Ostaisitko mieluummin kalliin tontin ja halvan talopaketin siihen vai halvan tontin ja upean talon?

["Laura"]

Tontti. Ehdottomasti kunnon tontti.

 

[Isämies]

[QUOTE="vieras";28531804]vai että 33 metriä. just yhdeltä rakennustyömaalta tultua voin kyllä sanoo että talot liki nuolevat toisiaan. [/QUOTE]

Heh, paloviranomaisilla ei sitten ollut mitään huomauttamista asiaan? Tiedoksesi, että viereisillä tonteilla olevien rakennusten etäisyyden on paloturvallisuussyistä oltava vähintään 8 metriä toisistaan, eli eivät ne räystäät nyt sentään ihan toisiaan nuole pienillä kaupunkitonteillakaan.

 

["Vieras"]

Sijainti on tosi tärkeä. Mutta joskus kyl surettaa, että hyville paikoille rakennetaan jotain rumia älvareita. Vaikeaa on joo! Ja jos teillä menee noin tarkoille rakentaminen, niin toivottavasti tajuatte, miten paljon siinä talossa asuminen tulee maksamaan.

 

["a.p"]

Mun mielestä kannattaisi keskittyä nyt tontin kokoa enemmän niihin lapsen kuskaamisiin, koulukuljetuksiin jne.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että haja-asutusalueella asuvalla pitää olla aito halua asua siellä, muuten ei pärjää/tykkää pidemmän päälle. Ap:llä selvästi ei ole. Tosin Kirkkonummella monet lapset asuvat siellä haja-asutusalueella ja siksi löytyy paljon vanhempia, joille se kuskaaminen on tavallista. Teidän lapsi ei siis välttämättä ole mikään ainoa outolintu sitten luokassaan.

Mutta täällä asuakseen pitää rakastaa luontoa ja puutarhanlaittoa. Nimittäin isossa tontissa on paljon enemmän vaivaa kuin pienessä. Erityisesti, jos talo rakennetaan isolle tontille luonnon keskelle, jolloin se luonto vielä "vyöryy" sieltä ympäriltä teidän pihaan rikkaruohojen ja jänisten&peurojen muodossa.

Elämäntapa pitää sitten sovittaa sinne haja-asutusalueelle. Ei sieltä singahdeta spinningiin joka ilta.

Itse kuitenkin rakastan juuri tätä isoa pihaa ja omaa rauhaa!

Mäkin olen muuten nuoruudessani asunut K-nummella. Kerran asuttiin pari vuotta just yli 8lm kouluun. Mä muistan hyvin, et jäin kaveriporukasta pois koulussa, kun en koskaan voinut viettää vapaa-aikaa heidän kanssaan.
Lapsuudessa ja nouruudessa nuo kaveriporukat ja kaverisuhteet on tosi tärkeitä.

Jos joutuu aina livistämään koulukyydillä pois koulun jälkeen, se helposti aiheuttaa syrjäytyneisyyttä, yksinäisyyttä ja kaveriporukasta tipahtamista.

Itse en todellakaan haluaisi, että oma lapseni joutuu tyytymään koulukuljetuksiin. Ideaalitilanteessa hän voisi mennä kaverin luokse/iltapäiväkerhoon koulun jälkeen, josta voisin sit hakea iltapäivällä, mutta näin voi toivoa vain haaveissa, koska käytännössä kaikesta säästetään ja monessa paikasssa ei ole mitään kerhoa tarjolla. Lähinaapurin kanssa voi toki järjestää jotain yhteistä lasten kanssa, mutta silloin se kyllä vaatii, et olisi täysin samalla luokalla ja sama aikataulu, mikä on taas aika epätodennäköistä, että "korpitontin" naapurista just sellainen kaveri löytyy.

Kuten sanottu, tuolla "korpitontilla" on yksi tonttitie, jossa noin 15 taloa. Sitten sen tonttitien jälkeen on vain yleinen päätie (tosi kapea ja mutkainen), jossa ei ole jalankulkuväylää, joten en halua että lapseni siellä kävelee.

Mä en suoraan sanoen rakasta puutarhaa, enkä isoa pihaa. Mulle ideaali tontti olisi kävely/pyöräilyetäisyydellä koulusta ja voisi käyttää julkisia yhteyksiä.
Näillä aluella on heti parempi jälleenmyyntiarvokin.

Tuossa "kaupunkitontissa" olisi yksi sivu puistossa kiinni ja toisella sijaitsee vanha mökki, jonka ei mene mistään tieresitetta, joten se säilyy bufferialueena naapuriinpäin. Ainoa lähinaapuri (Se 40m) olisi pohjoisessa.

 

["a.p"]

[QUOTE="Laura";28532399]Tontti. Ehdottomasti kunnon tontti.[/QUOTE]

Jaa, olipa tyhjentävä vastaus. Mikä on kunnon tontti? Sijainti kouluun vai koko?

 

["a.p"]

Heh, paloviranomaisilla ei sitten ollut mitään huomauttamista asiaan? Tiedoksesi, että viereisillä tonteilla olevien rakennusten etäisyyden on paloturvallisuussyistä oltava vähintään 8 metriä toisistaan, eli eivät ne räystäät nyt sentään ihan toisiaan nuole pienillä kaupunkitonteillakaan.

No itseasiassa ne räystäät voi toki nuolla toisiaan, koska naapurin suostumuksella tai asemakaavassa voi olla määrätty, että voi rakentaa lähemmäs kuin 4m rajasta.

Jos tässä nyt on puhuttu 1000m2 tontista, niin minä vedin tuon arvon 33m, koska yleensä sen kokoinen on toinen sivu. Mielestäni yli 10m on hyvä etäisyys naapuriin. Kun vielä rakentaa ns. vanhalle alueelle, niin useissa ennen 2000-lukua rakennetuissa omakotitaloissa on vielä isompi tontti, joten naapuri on kauempana.

 

["a.p"]

[QUOTE="Vieras";28532505]Sijainti on tosi tärkeä. Mutta joskus kyl surettaa, että hyville paikoille rakennetaan jotain rumia älvareita. Vaikeaa on joo! Ja jos teillä menee noin tarkoille rakentaminen, niin toivottavasti tajuatte, miten paljon siinä talossa asuminen tulee maksamaan.[/QUOTE]

Siis miten noin tarkoille? Enhän ole edes budjettia kertonut ketjussa.
Miten niin mitä tulee maksamaan asuminen? Me rakennetaan talo, jossa on edulliset lämmityskustannukset (maalämpö) tai passiivitalo.

Kyllä yleensä omakotitalossa pääsee halvemmalla kun on hyvin rakentanut ja tekee itse. Entisessä asunnossa maksettiin hoitovastiketta lähes 500e.

 

["eee"]

Mä kiinnittäisin todella paljon huomiota odotettuun arvonnousuun ja tulevaisuuden myyntimahdollisuuksiin. Ja maan arvonhan kaikki tuntevat (location, location, location).
Jos ette siis aio asua talossa loppuikäänne, niin kiinnittäkää huomiota myös jälleenmyyntiin.

 

[Isämies]

[QUOTE="a.p";28535318]No itseasiassa ne räystäät voi toki nuolla toisiaan, koska naapurin suostumuksella tai asemakaavassa voi olla määrätty, että voi rakentaa lähemmäs kuin 4m rajasta.[/QUOTE]

Joo, tiedän kyllä, että tietyin edellytyksin (mm. käytettyjen materiaalien korkeampi paloluokitus yms.) kaavaan voidaan tehdä poikkeuksia.

 

["a.p"]

Joo, tiedän kyllä, että tietyin edellytyksin (mm. käytettyjen materiaalien korkeampi paloluokitus yms.) kaavaan voidaan tehdä poikkeuksia.

Sinne kaavaan ei tartte edes tehdä poikkeuksia, vaan monesti esim tontit ovat niin pieniä, et on pakko rakentaa rajaan kiinni ja kaavamääräyksissä se on suoraan mahdollistettu.

 

["isipappa"]

Tavoitteethan tossa on kovasti erilaiset. Toinen tahtoo omaa rauhaa ja toinen tahtoo palvelut kävelymatkan päähän. Pitää etsiä kolmas tontti, jossa molempien tarpeet täyttyvät.

Asiat tosin muuttuvat. Syrjemmällä ne toimivatkin kulkuyhteydet, koulut ja päiväkodit lakkautetaan ihan surutta jo ensi vuonna. Tai toisaalta, kymmenen vuoden päästä pääkaupunkiseudulla asuu 200.000 ihmistä enemmän, jolloin syrjemmässä on keskellä kaupunkia. Oulunkylä oli aikanaan oma kuntansa kaukana Helsingistä. Exappiukkoni kertoi, kuinka aikanaan lähti stadista Pakilaan kesäksi maalle.

Isipappa vaan ei ymmärrä omakotiasumista, jossa naapuri on ihan naapurissa. Siinä kun yhdistyy vain ja ainoastaan omakoti- ja kerrostaloasumisen huonot puolet. Ei voi olla kuin kotonaan, mutta lumityöt ja nurmikonleikkuut täytyy tehdä itse.

Eikä isipappa oikein ymmärrä 10E/m2 peltoa, joka leimalla paperissa muuttuu 1000E/m2 postimerkin kokoisiksi tonteiksi ja muuttuu rypsipellon sijaan omakotipelloksi.Hyi saatana.

Ymmärrän, että Japanissa saattaa olla ahdasta, kun suurinpiirtein Suomen kokoisella läänillä asuu sataviiskyt miljoonaa ihmistä. Mutta Suomi lie maailman ainoa tonttipulasta kärsivä maa, jossa metsät ja pellot alkavat kävelymatkan päässä pääkaupungin rautatieasemalta.