee ja tuo ihmistyyppi alkaa pompotella minua ihan hurjasti. Minun pitäisi olla koko ajan samaa mieltä (siltä tuntuu) ja jos en ole niin siitä ei hyvä seuraa, joku näpäytys on varmasti tiedossa."
- Omalla kohdallani homma menee niin, että tutustuessani paremmin ihmiseen alan tavallaan vaatiakin häneltä enemmän. Olen tappiin asti auttavainen ym ja helposti hyväksikäytettävissä, joten olen oppinut vaatimaankin saman verran, mitä itse "annan". Tykkään vaihtaa mielipiteitä asiassa kuin asiassa, kiivaastikin. PARASTA se on silloin, kun toinen on ERI mieltä. Diplomaattinen "kukin tavallaan" paskapuhe saa minut näkemään punaista ja yritän provosoida toistakin sanomaan OIKEAN mielipiteensä. Ja jos ei osaa perustella mielipidettään, vaan heittäytyy ympäripyöreäksi "kun mä nyt vaan ajattelen näin" - voi hyvänen aika kuinka rasittavaa! Tämän luultavasti tulkitset näpäytykseksi?
"Kun yritän kertoa mielipiteitäni (hänen mielipiteistään poikkeavia) tai jos en esim. jaksa aina olla käytettävissä, niin johan alkaa paskaa tulla niskaan."
-Onko näin? Vai oletko vain turhan herkkä? Itse saatan heittää ihan vitsillä jotain "ai ei kelpa seura vai?!" tyyppistä, mutta kyllä nyt normaali ihminen tuon vitsiksi ymmärtää.
"Minä ahdistun, varon sanomisiani, yritän miellyttää, ahdistun lisää, yritän vältellä ja toinen osapuoli alkaa levittää minusta ikäviä juttuja, arvostella tekemisiäni, elämääni yleensä, mielipiteitäni, ajatuksiani jne."
-Ja siinä vaiheessa, kun toinen alkaa varoa sanomisiaan, on homma finaalissa. Ei tuollaista jaksa kukaan. Ja mielyttäminen se vasta ärsyttävää onkin! Itse en "levittele ikäviä juttuja", mutta myönnän kyllä sen, että itsekseni sitten myös arvostelen tuossa tilanteessa sitä toista osapuolta: alkaa vaan ärsyttää kaikki ne pikkuasiatkin, mitkä ennen pystyin sietämään. Ja mielipide, on se sitten sama kuin omani trai eri, alkaa ärsyttämään, jos sitä ei osaa mitenkään perustella.
"Onko tää ihan tavallista tällaisten temperamenttisten ihmisten kanssa? Vai teenkö mä jossain väärin? Yritän siis myötäillä "Juu onhan se toisaalta niin.", mutta kuitenkin pidän oman reviirini jne."
-ÄLÄ KOSKAAN IKINÄ päästä enää mitään näin kamalaa suustasi: "Juu onhan se toisaalta niin." Seiso nainen hyvä mielipiteesi takana, älä ole tuollainen tossu!